Isä yrittää viedä lapsen!

Isä on yhtä tärkeä kuin äitikin, mutta huoltajuusasioissa tarkastellaan vain ja ainoastaan lapsen etua. Kertomasi perusteella sinä olet lapsen ensisijainen hoitaja, joten olet erittäin vahvoilla lähihuoltajuudessa. Nuo mielenterveysongelmat voivat heikentää isän asemaa entisestään, joten todennäköisesti edes 50/50-ratkaisu ei ole mahdollinen. Pidä kuitenkin huolta, että lapsi saa tavata isäänä. Varakkuudella ei ole suurta merkitystä, sillä molemmat olette elatusvelvollisia, asui se lapsi kenen luona hyvänsä.

Ota yhteyttä ilmaiseen oikeusapuun jo nyt, että tiedät mitkä kaikki asiat sinun tulee dokumentoida huolella jo ennen mahdollista haastetta.

Ihan lähtökohtana sinulla ei ole lapseesi yhtään sen enempää oikeuksia kuin miehelläsikään. Mutta jos miehen mielenterveysongelmat ovat merkittävät, niin se on hyvä peruste saada sinulle lähivanhemmuus.

Se on vaan tosiasia että eron jälkeen lapsi pitää jakaa. Siitä ei ole omaa kappaletta kummallekin vanhemmalle joten jakamiselle ei voi mitään. Ja kummallakin on sama tunne ja samat oikeudet.

Viranomaiset arvioivat asian lapsen edun mukaisesti. Siinä ei sen enempää äidin kuin isänkään mielipiteet paina. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 10:21"]

Se on vaan tosiasia että eron jälkeen lapsi pitää jakaa. Siitä ei ole omaa kappaletta kummallekin vanhemmalle joten jakamiselle ei voi mitään. Ja kummallakin on sama tunne ja samat oikeudet.

[/quote]

Kysymys ei ole siitä, että vanhemmat joutuvat lapsen jakamaan????? Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, muistakaa tämä, arvon leidit!

en ole eronnut, joten ei ole käytännön kokemusta. silti, on mielestän eroissa tosi outoa, jos toinen vanhempi haluaa lapsen "kokonaan", kun yleensähän perheissä enemmän aina halutaan sitä "omaa aikaa" ja siitä kinastellaan, että kumpi pääsee itsekseen urheilemaan, juhlimaan, tapaamaan ystäviä, kumpi voi luoda esteettömämmin uraa, kumpi saa yöllä nukkua, vaikka lapsella oksennustauti/kuume/koliikki... ja sitten nämä samat perheet alkaakin tapella, että kumpi saa lapsen(t) erossa kokonaan itselleen. ... 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 09:00"]

Tuleva ex-aviomieheni löysi toisen naisen ja jätti minut. Meillä on 2-vuotilas lapsi. Olen jo pelkästään erosta ihan hajalla, mutta nyt mies uhkaa oikeusteitse viedä lapsen. Hän aikoo kuulemma pyytää vähintään 50/50 tapaamisoikeuksia lapseen tai mieluiten kokonaan saada lapsen asumaan luokseen, vaikka lapsi on kuukausia asunut luonani ja nähnyt isäänsä vain viikonloppuisin. Perusteena se, että hän on lapselle vähintään yhtä tärkeä kuin minä!

Taustaa sen verran, että olen äitinä normaali hyvä äiti, asumme vuokralla ja lapsella on kaikkea mitä tarvitsee luonani. Lapsen isällä taustalla mielenterveysongelmia mutta hän on minua varakkaampi. Molemmat työelämässä.

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Minä en haluaisi menettää lapseni ajasta yhtään enempää kuin nuo viikonlopputapaamiset...

 Lapseni on niin kovin pieni vielä ja hän on ainoani.

T. Epätoivoinen äiti

[/quote]

Pahinta mitä voi tapahtua on se, ettet ymmärrä, että lapsi ei ole mikään sinun elämäsi "tyhjyyden" täyte. Yhteisellä lapsellanne on oikeus Molempiin vamhempiin. Tämä on naisten yllättävän vaikea ymmärtää.

Lapsen isän mielenterveysongelmat ja ilman että olisi toipunut erostanne aloitettu uusi suhde, tukevat lapsen jäämistä hoitoosi. Anna asiallinen kuva itsestäsi, vaikka olisitkin katkera ja loukkaantunut miehen käytöksestä.

Isä haluaa olla muutakin kuin vain viikonloppu isä = isä yrittää viedä lapsen äidiltä.

Minä, minä ja minä. Asetu isän ja lapsen asemaan he ovat kokeneet eron järkyttävimmän seurauksen ja sinä puhut vain itsestäsi!

Muista nyt huolehtia, että sovitut tapaamiset isän kanssa toteutuvat. Tällä asialla on yllättävän suuri merkitys siinä, kummalle lähihuoltajuus määrätään. Jos lähivanhempi yrittää hankaloittaa tai estää tapaamiset, sillä voi olla vaikutusta siihen, että lähivanhemmaksi määrätäänkin se toinen vanhempi. Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan.

Minun käsittääkseni 50/50-ratkaisu onnistuu yleensä vain huoltajien yhteisellä sopimuksella. Kaiketi pääsääntöisesti toinen määrätään lähihuoltajaksi ja toiselle säännölliset tapaamiset viikonloppuisin (yleensä joka toinen), pyhinä ja loma-aikoina

Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon!

Ihan aloittajan tilanteeseen... teidän pitää sopia nuo asiat. Lastenvalvoja selittää asiat (kuten tuossa jo olikin ranskalaisin viivoin) ja sitten toimitaan sen mukaan mitä virallisesti on sovittu.

Molemmat toimii. Ja niissä keskusteluissa lastenvalvojan kanssa ei lastenvalvoja ole oikeutettu menemään kummankaan aikuisen puolelle, vaan hänen tehtävänsä on selvittää lapsen etu.

AP, sinuna en korostaisi miehesi mielenterveysongelmaa huoltajuuspalavereissa. Jos käy tuuri, teillä on ammattilainen joka kyllä näkee kaiken luikuripuheiden läpi.

Viikko-viikko -systeemiä ei yleensä suositella, ellei kyseessä ole oikeasti tasavertaisesti vanhemmuuteen sitoutuneet aikuiset. 

Ota myös huomioon, että sopimusta voidaan muuttaa, jos olosuhteet muuttuvat tai muuten tulee tarvetta muutokselle.

Ymmärrän sinua, ap. Minusta olisi hirveätä olla joka toinen viikko erossa 2-vuotiaasta. Ja jos sinä olet ollut kotona lapsen kanssa tähän asti, niin ei se ole lapsellekaan hyväksi, vaikka yleisesti ottaen molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä.

Minusta tuossa tilanteessa voisi olla hyvä sellainen järjestely, jossa lapsi on isällä esim. joka viikko kaksi yötä ja sinulla loput, ja kun lapsi kasvaa niin tätä voisi vähitellen laajentaa vuoroviikoksi?

Ole lastenvalvojalla asiallinen ja yhteistyökykyinen, ja anna ymmärtää, että isän ja lapsen suhteen säilyminen on sinulle tärkeää, tämä toimii sinun eduksesi.

Ettei yhteiskunnalla syntyisi maksettavaa taloudulliset edellytykset huolehtia lapsen tarpeista on epäinhimillisesti nousemassa yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi. Millainen tukiverkosta sinulla on?! Isällä ainakin puoliso jakamassa vastuuta.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 10:39"]

Tulihan se sieltä, että paha paha mies aina silkkaa pahuuttaan jättää kilttin naisen ja täten myös lapsensa. Ja sekö antaa äidille oikeiden omia lapsen automaattisesti itselleen?!

Näkisinkin tämän olevan huomattavasti monimutkaisempi asia, mitä ap. kertoo. ongelmasta, jonka hän varmasti varsin yksipuolisesti tuo esille. Kahden kaupasta kuitenkin kyse, joten pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan, olisiko kummassakin vikaa?

Mutta mieshän on aina se ilkeä sika, joka rutiininomaisesti pettää kilttiä ja ahkeraa naista. Samalla paha mies(paino sanalla mies, isyyshän saadaan vain äidin armosta) tekee myös lasten elämästä kamalaa.

Nainen vastaavassa tilanteessa tekee rohkeita itsenäisiä ratkaisuja ja hänellä on oikeus itsekkyyteen.

[/quote]

Ihan rehellisesti olen kyllä sitä mieltä, että isyys todellakin saadaan äidin armosta. Äidillä on aina oikeus ja mahdollisuus sulkea isä pois lapsen elämästä jo alkumetreillä, isyyttä ei tarvitse koskaan tunnustaa, ja äiti päättää lapsen elämästäkin, eli tekeekö abortin vai ei.

Ja niin sen todellakin pitää ollakin. Biologia ei ole reilua, ei miehelle eikä naiselle. Nainen kuitenkin ottaa aina kaiken riskin ja kuormituksen omalle keholleen lapsia tehdessään, miehen osa on pikkasen helpompi. 

Isä on lapsille joo tärkeä, mutta ei millään tavalla välttämätön kuten äiti on. Jo ihan sille, että se lapsi ylipäätään syntyy.

Järkevä nainen pitää kyllä lasten suhteen ohjakset tiukasti omissä käsissään. Ja ihan alkujaan jo valitsee lapsilleen niin hyvän isän, että ei tarvitse koskaan lähteä tällaisista asioista edes vääntämään.

Olen vähän hämmentynyt, että joku osaa sanoa rehellisen mielipiteen asiallisesti. Tässä kohtaan biologia on epäreilu, mutta hyvä niin. Eikä isyydestä voi puhua ilman äitiyttä, isä ei yksinkertaisesti osaa olla äiti. Pienet lapset tarvitsevat äitiä kehityäkseen tuntevaksi ihmiseksi. Äidiltä lapsi oppii hymyilemisen taidon ja isältä taidon kävellä. Molemmilla on omat roolinsa.

Asioissa on aina se, mutta äidin merkityksen ja vallan eripuolia ei vaan yleensä tarkastella riittävän avoimesti. Äiti voi elämänantajana ja suolelijana käyttää valtaansa rajattomasti ja yleensä siihen kenenkään puuttumatta, ja sortaa lastaa ihan rauhassa.

Mutta sitä kukaa tuskin kiistää, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheissä ja lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi.

Tarjoa isälle laajoja tapaamisia, esim. 8-10 pvää/kk ja kohtuullisia elareita.  vaikka isä on sikaillut sinulle, lapsella ja isällä on oikeus säilyttää suhteensa. Suosittelen, että hankit keskusteluapua, pääset purkamaan ahdistustasi ja rakentamaan elämääsi eteenpäin. Tsemppiä :)

Aijai.. Kylläpä se isä onkin nyt paha, kun haluaa luoda lapseensa oikean suhteen. En kannata 2-vuotiaan kohdalla viikko-viikko asumista, mutta näen, että eron syystä riippumatta lapsen äidin (jonka oikeus poikkeuksetta määrää lähivanhemmaksi) tulee tukea lapsen isäsuhteen kehittymistä. Jos isä ns. normaali mies, eikä esim. väkivaltainen tms. Isäsuhteen tukemisella tarkoitan joustavuutta lapsen huollossa ja siinä, että isällä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ja olla oikeasti isä.

Vaikka isä olisi loukannut äitiä, ei isä ole loukannut lasta. Eronneet vanhemmatkin voivat olla täysipainoisia vanhempia, mutta se vaatii molempien panostusta.

Voi Ap!
Sinulla on kamalatilanne, mutta koeta miettiä asiaa VAIN lapsen kannalta, ja erottaa aikuisten ongelmat lasten ongelmista. Toki itseä huolettaisi miehen uusi naikkonenkin. Mitä ajattelee lapsesta? Noin pieni tarvitsee vielä tunnesiteen.

Onko mies hyvä isä? Haittaako mielenterveysongelma arkea? Onko mies läsnä lapsen kanssa?

Oma mieheni pyörittää ehkä 60% meidän arjesta kun itselläni on työ, joka vaatii ajoittain työmatkoja. Olisi hirvittävää asua lapsista erossa, mutta tietäisin, että mies ei koskaan laittasi mitään lasten edelle. Eli 50-50 olisi itselleni enin mitä voisin vaatia.

Tuo miehen halu kuulostaa kyllä siltä, että pelästyi tulevia elatusmaksuja ja siksi uhoaa tuolla tavalla. Älä suostu tuohon 50/50 vaan vetoa lapsen ikään, mutta lupaa ajatella asiaa myöhemmin lapsen kasvettua vanhemmaksi. Tsemppiä, kyllä sinä tulet pärjäämään.