Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa hakea töitä
09.02.2014 |
Olen ollut työelämässä yli kymmenen vuotta. Ensin opintojen ohella osa-aikaisena ja kesät päivätöissä. Tein ihan kaikkea mitä sain, pääasiassa siivousta. Siivoamisesta ja sairaala-apulaisen hommista olisi saanut vakipaikan, mutta koska opiskelin yliopistossa, en halunnut.
Yliopisto-opintojen aikana tein kokopäiväisen harjoittelun, ja samassa paikassa jatkoin sijaisena.
Valmistumisen jälkeen olen saanut vain pätkää, pätkää ja pätkää. Vuosia toisensa perään, muutamaa kuukautta kerrallaan, enintään reilua puoltatoista vuotta putkeen. Kaikissa paitsi yhdessä paikassa ovat sanoneet, että mielellään jatkaisivat työsopimusta, mutta ei ole resursseja/ vakkari tulee takaisin/ määrärahat lakkautettiiin jne. Tuossa yhdessä paikassa oli hirveä ilmapiiriongelma, ja en olisi jatkanut siellä vaikka olisi pyydetty, mutta muuten ei varmasti ole kyse siitä, että olisin ollut työpaikoille sopimaton tyyppi tai tehnyt työni huonosti. Kiittävä, suorastaan ylistävä todistus on tullut näistä muista. Minulla on hyvät verkostot, joten suhteellisen pian olen yleensä saanut uuden paikan, ja mielellään minua on suositeltu.
Nyt olen taas kerran työttömänä. Mutta. En enää jaksa hakea töitä. En jaksa muutaman kuukauden välein tutustua uuteen työyhteisöön ja uuden työpaikan tapoihin. Vaikka olen sosiaalinen, en halua enää tavata uusia ihmisiä, kun lähden pian taas kuitenkin.
Mietin, että onko normaalia tämän jatkuvan pätkäläisyyden seurauksena lamaantua niin, että ei kiinnosta yhtään. Tässä vaiheessa tuntuu samalta vaikka olisin loppuelämäni työtön. Olen tehnyt kaiken kuten on pitänyt, ollut hyvä koulussa, opiskellut menestyksekkäästi, harrastanut kaikenlaista, tehnyt kaikkea työtä mitä vaan olen saanut, luonut verkostoja, lapsetkin tein kesken opintojen etteivät sitten haittaisi uraa, olen ns. hyvä tyyppi ja osaan vaikka mitä. Mutta ei. En pääse kunnolla työelämään sitten millään.
Kommentit (9)
Sulla on ollut kyllä huono tuuri. Pidän peukkuja, että pian saisit pysyvän paikan! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärällä alalla tai sitten tehtävää pidetään yleisesti niin rutiinihommana, että henkilökohtaisesta osaamisesta ei haluta maksaa.
Hae kunnianhimoisempaa hommaa, vaikka alaa vaihtamalla. Nostaa rimaa ja anna luovempi työpanos.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 19:25"]
Sulla on ollut kyllä huono tuuri. Pidän peukkuja, että pian saisit pysyvän paikan! Tsemppiä!
[/quote]
Olen eri mieltä. Ei tuo ole erityisen huonoa tuuria, vaan juuri tätä aikaa. Olisi jo aikakin, että me, jotka ei koskaan tunnuta pääsevän vakiduuneihin, älähdettäisiin. Sanottaisiin, että vittu ei sitten. Palataan asiaan, kun mun työpanos kelpaa.
Työn hakeminen on minusta tosi rasittavaa, samoin uuteen työpaikkaan meno ja jatkuva epävarmuus ja pieni ahdistus tulevasta. Väkisin heijastuu myös lapsiin, varsinkin jos tarvii muuttaa työn perässä.
Mä en ainakaan tahdo jaksaa enää, ja siksi valitsin palata opiskelemaan.
Oi, niin tuttua. Jotenkin haikailen noita aikoja jolloin vakituisia pitkäaikaisia töitä vielä oli. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän tekee mieli hakea aina uutta työtä, rupeaa vain vituttamaan ja masentamaaN. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että mitään pysyvää ei ole, eikä tulevaisuudesta mitään tietoa.
Tiedän miltä susta tuntuu. Itsekin olen tehnyt opiskelujen jälkeen vain puolen vuoden-vuoden mittaisia pätkiä. Sitten tapahtui ihme muutama kuukausi sitten ja sain vakituisen paikan. Nyt firmassa on YT:t meneillään ja pelko perseen alla. Veikkaan että potkivat vikana taloon tulleet ulos ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Sosiaalinen, harrastava ja hyvä tyyppi. Sain lapsen. Aina ollut töisä mutta nyt ei kutsua yhteenkään haastattelun... Vuoteen! En jaksa. Alan tekeen kaaikkea muuta.. Olkoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa kyllä tosi väsyttävältä :( Miten sulla menee muuten työajan ulkopuolella?