Lue keskustelun säännöt.
Kissanpentu puree
28.10.2020 |
Meillä on 12 vk vanha kissanpentu joka tuli syliini itse. Noh minä rapsutin sitä kaulan alta jolloin yhtäkkiä se hyökkäsi käteeni kiinni ihan täysiä korvat luimussa. Otin niskasta kiinni monta kertaa ja tuntui että vain yltyi siitä enemmän... miten tuosta pääsee eroon? En tajua, miksi se sitten tulee luokse haluamaan huomiota ja silti hyökkää käteen kiinni kynsillä? Ei pidä kyllä minkäänlaisesta käsittelystä, vähän vain turkkia voi silittää päältä mutta sitten sille tulee se ilme ja katse ettei enempää.
Olen jo ihan kauhuissani ajatuksesta opettaa se valjaisiin, ei varmasti siitäkään selvitä ilman naarmuja :( mutta jos ei onnistu niin sitte ei, ei kai sitä pakolla voi opettaa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks otat kissan ku et selkeästi tiä kissoista mtn 🤦♀️
Aijaa. Tällaisen päätelmän teit minusta vaikka et tunne minua henkilökohtaisesti yhtään. Ap
No kyllä noista sinun viesteistäsi nyt aika selvästi näkee, ettet oikeasti tiedä kissoista mitään, vaikka sinulla aiemminkin on kissa/kissoja ollut. Aloita nyt lukemalla ihan sen kissasi hyvinvoinnin turvaamiseksi vaikka tämä palikkaversio https://sey.fi/wp-content/uploads/2020/08/Kissa_Ihminen_Kissa_sanakirja…
Ja sitten hanki itsellesi seuraavaksi Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" ja/tai "Millaista on olla kissa". Et todellakaan nimittäin tällä hetkellä tunnu ymmärtävään mitään kissojen lajikohtaisista tarpeista, saati siitä, miksi ne käyttäytyvtä jollakin tavalla tietyissä tilanteissa.
T: Eri
Suora lainaus tuosta SEY:n oppaasta. Lue ap edes tämä, jos et mitään muuta luekaan:
Kissa satuttaa
Kissa ei satuta ihmistä ilkeyttään. Yleensä se vain leikkii. Vastahyökkäys ei auta. Kissa saattaa luulla, että osallistut leikkiin tai sitten kissa pelästyy ja puolustautuu. On myös hyvä tietää, että pureminen, raapiminen ja hyökkääminen ovat pelkäävän kissan viimeisiä keinoja puolustautua, jos se ei pääse piiloutumaan tai pakenemaan. Kissan hyökkäilyt on parasta jättää huomiotta, mutta jos tilanne äityy kiperäksi, keskeytä käytös lempeästi. Leiki kissan kanssa myös silloin, kun kissa ei ole vaanimassa kättäsi tai jalkaasi. Silloin se oppii, että lelut ovat saaliita. Et sinä. Ennen kaikkea, älä koskaan leikitä kissaa käsillä tai jaloilla, edes pentuna! Joskus kissa tulee syliisi kiehnäämään tai heittäytyy kyljelleen. Kun silität sitä, se hyökkääkin käteesi kynsin ja hampain. Tietyistä paikoista silittäminen voi johtaa kissan hyökkäykseen. Vaikka vatsarapsutukset tuntuvat kissasta mukavilta, kissat ovat mahastaan herkkiä ja saavat maharapsutuksista nopeasti tarpeekseen. Aloita silittäminen päästä tai niskasta. Opi tarkkailemaan kissaasi, jotta voit ennakoida, milloin kissasi on saanut tarpeeksi läheisyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna kissa jollekin, joka osaa kissoja hoitaa.
ei kissaa oteta rangaistustarkoituksessa niskasta kiinni
ei kissaa rapsuteta kaulasta
pennut harjoittelevat usein vaanimis- ja hyökkäysleikkejä, siitä ei tule antaa mitään rangaistusta, vaan antaa kissalle tuollaisella hetkellä lelu,jolla voi leikkiä saalistusleikkejä. jos haluat, että ihmisen käsi on se lelu, niinkuin näyit haluavan, niin älä vingu jälkeenpäin, että sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta useista pentueista, ja aina pentujen käytös on pahimillaan siinä 3-4 kk iän tienoilla, sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa meno rauhoittumaan kun ikää kertyy. Eli on ihan normaalia, että tuon ikäinen kissa puree ja kynsii kaikkea mikä liikkuu, kiipeilee joka paikkaan, pudottelee tavarat, rypistää matot jne.
Meillä tosin kissat ovat myös päässeet aina ulkoilemaan sydämensä kyllyydestä, mikä etenkin vanhempia kissoja auttaa purkamaan energiaa siinä määrin, että sisällä ne käyttäytyvät enimmäkseen rauhallisesti, pieniä leikkisprinttejä lukuunottamatta. Mutta ne kuuluvat asiaan.
Olen ollut vuosikausia mukana rotukissatoiminnassa omistajana, sijoituskotina ja kasvattajana ja täytyy kyllä ihmetellä tuota puremisen normalisointia. Meidän kissat on saatu 14-viikkoisena ja pennut luovutettu tästä kodista 14-viikkoisena. Yksikään kissa ei ole koskaan purrut tai raapinut ihmistä tai hyökkinyt jalkoihin, ei yksikään meille luovutettu eikä meiltä luovutettu. Eikä muillakaan kasvattajilla ole tätä ongelmaa ollut. Tältä pohjalta en usko, että kyse on sattumasta.
Kaikki lähtee siitä, että ensin valitaan kasvatukseen tasapainoinen ja hyvin sosiaalistettu emo. Sen jälkeen annetaan pentujen olla riittävän pitkään (nykytiedon valossa varmimmin +14vko) tämän emon opissa. Ja pentuaikana sekä luovutuksen jälkeen pidetään huolta siitä, että pennut saavat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan sydämensä kyllyydestä. Ja kappas, ei puremista, raapimista, arkuutta tai aggressiivisuutta. Huonekalutkin saavat olla rauhassa.
Eli summa summarum, hyökkäily tai raapiminen voi olla yleistä, se voi mennä ohi tai olla menemättä, mutta se ei missään nimessä ole mikään kissan normaali olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks otat kissan ku et selkeästi tiä kissoista mtn 🤦♀️
Aijaa. Tällaisen päätelmän teit minusta vaikka et tunne minua henkilökohtaisesti yhtään. Ap
No kyllä noista sinun viesteistäsi nyt aika selvästi näkee, ettet oikeasti tiedä kissoista mitään, vaikka sinulla aiemminkin on kissa/kissoja ollut. Aloita nyt lukemalla ihan sen kissasi hyvinvoinnin turvaamiseksi vaikka tämä palikkaversio https://sey.fi/wp-content/uploads/2020/08/Kissa_Ihminen_Kissa_sanakirja…
Ja sitten hanki itsellesi seuraavaksi Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" ja/tai "Millaista on olla kissa". Et todellakaan nimittäin tällä hetkellä tunnu ymmärtävään mitään kissojen lajikohtaisista tarpeista, saati siitä, miksi ne käyttäytyvtä jollakin tavalla tietyissä tilanteissa.
T: Eri
Suora lainaus tuosta SEY:n oppaasta. Lue ap edes tämä, jos et mitään muuta luekaan:
Kissa satuttaa
Kissa ei satuta ihmistä ilkeyttään. Yleensä se vain leikkii. Vastahyökkäys ei auta. Kissa saattaa luulla, että osallistut leikkiin tai sitten kissa pelästyy ja puolustautuu. On myös hyvä tietää, että pureminen, raapiminen ja hyökkääminen ovat pelkäävän kissan viimeisiä keinoja puolustautua, jos se ei pääse piiloutumaan tai pakenemaan. Kissan hyökkäilyt on parasta jättää huomiotta, mutta jos tilanne äityy kiperäksi, keskeytä käytös lempeästi. Leiki kissan kanssa myös silloin, kun kissa ei ole vaanimassa kättäsi tai jalkaasi. Silloin se oppii, että lelut ovat saaliita. Et sinä. Ennen kaikkea, älä koskaan leikitä kissaa käsillä tai jaloilla, edes pentuna! Joskus kissa tulee syliisi kiehnäämään tai heittäytyy kyljelleen. Kun silität sitä, se hyökkääkin käteesi kynsin ja hampain. Tietyistä paikoista silittäminen voi johtaa kissan hyökkäykseen. Vaikka vatsarapsutukset tuntuvat kissasta mukavilta, kissat ovat mahastaan herkkiä ja saavat maharapsutuksista nopeasti tarpeekseen. Aloita silittäminen päästä tai niskasta. Opi tarkkailemaan kissaasi, jotta voit ennakoida, milloin kissasi on saanut tarpeeksi läheisyyttä
Hyvä muistaa, että SEYn oppaassa ohjeistetaan samalla kodittomien kissojen kanssa toimimisessa. Hyvin kasvatetut kissat eivät hyökkää vatsasta rapsuttaessa, ainakaan jos niillä on mahdollisuus vain lähteä rapsutustilanteesta pois.
Sinun täytyy lopettaa leikki/kissan käyttö, ENNEN kuin ylivirität sen. Ja toisaalta hyväksyä, että kissa on peto ja pedoilla oj petojen leikit. Käytä käden jatkeena lelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks otat kissan ku et selkeästi tiä kissoista mtn 🤦♀️
Aijaa. Tällaisen päätelmän teit minusta vaikka et tunne minua henkilökohtaisesti yhtään. Ap
No kyllä noista sinun viesteistäsi nyt aika selvästi näkee, ettet oikeasti tiedä kissoista mitään, vaikka sinulla aiemminkin on kissa/kissoja ollut. Aloita nyt lukemalla ihan sen kissasi hyvinvoinnin turvaamiseksi vaikka tämä palikkaversio https://sey.fi/wp-content/uploads/2020/08/Kissa_Ihminen_Kissa_sanakirja…
Ja sitten hanki itsellesi seuraavaksi Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" ja/tai "Millaista on olla kissa". Et todellakaan nimittäin tällä hetkellä tunnu ymmärtävään mitään kissojen lajikohtaisista tarpeista, saati siitä, miksi ne käyttäytyvtä jollakin tavalla tietyissä tilanteissa.
T: Eri
Sinun on edelleen turha tulla tänne arvostelemaan kun et tunne minua. Olen lukenut oppaita kyllä. Jokaisella kissalla on oma tapansa suhtautua asioihin ja meidän kissa on vielä pieni että annetaan sille aikaa. Tiedän että kissat käyttävät kynsiä ja purevat. Se ei voi vaikuttaa oklta pentuna mutta aikuinen kissa voi aiheuttaa vielä pahempaa jälkeä. Siksi me yritetään kitkeä pureminen pois. Sen suhteen olet kyllä oikeassa että minulla ei ole kokemusta kissasta joka näin kiivaasti puree kun ennen ollut rauhallisempi kissa. Mieheni käyttää juuri sitä taktiikkaa että ottaa pentua niskasta kiinni eikä se taida olla paras mahdollinen tapa saada pentua ruotuun. Ap
Kissaa ei ikinä saa leikittää sormilla tai jaloilla. Aina pitää olla lelu.
Jos kissa satuttaa niin se pitää ilmaista äänellä. Kissa ymmärtää heti jos sähisee kissalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on jo vahinko tapahtunut, joten häntä on enää turha syyttää. Ja luulenpa, että kun pentu kerta on luovutettu suositusten vastaisesti liian aikaisin, niin ei siellä emon kodissakaan ole menty kissojen hyvinvointi edellä. Eri asia tietty jos ap vaatimalla vaati saada pennun nuorempana, vaikka silloinkin vastuu olisi emon kodilla.
Tuollainen käytös on tyypillistä liian varhain luovutetuille pennuille.
Vaikka muuta väität, näin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teillä syntynyt, ts onko emokin teidän kissa? Muutenhan se on liian nuorena luovutettu, 14 viikkoa on oikea luovutusikä. Anna pennulle joku lelu tms minkä kimppuun voi käydä. Yritä rauhoittaa silittämällä tms. Pallon perässä voi juoksennella jne.
Ei ole 12vkoa liian pieni. Ennen luovutettiin 8 vkon ikäisenä. Nythän ne on nelkein aikuisia.
Ennen tehtiin moni muukin asia päin persettä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on jo vahinko tapahtunutkaan, joten häntä on enää turha syyttää. Ja luulenpa, että kun pentu kerta on luovutettu suositusten vastaisesti liian aikaisin, niin ei siellä emon kodissakaan ole menty kissojen hyvinvointi edellä. Eri asia tietty jos ap vaatimalla vaati saada pennun nuorempana, vaikka silloinkin vastuu olisi emon kodilla.
En ole vaatimalla vaatinut saada nuorempana, kasvattaja päätti tämän itse, en minä. Varmaan senkin takia kun emo ei oikein tykännyt enää pennun läsnäolosta ja kun pennulla ei ole sisaruksia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on jo vahinko tapahtunutkaan, joten häntä on enää turha syyttää. Ja luulenpa, että kun pentu kerta on luovutettu suositusten vastaisesti liian aikaisin, niin ei siellä emon kodissakaan ole menty kissojen hyvinvointi edellä. Eri asia tietty jos ap vaatimalla vaati saada pennun nuorempana, vaikka silloinkin vastuu olisi emon kodilla.
En ole vaatimalla vaatinut saada nuorempana, kasvattaja päätti tämän itse, en minä. Varmaan senkin takia kun emo ei oikein tykännyt enää pennun läsnäolosta ja kun pennulla ei ole sisaruksia. Ap
Eli vieroitti pentua. Se on normaali vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vajaa 10-vuotias kissa, joka puree. Olen oppinut tunnistamaan sen rauhattomuuden ensimmäiseksi merkiksi, tarkoittaa sitä että silloin leikimme hetken aikaa ja kissa on villinä lelujen perässä. En ole korottanut ääntä tai käyttäytynyt aggressiivisesti (kissan suihkutus), kun tätä on tapahtunut. Ei se kissa pahuuttaan käyttäydy tietyllä tavalla.
Ei käyttäydykään, vaan tietämättömyyttään. Kissojen leikit ovat rajumpia, kuin mitä ihminen kestää. Siksi kissalle kannattaa opettaa, ettei se saa purra eikä raapia. Muuten se ei sitä tiedä, koska on kissojen leikeissä normaalia. Tämän voi tehdä juuri tuolla ääntelyllä, sähisemällä ja jos ei millään opi, niin voi harkita suihkepulloa (tämä riippuu vähän tilanteesta: jos kissa hyökkäilee randomisti, suihke voi olla hyvä; jos taas kesken hellittelykohtauksen, niin ei välttämättä hyvä, koska kissa saattaa alkaa pelkäämään koko tilannetta).
Mitä yritit edes tuolla viestillä sanoa? Että ratkaisuna kissan puremiseen on se, että antaa purra? Jos kattisi on 10-v. ja edelleen puree, niin kuulostaa tuolta.
Meidän kissa on 6-v. ja käyttäytyy hyvin, tykkää läheisyydestä ja on pirteä ja uskoakseni onnellinen. Meillä on käytetty joissakin tilanteissa myös suihkepulloa. Suihkepullo on aika kesyä, jos miettii esim. kissojen välisiä välienselvittelyjä. Eli en tyrmäisi suihkepullon käyttöä, mutta sitä ennen täytyy selvittää, miten sitä käytetään, ettei aiheuta vain lisää ongelmia. Sähiseminen taas on kissojen kieltä ja tarkoittaa 'ei'. Sitä voi käyttää aina, kun kissa tekee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta useista pentueista, ja aina pentujen käytös on pahimillaan siinä 3-4 kk iän tienoilla, sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa meno rauhoittumaan kun ikää kertyy. Eli on ihan normaalia, että tuon ikäinen kissa puree ja kynsii kaikkea mikä liikkuu, kiipeilee joka paikkaan, pudottelee tavarat, rypistää matot jne.
Meillä tosin kissat ovat myös päässeet aina ulkoilemaan sydämensä kyllyydestä, mikä etenkin vanhempia kissoja auttaa purkamaan energiaa siinä määrin, että sisällä ne käyttäytyvät enimmäkseen rauhallisesti, pieniä leikkisprinttejä lukuunottamatta. Mutta ne kuuluvat asiaan.
Olen ollut vuosikausia mukana rotukissatoiminnassa omistajana, sijoituskotina ja kasvattajana ja täytyy kyllä ihmetellä tuota puremisen normalisointia. Meidän kissat on saatu 14-viikkoisena ja pennut luovutettu tästä kodista 14-viikkoisena. Yksikään kissa ei ole koskaan purrut tai raapinut ihmistä tai hyökkinyt jalkoihin, ei yksikään meille luovutettu eikä meiltä luovutettu. Eikä muillakaan kasvattajilla ole tätä ongelmaa ollut. Tältä pohjalta en usko, että kyse on sattumasta.
Kaikki lähtee siitä, että ensin valitaan kasvatukseen tasapainoinen ja hyvin sosiaalistettu emo. Sen jälkeen annetaan pentujen olla riittävän pitkään (nykytiedon valossa varmimmin +14vko) tämän emon opissa. Ja pentuaikana sekä luovutuksen jälkeen pidetään huolta siitä, että pennut saavat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan sydämensä kyllyydestä. Ja kappas, ei puremista, raapimista, arkuutta tai aggressiivisuutta. Huonekalutkin saavat olla rauhassa.
Eli summa summarum, hyökkäily tai raapiminen voi olla yleistä, se voi mennä ohi tai olla menemättä, mutta se ei missään nimessä ole mikään kissan normaali olotila.
No ehkä jollain luonnejalostetulla rotukissalla tilanne voi olla eri? Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä että tasapainoinen hyvin sosiaalistettu emokissa antaa pennuillekin hyvät lähtökohdat elämään ihmisen kanssa. Oma kokemukseni pentueista rajoittuu siis maatiaiskissoihin maalaistaloissa. Ja vaikka miten kilttejä, järkeviä ja hyväluonteisia emot ovat olleet ja mm. saaneet ulkoilla pentujen kanssa, niin aina niillä on tuo järjetön riehumisvaihe muutaman kuukauden ikäisenä. Vaihe on kuitenkin mennyt aina lopulta ohi ja leikkauksen jälkeen kissan käytös rauhoittuu entisestään. Mutta olet kyllä oikeassa siinä, että lajityypillinen käytös pitäisi mahdollistaa kissalle. Niin pennuille kuin aikuisille. Muuten energian ja ahdistuksen purkaminen voi ilmetä häiriökäytöksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta useista pentueista, ja aina pentujen käytös on pahimillaan siinä 3-4 kk iän tienoilla, sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa meno rauhoittumaan kun ikää kertyy. Eli on ihan normaalia, että tuon ikäinen kissa puree ja kynsii kaikkea mikä liikkuu, kiipeilee joka paikkaan, pudottelee tavarat, rypistää matot jne.
Meillä tosin kissat ovat myös päässeet aina ulkoilemaan sydämensä kyllyydestä, mikä etenkin vanhempia kissoja auttaa purkamaan energiaa siinä määrin, että sisällä ne käyttäytyvät enimmäkseen rauhallisesti, pieniä leikkisprinttejä lukuunottamatta. Mutta ne kuuluvat asiaan.
Olen ollut vuosikausia mukana rotukissatoiminnassa omistajana, sijoituskotina ja kasvattajana ja täytyy kyllä ihmetellä tuota puremisen normalisointia. Meidän kissat on saatu 14-viikkoisena ja pennut luovutettu tästä kodista 14-viikkoisena. Yksikään kissa ei ole koskaan purrut tai raapinut ihmistä tai hyökkinyt jalkoihin, ei yksikään meille luovutettu eikä meiltä luovutettu. Eikä muillakaan kasvattajilla ole tätä ongelmaa ollut. Tältä pohjalta en usko, että kyse on sattumasta.
Kaikki lähtee siitä, että ensin valitaan kasvatukseen tasapainoinen ja hyvin sosiaalistettu emo. Sen jälkeen annetaan pentujen olla riittävän pitkään (nykytiedon valossa varmimmin +14vko) tämän emon opissa. Ja pentuaikana sekä luovutuksen jälkeen pidetään huolta siitä, että pennut saavat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan sydämensä kyllyydestä. Ja kappas, ei puremista, raapimista, arkuutta tai aggressiivisuutta. Huonekalutkin saavat olla rauhassa.
Eli summa summarum, hyökkäily tai raapiminen voi olla yleistä, se voi mennä ohi tai olla menemättä, mutta se ei missään nimessä ole mikään kissan normaali olotila.
No ehkä jollain luonnejalostetulla rotukissalla tilanne voi olla eri? Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä että tasapainoinen hyvin sosiaalistettu emokissa antaa pennuillekin hyvät lähtökohdat elämään ihmisen kanssa. Oma kokemukseni pentueista rajoittuu siis maatiaiskissoihin maalaistaloissa. Ja vaikka miten kilttejä, järkeviä ja hyväluonteisia emot ovat olleet ja mm. saaneet ulkoilla pentujen kanssa, niin aina niillä on tuo järjetön riehumisvaihe muutaman kuukauden ikäisenä. Vaihe on kuitenkin mennyt aina lopulta ohi ja leikkauksen jälkeen kissan käytös rauhoittuu entisestään. Mutta olet kyllä oikeassa siinä, että lajityypillinen käytös pitäisi mahdollistaa kissalle. Niin pennuille kuin aikuisille. Muuten energian ja ahdistuksen purkaminen voi ilmetä häiriökäytöksenä.
Luulen myös ettei kyse ole yksin luonnejalostuksesta, vaikka sen nyt tietenkin toivoisi olevan lähtökohta kaikessa pennutuksessa. Kasvattajien on käytävä kurssi ennen kasvatusnimen myöntämistä, yleensä kodeissa panostetaan kissojen lajityypilliseen hyvinvointiin ja tiedostetaan ettei pentuja tai emoja koskaan leikitetä sormilla vaan leluilla. Lisäksi tulevat kodit saavat yleensä neuvoja miten kaikkia ongelmia ehkäistään ja parhaat kasvattajat saavat vielä valita antavatko ylipäätään pentuja sellaiseen kotiin jossa ei kissan tarpeita ja käyttäytymistä oikein ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
Onko se teillä syntynyt, ts onko emokin teidän kissa? Muutenhan se on liian nuorena luovutettu, 14 viikkoa on oikea luovutusikä. Anna pennulle joku lelu tms minkä kimppuun voi käydä. Yritä rauhoittaa silittämällä tms. Pallon perässä voi juoksennella jne.
Oikea luovutusikä on 12 viikkoa mutta 14 viikkoa suositellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teillä syntynyt, ts onko emokin teidän kissa? Muutenhan se on liian nuorena luovutettu, 14 viikkoa on oikea luovutusikä. Anna pennulle joku lelu tms minkä kimppuun voi käydä. Yritä rauhoittaa silittämällä tms. Pallon perässä voi juoksennella jne.
Oikea luovutusikä on 12 viikkoa mutta 14 viikkoa suositellaan.
Oli ennen juu, nykyään luovutusikä on 14 vkoa.
Ap on idiootti, koska leikittää pentua käsillä ja on ottanut sen kotiinsa liian aikaisin. Luovutusikä on 14 viikkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vajaa 10-vuotias kissa, joka puree. Olen oppinut tunnistamaan sen rauhattomuuden ensimmäiseksi merkiksi, tarkoittaa sitä että silloin leikimme hetken aikaa ja kissa on villinä lelujen perässä. En ole korottanut ääntä tai käyttäytynyt aggressiivisesti (kissan suihkutus), kun tätä on tapahtunut. Ei se kissa pahuuttaan käyttäydy tietyllä tavalla.
Ei käyttäydykään, vaan tietämättömyyttään. Kissojen leikit ovat rajumpia, kuin mitä ihminen kestää. Siksi kissalle kannattaa opettaa, ettei se saa purra eikä raapia. Muuten se ei sitä tiedä, koska on kissojen leikeissä normaalia. Tämän voi tehdä juuri tuolla ääntelyllä, sähisemällä ja jos ei millään opi, niin voi harkita suihkepulloa (tämä riippuu vähän tilanteesta: jos kissa hyökkäilee randomisti, suihke voi olla hyvä; jos taas kesken hellittelykohtauksen, niin ei välttämättä hyvä, koska kissa saattaa alkaa pelkäämään koko tilannetta).
Mitä yritit edes tuolla viestillä sanoa? Että ratkaisuna kissan puremiseen on se, että antaa purra? Jos kattisi on 10-v. ja edelleen puree, niin kuulostaa tuolta.
Meidän kissa on 6-v. ja käyttäytyy hyvin, tykkää läheisyydestä ja on pirteä ja uskoakseni onnellinen. Meillä on käytetty joissakin tilanteissa myös suihkepulloa. Suihkepullo on aika kesyä, jos miettii esim. kissojen välisiä välienselvittelyjä. Eli en tyrmäisi suihkepullon käyttöä, mutta sitä ennen täytyy selvittää, miten sitä käytetään, ettei aiheuta vain lisää ongelmia. Sähiseminen taas on kissojen kieltä ja tarkoittaa 'ei'. Sitä voi käyttää aina, kun kissa tekee väärin.
Kissa on ollut luonani nyt vuoden. Se tuli SEY:ltä ja oli ihmisten toimesta hyvin pahasti kaltoin kohdeltu (luita murtunut.) Missään tapauksessa en korota ääntäni, kiellä tai estä tätä. Olen huomannut, että rauhoittuu, kun esim lopetan silittämisen ja olen rauhallisesti paikoillani. Miehen kanssa alussa mietimme miten tähän tulisi suhtautua ja saada pureminen loppumaan. Nyt tämän vuoden aikana se on vähentynyt yli 99%. Tämä ilman suihkepulloja tai äänen korottamista, kieltämistä tai estämistä. Tätä kissaa on tarpeeksi kielletty, estetty ja tälle on ääntä korotettu edellisessä elämässä. Yritän saada tämän luottamaan itseeni ja huomaan, että olen siinä onnistunut ja tulevaisuudessa uskoisin, että pureminen on historiaa. Tämä kissa oli äärimmäisen stressaantunut meille tullessaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kissani, tiedän miten kommunikointi parhaimmillaan omistajan ja kissan välillä toimii. Aikaisempien kissojen kohdalla tätä ongelmaa ei ollut, sen takia en aluksi tiennyt kuinka edetä sen kanssa.
No kyllä noista sinun viesteistäsi nyt aika selvästi näkee, ettet oikeasti tiedä kissoista mitään, vaikka sinulla aiemminkin on kissa/kissoja ollut. Aloita nyt lukemalla ihan sen kissasi hyvinvoinnin turvaamiseksi vaikka tämä palikkaversio https://sey.fi/wp-content/uploads/2020/08/Kissa_Ihminen_Kissa_sanakirja…
Ja sitten hanki itsellesi seuraavaksi Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" ja/tai "Millaista on olla kissa". Et todellakaan nimittäin tällä hetkellä tunnu ymmärtävään mitään kissojen lajikohtaisista tarpeista, saati siitä, miksi ne käyttäytyvtä jollakin tavalla tietyissä tilanteissa.
T: Eri