Kaduttaako ettei sinua kosittu? Oli vain suullinen, "yhteinen" päätös?

Oishan se ollu kiva. Kihloissa 5vuotta ja naimisiin ei olla menossa, vaikka puhetta välillä ollu. Tuntuu turhalta tää suhde.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:59"]

Onneksi mieheni kosi minua romanttisesti. Minä ainakin tiedän, että mies oikeasti halusi minut, eikä tarvitse sitä ikinä epäillä.

[/quote]

romanttisesta kosinnastako sen päättelit? Aika hatara on peruste avioliitolle jos tuollaisesta eleestä luulee jotain tietävänsä, auervaaroja kun on suomi täynnä

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:16"]

Oishan se ollu kiva. Kihloissa 5vuotta ja naimisiin ei olla menossa, vaikka puhetta välillä ollu. Tuntuu turhalta tää suhde.

[/quote]

Ettekös te ole jo päättäneet naimisiinmenosta, kun kerta olette jo kihloissa.

Mulle olisi riittänyt yhteinen suullinen sopimus, mutta tuo mies oli pitkään haaveillut oikeasta kosinnasta ja toteuttikin sellaisen sitten yllärinä. Meillä muuten mies oli myöskin se, joka halusi isot häät ja mulle valkoisen prinsessamekon, itse olisin tyytynyt pienempään mutta miehen mieliksi suostuin, kun asialla ei ollut mulle kauheasti merkitystä suuntaan eikä toiseen.

Ei kaduta. Yhdessä päätettiin asia saunan lauteilla, missä muutenkin puhellaan tärkeät asiat. Naimisiin mentiin maistraatissa ja pidettiin mökillä rennot hääjuhlat. Ei kaduta sekään etten "saanut" kirkkohäitä ja mahtipontisia juhlia :)

Ei. Oltiin puhuttu asiasta monta kertaa yhdessä. Sitten kun itse olin valmis, niin kosin miestäni näyttävästi :)

Olen kokenut kummatkin. Eksä kosi kuuden vuoden seurustelun jälkeen oikein ällöromanttisesti ruusunterälehtien kynttilöiden sun muiden kera. Kuinkas sitten kävikään, puoli vuotta ja  eksä löysikin uuden rakkauden. Eksä oli kauhean romanttinen olevinaan, rakkautta piti hokea joka välissä, mutta arjessa ei osannut huomioida toista ollenkaan. Oli vain minä, minä ja minä.

Nykyisen kanssa vain eräänä päivänä päätettiin oltuamme yhdessä muutaman vuoden, että voitaisiin mennä parin kuukauden päästä naimisiin. Näin sitten tehtiin enkä yhtään ole kaivannut ruusunterälehtiä ja kynttilöitä elämääni. Ei siis harmita yhtään, että ei ole kosittu :)

Minä arvostaisin kosintaa. Siis sellaista kahdenkeskistä hetkeä, jolloin mies ottaa puheeksi tulevaisuuden suunnitelmat ja naimisiinmenon. Mitään muuta höystettä ja ruusunlehtiä ei tarvita, vain se ajatus, että mies on ajatellut tätä asiaa. Voisi hyvin tapahtua vaikka saunan lauteilla kuten joku kommentoi.

Mies kosi romanttisesti. Pakko myöntää että olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Ennen kosintaa oltiin puhuttu naimisiinmenosta ja siitä miten se saattaisi olla lähivuosina ajankohtaista. Meinasin jopa itse kosia miestäni mutta jänistin. Noin vuosi tuon naimisiinmenokeskustelun jälkeen oli mies suurella vaivalla järjestänyt erittäin romanttisen ja ikimuistoisen kosinnan.

Kosinnan tavalla ei ole suurta merkitystä, mutta mieheni kosinta on kiistatta yksi kauneimmista muistoistani. Romantiikka on muutenkin suhteessamme aina ollut hyvin keskeinen asia, joten olisi ollut aika pettymys jos oltaisiin naimisiin menty silkasta juridiikasta ja kylmän viileän rauhallisesti yhdessä sopimalla. Parisuhteeni ja avioliittoni on kuitenkin vielä vuosien jälkeenkin tunteita täynnä, tuntuu vieraalta että niinkin iso asia kuin naimisiinmeno oli romantiikasta riisuttu ja siitä vain sovittaisiin kuin liikemiehet hyvästä kaupasta.

Läheisissäni on paljon naisia jotka ovat kihlautuneet yhteisestä päätöksestä ja "yhteisestä" päätöksestä. On myös tapauksia joissa mies on painostettu kihloihin ja sittemmin naimisiin ja lapsetkin on hankittu periaatteella että nainen saa mitä haluaa ja mies vikisee. Itselleni merkitsi paljon se että mies näki vaivaa luodakseen täydelliset puitteet kosinnalle. Senkin jälkeen olemme molemmat työskennelleet pitääksemme romantiikan mukana suhteessa ja suhteen rakastavana. Tämä sopii meille, olen onnellisessa avioliitossa.

No, kaduttaako sinua ap?

Avoliitossa täytyy huomioida jos ostetaan asunto että tulee kummankin nimi ja kumpikin maksaa lainaa. Ettei käy niin että esim miehen nimillä asunto ja laina ja mies maksaa yksin ja nainen hoitaa sitten laskut. Ero tulee niin nainen lähtee muutama kapsäkki kourassa pois.

Rakkauden huumassa täytyy muistaa varakkaamman osapuolen tehdä avioehto hyvissä ajoin ennen naimisiinmenoa.

Ei "kaduta" eikä harmita, ei ole tullut mieleenkään. Emme halunneet häitä ja avioliitto ei ole kummallekaan mitenkään tärkeä juttu (menimme naimisiin juridisista syistä). Juhlimme seurustelumme vuosipäivää vihkipäivän sijasta. Suhteemme on ns. rakkautta ensi silmäyksellä, ja tämän takia koimme kumpikin sitoutuneemme toiseen saman tien kun aloimme seurustella, joten avioliitolla ei ollut romanttisessa mielessä oikein enää mitään annettavaa.

Olishan se ollut romanttista:) Meillä kosinta tapahtui 17 vuotta sitten kun kumpikin palasti pikkujouluista tahoiltaan - mies tietty tuhannen pierussa. Laittoi sormusrasian pöydälle ja sanoi "tos on toi". Mitäs minä siihen.....:) Naimisiin mentiin vasta 5 vuotta myöhemmin kun tajuttiin että lapsemme syntyy millä hetkellä hyvänsä eikä ole kiva mennä tunnustamaan.

Hyvä parisuhde tämä silti on, rakastava ja kukoistava vielä näin lähes 20 vuoden jälkeenkin:D

Miehen kaveri ei olllut yhtään parempi; makasi sohvalla pizzanpala lautasella vatsan päällä ja totesi tyttöystävälle "pitäiskö meidän mennä naimisiin??" Heillä yhteistä taivalta takana jo yli 25v

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 11:54"]

Olishan se ollut romanttista:) Meillä kosinta tapahtui 17 vuotta sitten kun kumpikin palasti pikkujouluista tahoiltaan - mies tietty tuhannen pierussa. Laittoi sormusrasian pöydälle ja sanoi "tos on toi". Mitäs minä siihen.....:) Naimisiin mentiin vasta 5 vuotta myöhemmin kun tajuttiin että lapsemme syntyy millä hetkellä hyvänsä eikä ole kiva mennä tunnustamaan.

Hyvä parisuhde tämä silti on, rakastava ja kukoistava vielä näin lähes 20 vuoden jälkeenkin:D

Miehen kaveri ei olllut yhtään parempi; makasi sohvalla pizzanpala lautasella vatsan päällä ja totesi tyttöystävälle "pitäiskö meidän mennä naimisiin??" Heillä yhteistä taivalta takana jo yli 25v

[/quote]

28 jatkaa - poikani onneksi hoiti tämän hieman paremmin. Hän kosi pitkäaikaista tyttöystäväänsä Antibesin kultaisella hiekkarannalla....

Amerikkalaistyyppiset polvistumiskosinnat ovat minusta naurettavia.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:27"]

Kyse on perinteestä. Haluaako saada perinteisen kosinnan vai haluaako solmia lupauksen avioliitosta kotona sohvalla? Kummassa on enemmän muistettavaa jälkipolville? Se, että mies polvistui eteen kosimaan ruusukimppu kädessä vai se, että tokaisi asian kesken aamiaisen?

[/quote]

Mies ei todellakaan ole kosinut "perinteisesti" polvistuen ruusu kädessä. Perinteet ovat Suomessa paljon vanhempia kuin amerikkalaiset elokuvat ja homma hoidettiin ennenvanhaan yhteisesti sopimalla, kylänraitilal kävellessä tai puhemiehen välityksellä.

Jos mä olisin kiinnostunut avioitumisesta, kysyisin asiaa mieheltäni enkä odottais kieli pitkällä, milloin toinen keksii kysyä. Sekään ei ole tietysti perinteistä, mutta tässä asiassa en niistä välitä, kun pidän tällaisia kosiorituaaleja yksinomaan kiusallisina ja miestä alentavina.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:46"]

Omituinen kysymys! Tietenkin avioliitto on nykypäivänä yhteinen sopimus ja keskustelun tulos! Oisin jättäny äijän jos ois alkanu jotain polvisteleen

[/quote]

Aivan. Kyse on kuitenkin niin isosta ratkaisusta omaisuuden ja talouden miettimisineen yms, että en olisi suostunut menemään naimisiin, ellei oltaisi asiaa yhdessä pohdittu sekä hyvät ja huonot puolet ja se, että onko meistä elämään yhdessä ja omaammeko samanlaiset haaveet elämästä.

Aika kornia olisi ollut tehdä niin iso päätös sen perusteella, että mies olisi keksinyt, että nytpä polvistun ja kosin ja olisi pitänyt sen perusteella tehdä koko oman loppuelämän kestävä päätös.

[/quote]

Useinhan jenkkityyliin homma menee niin, että asiasta onkin tavallaan jo sovittu, mutta naisen pitää silti odottaa jääpuikko perseessä sitä kosintaa. Ja olla hirveen yllättynyt.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:16"]

Oishan se ollu kiva. Kihloissa 5vuotta ja naimisiin ei olla menossa, vaikka puhetta välillä ollu. Tuntuu turhalta tää suhde.

[/quote]

Ettekös te ole jo päättäneet naimisiinmenosta, kun kerta olette jo kihloissa.

[/quote]

Oli sillo puhe, et kun mentiin kihloihin, niin kahden vuoden päästä mennään naimisiin. Kaksi vuotta alkoi tulla sitte täyteen, mutta jäikin puhetasolle. Mies ei ilmeisesti haluakaan. Sillä jos nyt kysyy asiasta, että millon, vastaus on joskus.

Mua on kosittu kirjallisesti. Se takaa onnellisen avioliiton paljon paremmin kuin suullinen kosinta.