Onko teillä lapsuuden maisemaa tai paikkaa, johon haluaisitte palata, mutta ette voi?

Lapsena leikittiin kavereiden kanssa metsikössä, jossa oli iso lampi. Sen rannalla leikittiin. Nykyään sen metsän tilalla on kerrostaloja. :(

Rakkaan tätini talo. Kouluikäisenä yökyläilin siellä lähes kaikilla lomilla. Muistan sieltä kaikki tuoksut, kaikki huoneet, pihan leikkipaikat. Siellä oli niin ihana tunnelma, varsinkin siihen verrattuna kun vanhempani riitelivät paljon ja tekivät eroa niihin aikoihin. Tädin koti oli turvapaikka, jossa ei tarvinnut pelätä mitään. Talo on myyty vuosia sitten. Ajan joskus siitä autolla ohi, kun käyn kyseisessä kaupungissa.

Lapsuudessani vietin paljon aikaa Särkänniemessä ennen kuin sinne tuli huvipuisto.

Mökki. Myytiin pois. Joku muu luo siellä nyt mukavia muistoja.

Mökki jossa aina kesäisin ja lomilla käytiin. Ei ollut meidän perheen oma. Omistajan kuoltua meni myyntiin ja joku osti sen. Olisi kiva nähdä millainen paikka on nykyään. Taitaa olla yli 20v aikaa kun siellä viimeisen kerran olen ollut.

Kivi, joka oli radan varrella, mutta siihen rakennettiin tie. 70-lukua💕

Lähellä kaupungin keskustaa oli iso puutaloalue, jossa asuimme kun olin lapsi. Sen tilalla on nyt rumia elementtikerrostaloja, jotka rakennettiin 80-luvun lopulla. Tavallinen tarina suomalaisissa kaupungeissa.

Ala-asteella 80-luvulla yksi reitti kouluun kulki osan matkaa ihanaa metsätietä pitkin. Toukokuussa tie oli vihreä ja sitä kävellessä ympärillä kuului koko ajan lintujen laulua eikä ollenkaan liikenteen ääntä, vaikka se siis sijaitsi kaupungissa. Talvisin puiden oksat nuokkuivat lumivalkeina kapean tien ylle molemmin puolin.

Koko metsätien alue on nykyään pienkerrostaloaluetta, lähelle on myös rakennettu pätkä isoa autotietä.

Eräs järvi ja kylä sen lähellä. En tunne sieltä enää ketään, en voi vain mennä sinne järvelle tai siihen kylään, se on niin pieni. Olen käynyt siellä ehkä 30 vuotta sitten.

Lisäksi eräs lapsuudenkodeistani. Siellä asuu tietenkin joku muu nyt. Kävelin kerran sen ohi, parvekkeella oli joku ja katsoi vihaisesti, että mitä minä hidastelen ja katson. Kunpa olisin voinut huikata, että asuin tässä ja saisinko tulla katsomaan taloa.

Aika paljon on lapsuuden leikkimetsiä hävinnyt, kun kotikylä on laajentunut. Talojen keskellä kävellessä ei oikein enää edes muista, miltä siellä näytti ennen.

Lapsuuden kotini. Paikka on lähes ennallaan, ja voin edelleen siellä käydä, koska isäni siinä edelleen asuu. On ihanaa kulkea kotipihan vierellä olevissa metsissä, käydä rannassa jonne 600 metriä pihalta matkaa. Käyn siellä joka kesä edelleen uimassa. Lähellä on parit kallio alueet, joille annoimme nimetkin.

En ole siis menettänyt tuota paikkaa, mutta haluaisin asua siellä joskus vielä. Synkältä vain näyttää, en ole menestynyt elämässäni ja tuskin koskaan varaa ostaa kyseistä paikkaa itselleni. En ole ainoa perillinen edes.

Mummola ❣ asuin mummon kanssa monta vuotta, parhaat vuodet nuoruudessani. Oma äitini on alkoholisti. Ei oo mummoa enää ja paikka on myyty. Joskus laitan silmät kiinni, näen selvästi talon, huoneet, mummon keittiössä ja se tuoksu, vanhan talon tuoksu, joka tarttui vaatteisiin.

90-luvun länsi-herttoniemi, sitten tuli vegaanit, lesbot, vihervassarit, ja korkeakoulutetut yliboheemit lapsiperheet.

Asunnot revittiin käsistä, neliöhinnat nousi taivaisiin, tuli vegekahvilaa ja pyöräkorjaamoa.

Kävin moikkaamassa vanhoja orkkis asukkaita, huomasin miten ihmiset katsoivat hiukan kieroon ( tonnin pommilla ajava duunari ).

24 vuotta ja paljon hyviä muistoja, vaan ei enään...

Turun Anttila ja Wikke.

Meidän mökki, jossa vietettiin kaikki lapsuuden kesät hiekkarannalla, uiden ja seikkailleen. Piti tulla perinnöksi meille lapsille, mutta niin vain vietiin ohi suun. Parempi ettei muistele koko paikkaa, kun nousee niin katkera tunne pintaan.

90-luvun Kamppi.

Mummola ja erityisesti mummon autotalli, joka toimi varastona. Autotallissa oli mm. Kangaspuut, paljon tavaraa hyllyillä ja pakastin. Muistan vieläkin sen pakastimen tuoksun, ja aina kesäkuumalla sai hakea amppari tai murkku mehujään. Mummolla oli autotallin varastossa valtava määrä vanhoja hienoja vaatteita, pitsisiä koristeellisia mekkoja, joihin serkkutytön kanssa saatiin pukeutua. Lapsena tuo autotalli tuntui jotenkin satumaiselta paikalta.

Nyt on talo autotalleineen jonkun toisen omistuksessa, ja mummokin kuollut 20 vuotta sitten..

Mieleeni tuli mm. kavereideni kodit, erityisesti yksi, jossa olen viettänyt paljon aikaa ikävuosina 5-19. Ehkä voisin mennä sinne vielä? Talossa asuu nykyään yksi kolmesta siskosta, jotka kaikki olivat lapsena minulle hyvin tuttuja. Omat vanhempani asuvat edelleen lapsuudenkodissani, joka on siinä lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Mummola ❣ asuin mummon kanssa monta vuotta, parhaat vuodet nuoruudessani. Oma äitini on alkoholisti. Ei oo mummoa enää ja paikka on myyty. Joskus laitan silmät kiinni, näen selvästi talon, huoneet, mummon keittiössä ja se tuoksu, vanhan talon tuoksu, joka tarttui vaatteisiin.

No mitähän tässäkin oli alapeukuttamista?

Syntymäkotini joka on toisessa maassa. Kesämökki joka myytiin. Kotitalo josta muutin omaan asuntoon ja joka nyt on myyty pois. Kaupunki jossa asuin ja vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Pääsen käymään siellä enää hyvin harvoin.