Nuoret odottajat
Hei, löysin vastaavia keskustelupalstoja, mutta vuoden takaa jo, joten aattelin perustaa uuden, tosin jos on olemassa jo tällainen niin tää on sitten varmaankin turha..
Eli, haluisin kovasti kuulla muiltakin tulevilta, nuorilta äideiltä omakohtaisia kokemuksia raskauden ajasta ja miten ootte jaksanut jne? :)
Itellä meinaa välillä koville ottaa, kun just ennenku sain tietää "yllätys" raskaudesta, olin ehtinyt ottaa koiranpennun ja se kärsii jatkuvasti herkkämahaisuudestaan ja saa ravata yötä myöten ulkona.. Oon vaa jotenkin niin väsyny kaikkeen välillä... Muutenkaan omasta kaveriporukasta kukaan ei ole samassa tilanteessa. Eli vaikka tukea ystäviltä saankin, se ei kuitenkaan ole sitä, mitä voisi samassa tilanteessa olevat toisilleen antaa!
Tällä hetkellä itselläni siis rv 24 ja LA olis 31.5 :) Ikää itellä on 20 vuotta ja esikoista (joka ehkäisyistä huolimatta halusi sinnikkäästi tähän maailmaan tulla) siis odotellaan<3
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne ja tsempataan toisia jaksamaan yhdessä, koska ei tää esim. aina tässä opiskelujen ohessa mitään herkkua oo! Silti hyvillä ja onnellisilla mielillä odotellaan... :)
Kommentit (38)
Vieläkö täällä on keskustelu hengissä? Täällä olis justiin plussannut 20-vuotias
ensiodottaja ja vieläkään ei meinaa uskoa todeksi! Viikkoja vasta 5+4
Ja vaasasta kirjottelen kans!:)
Heippa, liityn keskusteluun mukaan :) Olen 20v esikoisen odottaja Lappeenrannasta. LA 12.8, nyt siis 24+3, vahva poikalupaus saatiin RU:ssa <3 Mies 24v ja viikko LA:n jälkeen täytän ite 21. Olen myös AMK-opiskelija, 1,5 vuotta jää äitiysloman jälkeiselle ajalle. Opiskelumotivaatio ollu miullakin tänä keväänä hukassa kun kaikki vauvajutut pyörii vaan mielessä :D raskauden osalta oon päässy helpolla, ei pahoinvointeja tms. SI-nivelet välillä muistuttaa olemassaolostaan. Nyt oon kyllä flunssan ja rytmihäiriöitten takia saikulla, mutta eiköhän tää tästä taas iloksi käänny.
Raskaus on suunniteltu ja erittäin toivottu mutta harmittaa kun kavereilta tullut jonkun verran naljailua kun ollaan edetty suht nopeasti.. ovat tietysti suurin osa sinkkuja tai eivät vielä edes harkitse lapsia, niin ehkä eivät ihan ymmärrä meidän ajatuksia. Molempien vanhemmat onneksi innoissaan ekasta lapsenlapsesta ja kaveritkin suhtautuu jo ihan positiivisesti :)
Kiva että täälä on muitakin vaasasta:)) mekin ollaan edetty aika nopeasti, ja kavereilta myös kuullut tästä, mutta hyvin on mennyt kaikki ja oon onnellisempi kuin pitkiin aikoihin :) tai no ei nyt niin nopeasti, tunnettiin miehen kanssa 5kk kun tulin suunnitellusti raskaaksi. täällä ei vielä olla alettu yrittämään toista mutta puhuttu ollaan jos sitä muutamien kuukausien päästä alkais!:)
Myö oltiin oltu vajaa vuos yhessä kun plussasin, noin 10kk kun jätettiin ehkäsy pois. Tärppäs siis heti ekasta :) Yhteen muutettiin 4kk seurustelun jälkeen ja samassa kuussa kihloihin, nyt ollaan siis vuos oltu kihloissa. Ja ens kuussa mennään naimisiin maistraatissa, kirkko ja juhlat vasta vuoden päästä :)
Mekin oltiin oltu noin 4kk yhdessä kun mentiin kihloihin :) vuoden yhdessä olon jälkeen mentiin sit naimisiin :) täälläkin tärppäsi ekasta kierrosta esikoinen, mutta nyt jos aletaan toista yrittämään niin ei oo synnytyksen jälkeen vielä menkkoja tullut vaikka siitä jo 6kk, saa nähdä koska kierto palautuu..
Moikka! Täällä yksi tuore uusi odottaja :) Odotan yksin esikoistani rv6, joten kaikki on vielä mahdollista, mutta kovasti toivon, että pikkuinen pysyisi matkassa <3
Mukava keskustella samassa tilanteessa olevien nuorien kanssa. Itseäni hieman mietityttää miten pystyn suorittamaan opiskelut, kun itselläni on nyt vasta ylioppilastutkinto takana eikä mitään opiskelupaikkaakaan alla. No kaipa sitä kaikesta selvitään jollain keinolla... Kahdelle ystävälle olen vasta raskaudesta kertonut. Pahin on vielä edessä kun pitäisi vanhemmille kertoa :D Miten teillä muilla on läheiset suhtautuneet vauvauutisiin?
Täällä myös raskauden alkutaipaleella. Tällä hetkellä menossa 5+4, ikää löytyy sen 21v ja Seinäjoen suunnalta. Yllätyksenä tuli, mutta positiivisena yllätyksenä (; Aivan huonoimpaan tilanteeseen ei kuitenkaan tullut. Miehen kanssa yhdessä talsittu noin 2 vuotta ja omistusasunnossa asutaan :)
Taallakin ollaan raskauden alkuvaiheessa, viikkoja on talla hetkella 4+5 joten vahan kylla jannittaa kun viime lokakuussa meni eka raskaus kesken (viikkoja oli 6+5). Mulla alkoi pahoinvointi pari paivaa sitten ja kokoajan on etova olo, mutta ei oo viela tarvinu oksentaa. Oon 22v ja Pohjanmaalta kotoisin minakin, mutta nykyaan asun Jenkeissa. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessa 1,5 vuotta, joista 6kk naimisissa :) Ollaan myos kerrottu meidan kummankin vanhemmille tastakin raskaudesta ja hyvin ottivat koko asian ja ovat onnellisia meidan puolesta :)
Ompas täällä paljon pohjanmaalta nuoria äitejä! Itse olen myös vaasasta 23v odottaja. :) 26.rv menossa. On kyllä mennyt niin nopeasti nämä viikot.
Täällä menossa 5+1 ja ekassa ultrassakin ehin käydä viikolla 4 kun pientä veristä vuotoa oli niin pelästyin, johtui kuitenkin ärtyneistä limakalvoista .. ja nyt eilen kans pientä vuotoa samaan tyyliin ilman kipuja onneksi(= onko teillä ollut raskauden aikana veristä vuotoa?:0 . Itse 95 ja mieheni 92, yhdessä asuttu vuodenpäivät , kumpikin vakkari duunissa (= Ja vanhemmille kerrottiin heti ja olivat kyllä tohkeissaan!!:D hiukan jännitti kyllä kertoa mutta hyvinhän se meni..(:
Hei! Täällä yksi marraskuussa esikoisensa saava nuori odottaja. Minulla ikää 18v ja aviomiehellä 24v. Laskettu aika meillä on 4.11, eli nyt on raskausviikkoja kasassa 14+2.
Tiistaina käytiin ultrassa, jossa aivan ihana vanhempi ultraaja antoi 90% varmuudella poikalupauksen :)
Veronica ja Tauno 14+2
Veronica95, aika aikaisin olette sukupuoliennusteen saaneet. Itse en uskaltaisi vielä luottaa, mutta voihan se olla että kokenut ultraaja on pystynyt jo näkemään :) Miulle tulee välillä epäilys sukupuolesta näitten kaikkien kaverilta saatujen sinisävysten vaatteitten keskellä vaikka itsekkin RU:ssa näin että poika siellä majailee ;)
Rosette, meiän molempien vanhemmat otti uutisen todella hyvin, alkuun tosin hieman hämmentyivät :D olen luonteeltani sellainen, etteivät varsinkaan omat vanhempani olisi uskoneet että tietoisesti lähden perhettä perustamaan ennen valmistumista ja häitä. Ikäkriisi lähinnä heille kuitenkin aiheutettiin :D Sukulaiset muutenkin olleet todella iloisia uutisesta. Ja opettajat, ryhmänohjaaja halusi jopa halata :D Kaverit oli alkuun vähän yllättyneitä (järkyttyneitäkin..?) mutta nyt ovat hekin jo innoissaan pienestä, sivulauseessa edelleen tulee jotain pientä naljailua mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Yksi tokaisi kun sai tietää että "ai meinaatte pitää sen". Silloin vähän loukkaannuin enkä tainnut vastata mitään kun seuraavaksi kyseli hääkutsua.. :/
Olen -92 syntynyt. Kotoisin etela-pohjanmaalta :) En asu Suomessa kuitenkaan. Nyt pitaisi olla rv 5+3 vasta, ensi viikolla aion kayda laakarilla. Taalla on vahan eri systeemit kuin Suomessa. Toivon, etta kaikki menisi hyvin..ei ole aiempia raskauksia ja ekasta kierrosta tarppasi.
Täällä 18v ekaa odottava Seinäjoelta. LA syyskuussa ja satavarma pikkuprinssi tulossa. <3
Isä ei tuu olemaan millään lailla mukana ja kaveritki tuntuu kaikkoavan ku oon ainoo tässä tilanteessa, seura ei tunnu yhtää kiinnostavan vaikka suoraan pyytää... Asun kotona ja suku on ihana, mutta silti tuntuu et on ihan yksin.
Mariaelisabethh ompa harmi, että kaveritkin kaikkoaa! :( Olisi kyllä itsekin mukava tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin. Ikävä puhua lapsettomien kavereiden kanssa kakkavaipoista ja raskausvaivoista! :D Minulla on jo yksi 2v lapsi , joten olen kyllä vähän mammakavereita saanut kerhoista ym. mutta ei oikein nuoria äitejä ole tullut vastaan. Jokos teitä muita on alkanut synnytys jännittää? Itselläni kun alkaa kohta olla 30rv täynnä, niin on alkanut jo vähän hirvittää. tulee mieleen edellinen synnytys, joka oli toisaalta ihan helppo, mutta silti niin kamalaa!
Moikka mä oon nyt 19 ja naimisii ehin jo viime kesänä. mä valmistun nyt ens viikolla ylioppilaaks ja mies on 20 v. mäkkärissä duunissa ja hakee opiskelemaan. Raskaus oli melkonen ylläri koska olin pillereillä jotka sit näköjään petti. Kummanki äideille kerroottiin ja otti uutiset hyvin vastaan. Mun äiti oli jo jotaki aavistellu ja rupenu päivää ennen ilmottamista kutomaan vilttiä vauvvalle.
Nyt ku alku shokki on laskeutunu ni mies on jo innoissaan tilannu ensimmäisen bodyn :D Ja mun äiti on ihan ekstaasissa ostanu jo vauvvalle vaikka mitä ja kärryjäki jo lupaili meille hankkia. LA on 10.1.15 eli oon nyt rv. 6+5. Eka neuvola on jo takana ja nyt ootellaa ultraa :)
Asutaan nyt Helsingin Lauttasaaressa ja olis kiva tutustua ja jutustella oman ikäsen tulevan äidin kanssa ku ei mun kavereista kukaan oo tai oo ollu raskaana.
Hei! täällä yksi joka plussasi tänään! laskelmieni mukaan oon viikolla 4+2, alussa vielä mutta kuitenkin. Itse olen 19 ja mieheni 21. Lapsi on odotettu ja ihana yllätys!
En oo vielä kertonut kenellekkään, ja ajattelin vanhemmillekin kertoa vasta ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen. Miltä teidän korvaan kuulostaa? Ajattelin soittaa neuvolaan vasta ensi viikolla kun saan mun työvuorot (että tiedän milloin olisi vapaata aikaa päästä neuvolaan).
Moikka!
Koen itseni nuoreksi odottajaksi (myös vuonna 92 syntynyt) ja LA nyt heinäkuussa. Kirjoitan aiheesta (ja sen ympäriltä) blogia os. http://pirkkohoitaa.blogspot.fi/
Käy ihmettelemässä ja kommentoimassa, jos kiinnostaa ;)
Mäki oon alkanut kirjoittaa blogia odotusajasta. Aika meinaa välillä käydä niin pitkäksi että pakko keksiä tekemistä itelleen!:)
Käykäähän tsekkaas.
Täällä on myös yksi nuori äiti, ikää 20 vuotta ja vaasasta oon. Tällähetkellä mulla on 5,5kk poika ja toista kuumeillaan, mutta saa nähdä koska alotetaan yrittämään :) On ikävä sitä mahaa <3