>*>*>Ensikot tiistaina 25.7<*<*<

...etten tosiaan itsekään oikein voi uskoa tota" fysiikkajuttua" . Ainakin kamalalta tuo kuulostaa! Tosin se yksityinen lekuri, jolla kävin tuossa keväällä, sanoi suurimman ongelman olevan juuri tuon! Täräytti vaan pihalle että jotkut parit ei vaan tässä asiassa sovi toisilleen, kroppa kieltäytyy ottamasta vauvaa vastaan. Arvatkaas kuulkaa kuinka kamalalta tuo silloin kuulosti, vielä kun antoi ymmärtää että tälle asialle ei sitten voi mitään. Mutta tuo lekuri olikin aikast tyhmä! =)

Titi, uudesta Enskastakin tämä haaveilugallup tuntui ihanalta; sai kesken työpäivän heittäytyä hetkeksi matkalle kohti pilvilinnoja:D Miulla siis haaveena olisi vaavelin lisäksi, myös ne häät (ei isoja vaan 30-40henkeä - lähi-ihmisiä -, haluaisin pitää häämme Bengtskärin majakalla - kaunis paikka - mutta mies ei ikäväkseni ymmärrä olleskaan meren läheisyyden ihanuuden päälle -outo ). Kunhan nyt ne häät edes saisi...Lisäksi haluaisin vakipaikan omalta alaltani, ja jatkaa opiskeluita jonakin päivänä. Uusi rivitalokotimme maalla, mutta inhimillisen matkan päässä hkistä tuntuu nyt juuri hyvältä, mutta jossakin vaiheessa omakotitalokin voisi olla kiva. Ja meren läheltä ja parin hepan tallikin olisi ihana..Miekin olen elänyt matkalaukkuelämää, joten työskentely ulkomailla - vaikka SPR:llä tms jossakin katastrofialueella - olisi myös yksi unelmistani:) Ja palauttaa ranskankielentaitoni taas yhtä sujuvaksi kuin au-pair - ajan jälkeen, voisi vaikka sitten sille vaavelillekin höpötellä Je T' aime :) AH!



Kiitos myös kattavasta selityksestä koskien greippimehun teraputtisia vaikutuksia - miekin olen vielä aika pihalla kaikista kikoista auttaa uusi elämä alulle. Mutta teitiltä oppii:)



Brookelle tiedoksi - ja MaryRoselle myös- täälläkin on yksi hevosimminen vauvakuumeilemassa:)



Btw, joku (anteeksi en vielä muista nickiä) kertoili ja lohdutteli, että kyllä ne miehen vielä vauva-ajatukselle pehmenevät (miun ukko kun ei osaa vielä sanoa tarkkaa ajankohtaa sille, milloin uusi elämä voisi hänen puolestaan saada alkunsa. Vuoden sisällä nyt kuiteskin). Onko kikkoja, miten miehen kanssa asiasta keskustella? Painostamisesta kun tuppaa tuo mies ahdistumaan, siis rauhallinen on oltava...Onneksi mies on kuiteskin tosi lapsirakas, ihastelee aina kummilastani (3kk) ja pitää sylkyssä:)



Kaunista tiistaita, nauttikaa auringosta:) PLUSSATUULAHDUKSIA kaikille niitä tarvitseville!



pariisitar

Hirmusti olitte vielä eilen kirjoitelleet ja tänäänkin mieletön vauhti päällä! Kiva-kiva! Mä olin illan sitten siellä sängyn alla piilossa, enkä kerinny tulla kirjottelemaan...



Tervetuloa Ninnuli!



Mulla on hirmuisesti haaveita, mutta sanottakoon nyt, että tärkeimmät on vielä toteutumatta, eli kihlat, avioliitto ja lapset. Ennen mietin, että tuon pitäisi olla se järjestyskin, mutta nyt on kyllä mukulat ensin, naimisiin ehtii sitten myöhemminkin!



Oma napaseni odottelee ovista, joten ei siitä sen enempää... Tänään taidan rentoutua - mennä kampaajalle ja ottaa muutaman lasillisen viiniä!



Mukavaa päivää kaikille!



Oon@

Tuollaiset lekurit pitäisi kieltää lailla. Vaikka se tosiasia onkin, että jotkut ihmiset kärsivät selittämättömästä lapsettomuudesta, niin ei sitä saisi vauvakuumeiselle päin naamaa läväyttää. Elämä vaan on joskus kovin epäreilua eikä tuollaiset lääkärit kommentteineen asiaa paranna, vaan pahentavat vaan. Idioottilääkärit siis boikottiin!!!



Kuuntelin tuossa juuri radiota ja sieltä tuli Egotripin Nämä ajat eivät ole meitä varten. Kolahti aikas kovaa...



" Ja vielä koittaa se kaunis päivä

kun tieltä murheet väistyvät

et ole surullinen aina

vaikka nyt tuntuu siltä...!



~desejo~

[color=B03060]Tää on niin mun tuuria!!! KAIKKI mustikat oli hävinneet viikonlopun aikana! Kiitos... Sain reilun tunnin uurastuksella ja mättäältä mättäälle juoksemalla kerättyä ehkä 2 litraa. No, teenpä nyt vaikka mustikkapiirakan niistä, enpä viiti tollasta määrää pakastaakaan. Ja täytyy ottaa hyötyliikunnan kannalta tuo metsäreissu ja saipahan koirakin juostakseen! Että silleen... Pitää kyllä udella vielä äipältä, että missä se aikoo käydä mustikassa ja lähtee sen mukaan keräämään ne mustikat talveksi. Oon niin amatööri etsimään mitään mustikka tms. paikkoja...



[b]Pariisitar[/b]: Mikäs sillä sun miehellä nyt sit on se hyvä selitys ja syy että miksi lapsi ei saa jo nyt tulla? Meillä oli vähän toisin päin, että mun mies alkoi rutkattamaan lapsenteosta jo silloin kun itse olin vasta 17-vuotias (mies silloin 20). Nyt sitten kun itse lämpenin about vuosi sitten tälle vauva-asialle, niin miehellä meinasi mennä pupu pöksyyn ja se rupesi että riittääkö rahat yms. Mä sit sanoin sille että jos niitä lapsia ei nyt tehdä (kun ite se on yli kolme vuotta niistä rutkattanut) niin pitää varmaan etsiä sellanen mies joka niitä tekee mun kanssa... No vitsinähän mä ton heitin, mutta kuitenkin juteltiin asiasta yhdessä ja kerroin miehelle että minä olisin nyt henkisesti valmis saamaan lapsia. Ainoa mutta meidän tilanteessa oli alkua hankaloittamassa raha, kun olen vielä opiskelija ja meillä on talolainakin. Mutta tultiin siihen tulokseen että vauva on rahaa tärkeämpi ja ainahan sitä jotenkin pärjää! Ja siis ajoitettiin yrityksen aloittaminen niin että vaikka heti tärppäisikin niin ehtisin kuitenkin valmistua ennen vauvan syntymistä (valmistun jouluna).



Mäkin oon miettiny että jos mut joku täältä tunnistaa, mutta loppujen lopuksi ihan sama vaikka tunnistaisikin, kun ei täältä osaa enää poissakaan pysyä! :)[/color]

Titi: Juu, meitillä sellanen tilanne, että kerran jo ehdittiin erotakin juuri tämän perheasian takia: Siis miulle perhe elinehto, miehelle ei ollunna. Palattiin sitten taas yhteen melkein vuoden päästä, kun rakkaus ei ollut kuollut (päinvastoin) ja mies tahtoi sen perheen, asiaa aikansa kelailtuaan:) Mies ottaa aina yhden projektin kerrallaan (hidas härkä kun on), ja nyt ollaan vasta ostettu eka yhteinen OMA koti. Vauvan mieskin haluaa, mutta ei osaa sanoa saako pieni ihminen tulla joulun jälkeen, kun valmistun vai vasta ensi kesänäkö jätän typerät pillerit kaapin pohjalle...Miua kun taas helpottaisi kauhiasti tietää, koska vaaveli voi elämäämme tulla. ÄÄK! Sitten mietin ja vatvon asiaa päivät ja yöt, uskaltamatta kuiteskaan miestä koko ajan olla painostamassa...oravanpyörässä siis ollaan! Miehni on jonkin verran miua vanhempi, joten kohta voisi iänkin puolesta miehelle sopiva aika tulla isukiksi:) Ole Titi siis onskana, kun miehesi on mukana touhussa 100 %!!



Mites teitillä muilla: onko mies ensin ehdottanut perheen perustamista vai onko biologinen kello aina ensin herättänyt naisen näkemään kaupungilla paljon vauvamasuja:) ?



pariisitar

Titi: Juu, meitillä sellanen tilanne, että kerran jo ehdittiin erotakin juuri tämän perheasian takia: Siis miulle perhe elinehto, miehelle ei ollunna. Palattiin sitten taas yhteen melkein vuoden päästä, kun rakkaus ei ollut kuollut (päinvastoin) ja mies tahtoi sen perheen, asiaa aikansa kelailtuaan:) Mies ottaa aina yhden projektin kerrallaan (hidas härkä kun on), ja nyt ollaan vasta ostettu eka yhteinen OMA koti. Vauvan mieskin haluaa, mutta ei osaa sanoa saako pieni ihminen tulla joulun jälkeen, kun valmistun vai vasta ensi kesänäkö jätän typerät pillerit kaapin pohjalle...Miua kun taas helpottaisi kauhiasti tietää, koska vaaveli voi elämäämme tulla. ÄÄK! Sitten mietin ja vatvon asiaa päivät ja yöt, uskaltamatta kuiteskaan miestä koko ajan olla painostamassa...oravanpyörässä siis ollaan! Miehni on jonkin verran miua vanhempi, joten kohta voisi iänkin puolesta miehelle sopiva aika tulla isukiksi:) Ole Titi siis onskana, kun miehesi on mukana touhussa 100 %!!



Mites teitillä muilla: onko mies ensin ehdottanut perheen perustamista vai onko biologinen kello aina ensin herättänyt naisen näkemään kaupungilla paljon vauvamasuja:) ?



pariisitar

SORRY!

piti vielä sanomani, että ihkulta kuulosti pienestä saaliista huolimati mustikkareissusi:) Ja nam, mustikkapiirakkaa, vaik jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa! itekkös meinaat herkutella vai ehkä miehen kanssa? Tie miehen sydämeenhän käy tunnetusti vatsan kautta:)

Kerron uutena enskana omista unelmistani: muutama niistä on tullut jo täytettyäkin; ekana mies, joka löytyi yllättävän läheltä, vaikka kaukaakin sitä yritin hakea. Ja sitten tämä raskaaksi yrittäminen.. Luulin ja uskoin mieheni sitä vastustavan, niin kuin aluksi tekikin, mutta nyt ajan mittaan mieli oli muuttunut ja ehkäisy jätettään pois siis tällä viikolla. Ja sitten niitä toteutumattomia unelmia ovat tietysti omakotitalo(jolle on kyllä jo paikka valmiina), farmarivolkkari, kesämökki, matkustelua.. yms. Mutta yksi hieman erikoisempi (?) unelmani olisi saada allergiani paranemaan, jotta eläinrakkaana ihmisenä saisin joskus hankkia koiria, lampaita, ankkoja ym. " maatilaeläimiä" omakotitalon pihamaalle! Lähitulevaisuuden haaveena raskauden lisäksi on, opiskeluiden loppuun saattaminen ja miehelle työpaikan löytyminen opiskeluiden jälkeen. Tässäpä näitä.. Ainiin ja oishan se lottovoittokin sitten ihan kiva saada. (vaikkakin varmaan aika hankalaa, kun ei lottoa :D )



Päivän jatkoja ensikoille!



-:saikku:-

Hörpin tässä aamukahvia, kun vasta heräilin: meni vähän myöhään ennen kuin päästiin miehen kanssa nukkumaan viime yönä (kova ikävä oli ehtinyt tulla, vaikka oli vaan vajaan viikon pois)! :)



[color=32CD32][b]Emma[/color][/b]: voi sinua! Mites me saatais sut taas iloitsemaan piinailusta? Valitettavasti mä ole surkea neuvomaan tässä asiassa, kun joskus mietin ihan samaa! Mihin katosi se ilo koko kuumeilusta? :S Kai se on niin, että kun tarpeeksi monta kertaa pettyy, alkaa ehkä jotenkin suojella itseään uusilta pettymyksiltä, eikä uskalla enää toivoa... Mä soisin sulle kyllä sen seuraavan plussan tulevan!



[color=32CD32][b]Käärö[/color][/b]: olipa hauskaa, että kävit meitä moikkamassa! Toivotaan teillä yllätysluomuplussaa ennen hoitojen aloittamista! Onhan ihmeitä tapahtunut ennenkin!



[color=32CD32][b]Kindnes[/color][/b]: enpäs ookaan tainnut sua muistaa toivotella tervetulleeksi (tai jos olen niin nyt tulee uudestaan ;) ) eli TERVETULOA! :) Ja plussaonnea piinaviikolle! *bd*



[color=32CD32][b]Brooke[/color][/b]: *bd*



[color=32CD32][b]Live[/color][/b]: tänne jää tosiaan koukkuun tähän joukkoon! :)



[color=32CD32][b]Nella[/color][/b]: toivotaan, että saat sen miehes kotiin lopullisesti lokakuussa! :) Ootko koskaan miettinyt, että lähtisit sen kanssa, jos se joutuu taas maailmalle? Mä muuten kanssa välillä mietin, että jos joku tunnistaa, kun kerron sellaisia juttuja joista olisi ihan helppo...



[color=32CD32][b]Naksu[/color][/b]: toi yhteensopimattomuus-juttu saattaa kai jollain tasolla pitää paikkaansa, vaikkei kyllä ihan noin kun sulle sanottiin. Mä nimittäin olen kuullut, että joskus vaan miehen ja naisen kemiat ei kohtaa, vaan jotenkin hylkivät toisiaan ja se saattaisi aiheuttaa selittämätöntä lapsettomuutta. Tuonkaan tieteellisyydestä on kyllä sitten tiedä... Mulla on yksi kaveripariskunta, joille sanottiin näin, eivätkä luomusti vauvaa sitten saaneet (melkein 3v yritystä). Inssi sitten kuitenkin toi toivotun tuloksen ja vauveli, ei oo enää kohta mikään vauva! :) Mutta mua kyllä kiinnostaisi tietää, että kun hoitoihin lähtevistä pareista 20% jää hoidoista huolimatta lapsettomiksi, niin paljonko niistä on ns. selittämättömiä.



[color=32CD32][b]Essi[/color][/b]: *moi* Sähän hyppäsit kerralla jo pitkälle! Koitetaan päästä perässä sille puolen! :)



[color=32CD32][b]KM[/color][/b]: sähän pääset kohta piinailemaan.. *bd*



[color=32CD32][b]Pariisitar[/color][/b]: meillä oli aikoinaan samanlainen tilanne eli minä kuumeilin vauvaa jo kiivaasti, mutta mies ei luvannut, sanoi vaan että katotaan sitten joskus... Asia oli mulle sen verran iso, että kun biologinen kello alkoi tosissaan tikittää (eli 30v alkoi lähestyä) koko suhde ajautui kriisiin (mm.) tämän vauva-asian takia.



Olin jo niin hadistunut, että oli pakko laittaa kova kovaa vastaan eli sanoin miehelle, että siitä yrityksen aloittamisesta on saatava sovittua tai kohta tilanne on niin paha, ettei sitä saa enää korjattua vaan tulee ero. Olisin siis halunnut aloittaa heti ja mies sitten ehdotti, että parin vuoden kuluttua. Sain sitten tuon tingittyä vuoteen ja sovimme ihan tietyn ajan (kuukauden) jolloin yritys alkaa. Kuume mulla ei siihen laskenut, mutta oli paljon helpompaa odottaa, kun tiesi, että koska se " joskus" on!



Tällä nyt en tarkoita sitä, että pitäisi erolla alkaa uhkailla, mutta meillä mies ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ilman. Kaikki muut konstit (vihjailu, suoraan puhuminen, keskustelu, kiristäminen, uhkailu) eivät tuottaneet tulosta. Varmaan kuitenkin kannattaa joskus ottaa asia ihan vakavasti puheeksi, varata aikaa keskustelulle ja keskustella niin kauan, että saadaan molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu aikaan.



Itse olen joskus soveltanut jääräpäiseen mieheeni (jota ei aina saa keskustelemeen) kirjeen kirjoittamista. Olen kirjoittanut tuntojani paperille, ilman mitään syyllistämistä josta ei ole mitään hyötyä. Tämän jälkeen asioista sitten on päästy paremmin puhumaan.



Miehille jostain syystä usein on tärkeämpää odottaa sopivaa aikaa, jota ei koskaan näytä tulevan. Sitä paitsi aloitimme yrittämisen kun oli (miehenkin mielestä) sopiva aika, mutta tässä on jo vuosi yritetty ilman tulosta ja aikakaan ei välillä tuntunut enää niin sopivalta, kun tilanteet vaihtelee.



Toivotaan, että pääsette sopimukseen asian suhteen sillä tuo tosiaan syö naista tuo epävarmuus asiasta!



[color=FF4500][b]Aurinkoista päivänjatkoa kaikille kivoille Enskareille![/color][/b] [color=FFC125][size=4]&#9788

No niin, näköjään toi erohomma onkin jo teillä kokeiltu (kirjoittelit samaan aikaan, kun mä koitin saada tuota ed viestiä aikaiseksi...). Painostaminen ei tosiaan meillä ainakaan auttanut yhtään, mutta tosiaan, jos koittaisit vaan nostaa kissan pöydälle ja saada miehen kanssa YHDESSÄ sovittua jonkun ajan, josta sitten pitäisitte kiinni!



Ja vielä tervetuloa [color=deeppink][b]-:saikku:-[/color][/b] joukkoomme kuumeilemaan! :)



Killa

Minäkin olen palannut vklopun nettipimennosta.Oltiin kaverin polttareissa,ja kuten moni muukin punkkua tuli hiukan nappailtua! [b:]gal[/b] haaveeni on nyt se,että remppa valmistuu.

[b]on:[/b]mulla on oikeesti tissit niin kipeet ja turpeet(tulee yli rintsikoista) että tarviikohan tässä mitään testaillakkaan.Täti kipeyttää hiukan tissejä,mutta nää on ihan kipeen arat(sivut ja nännit)...Jatkuu...

Jännää siis melkoisesti! Mutta oi viisaat enskat - voiko rinnat kipeytyä jo kp 23/28? Noh, näin se nyt eniveis on. Muuten oon mielestäni aika itteni. No en kyllä testaa ennen kuin kp 29!! Eli maanantaina siis selviää mikäli täti ei saavu enne. On varmaan vuosisadan täti jos tälläisen tissikivun päätteeksi kurvaa pihaan ;) hih!

T.Iloinen ja toiveikas peipposka

ps. Sortsa omanapaisuus taas kerran

Meillä myös vauvakuume iskenyt ensin minuun, jota vaihdellen kestänyt jo muutaman vuoden kunnes nyt, molempien lasta vihdoin ja viimein halutessa, on uskaltanut antaa itsellekin luvan haaveilla ja kuumeilla aivan tosissaan. Mutta meilläkin täytyi miestä aikalailla lämmitellä, eikä sekään auttanut. Omalla painollaan sitten kuume alkoi häneenkin iskeä, kun yhä enemmän lasten kanssa ollut tekemisissä. Ihanaa tämä kuume :)



Peipposka80: lähekkäin on meidän kierrot, mulla 22/29 menossa. Kun malttaisikin olla testailematta ennen aikojaan. Mullakin rinnat älyttömän pinkeenä ja arkana, eikä liivit meinaa millään riittää vaikka C-kuppia muutenkin jo ovat. Alavatsa samoin aika pinkeenä ja nipistelyä. Kahvi kuitenkin maistuu vielä ;)



-kindness-

Killa: Olen tosiaan miettinyt kovasti, että mitenkäs sitten selvitään, kun tulee seuraava ulkomaan keikka. Luultavasti joudutaan pohtimaan yhdessä ja moneen kertaan tilannetta, vallankin jos on perhettä ympärillä, että lähteekö joku yksin vai lähteekö kaikki vaiko eikö kukaan. Riippuu varmasti elämäntilanteesta ja siitä kuinka kauaksi työt miestä vie. Voi olla, että olen joskus valmis lähtemään mukaan mutta en pelkästään kotirouvaksi! :)Olen kyllä miettinyt niinkin, että mahtaako meille löytyä samasta kaupungista töitä vaikka koto-Suomessa asuttaisiin ja kumman ura sitten ajaa ohi? Aika näyttää¿ nou stressi!;)



Essi: Terve kaveri! ;) ja masuasukki! Ihanaa masunkasvatusta. Kiva, kun pyörähdit palstalla!



Peipposka ja kindness: bdbdbd!



Pariisitar: Meillä tuo mies on kanssa yhden projektin ihminen ja kaikki suuret elämänmuutokset on suunniteltava huolella ja yleensä niitä mahtuu vain yksi vuoteen. Vauvatouhuista ollaan puhuttu paitsi järkikäteen meiningillä myös tunnepohjalta ja olen kovasti yrittänyt miestä kehua, miten hyvin se on kummityttömme ja muiden pikkuisten kanssa pärjännyt. Oikein ahaa oivallus miehellä syntyi asiaan, kun se innostui lasten valokuvaamisesta. Nyt hällä onkin perhepaparazzin maine, kun kierretään kaverit ja tutut kuvaamassa talkoo hengessä! ;D



saikku: tervetuloa joukkoon, kiva oli lukea sinunkin haaveista heti kärkeen! Plussatuulia!



Titi: Toivottavasti löydät vielä paremman mustikkapaikan!



nellamaija

Ajattelin tulla pitkästä aikaa kurkkimaan mitä enska pinoon kuuluu (jos joku vielä muistaa niin aiemmin kirjottelin marindan nimimerkillä)



Meillä ei vauvaa vieläkään kuuluu (siksi pakannut kimpsujani tuonne lapsettomuuspuolelle, yritys aloitettu 04/05). Miehen simpat hitaita, eli inssi odottaa meitä syksyllä, mulla tosin sitä ennen edessä vielä se aukiolotutkimus.



Jännä miten erilailla lääkärit kommeitoi - Naksulle oli töksäyttäny, että kaikkien fysiikka ei vaan sovi yhteen (vai mitens meni), mulle taas tosi kiva vanhempi mieslääkäri sanoi kesäkuussa kun oli ultrannu, että elä sinä tyttö hätäile, kyllä se raskaus saadaan tavalla tai toisella aikaseksi. :) Mulle jäi siitä hyvä ja luottavainen mieli.



Vilkutuksia kaikille jotka muista ja +++ onnee koko porukalle!



amalia

Joskos me molemmat päästäisiin mukaan plussajunaan! Lupaavalta kuullostaa ainakin!

Kiitoksia kaikille peukutuksesta ja peukutusta takaisin db db db!

Ps. Ihana lukea teidän haaveita.Hyvä gallup!

[color=maroon]Titi[/color] Mukavalta kuullosti mustikkareissu, vaikkakin saalis jäikin vähäisemmäksi.

[color=maroon]Kidness ja saikku: [/color] tervetuloa mukaan tähän mukavaan porukkaan :)

[color=maroon]Emma: [/color] bd bd

[color=maroon]Brooke[/color] Tsemppiä piinailuun :) bd

[color=maroon]Killa: [/color]Joskus on niin mukavaa vaan löhöillä sängyssä jos ei oo kiire mihinkään. Mukavaa että miehes palasi jo ettei tarvinut pote pitempään ikävää. Kyllä se ikävä sieltä kuitenkin aika nopeesti tulee ku toinen on poissa.

Mies naureski mun " eväille" ku tulin tähän koneelle. Lueskellessani päivän pinon kerkesin sopivasti nauttimaan juustosämpylän lihapullilla :) ja greippimehua. Mulla on välillä näitä erikoisia yhdistelmiä mutta hyvää oli. Mitään uutta ei tähän omaan napaan kuulu, tää on kai sitten tällänen suvantovaihde.

[color=maroon]*vilkutuksia*[/color] MaryRose, desejo, Naksu, jessis, Kesämorsian, nellamaija, peipposka, LiVe ja kaikki muutkin kenen nimi jäi mainitsematta :)

-Sara-Maria-

Kauhiasti olette taas kerennyt kirjoittaa yhdessä päivässä. Mukavahan näitä on lueskella kun mies on taas töissä ilta myöhään.



Haaveita on paljon. Jotkut osittan toteutuneitakin. Ihanaa olisi saada isompi oma asunto, tuntuu että kaksiokin alkaa oleen jo liian pieni. No kyllä tänne toistaiseksi mahtuu, toivottavasti ei enää pitkään. :) Sitten haaveena olisi hankkia itsellekkin moottoripyörä ja kortti jolla sillä saisi ajaa, ettei tarttis aina istua " nättinä" kyydissä, vaan voisi kesä yöhän päristää menemään. Kovasti ihanaa olisi saada postilaatikkoon vain yksi nimi, siis mennä naimisiin, muttakun mies on päätänyt että tahtoo mahdollisimman meidän unelma häät ja niihin täytyy kovatsi rahaa satsata joten se joskus tulevaisuudessa. Haaveena olisi että vihittäoisiin pienessä vanhassa kauniissa lähi kirkossa ja sitten juhlat pidettäisiin Vanajanlinnassa, sinne tietysti saavuttaisiin hevoskärryjen vetäminä..

Kovatsihan niitä haaveita on ja monet ovat vielä toteutettavissakin. Nyt yksi haave on työn alla, oman yrityksen tai tarkemmin toiminimen perustaminen ja yrittäjäksi ryhtyminen.



Rupesi kovasti tekemään mustikoita mieleni.. Täytyy varmaan mennä tutkimaan jos pakkasessa olisi vielä jäljellä..