Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsevatko nykylapset tämän päivän yltäkylläisyydessä joululahjoja?
29.10.2020 |
Tuli mieleeni tällainen. Silloin kun minä olin lapsi, en saanut vuoden ympäri kaikkea roinaa jatkuvalla syötöllä, mutta nykyään kun kaikki on niin halpaa,vanhemmat ostelevat lapsilleen jatkuvasti uusia vaatteita, leluja ja muuta rojua.
Mihin tällaiset kulutusyhteiskuntaan syntyneet lapset tarvitsevat joulun lahjavuorta? Eikö näille lapsille jo perusarki ole yhtä joulua?
Kommentit (44)
Mä sain lapsena paljon lahjoja ja mulle lahjojen antaminen ja saaminen on joulussa edelleen tärkeää.
Meillä on suurperhe, joten todella eivät saa kaikkea haluamaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai hitto kun alkoi tehdä mieli hankkia itsellekin tuollainen digitaalinen lehtiö. En ole sellaisesta ennen kuullutkaan. Onneksi on tämä palsta.
Ap
Meillä lapset eivät saa ympäri vuoden mitään leluja. Ainoastaan jouluisin ja syntymäpäivisin sekä ulkomaanmatkoilla (max. 1 matka/ vuosi).
Vaatteita ostetaan, kun on tarve ja niistäkin suurin osa tori.fi:stä.
Ainoastaan kirjat on meillä sellainen asia mitä tulee ostettua pitkin vuotta. Minulla on ollut tapana ensimmäisen lapsen syntymästä asti ostaa lapsille vähintään kerran kuukaudessa kirja. Itse olin lukutoukka lapsena ja niin näyttää omat lapsenikin viihtyvän kirjojen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa pipareita yhdessä. Elämyksiä, kokemuksia, tuoksuja materian sijaan. Antamisen ilon opettaminen.
Eiköhän kaikki noita leivo. Muita itsestäänselviä ehdotuksia?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä alotus. Me ei matkusteta enää lastenlasten jouluriemua ihmettelemään. Lapset saa liikaa lahjoja ja kiipeilee pitkin seiniä.
Eikä kukaan sinne edes toivo teitä nyrpistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset saavat joululahjaksi mirhamia.
Eivät kaikki ostele ”halpaa romua ympäri vuoden”. Meidän perheessä ostetaan vain tarpeeseen - kun on pakko - ja silloinkin mahdollisimman kestävää, tai sitten hankitaan käytettynä. Ei ole paljon ylimääräiseen vara, vaikka toimeen tullaan.
Kiva sitä on sitten jouluna jotain kaunista/erityistä antaa ja saada. Mutta ei se joulu lahjojen ympärillä meilläkään ole:
- joululaulujen laulaminen
- leipominen (etukäteen)
- yhdessäolo
- koristelu
- hiljentyminen jouluevankeliumin äärelle
- hyvä ruoka
- iloinen mieli
ja niin edespäin. Niistä se oikea joulu tulee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin viime vuonna itselleni joulumieltä avustamalla erästä köyhää perhettä. (Jouluruokia siis)
Olen päässyt seuraamaan heidän eloa Facebookin kautta, ja olen pöyristynyt...
Lapset saavat ihan koko ajan jotain - Tokmannin rihkamaa ja "tuli taas tilattua muutama paketti"- ties mistä Wishistä yms, vanhemmat ostelevat toisilleen kaikenlaisia "hauskoja mukeja", ja "v*tu olisipa rikas" avaimenperiä tms. Pizzalla/hamppparilla käynti on "ansaittu" ainakin kerran viikossa jne
Ja aina välillä uikutetaan kun ei oo varaa mennä minnekään tai lasten talvikengät pitäis jostain saada ostettua "vaan millä rahalla"?
Tämä ihmistyyppi on se joka yhä kuvittelee joulun syntyvän siitä, että jokainen vauvasta faijaan saa sata härpäkettä.
Minun "kuplani" perheet hiljentyvät joulun aikaan yhdessäolon nautinnolla ja pienillä perinteisillä tekemisillä, lahjat on yhä kirjoja, pyjama, vaatteita tulevista alennusmyynneistä ja pienille muutama mieluisa ja toivottu lelu (ja heille ei muuten sitten ostetaan juuri ikinä leluja 'arkisin').
Tässä maassa on joulun vietossa ainakin kaksi rinnakkaistodellisuutta.
Meillä ei osteta ympäri vuoden leluja, eikä muutakaan roinaa lapsille. Silti juuri tänään mietin (koska lelulehtiä sataa ovista ja ikkunoista), että ihan kaikkea on liikaa ja en haluaisi ostaa yhtään lelua lisää. Mistään muustakaan ei ole puutetta. Ekaluokkalaiselta sitten kysyinkin, että jos tänä vuonna ei ostettaisikaan mitään tavaroita lahjaksi, niin mitä haluaisit. Silmät sikkarallaan vastasi: "Pullaaaa, suklaaaata, kakkua, piiiiirakoita..." Mulle sopisi vallan mainiosti tällainen syötävä joulu! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ostetaan joululahjoja lapsille. Lapset ovat 4v ja 7v. Lasten jouluun kuuluu joulunodotus, tontut ja joulupukin vierailu (isä toimii pukkina). Meillä aikuiset eivät sen sijaan ole ostaneet toisilleen lahjoja vuosiin. Olemme suvun kesken sopineet, että emme lahjo toisiamme. Kukin ostaa omille lapsilleen, mitä lapset toivovat ja mikä koetaan tarpeelliseksi.
Maailma muuttuu.
Silloin kun minä olin lapsi, ommeltiin itse vaatteet ja ne kierrätettiin ja parsittiin viimeiseen asti ja kiersivät sisaruksien jälkeen vielä serkuillekin. Kaikilla naapurin tenavilla oli samanlaiset rytkyt ja aika yhtä naurettavan näköiset.
Pyöriä ei ostettu uusina vaan ne kiersivät myös. Teininä ostin pyöräni pikkurahalla pajalta jossa isäntä kokosi rämistä uutta.
Kenelläkään ei ollut puhelimia ja tietokone löytyi lähes joka taloudesta se yksi.
Nykyään yhteiskunta on muuttunut. Tänään olisi lapselle todella raskas henkinen taakka mennä kouluun 70- luvun rytkyissä tai ullakolta löytyviin 70- luvun luistimilla. Meidän 8.v (2lk.) oli pitkään ainoa heidän luokalta jolla ei ole ollut puhelinta ja voin sanoa että on pudonnut paljosta pois kun kaveripiirit on muodostunut koulussa. Lapsille on tärkeää että pysyvät ajan tasalla kehityksessä, siinä missä muutkin samanikäiset.
Tänään katsoin kaupassa lasten aivan ihania vaatteita joiden hinta oli puserolle 14.95€. Ei paljon kannata parsia. Hyvät toki kiertää ja tänäpäivänä positiivista sekin ettei ainoastaan köyhät käy kirpputoreilla.
Ja mitä jouluun tulee. Lapset tarvitsevat tavaraa. Ovat aina tarvinneet ja tulevat tarvitsemaan jatkossakin. Lapset kyllä kuluttavat vuodessa vaatekertansa ja ensi jouluna tarvitaan taas uusi koko. Joulu on ihana aika käydä lasten vaatekaapit läpi ja tarkistaa kuka tarvitsee mitäkin.
Koulussa tarvitaan luistimet, sukset, reput, penaalit, pyörät, kypärät, pyörään valot, ulkoiluun hyvät vaatteet. Joulu on hyvä hetki tarkistaa kuka mitäkin tarvitsee.
Lapset tarvitsee kehittävää tekemistä ja lautapelit on ollut jo kautta aikain. Perheessä mukavaa viikonlopputekemistä voi olla erä monopolia, shakkia, rummikubia, kimbleä tai Afrikantähteä. Yleensä nämä perinteiset ovat niitä parhaimpia. Ja kukapa ei olisi joskus elämässään rakentanut 1000 palaista palapeliä?
Pienet lapset jotka hoidetaan kotona eivätkä käy päiväkodissa, eivät pääse siellä askartelemaan, leikkimään muovailuvahoilla, vesiväreillä ja hamahelmillä. Joka piipunrassi sun muu krääsä on ostettava kotiin jos lapsille haluaa opettaa luovuutta. Toki sinne metsään voi aina mennä niitä käpylehmiä tekemään mutta kerrostalosta ei noin vain mene lapset päineen kun äiti jää valmistamaan ruokaa. Ajat muuttuu.
Ja mitä elektroniikkaan tulee. Minulle kotiäitinä on täyttä luksusta kun saan istuttaa 3- ja 5- vuotiaat tenavat tabletin ääreen ja kuoria perunat rauhassa. Tänä päivänä ei isovanhemmat asu samassa pihapiirissä mutta meillä on tabletit! Kaikki kehitys ei tosiaan ole täysin pahasta.
Jouluna meillä on lahjaröykkiöt jotka itse valitsen ja maksan. En koe ostavani mitään turhaa vaan suunnittelen pidemmän aikaa mitä tarvitsemme, mikä olisi kehittävää, mikä helpottaisi lukemaan oppimisessa, tukisi harrastusta, kehittäisi liikunnallisuutta ja mikä helpottaisi minun arkeani. Meillä lapsille ei osteta tavaraa juurikaan muutoin kuin syntymäpäiville 1 lahja ja jouluna iso läjä tarkkaan harkittuja lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostamme lapsille n. 4 kertaa vuodessa jotain. Synttäreitä, jouluna ja pari kertaa vuodessa jotain mitä on ollut mielessä ja pidän lapsille hyödyllisinä. Esimerkiksi nyt ostin pari viikkoa sitten lautapelin ja palapelit. Kirkkaasti pahimmat krääsät tulevat sukulaisilta, erityisesti isovanhemmilta. Nykyään kaikki on niin halpaa, että haluavat sitten ostaa paljon kaikkea mahdollista. Laitetaan eteenpäin, ja n. vuosi sitten aloin rajoittamaan aika rankalla kädellä tavaran vastaanottamista.
Joulu on silti meille sellainen juhla, että ei minua haittaa vaikka lapsille tulisi liikaakin lahjoja. Se on meidän perheen oikeastaan tärkein juhla. Miehen kanssa katsotaan, että ne tärkeimmät toiveet toteutuvat (olettamuksella että ovat kohtuullisia) ja sukulaiset ostavat mitä ostavat. Olen joutunut jopa sukulaisille sanomaan, että vain yksi paketti/lapsi yhdeltä antajalta. Yhtenä jouluna moni sukulainen antoi 2-3 pakettia, ja tämä oli aivan liikaa. Nykyään lapsia syntyy vähemmän, niin ne olemassa olevat ilmeisesti lahjotaan sitten aivan yli menevästi. Sitten toisaalta on niitä, joilla ei ole paljoa mitään ja vanhemmatkin saattavat olla tosi säästäväisiä. Mieluusti antaisin tällaiselle perheelle meidän lapsille tulevista lahjoista osan.
Eli meillä ainakin se lelumäärä tulee enimmäkseen isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen joulahjoiksi saatiin hyödyllisiä ja tarpeellisia tavaroita. Pehkeätkään paketit eivät olleet halveksittuja. Uudet sukat, villahousut tai yöpaita olivat yhtäarvostettuja lahjoja kuin kovat paketitkin, siis esim. kirja tai joku peli. Jos sai sukset tai luistimet, niin silloin muiden pakettien määrä oli ymmärrettävästi vähäisempi.
Tämän päivän useimmilla lapsilla on kaikenkarvaiset vehkeet ja vermeet jo valmiina. Toivelistalla on toista tonnia maksava uusin Applen luuri tai läppäri. Ja sitten kiukutellaan, jos tuleekin edullisempi laite, jossa ei ole omenan kuvaa. Arvo putoaa kuulemma kavereiden silmissä. Voi materialistiressukoita.
Ennen toivottiin ihan samalla tavalla leluja ja mikä oli milloinkin muotia. Ja ihan samalla tavalla oli pettymys löytää paketista Seppälän farkut Leviksien sijaan. Eikä kukaan mitään villahousuja lahjaksi toivonut, niitä kun tuli toivomattakin.
Ihan turha ihannoida mitään entisiä aikoja, lapset ollu lapsia sillonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarapaljouteen voi itse vaikuttaa. Omat lapset saa lahjoja vain synttäreillä ja jouluna. Vappuna saavat toki ilmapallot ja pääsiäisenä yllätysmunia. Itsellä on vielä pieniä lapsia, joten innostuvat vähän kaikesta. Joulukalenteriksi ajattelin väsätä aineettomia yllätyksiä eli joka päivälle joku yhteinen tekeminen, laulun kuuntelu, joulusatu tms.
Onpa jotenkin julma aloitus.
Nyt maailmassa on riittävästi muovihärpäkettä (sinällään olen samaa mieltä tästä) - lopetetaan siis lahjojen antaminen lapsille jouluisin!
Miten olisi jos et ostaisi "pitkin vuotta", pahimmillaan meidän naapurin lapset, 2 poikaa, saivat joka viikko kun menivät tekemään ruokaostokset, valita "jonkin pienen auton tai ukkelin" kumpikin.
Ja sitten se osto- ja halumania -muutos voisi alkaa meistä aikuisista.
Annetaan nyt tänä ankeana vuonna kaikille lapsille edes ihana, kohtuulahjaisa joulumuisto !
Vierailija kirjoitti:
Hyvä alotus. Me ei matkusteta enää lastenlasten jouluriemua ihmettelemään. Lapset saa liikaa lahjoja ja kiipeilee pitkin seiniä.
Kiitos. Minusta on myös todella vastenmielistä katsottavaa isovanhemmat meidän joulupöydässämme valmiille passattuna arvostelemassa ja halveksumassa meidän joulunviettotapoja. Halveksumassa omia lastenlapsiaan ja heidän joulu iloaan. Heidän mielestä lapsemme eivät tarvitsisi mitään. Heillä on jo kaikkea liikaakin eivätkä osaa arvostaa mitään.
Vastenmielisiä kommentteja ihmisiltä jotka eivät ole kiinnostunut tutustumaan lastenlapsiinsa ja odottavat että esim. 3- ja 5-vuotiaat käyttäytyisivät kuin pienet aikuiset. Tämänikäiset harjoittelevat elämää eivätkä kiukunpuuskat katso sitä onko nyt joulu vai mikä. Ne eivät myöskään kerro kiittämättömyydestä.
Aika moni silti ostaa leluja vain jouluksi tai syntymäpäiviksi
Hirmu paljon vanhemmat ihmiset ja lapsettomat ovat ruotimassa sitä minkäverran lapsiperheet ostavat jouluna. Se kyllä kirvoittaa myös monen mieltä jos äiti lapsillensa haluaa joululahjat hankkia mutta kukaan ei paljon ajatustaan loksauta kun aikuiset ostelevat toisellensa. Puolisot ostavat nais/miesystävilleen yllätyksiä ikäänkuin se mies ei haluaisi itse valita vaatteitansa tai sitä akkuporakonetta.
Sairastahan se on, mutta tiedän jo että taas pistän n3000€ 8v tyttäreni lahjoihin. T: pikkusormen ympärille pyöräytetty 46v isä.
En tarkoittanutkaan että kaikki eläisivät yltäkylläisyydessä, vaan että tarvitsevatko yltäkylläisyydessä elävät. Kirjoitin otsikkoon vähän huonosti, mutta siis tarkoitin nimenomaan niitä, jotka saavat jatkuvasti tavaraa ympäri vuoden muutenkin.
Ap