Lue keskustelun säännöt.
Isä yrittää viedä lapsen!
10.02.2014 |
Tuleva ex-aviomieheni löysi toisen naisen ja jätti minut. Meillä on 2-vuotilas lapsi. Olen jo pelkästään erosta ihan hajalla, mutta nyt mies uhkaa oikeusteitse viedä lapsen. Hän aikoo kuulemma pyytää vähintään 50/50 tapaamisoikeuksia lapseen tai mieluiten kokonaan saada lapsen asumaan luokseen, vaikka lapsi on kuukausia asunut luonani ja nähnyt isäänsä vain viikonloppuisin. Perusteena se, että hän on lapselle vähintään yhtä tärkeä kuin minä!
Taustaa sen verran, että olen äitinä normaali hyvä äiti, asumme vuokralla ja lapsella on kaikkea mitä tarvitsee luonani. Lapsen isällä taustalla mielenterveysongelmia mutta hän on minua varakkaampi. Molemmat työelämässä.
Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Minä en haluaisi menettää lapseni ajasta yhtään enempää kuin nuo viikonlopputapaamiset...
Lapseni on niin kovin pieni vielä ja hän on ainoani.
T. Epätoivoinen äiti
Kommentit (39)
Lapsen isä ei enää jaksa asua ap:n kanssa, koska ei tunne rakkautta häneen eikä halua elää ja rakentaa tulevaisuutta hänen kanssaan. Isä eroaa ap:sta, ei lapsesta. Jos isällä on uusi nainen katsottuna, sehän on vain hyvä. Lapsi saa sitä enemmän huolehtivia aikuisia ympärilleen. Miksi ap ajattelee, että isänrakkaus on jotain vähäpätöisempää kuin äidinrakkaus? Tai että suhde isään on jotenkin vähemmän tärkeä kuin suhde äitiin?
Kunpa eroäidit ymmärtäisivät tässä maassa, että aikuisten välisen suhteen kariutuminen ei tarkoita lapsen ja vanhemman välisen suhteen kariutumista. Ap:kin on katkera, mustasukkainen ja vihamielinen ja haluaa sen takia viedä lapsen isältä kostoksi, kuten niin moni muukin nainen ennen ja tulevaisuudessa. Isäraukat, kuinka he joutuvat taistelemaan lapsestaan kerta toisensa jälkeen. Tässäkin tapauksessa suurin syy ap:n epätoivoon on vain ja ainoastaan se, että lapsen isällä on jo uusi suhde mutta ap:llä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Ymmärrän että olet peloissasi. Mielestäni viestistäsi välittyy kostonhimon sijaan nimenomaan pelko lapsesi menettämisestä. Kuvitellaan kuka tahansa lapseen läheisen kiintymyssuhteen luoneen ihmisen tunnelmat vastaavassa tilanteessa niin on ilmiselvää että lapsesta halutaan pitää kiinni. Minusta tämä on luonnollinen tunne.
Tunteet saattavat kuitenkin hämärtää tilanteen hahmottamista realistisesti. Onko miehelläsi ja sinulla keskusteluyhteys? Voisitteko puhua yhdessä siitä, miten lapsen hoito tulevaisuudessa järjestetään? Vai voisitteko yhdessä tuumin mennä ammattilaisen luo puhumaan. Ja mikäli ex-miehesi ei ole valmis puhumaan, voisi olla hyvä jos sinä saisit purkaa tuntojasi jonkun puolueettoman henkilön luona, esim psykologin.
Et kerro kovinkaan laajasti tilanteestasi, ja on vaikea sanoa minkälainen isä tai ihminen ylipäätään ex-miehesi on. Tämän takia minusta on turha täällä spekuloida lapsen etua tässä tilanteessa. Silti sinulla on oikeus tunteisiisi ja toivon että saat jotakin kautta helpotusta pahaan oloosi. Toivon että tilanteesi ratkeaa parhain päin.
Muista että luultavasti saat parempaa apua muualta kuin keskustelupalstoilta.
Heippa!
Tulin päivittämään tilannetta eli kävimme lastenvalvojalla ja saimme sovittua, että isä ottaa lapsen 8ksi päiväksi kuukaudessa ja muuten lapsi asuu minun luonani. Lapsen kasvaessa lapsi viettää isällään varmaankin aikaa enemmän. Ratkaisu oli minulle helpotus, sillä ehdin tosiaan pelätä, että menettäisin lapsen vaikka kokonaan, kun eksän ja minun välit eskaloituivat yhdessä vaiheessa todella pahoiksi..
On tosiaan hyvä pysyä rauhallisena lastenvalvojan luona, jutella arvostavasti ja asiallisesti ex-puolisolle vaikka se olisi vaikeaa, eikä itku ja omasta pahasta mielestä/loukatusta olostaan kertominen lastenvalvojallakaan ole mitenkään kiellettyä. Me saimme siellä purettua samalla eromme tunnevyyhtiä, vaikka emme jääneet enempää ruotimaan eroa. Tyyliin, minä sanoin että "vieläkin satuttaa ihan hirveästi että lähdit luotani, ja ajatus että menettäisin myös lapsen tuntuu sietämättömältä" johon lapseni isä vastasi "ymmärrän eikä tämä ole ollut minullekaan helppoa. Joka päivä tunnen syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka en kadukkaan ratkaisua. En silti halua menettää yhteyttä lapseeni koska hän on minulle tärkein ihminen".
Lastenvalvojalla käynti oli henkisesti todella raskasta ja kävimme pitkän väännön varsinkin lapsen tapaamisasioista. Elareista isä ei hangotellut vastaan vaan annoimme yhdessä lastenvalvojan laskea meille oikeat elatussuhteet. Kumpikin perusteli toiveitaan lapsen edun mukaisesti ja lastenvalvoja tarjosi tilanteisiin oman näkökulmansa ollen välillä minun ja välillä exäni puolella. Koen että saimme todella hyvää palvelua ja tukea sieltä, ja ennen kaikkea puolueettoman näkökulman. Myös eksäni oli tyytyväinen lopputulokseen. Se kun on kuitenkin fakta, että erottu on ja yhteen ei palata, niin tehdään tästä elämästä paras mahdollinen meille kaikille.
Olen kiitollinen että saimme lopulta sovittua, vaikka tilanne ehti näyttää todella pahalta ja ehdin maalailla kamalia uhkakuvia oikeusistuinnoista yms. Äidinvaisto vain on sellainen.. isyyttä itse mitenkään vähättelemättä!
T. Ap. :)
Kyllä se on Suomessa, tässä kukkahattuhyysärien sosiaali-Albaniassa niin, että kun äiti jotain sanoo, on lapsi äidillä just niin paljon kun äiti sanelee. Isälle ei paljoakaan oikeuksia ole, velvollisuuksia kyllä.
Että ei hätää, voitit jo, ja isä maksaa elatusmaksuja ja jos haluat vetää lärvit voit vaatia miehen ottamaan lapsen just sillä sekunnilla luokseen kylään. Jos ei muuten, niin uhkaat sossulla.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 11:29"]Isä haluaa olla muutakin kuin vain viikonloppu isä = isä yrittää viedä lapsen äidiltä.
Minä, minä ja minä. Asetu isän ja lapsen asemaan he ovat kokeneet eron järkyttävimmän seurauksen ja sinä puhut vain itsestäsi!
[/quote]
mä puollan tätä vastausta! Mies on luopunut normaalista arjesta oman lapsensa kanssa.
Meillä on niin, että olen etä-äiti. Lapsi on luonani jokatoinen viikonloppu. Kumpikin halusi erossa lapsen luokseen asumaan, minä olin sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja siksi "huonompi". Mies myös uhkasi viedä asian oikeuteen asti, mitä en halunnut. Lapsen parhaaksi on se, että arki on selkeästi toisessa kodissa! Eikä lapsen "pompottelu" kahden kodin välillä.
tietenkin olisin pitänyt lapsen mielummin luonani, mutta en halunnut alkaa tapella. Lapsen isällä on sama oikeus lapseensa kuin minullakin. Riitaantuminen vaan vaikeuttaa kaikkien elämää.
ja onneksi saan tavata lastani muuten kun haluan! Voin viedä häntä koulun jälkeen pitsalle/elokuviin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50/50. Lapsi tarvitsee molempia vanhempia yhtä paljon. Tuo minä minä minä asenne on kyllä käsittämätöntä. Mitenkäs se lapsen hyvinvointi?:p
Lapsen isä yrittää viedä lapsen, kun haluaa tavata tätä puolet ajasta?
Missä on logiikka?
Jos ei muuta, niin menette oikeuteen ja siellä katsotaan kummasta määräytyy lähivanhempi ja miten tapaamiset jakautuvat. Mutta eihän tuossa mistään lapsen viemisestä ole kyse vaan siitä, että isä haluaa tavata myös lastaan. Olisit iloinen lapsen puolesta, kun hänellä on isä, jota kiinnostaa ja joka haluaa olla lapsen kanssa. Mies selkeästi erosi sinusta, ei lapsesta, muista se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 11:29"]
Isä haluaa olla muutakin kuin vain viikonloppu isä = isä yrittää viedä lapsen äidiltä.
Minä, minä ja minä. Asetu isän ja lapsen asemaan he ovat kokeneet eron järkyttävimmän seurauksen ja sinä puhut vain itsestäsi!
[/quote]
Siis isä jättää perheen omasta valinnastaan toisen naisen takia ja isä ja lapsi kokevat järkyttävimmän seurauksen? Mä en ajattele näin. Mun mielestä äiti ja lapsi on tuossa isoimmat kärsijät. Isä on uudessa suhteessa, jossa hänellä on siis koko ajan joku. Ja siis omasta valinnastaan uudessa suhteessa ja erossa lapsestaan.
Joskus ihmisellä on vaan oikeus ajatella "minä, minä, minä".
Mies lähtee ja jättää perheensä toisen naisen takia. Sitten haluaa lapsen parhaaksi hänet kokonaan itselleen. Olisi ajatellut lapsen parasta aikaisemmin. Onhan noita nähty. Itse olen seurustellut muutaman eronneen miehen kanssa. He ovat itkeneet lapsiensa perään. Käytännössä kuitenkin, eivät viitsi hoitaa tapaamisia. Tai tapaamisviikonloppuna vastuu kaikesta huvituksineen on minulla. Miehellä saattaa olla jopa omia menoja kavereiden kanssa. Olen kyllä tullut mukavasti toimeen lasten kanssa ja lapsen ainakin pakonsanelemana tulleet toimeen minun kanssani. Joo ja en ole niistä kenenkään kanssa tehnyt lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äitiydessä diktatuurimaisen rajaton valta määrätä lastaan ja löytää väyliä vihansa, katkeruutensa ja kostonhalunsa ilmaisuun?! Et voi käyttää lastasi hyväksi omiin narsistisiin tarpesiin tyytydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä tai käyttämään lasta lohduttajana.
Onneksi isän ja lapsen välisen siteen merkitystä on korostettu viime aikoina entistä enemmän, eikä äidin kykyjä vanhemmuuteen yliarvioida, eikä isän kykyjä vastaavasti enää aliarvioida.
Minun lasteni isän kiinnostus viikko-viikko -systeemin vaatimiseen loppui, kun lastenvalvoja totesi että elatusta on silti maksettava.
Ei millään pahalla, mutta minusta tämä on paras järjestely: minä olen lähivanhempi, hän huippu-iskä kaksi kertaa kuussa viikonlopun verran. Eksän arjensietokyky oli olematon, siinä oli myös yksi syy eroon.
Valitettavasti meidän ero ja tämä järjestely teki kaikista onnellisempia. Isyyttä on arjessa vähemmän, taloudellisesti kärsin pahasti erosta yms yms...
Ja erotessa huoltajuudesta sovitaan nämä asiat:
- lapsen virallinen osoite (voi olla vain yksi)
- huoltajuus (yksin- tai yhteis)
- tapaamisoikeudet
- elatus
Nämä ovat erillisiä asioita. Joo, yksinhuoltajuus ja lapsen osoite nyt ehkä ovat aika sidottuja toisiinsa, mutta muuten neuvoteltavissa. Yhteishuoltajuus ei tarkoita myöskään sitä, että asuminen on viikko-viikko -systeemillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulihan se sieltä, että paha paha mies aina silkkaa pahuuttaan jättää kilttin naisen ja täten myös lapsensa. Ja sekö antaa äidille oikeiden omia lapsen automaattisesti itselleen?!
Näkisinkin tämän olevan huomattavasti monimutkaisempi asia, mitä ap. kertoo. ongelmasta, jonka hän varmasti varsin yksipuolisesti tuo esille. Kahden kaupasta kuitenkin kyse, joten pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan, olisiko kummassakin vikaa?
Mutta mieshän on aina se ilkeä sika, joka rutiininomaisesti pettää kilttiä ja ahkeraa naista. Samalla paha mies(paino sanalla mies, isyyshän saadaan vain äidin armosta) tekee myös lasten elämästä kamalaa.
Nainen vastaavassa tilanteessa tekee rohkeita itsenäisiä ratkaisuja ja hänellä on oikeus itsekkyyteen.
Ei välttämättä. Jos valitsee yksinhuoltajuuden, lapsella ei ole mitään velvollisuutta nähdä isäänsä eikä isällä mitään elatusoikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän vain uhkailee sua, että allekirjottaisit huonon tapaamissopimuksen. Ei tule saamaan lasta itselleen, älä pelkää.
Turvakotiin voi paeta ja kyllä oikeudessa äiti saa pitää lapsen.
Vierailija kirjoitti:
50/50. Lapsi tarvitsee molempia vanhempia yhtä paljon. Tuo minä minä minä asenne on kyllä käsittämätöntä. Mitenkäs se lapsen hyvinvointi?:p
Entä kun isä juo paljon ja hänellä uusi nainen vaarallinen? Ei lasta sinne!!
Vierailija kirjoitti:
Turvakotiin voi paeta ja kyllä oikeudessa äiti saa pitää lapsen.
10.02.2014 | 09:56 et sitte yhtään katsonut
molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä, mutta äiti kantaa lapsen ja on siten enemmän yhteyksissä lapseen, vain äiti voi ruokkia rinnalla ja antaa sitä hellyyttä, joten varsinkin pieni lapsi kuuluu äidin luo, ja äidin kanssa on parempi viettää suuremman osan ajasta,
se on selvää että lapsen täytyy viettää suuremman osan ajasta äidillä, ja yksinhuoltajaisät suuremmalta osin pyytävät vanhempiensa apua kodinhoidossa ja lapsenhoidossa, ollaan realisteja kuinka moni äijä avioliitossa hoitaa kotityöt 50/50, todella harva tapaus jos näin on, ja yksinhuoltajaäidit yleensä tekevät kaiken itse,
naurettavaa yrittää tuputtaa näitä rooleja väkisin, isälle on luonteensa perusteella vaikeampaa olla ensisijainen huoltaja, lapsi tarvitsee herkkyyttä ja sellaisten pienten asioiden huomaamista, rintaruokintaa, jo halaus äidiltä tuo mieleen vatsassa olemisen ja tuo turvallisuuden tunteen, kukaan muu ei pysty siihen, isä on yhtä arvokas huoltaja mutta ei vain pysty samaan, mutta pystyy taas tekemään muita asioita lapselle, meillä on sukupuolemme tuomia vahvuuksia ja heikkouksia ja niitä vaan täytyy hyväksyä, isä ei voi viedä lapsen äidiltä, ja se on näin, siksi isien on hyvä jo pienestä alkaen opetella kunnioittamaan naisia ja sen suuren asian mitä nainen antaa perheelle, miten nainen on antanut aina niin paljon, nykyaikaiset mieshenkilöt usein unohtavat sen, ja se on varmaan ihan myös äitien syytä kun opetessamme lapsille feminismiä vähätellään naiseuden tärkeyttä,
yritetään tasoittaa ne asiat että muka sekä äiti että isä voi antaa yhtä samoja asioita lapselle, tasavertaisuudesta huolimatta asia ei ole näin, mieshenkilöllä ei ole tissiä josta saa terveydelle hyväksi olevaa äidinmaitoa jonka tutkittiin olevan vastustuskykyrokote ja vitamiinilähde lapselle, ja ei ole tietynlaista yhteyttä jonka saa vain kantamalla lapsen sisällään 9 kuukautta se on erityinen yhteys ja lapsi tarvitsee sitä.
hyväksytään nyt omat sukupuolietuudet, molemmilla vanhemmilla on tasaaarvoisesti annettavaa, mutta eri tavalla, lapsen on parempi olla äidin kanssa suuremman osan aikaa jos äiti on normaali,
kaikki varmasti tulee olemaan hyvin ap, älä lannistu, ja ole rauhallinen, jos exä käyttäytyy uhkailevasti ja käyttää sopimatonta kielenkäyttöä minä varmaan laittaisin sen uhkailut nauhalle, nykyään joka puhelimessa on äänentallennusmahdollisuus, ole vaan rauhallinen ja älä provosoidu riitelyihin, ol vaan onnellinen että et tuhlannut nuoruuttasi mokomaan toisnnaisenlöytäjään kun vielä lapsi niin pieni ja lähtee perheestä, kertoo jotain henkilön luotettavuudesta ja vastuunottokyvystä, ole onnellinen että nyt olet vapaa ja
voit etsiä parempaa kundia mutta vasta kun kaikki selviytyy huoltajuuden kanssa, ole tarkkana se voi jopa palkata jonkun kyttäämään ja ottamaan kuvia jos menet ulos bilettämään, että nyt täytyy rauhassa selvittä huoltsjuuskiistan, älä siis provosoidu riitelemään, sovi rauhassa että saat sinulle kuuluvan oikeuden asua vauvasi kanssa, ja myös että isä pääsee osallistumaan hyvin vauvan elämään, yritä aina olla ystävällinen ja sopia asiat ilman riitelyä, ja sitten uusi parempi vaihe alkaa, kaikkea hyvää ja Siunausta teille.