Kaduttaako ettei sinua kosittu? Oli vain suullinen, "yhteinen" päätös?

Minua kosittiin, ja voin kyllä sanoa, että olisi harmittanut ellei niin olisi käynyt. Sen verran vanhanaikainen olen. Ei se mikään maaginen ruusunlehdillä pedattu hetki ollut, mutta kuitenkin ikimuistoinen.

Kahta lähipiirini naista ei ole kosittu, vaan se on ollut yhteinen päätös. Molempia naisia harmittaa tämä todella paljon :(

Häitä meillä ei ollut, vaikka naimisiin mentiinkin. Meidän kahden välinen tilaisuus, meidän kahden väliselle sopimukselle.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 12:10"]

Minua kosittiin, ja voin kyllä sanoa, että olisi harmittanut ellei niin olisi käynyt. Sen verran vanhanaikainen olen.

[/quote]

Kosinnassa ei ole mitään vanhanaikaista. Se on nimenomaan kulttuurista tuontitavaraa. Vanhanaikaista olisi ollut pyytää kättäsi isältäsi ja neuvotella myötäjäisistä ym. elatusasioista hänen kansaan. Ah, miten romanttista!

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:30"]

Kyllä kaduttaa, sikäli että romanttinen kosinta olis ollut ihanaa.

[/quote]Öh, siis mitä?!! Onko miehesi kosinut vai ei? Jos on, niin miten se voi olla 'ei romanttista' että miehesi pyytää sinua vaimokseen? Vai olisiko se pitänyt tapahtua SINUN amerikkalaisista elokuvista saamiesi mielikuvien mukaan?
Polvistuminen (noloa), kukkia, kuutamo ja ilotulitus??

Hohhoijjaa. Jos miehesi on kosinut sinua edellä kuvatulla tavalla tai ihan vain sohvalla telkkua katsoessa, ei se vaikuta siihen IHAN OIKEAN avioliiton onnellisuuteen sitten niin millään tavalla.

[/quote]

eihän täs ny kyse ookkaa siitä et onko liitto onnellinen :D

Vaan siitä miten ihana muisto ja elämys kosinta voi parhaillaan olla. Kyllä mua kaduttaa myös se etten vienyt lapsia eläinpuistoon aijemmin kun vielä olisivat osanneet arvostaa sitä toisin kuin nyt teineinä

En elä elämääni amerikkalaisten tv-sarjojen mallin mukaan. Joskus lapsena kysyin vanhemmiltani, miten isä oli kosinut äitiä, ja he naurahtaen kertoivat että kyse oli ihan yhteisestä päätöksestä. Vanhempani ovat avioituneet 80-luvun alussa. Isovanhemmista en tiedä, mutta en koe polvillaankosimisperinnettä omaan kulttuuriperimääni kuuluvaksi.

En halua kosintaa. Yhdessä ollaan tässä punnittu että pitäisikö mennä naimisiin. Jos siihen ratkaisuun päädytään niin haluan maistraattiin enkä oikeastaan halua järjestää edes häitä. Mies kyllä luultavasti haluaa kosia ja varmaan myös jotkut juhlat joten täytyy ehkä kompromissina järjestää jotkut pienimuotoiset kekkerit.

En voisi kuvitella, että tosissaan olisin koskaan sellaisen miehen kanssa, joka joku ruusu hampaissaan minua ihanasti kosisi. Kyllä sen pitää tapahtua yhteisellä päätöksellä tietenkin. Haloo, kyse on loppuelämästä. Kyllähän sitä asiaa voi sitten juhlistaa niin romanttisesti kuin haluaa. Toki ymmärrän, että jos on jo itsestäänselvyys, että naimisiin ollaan joskus menossa, ja sitten järjestetään joitakin teatraalisia kosintayllätyksiä.

Nolointa mikä on nykyisin muotia, on se, että sovitaan että mennään kihloihin :D eli valitaan joku hyvän kuuloinen päivä ja sit silloin mennään kihloihin. Whaat?!

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:36"]

Ei kaduta. Yhdessä päätettiin asia saunan lauteilla, missä muutenkin puhellaan tärkeät asiat. Naimisiin mentiin maistraatissa ja pidettiin mökillä rennot hääjuhlat. Ei kaduta sekään etten "saanut" kirkkohäitä ja mahtipontisia juhlia :)

[/quote]

Miksi ihmiset luulee, että kirkkohäät on aina mahtipontiset? Kirkossa voi mennä naimisiin ihan kahdestaan (suntio ja kanttori todistajiksi) vaikka maanantaina klo 11.00. Ja sen jälkeen mennä vaikka suoraan kotiin. On aivan eri asia saada siunaus ja tehdä lupaus Jumalan kasvojen edessä kuin maallisen henkilön kanssa virastossa!

Meillä "yhteinen sopimus". Ihan perseestä! Olisin halunnut miehen kosivan - en mitenkään polvillaan ruusujen kanssa, vaan jotenkin muuten tyylilleen sopivammalla tavalla. Jotenkin tällaisella sopimisella jäi sellainen platku maku suuhun, siinä ei ole mitään muisteltavaa.

Muisteltavat jutut on kivoja! On hauskaa kertoilla lapsille ja kavereille omia mukavia sattumuksia tai kömmähdyksiä :o) Ne on niitä "kohokohtia", mitkä maustaa elämän.