Tarvitsevatko nykylapset tämän päivän yltäkylläisyydessä joululahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Sairastahan se on, mutta tiedän jo että taas pistän n3000€ 8v tyttäreni lahjoihin. T: pikkusormen ympärille pyöräytetty 46v isä.

Luulin että itse törsään paljon lahjoihin mutta pakko kysyä miten ihmeessä saat 3000e kulumaan 8.v.n lahjoihin?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alotus. Me ei matkusteta enää lastenlasten jouluriemua ihmettelemään. Lapset saa liikaa lahjoja ja kiipeilee pitkin seiniä.

Kiitos. Minusta on myös todella vastenmielistä katsottavaa isovanhemmat meidän joulupöydässämme valmiille passattuna arvostelemassa ja halveksumassa meidän joulunviettotapoja. Halveksumassa omia lastenlapsiaan ja heidän joulu iloaan. Heidän mielestä lapsemme eivät tarvitsisi mitään. Heillä on jo kaikkea liikaakin eivätkä osaa arvostaa mitään.

Vastenmielisiä kommentteja ihmisiltä jotka eivät ole kiinnostunut tutustumaan lastenlapsiinsa ja odottavat että esim. 3- ja 5-vuotiaat käyttäytyisivät kuin pienet aikuiset. Tämänikäiset harjoittelevat elämää eivätkä kiukunpuuskat katso sitä onko nyt joulu vai mikä. Ne eivät myöskään kerro kiittämättömyydestä.

Just näin.

Ihan älytöntä se on isovanhempien kuvitella että pitkään odotetun jouluaaton koittaessa lapset nyt istuvat hiljaa paikallaan isovanhempien mieliksi. Takuuvarmasti siinä on lapsen joulumieli lopullisesti pilalla kun lapsen jouluiloa aletaan moittimaan ja paheksumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Itselläni ei ole joulumieltä ollut vuosiin. Joulu hössötys alkaa liian aikaisin. Myös minulla on lapsia mutta emme vietä joulua. Samanlainen pv kuin kaikki muutkin ja ohitse ennenkuin huomaakaan. Hyvin vapauttavaa kun ei tarvitse etsiä, miettiä lahjoja. Ostan lapsille silloin kun tarvitsevat mitä nyt sattuu tarvitsemaankaan, ei tarvitse juuri jouluun keskittää

Miksi yhdistät joulumielen joululahjoihin?

Minulla on joulumieltä vaikka muille jakaa, mutta en minäkään ymmärrä joululahjojen hamstrausta. Joulumieli tulee yhdessäolosta ja joulun tunnelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu.

Silloin kun minä olin lapsi, ommeltiin itse vaatteet ja ne kierrätettiin ja parsittiin viimeiseen asti ja kiersivät sisaruksien jälkeen vielä serkuillekin. Kaikilla naapurin tenavilla oli samanlaiset rytkyt ja aika yhtä naurettavan näköiset.

Pyöriä ei ostettu uusina vaan ne kiersivät myös. Teininä ostin pyöräni pikkurahalla pajalta jossa isäntä kokosi rämistä uutta.

Kenelläkään ei ollut puhelimia ja tietokone löytyi lähes joka taloudesta se yksi.

Nykyään yhteiskunta on muuttunut. Tänään olisi lapselle todella raskas henkinen taakka mennä kouluun 70- luvun rytkyissä tai ullakolta löytyviin 70- luvun luistimilla. Meidän 8.v (2lk.) oli pitkään ainoa heidän luokalta jolla ei ole ollut puhelinta ja voin sanoa että on pudonnut paljosta pois kun kaveripiirit on muodostunut koulussa. Lapsille on tärkeää että pysyvät ajan tasalla kehityksessä, siinä missä muutkin samanikäiset.

Tänään katsoin kaupassa lasten aivan ihania vaatteita joiden hinta oli puserolle 14.95€. Ei paljon kannata parsia. Hyvät toki kiertää ja tänäpäivänä positiivista sekin ettei ainoastaan köyhät käy kirpputoreilla.

Ja mitä jouluun tulee. Lapset tarvitsevat tavaraa. Ovat aina tarvinneet ja tulevat tarvitsemaan jatkossakin. Lapset kyllä kuluttavat vuodessa vaatekertansa ja ensi jouluna tarvitaan taas uusi koko. Joulu on ihana aika käydä lasten vaatekaapit läpi ja tarkistaa kuka tarvitsee mitäkin.

Koulussa tarvitaan luistimet, sukset, reput, penaalit, pyörät, kypärät, pyörään valot, ulkoiluun hyvät vaatteet. Joulu on hyvä hetki tarkistaa kuka mitäkin tarvitsee.

Lapset tarvitsee kehittävää tekemistä ja lautapelit on ollut jo kautta aikain. Perheessä mukavaa viikonlopputekemistä voi olla erä monopolia, shakkia, rummikubia, kimbleä tai Afrikantähteä. Yleensä nämä perinteiset ovat niitä parhaimpia. Ja kukapa ei olisi joskus elämässään rakentanut 1000 palaista palapeliä?

Pienet lapset jotka hoidetaan kotona eivätkä käy päiväkodissa, eivät pääse siellä askartelemaan, leikkimään muovailuvahoilla, vesiväreillä ja hamahelmillä. Joka piipunrassi sun muu krääsä on ostettava kotiin jos lapsille haluaa opettaa luovuutta. Toki sinne metsään voi aina mennä niitä käpylehmiä tekemään mutta kerrostalosta ei noin vain mene lapset päineen kun äiti jää valmistamaan ruokaa. Ajat muuttuu.

Ja mitä elektroniikkaan tulee. Minulle kotiäitinä on täyttä luksusta kun saan istuttaa 3- ja 5- vuotiaat tenavat tabletin ääreen ja kuoria perunat rauhassa. Tänä päivänä ei isovanhemmat asu samassa pihapiirissä mutta meillä on tabletit! Kaikki kehitys ei tosiaan ole täysin pahasta.

Jouluna meillä on lahjaröykkiöt jotka itse valitsen ja maksan. En koe ostavani mitään turhaa vaan suunnittelen pidemmän aikaa mitä tarvitsemme, mikä olisi kehittävää, mikä helpottaisi lukemaan oppimisessa, tukisi harrastusta, kehittäisi liikunnallisuutta ja mikä helpottaisi minun arkeani. Meillä lapsille ei osteta tavaraa juurikaan muutoin kuin syntymäpäiville 1 lahja ja jouluna iso läjä tarkkaan harkittuja lahjoja.

Meidän lapset ovat saaneet älypuhelimet kolmannelle luokalle mennessä (yhdellä vielä pari vuotta tähän aikaa) ja eivät ole jääneet kaveriporukoista pois. On kyllä todella surullista jos jossain todellakin on niin, että alle 10-vuotiaat luo kaverisuhteita puhelinten kautta. Näillä kulmilla pienet koululaiset juoksevat keskenään pitkin pihoja, leikkivät ja harrastavat.

Meidän perheessä, serkkujen kesken ja naapurustossa polkupyörät kiertää käyttäjältä toiselle. Meidän lasten ensimmäinen pyörä, jolla kaikki kolme ovat opetelleet ajamaan on 18 vuotta vanhemman serkun. Seuraavan koon pyörä tuli naapurista, jolla kaikki kolme ovat ajaneet. Esikoiselle ostettiin tämän jälkeen ensimmäinen uusi pyörä, jolla nyt 6 vuotta nuorempi pikkusisarus ajaa. Meiltä on lähtenyt pyöriä kiertoon ja on ostettu myös uutta ja käytettyä.

Tämä sama suksien, monojen ja luistinten kanssa.

Ja vaatteiden. Meillä on ihan todella paljon vaatteita, jotka ovat vuosia risteilleet meidän ja sisarusteni perheiden väliä lapselta toiselle.

Ja kun nyt luistimet tuli puheeksi meillä ensimmäiset koululuistelut on jo ensi viikolla (joinakin syksyinä on ollut jo syyskuun alussa), joten ei tässä jouluun voi odotella, kuten ei muinakaan vuosina. Luistimet on jo käyty läpi ja tytölle just sopivasti mahtuu veljen viime talven hokkarit.

Pyörän valot on oltava kunnossa, kun syksyn hämärät alkaa. Juuri ostettiin takavalot lasten pyöriin. Jouluna pyöräilykelit on jo ohi. Kypärän on oltava kunnossa aina ja uusi ostetaan tasan silloin kun tarve on.

Lapset ottaa hyvin usein kasvupyrähdyksen kesällä ja uusia vaatteita tarvitaan jo koulun alkuun.

Joulu on aivan liian myöhäinen ajankohta käydä läpi harrastusväline- ja vaatetarpeita. Ne tarvitsee olla kunnossa silloin kun niiden tarvekin alkaa. Näin siis ainakin meillä.

Kierrätys jos joku on nykypäivää ja ihan joka ikisessä tuntemassani perheessä urheilu- ja harrastusvälineet ja vaatteet kiertää. Kymmenen vuotta vanhat polkupyörät, sukset ja luistimet ovat teknisesti vielä ihan tätä päivää.

En nyt tässä kritisoi sitä, etteikö lapsille saisi ostaa lahjaröykkiöitä, se on ihan jokaisen perheen oma asia, mutta on ihan höpön höpöä, ettei ole nykypäivää kierrättää lasten tarvikkeita, tai että lapsille olisi taakka käyttää ja harrastaa vanhoissa - kellään tuskin nykypäivänä on "vaarana" että se vanha tarkoittaa 70-luvun rytkyjä vintistä. (Mulla muuten kasarilapsena oli serkkujen vanhaa 70-luvulta, mutta hyvin olen selvinnyt siitäkin.)

Ainiin muuten vielä: Lasten vaatteiden ompelu on tässä viime vuosina ollut hyvinkin trendikäs harrastus. ;) Facebookissa on isoja ompeluryhmiä alueittain ja yleisiä. Itse vaatetin kuopuksen vastasyntyneestä kouluikään itsetehdyin vaattein (kierrätertyjen lisäksi). Vaatteiden paikkaaminen ei myöskään ole vierasta.