Oletko oikeasti jättänyt tai harkinnut jättää kumppanisi tämän lihomisen takia?

Olen ollut pitkään parisuhteessa. Ikinä en ole ajatellut, että olisin jättänyt toista tämän lihomisen takia. Itselläni ei myöskään libidoon ole ikinä asia vaikuttanut. Tätä aloitusta lukiessani mieleeni muistui aika, jolloin mieheni lihosi. En ajatellut siitä silloin mitään enkä ajattele siitä nytkään mitään. Hän on nyt laiha eikä se vaikuta siihen miten hänet näen ja koen tai siihen mitä tunnen häntä kohtaan. Minulle ihminen on jotain muuta, kuin vain se minkä pystyn silmilläni näkemään. Huomaan tässä, että jos joudun tulevaisuudessa miettimään uutta parisuhdetta, tulen kiinnittämään huomiota tämän kaltaiseen ajatteluun mikä täällä näyttää olevan vallalla. En halua sellaista ihmistä elämääni minkäänlaisessa ihmissuhteessa, joka ajattelee niin kuin täällä jotkut tekevät.

Minun on myönnettävä, että vaikka naisena olenkin lihonut sen 20 kg, on se tullut oikeisiin paikkoihin, näytän kuningattarelta yhä. Miehen mahaan kertynyt rasva on sen sijaan paha esteettinen turn off. Olemme keskustelleet asiasta, ja mies tietysti vetoaa minun kiloihini. Totuus kuitenkin on, että minua katsellaan yhä haluavasti - miestä ei. Ja tämähän on oikeasti se valuutta jolla ihmissuhteissa peltaan: haluttavuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään parisuhteessa. Ikinä en ole ajatellut, että olisin jättänyt toista tämän lihomisen takia. Itselläni ei myöskään libidoon ole ikinä asia vaikuttanut. Tätä aloitusta lukiessani mieleeni muistui aika, jolloin mieheni lihosi. En ajatellut siitä silloin mitään enkä ajattele siitä nytkään mitään. Hän on nyt laiha eikä se vaikuta siihen miten hänet näen ja koen tai siihen mitä tunnen häntä kohtaan. Minulle ihminen on jotain muuta, kuin vain se minkä pystyn silmilläni näkemään. Huomaan tässä, että jos joudun tulevaisuudessa miettimään uutta parisuhdetta, tulen kiinnittämään huomiota tämän kaltaiseen ajatteluun mikä täällä näyttää olevan vallalla. En halua sellaista ihmistä elämääni minkäänlaisessa ihmissuhteessa, joka ajattelee niin kuin täällä jotkut tekevät.

Et ole ainoa. Minulta nämä tyypit ovat lentäneet myös ystävyyssuhteista. En kertakaikkiaan tajua. Ja ei , en ole aseksuaali, olen itseasiassa bi.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa. Itse en pidä liikunnallisista ihmisistä. Usein pakkomielteisiä ja pinnallisia.

Tuo pakkomielteisyys voi usein olla omassa päässäsi. Sen jatkuvasti liikkuvan elämäntapa voi sohvan pohjalta näyttää siltä, niin kuin liikkuja liikkuisi pakosta, vaikka hän itseasiassa liikkuisi rennosti ja hyvällä rauhallisella mielellä. Liikunnattomuus alkaa vääristää ihmismieltä, koska evoluutio on kehittänyt ihmisen liikkumaan jatkuvasti. Tämän takia myös parisuhteessa nämä eri elämäntavat voivat olla ongelma, kun toisen olotilaan ei voi samaistua.

Puolisoni on elämäni rakkaus. Jos hän alkaisi lihoa, niin tekisin varmasti kaikkeni että asia saataisiin ratkaistua. Jättäisin siinä vaiheessa, jos ylipainoa olisi jo oikeasti terveydelle huomattavan haitallinen määrä eikä häntä kiinnostaisi tehdä asialle mitään. En haluaisi olla ihmisen kanssa, joka suhtautuisi piittaamattomasti meidän yhteiseen loppuelämään.

Itse entisenä "superläskinä" uskon, että oikeasti isokokoiseksi tulee harvemmin ilman jonkinlaisia mentaalipuolen ongelmia. Siksi ensireaktioni puolison lihomiseen olisi todennäköisesti huoli siitä, kärsiikö hän mahdollisesti masennuksesta tai syömishäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni väittää, ettei lihominen haittaa vaan epäliikunnalliset elämäntavat. Itseäni ei taas voisi vähempää kiinnostaa, pitääkö nainen enemmän juoksemisesta vai pitsan syömisestä sohvalla lojuen, kunhan hän on laiha. Tunnen useammankin ihmisen, jotka ovat äärimmäisen epäliikunnallisia mutta silti hoikkia. Se vaatii vain, että nälänsäätely toimii eikä sitä ole sekoitettu dieeteillä.

Minua ei sytytä kyllä edes laihaläski. Jonkunmoiset liikuntatottumukset ihmisellä pitäisi olla ettei ole vain laiha plösö. 

Niin, tuo oli juuri se pointtini. Minua eivät kiinnosta liikuntatottumukset ollenkaan, enkä syty atleettisista naisvartaloista. Tuo koko termi "laihaläski" nyt on ihan älytön.

Olen eri, mutta laihaläski ei ole terminä älytön. Ei kyllä mikään kauniskaan termi toisesta ihmisestä eli en käyttäisi. Mutta ihmisen ihosta ja olemuksesta alkaa kyllä näkyä, jos hoikkuus on vain syömättömyyttä vs liikunnallisia ja terveellisiä elintapoja. Minua ei sytytä kalvakka, lihakseton ja voimaton vartalo. Mutta onneksi makuja on monenlaisia ja monet tykkäävät juuri tuollaisesta miehellä tai naisella.

Kohta 40 vuotta täynnä ja tässä iässä se on oikeastaan se ja sama onko laihaläski vai lihaksikas. Molemmissa tapauksissa näytät melkein samalta. Ihan samalla tavalla iho ja allit roikkuu, on selluliittiä, raskausarpia eikä rinnatkaan ole enää entiset.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihminen on jotain muuta, kuin vain se minkä pystyn silmilläni näkemään.

Kyllä, esimerkiksi sitä, mitä pystyt ihollasi tuntemaan.

Olen joskus seurustellut sellaisen naisen kanssa, joka ei suhtautunut parisuhteisiin fyysisenä ja aistillisena toimintana vaan enemmän älyllisenä ja emotionaalisena, kaikesta kehollisesta irrallisena ajatustoimintana. Hänelle keskeinen parisuhteessa olemisen tapa ei ollut kosketus vaan keskustelu.

Sanomattakin on selvää, etten halua tuota virhettä enää toistaa. Suhde on niin paljon parempi, kun on "pinnallinen" (ihotasoa korostava) kumppani rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin kiinnostun ylipainoisista miehistä. Jos suhteessa mies pulskistuisi selkeästi, niin kyllä sillä olisi vaikutusta. Mainittuun seksielämään, ja sitä kautta koko suhteeseen. En tarkoita, ettenkö rakastaisi ihmistä yhtä paljon, mutta rakkauden lisäksi tarvitaan muutakin. 

Tarkoitat sytyttävää ulkonäköä tuolla ”muulla”. Entä kun miehesi alkaa vanhemmiten - laihanakin - rapistua? Jos hänestä ei muotoudu taikinanaamainen mätisäkki, alkaa hän muistuttaa kuivan kesän oravaa, viilettävää nahka ja luut - säkkiä? Tai sairastuu? On väistämättä tulossa asioita, jota tuovat mukanaan tuon ”muun”. Silloinko sinä lähdet? Kun pimppa ei enää kutise?

En oo toi jolta kysyt, mutta joo, kyllä mä lähden jos kumppanin habitus hajoo. Niin se on. Muulla ei käytännössä ole parisuhteen kannalt merkitystä.

😂

Vierailija kirjoitti:

Minun on myönnettävä, että vaikka naisena olenkin lihonut sen 20 kg, on se tullut oikeisiin paikkoihin, näytän kuningattarelta yhä. Miehen mahaan kertynyt rasva on sen sijaan paha esteettinen turn off. Olemme keskustelleet asiasta, ja mies tietysti vetoaa minun kiloihini. Totuus kuitenkin on, että minua katsellaan yhä haluavasti - miestä ei. Ja tämähän on oikeasti se valuutta jolla ihmissuhteissa peltaan: haluttavuus.

Mitä helvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni väittää, ettei lihominen haittaa vaan epäliikunnalliset elämäntavat. Itseäni ei taas voisi vähempää kiinnostaa, pitääkö nainen enemmän juoksemisesta vai pitsan syömisestä sohvalla lojuen, kunhan hän on laiha. Tunnen useammankin ihmisen, jotka ovat äärimmäisen epäliikunnallisia mutta silti hoikkia. Se vaatii vain, että nälänsäätely toimii eikä sitä ole sekoitettu dieeteillä.

Minua ei sytytä kyllä edes laihaläski. Jonkunmoiset liikuntatottumukset ihmisellä pitäisi olla ettei ole vain laiha plösö. 

Niin, tuo oli juuri se pointtini. Minua eivät kiinnosta liikuntatottumukset ollenkaan, enkä syty atleettisista naisvartaloista. Tuo koko termi "laihaläski" nyt on ihan älytön.

Olen eri, mutta laihaläski ei ole terminä älytön. Ei kyllä mikään kauniskaan termi toisesta ihmisestä eli en käyttäisi. Mutta ihmisen ihosta ja olemuksesta alkaa kyllä näkyä, jos hoikkuus on vain syömättömyyttä vs liikunnallisia ja terveellisiä elintapoja. Minua ei sytytä kalvakka, lihakseton ja voimaton vartalo. Mutta onneksi makuja on monenlaisia ja monet tykkäävät juuri tuollaisesta miehellä tai naisella.

Kohta 40 vuotta täynnä ja tässä iässä se on oikeastaan se ja sama onko laihaläski vai lihaksikas. Molemmissa tapauksissa näytät melkein samalta. Ihan samalla tavalla iho ja allit roikkuu, on selluliittiä, raskausarpia eikä rinnatkaan ole enää entiset.

Päinvastoin. Tässä iässä alkaa juuri korostua se kuka on liikunnallinen ja kuka ei. Ei vain kroppa mutta mieliala ja jaksaminen myös. T. 42 vuotta täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihminen on jotain muuta, kuin vain se minkä pystyn silmilläni näkemään.

Kyllä, esimerkiksi sitä, mitä pystyt ihollasi tuntemaan.

Olen joskus seurustellut sellaisen naisen kanssa, joka ei suhtautunut parisuhteisiin fyysisenä ja aistillisena toimintana vaan enemmän älyllisenä ja emotionaalisena, kaikesta kehollisesta irrallisena ajatustoimintana. Hänelle keskeinen parisuhteessa olemisen tapa ei ollut kosketus vaan keskustelu.

Sanomattakin on selvää, etten halua tuota virhettä enää toistaa. Suhde on niin paljon parempi, kun on "pinnallinen" (ihotasoa korostava) kumppani rinnalla.

Tunnut sekoittavan haluttomuuden tähän keskusteluun.

Tämä ketju on seksuaalisesta haluttavuudesta, ei kumppaanuudesta ja lihomisesta.

Seksuaalisesti haluttava ihminen on _aina_ painoindeksin alarajoilla. Jopa uskonnoliset sekopäät (Maitobaari esimerkkinä) vahtaavat naisten painoideksejä, ja pitävät ihmiset alipainoisina. Ja kyllä, tämä liittyy pitkälti juurikin seksuaalisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on seksuaalisesta haluttavuudesta, ei kumppaanuudesta ja lihomisesta.

Seksuaalisesti haluttava ihminen on _aina_ painoindeksin alarajoilla. Jopa uskonnoliset sekopäät (Maitobaari esimerkkinä) vahtaavat naisten painoideksejä, ja pitävät ihmiset alipainoisina. Ja kyllä, tämä liittyy pitkälti juurikin seksuaalisuuteen.

Eikös siellä ollut ihan viikottaiset punnitukset? Ja sitten ”suunvaihtoa”, eli suutelemista muiden miesten kanssa tilaisuuksissa (tämä pakollista)?

Kyllä se vaan kannattaa olla mahdollisimman laiha. Jopa uskikset haluavat kuikan puolison. Sekopäisimmätkin.

Lihominen voi tulla vain ihan sitä kautta, ettei itse pidä painoa olennaisena piirteenä. Itse ajattelen, että ulkomuoto ihmisella on vain "kuori" ja sisin on se mikä merkitsee. Tiedän paljon laihoja ihmisiä jotka ovat täysin sekopäitä ja monia ylipainoisia normaaleja ihmisiä. Ei todellakaan voida laittaa yhdysmerkkejä ylipainon ja mt-ongelmien kanssa.

Jos suhde ei kestä ylipainoa niin se ei kestä mitään rankempaa. Elämä opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lihominen voi tulla vain ihan sitä kautta, ettei itse pidä painoa olennaisena piirteenä. Itse ajattelen, että ulkomuoto ihmisella on vain "kuori" ja sisin on se mikä merkitsee. Tiedän paljon laihoja ihmisiä jotka ovat täysin sekopäitä ja monia ylipainoisia normaaleja ihmisiä. Ei todellakaan voida laittaa yhdysmerkkejä ylipainon ja mt-ongelmien kanssa.

Jos suhde ei kestä ylipainoa niin se ei kestä mitään rankempaa. Elämä opettaa. 

Tässä on sellainen ongelma - kuten ketjusta voimme lukea - että nykyaikana jopa ”36-vuotiaat” pitävät toisen ihmisen ulkonäköä ja haluttavuutta suhteen prioriteetteina. Edes ikääntyminen ei näytä enää tuovan viisautta. Kumppanuus ja rakkaus eivät suhteeseen kuulu. (Henkilökohtaisesti epäilen myös, että ihmisyys on kadonnut jonnekin.)

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on seksuaalisesta haluttavuudesta, ei kumppaanuudesta ja lihomisesta.

Seksuaalisesti haluttava ihminen on _aina_ painoindeksin alarajoilla. Jopa uskonnoliset sekopäät (Maitobaari esimerkkinä) vahtaavat naisten painoideksejä, ja pitävät ihmiset alipainoisina. Ja kyllä, tämä liittyy pitkälti juurikin seksuaalisuuteen.

No huh huh. _sinun mielestäsi_ Makuja seksuaalisuuden suhteen on yhtä paljon kuin on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihominen voi tulla vain ihan sitä kautta, ettei itse pidä painoa olennaisena piirteenä. Itse ajattelen, että ulkomuoto ihmisella on vain "kuori" ja sisin on se mikä merkitsee. Tiedän paljon laihoja ihmisiä jotka ovat täysin sekopäitä ja monia ylipainoisia normaaleja ihmisiä. Ei todellakaan voida laittaa yhdysmerkkejä ylipainon ja mt-ongelmien kanssa.

Jos suhde ei kestä ylipainoa niin se ei kestä mitään rankempaa. Elämä opettaa. 

Tässä on sellainen ongelma - kuten ketjusta voimme lukea - että nykyaikana jopa ”36-vuotiaat” pitävät toisen ihmisen ulkonäköä ja haluttavuutta suhteen prioriteetteina. Edes ikääntyminen ei näytä enää tuovan viisautta. Kumppanuus ja rakkaus eivät suhteeseen kuulu. (Henkilökohtaisesti epäilen myös, että ihmisyys on kadonnut jonnekin.)

Samaa mieltä, hyvin surullinen kehityssuunta. Varmaan ihmisiä jotka eivät ole olleet ikinä aidosti rakastuneita. Kylmää ja narsistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt jälleen keskustelu livennyt kokonaan seksuaalisen viehättävyyden puolelle. Sekö siinä lihavuudessa mättää, ei ole ylipainoisena seksuaalisesti haluttava? Tämän vuoksi kumppanuuden loppuminen?

Ei parisuhde ole ainakaan minulle ensisijaisesti kumppanuutta vaan seksiä, läheisyyttä ja yhteistä hauskanpitoa varten. Seksuaalinen haluttavuus on aivan välttämätöntä minua kiinnostavan parisuhteen kannalta.

Sinulle parisuhde ei ole kumppanuutta, vaan seksiä, läheisyyttä ja hauskanpitoa?

Oletko 16-vuotias?

Miksi parisuhteessa pitäisi olla kysymys ensisijaisesti kumppanuudesta? Miksi se on sinulle niin keskeinen tarve?

Saisiko tähän vastauksen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Lihominen voi tulla vain ihan sitä kautta, ettei itse pidä painoa olennaisena piirteenä. Itse ajattelen, että ulkomuoto ihmisella on vain "kuori" ja sisin on se mikä merkitsee. Tiedän paljon laihoja ihmisiä jotka ovat täysin sekopäitä ja monia ylipainoisia normaaleja ihmisiä. Ei todellakaan voida laittaa yhdysmerkkejä ylipainon ja mt-ongelmien kanssa.

Jos suhde ei kestä ylipainoa niin se ei kestä mitään rankempaa. Elämä opettaa. 

Ei suhteen kuulukaan kestää sitä, ettei toista pidä seksuaalisesti haluttavana. Se on parisuhteen peruspilareita näet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt jälleen keskustelu livennyt kokonaan seksuaalisen viehättävyyden puolelle. Sekö siinä lihavuudessa mättää, ei ole ylipainoisena seksuaalisesti haluttava? Tämän vuoksi kumppanuuden loppuminen?

Ei parisuhde ole ainakaan minulle ensisijaisesti kumppanuutta vaan seksiä, läheisyyttä ja yhteistä hauskanpitoa varten. Seksuaalinen haluttavuus on aivan välttämätöntä minua kiinnostavan parisuhteen kannalta.

Sinulle parisuhde ei ole kumppanuutta, vaan seksiä, läheisyyttä ja hauskanpitoa?

Oletko 16-vuotias?

Miksi parisuhteessa pitäisi olla kysymys ensisijaisesti kumppanuudesta? Miksi se on sinulle niin keskeinen tarve?

Saisiko tähän vastauksen, kiitos.

Parisuhde ja FWB-suhde ovat eri asioita. Netistä näppärästi googlaat määritelmät.