Pidätkö karppaus-ruokavaliota hyvänä?

Hyvä ruokavalio mielestäni sellaisella joka ei ole himoliikkuja. Kun aloin treenata enemmän, oli pakko löysätä vähän hiilarien suhteen. Mutta erittäin vähähiilarisesti tavalliseen pulliaiseen verrattuna syön edelleen.

Wikipedisasta kun lukaisee Atkinsin dieetin, niin pääsee hyvin kärryille, mihin se perustuu.

Ihan hyvä ruokavalio.

Karppasin useita vuosia ja voin sillä ruokavaliolla paremmin kuin koskaan. En itsekään muista, miksi aloin ehkä pari vuotta sitten pikkuhiljaa lipsua ruokavaliosta, kun olin jo siihen täysin tottunut eikä sen noudattaminen ollut mitenkään hankalaa. Mulla vhh toimi myös loistavasti, vaikka olenkin himoliikkuja ja liikuntatunteja viikossa on viime vuosina tullut 7 - 12. Nyt yritän taas päästä takaisin vanhoihin hyviin karppitapoihini. Paino-ongelmia minulla ei ole ollut koskaan, joten karppasin muista  kuin laihdutussyistä. 

En pidä mistään ruokavalioista, missä täytyy kokonaan luopua jostain.

Hyviä ja huonoja puolia, joillekin sopii ja joillekin ei.

Sama kuin kysyisi mitä mieltä olrEn kiinalaisesta ruuasta. Pitäisi vain määritellä mitä tämä karppaaminen tai kiinalainen pitää sisällään. Pääsääntöisesti pidän kaikkia sen suuntauksia enempi vähempi hörhöilynä. Hiilihydraatit ovat ihan yhtä tärkeitä kuin proteiini ja rasvat. Ihan äkkiä minua ei myöskään saa uskomaan, että kovia rasvoja tulisi suosia. 1-tyypin diabeetikon mude.

En tiedä yleisesti, mutta itselleni se ei oikein sopinut. Kokeilin joskus muutaman kuukauden. Erityisesti juoksussa kestävyys tuntui huononevan ja tulevan helposti lihakset maitohapoille. Lisäksi jotenkin oli vähemmän skarppi olo henkisesti koko ajan. Kai minun kroppa vaan on sellainen, että käyttää mieluiten hiilareita energianaan. Ne eivät myös koskaan ole aiheuttanee tminulle minkäänlaisia ongelmia, joten miksipä jättää pois.

Minulle ainakin sopii huomattavasti paremmin kuin muut ruokavaliot. Pidin matkustelun takia taukoa ja heti oli havaittavissa terveysongelmia: painon nousua vaikka oli usein nälkä, ruoan himoa, nivelsärkyjä ja väsymystä. Nyt olen palannut takaisin karppaukseen: ruoan himo on poissa, verensokerit eivät heittele. Paino putoaa kuin itsestään 1/2 kg/viikossa, ilman että minulla olisi koskaan kiljuva nälkä. Nivelsäryt ovat vähentyneet ja iho on paremmassa kunnossa. Mahan turvotus on myös poissa. Olin normaalilla ravinnolla välillä niin turvoksissa, että sain onnitteluja raskaudesta...

nauran tollasille hompille

Muuten oli hyvä olo vhh:n aikana, mutta voimatreeniä en jaksanut vetää ilman hiilareita

Kieliikö tuo karppaamisen sopiminen siitä, että ihmisellä on alkava II-tyypin diabetes? Kun väsymys lakkaa jne, kun hiilihydraattien saantia ja sitä kautta verensokerin kohoamista rajoitetaan?Pitäisikö teidän käydä lääkärissä?

Hiilihydraatit ovat aiheuttaneet väsymys- ja verensokeriongelmia jo lapsena. Erityisesti ruokailua seuraava väsymys ja heti kohta tuleva uusi nälkä ovat insuliinin liikaerityksen oireita. Tiedostan itselläni olevan siksi korkeamman riskin II tyypin diabetekseen. Arvelen saavani siirrettyä diabeteksen puhkeamista vuosikymmenillä, jos en altista kroppaani insuliinin liikaeritykselle (jota tulisi hiilareita syödessä). II tyypissähän kroppa erittää insuliinia liikaa, jolloin solut "turtuvat" eikä insuliini enää tehoa.

Kunhan se on ruokavalio ja pysyy kohtuudessa, se on mielestäni OK. Mutta kun siitä tulee uskonto ja syöminen menee extreme-lajiksi, niin se on kaikkea muuta kuin OK.

Mulle käy hyväkarppaus hienosti. En syö ylettömästi rasvaa (puuroon voita, öljyä salaatinkastikkeeksi tms kyllä) mutta hiilareiden vähentäminen on selkeästi parantanut oloa, ei tarvitse natustella mitään kun proteiinit pitää nälän. Paljon kasvisruokia ja -lisukkeita lihan kanssa. Mutta kylässä tai lomalla en vahdi syömisiä - syön jäätelöä ja croissanteja ihan mielelläni:D

Mun miehen db2 lääkkeet puolittui 4 kuukauden hyväkarppaamisen aikana joten siinäkin syy jatkaa:D

Mutta mitään karppihihhuleita ei siis olla. Vain terveellistä ruokavaliota itse noudattavia

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:46"]

Hiilihydraatit ovat aiheuttaneet väsymys- ja verensokeriongelmia jo lapsena. Erityisesti ruokailua seuraava väsymys ja heti kohta tuleva uusi nälkä ovat insuliinin liikaerityksen oireita. Tiedostan itselläni olevan siksi korkeamman riskin II tyypin diabetekseen. Arvelen saavani siirrettyä diabeteksen puhkeamista vuosikymmenillä, jos en altista kroppaani insuliinin liikaeritykselle (jota tulisi hiilareita syödessä). II tyypissähän kroppa erittää insuliinia liikaa, jolloin solut "turtuvat" eikä insuliini enää tehoa.

[/quote]

Aikuistyypin diabetes

Aikuistyypin diabetes (ICD-10 E11) on yleensä aikuisiällä alkanut aineenvaihduntasairaus, jossa veren glukoosipitoisuus on suurentunut. Usein puhutaan myös pelkästä sokeritaudista tai diabeteksestä, sillä aikuistyypin diabetes on yleisin diabeteksen muodoista. Muita termejä ovat tyypin II diabetes sekä insuliinista riippumaton diabetes. WHO:n suosituksesta jälkimmäisestä termistä pyritään luopumaan. Ominaisia piirteitä sairaudelle ovat maksan kiihtynyt glukoosin tuotanto, veren kasvanut glukoosipitoisuus, glukoosin erittyminen virtsaan, jotka aiheutuvat insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta soluihin sekä insuliinin erittymisen häiriöstä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikuistyypin_diabetes

Tässä kyllä puhutaan myös vähäproteiinisen ruokavalion merkityksestä diabeteksessa.
 
Syyt ja kehitys

Aikuistyypin diabeteksessä insuliinin eritys haiman endokriinisesta osasta on heikentynyt pitkittyneen insuliinin ylituotannon seurauksena. Lisäksi insuliinin vaikutus soluihin on heikentynyt (insuliiniresistenssi), minkä takia haimassa sijaitsevien Langerhansin saarekkeiden betasolut alkavat aluksi tuottaa liikaa insuliinia. Solut kuitenkin väsyvät, jolloin tuotanto vähenee. Tällöin glukoosin otto soluihin heikkenee ja veren glukoosipitoisuus kasvaa.

Sairauden tärkeimpinä riskitekijöinä ovat ylipaino ja erityisesti keskivartalolihavuus. Tämän lisäksi riskitekijöitä ovat liikunnan puute, diabetes suvussa, korkea ikä, tupakointi sekä ruokavalio, joka sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa. Esimerkiksi Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan päivittäinen punaisen lihan syönti voi altistaa aikuistyypin diabetekselle.[1] Tutkijat laskivat, että sadan gramman päivittäinen annos punaista lihaa lisäisi diabetesriskiä lähes viidenneksellä. Prosessoidut lihavalmisteet, kuten makkarat, leikkeleet ja pekoni, ovat tätäkin suurempi riski. Tutkijat kehottavat korvaamaan lihan esimerkiksi kalalla, pavuilla, täysjyväviljoilla ja pähkinöillä.

Sairaus on selvästi tyypin I diabetesta yleisempi. Heikentynyt glukoosinsieto ja raskaudenaikainen diabetes saattavat ennakoida aikuistyypin diabeteksen puhkeamista, mikäli elämäntapoja ei muuteta. Tyypin II diabetes esiintyy usein osana metabolista oireyhtymää.

Vuonna 2011 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan tyypin II diabetes ja ympäristömyrkyt on yhteydessä toisiinsa[2][3].

Oireet

Oireet voivat olla lievät tai puuttua kokonaan, jolloin tauti yleensä todetaan yleisen terveystarkastuksen yhteydessä. Tyypillisimpiä oireita ovat suun kuivuminen, lisääntynyt virtsan eritys ja siitä johtuva janon tunne, jatkuva väsymys ja tahaton laihtuminen. Joskus aikuistyypin diabetes voidaan todeta siihen liittyvän lisäsairauden kuten normaalia hitaammin parantuvan infektion (jalkahaavauma, sieni-infektio) takia suoritetuissa tutkimuksissa. Silmänpohjan muutokset voi tuntua heikentyneenä näkökykynä. Raajoissa ilmenee tunnottomuutta. Jalkapohjien päkiöissä voi tuntua nesteen aiheuttamaa turvotusta, joka on tyypillinen diabeteksen oire ja johtunee laskimoverenkierron häiriöistä jaloissa.

Seuraukset

Aikuistyypin diabeteksen yleisin ja vakavin seuraus on kohonnut riski sydän- ja verisuonitauteihin. Mikroalbuminuria eli albumiini-proteiinin normaalia suurempi erittyminen virtsaan on diabeteksessa merkki kehittymässä olevasta sokeritautiin liittyvästä munuaisvauriosta (diabeettisestä nefropatiasta), jonka eteneminen voidaan ehkäistä hoitamalla sokeritautia tehokkaammin.

Tärkeimpiä muita mahdollisesti kehittyviä seurauksia ovat silmänpohjamuutokset (diabeettinen retinopatia), Pitkään jatkuvana diabetes tuhoaa silmänpohjista näkökyvyn, jolloin ihminen sokeutuu.

Aikuisiän diabetes aiheuttaa myös tunto- ja autonomisen hermoston vaurioita (diabeettinen neuropatia) varsinkin raajoissa. Raajoissa alkaa tuntua tunnottomuutta. Pitkään jatkuvana ja hoidoista piittaamattomona se voi johtaa raajan kuolioon. Raaja on amputoitava.

Diabetes voi vaikuttaa myös aivojen toimintaan varsinkin vanhuksilla. Se voi aiheuttaa myös Alzheimerin tautia ja dementiaa. [4] Diabeetikoilla esiintyy aivoverenkierron häiriöitä 2–3 kertaa enemmän kuin muilla.[5]

Tutkimukset

Tunnetuin diabeteksen diagnostisointiin käytettävä tutkimus on oraalinen glukoosirasitustesti eli suun kautta otettava sokeripitoinen liuos ja sen jälkeen veren sokeritason mittaus muutaman tunnin välein. Koska tutkimus voi rasittaa kehoa ja oireet voivat olla raskaita potilaalle, diagnostiikassa on pyritty siirtymään paastoglukoosimäärityksiin eli sokeritason mittaamiseen vähintään kahdeksan tunnin ravinnottomuuden jälkeen. Aikuisen normaali paastoglukoosi on plasmasta mitattuna (fP-gluk) on 4-6,1 mmol/l, ja diabeteksen diagnostinen raja-arvo on yli 7 mmol/l. Tälle välille jää heikentynyt glukoosin sieto. Odottaville äideille on käytössä omat viitearvot. HUSLAB: paastoglukoosi

Lisäksi diabeteksen diagnostisointiin ja hoidon seurantaan käytetään ns. pitkäaikaistasapainotutkimusta (hemoglobiini-A1C, glykoloitunut), C-peptidimääritystä ja glukagonikoetta.

Ruokavaliohoito

Ruokavaliolla on suuri merkitys diabeetikon terveyteen. American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä 2013 julkaistun meta-analyysin mukaan mukaan kakkostyypin diabeetikkojen sokeriaineenvaihduntaa parantavat merkittävästi ainakin Välimeren ruokavalio, vähähiilihydraattinen ruokavalio, runsasproteiininen ruokavalio sekä alhaisen glykeemisen indeksin ruokavalio. Heikompia tuloksia tutkimuksessa antoivat vähärasvainen, vähäproteiininen tai yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten diabetesyhdistysten suosittelemat ruokavaliot. Vähähiilihydraattinen ja välimerellinen ruokavalio vähensivät myös diabeetikkojen sydän- ja verisuonitautiriskiä parantamalla heidän kolesteroliarvojaan ja auttamalla heitä laihtumaan.[6][7]

Mun mielestä on hyvä. Mulle se varmasti olisi hyväksi, en ole vaan saanut aloitettua vielä, olen pahasti sokerikoukussa, ja painoa on 130kg, muutaman kymmenen kiloa pitäisi saada pois ettei se diabetes iske.

Ei tue liikuntaharrastusta millään tavalla. Reeneissä on heikko olla, jos heikottaa. Paljon proteiiniä kyllä popsin (maitoa, yms).

II tyypin diabeteksessa keho siis turtuu liikaan insuliiniin, eikä se enää siirrä tehokkaasti sokeria verestä ihon alle rasvaksi -> veren glokoosipitoisuus nousee.

Karppaus estää minulla liian insuliinin erittymisen ja toivonmukaan sitä kautta kehon turtumisen insuliiniin.

ps: Monet huippu-urheilijat ovat karppaajia.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 17:17"]Ei tue liikuntaharrastusta millään tavalla. Reeneissä on heikko olla, jos heikottaa. Paljon proteiiniä kyllä popsin (maitoa, yms).

[/quote]

Listaanpa vielä huonoja puolia.

- Ruoka on hyvää, melkoisen rajoittava systeemi. Pidän myös oluesta.

- Kalliimpaa kuin normisyöminen.

- Karppaajat suhtautuvat asiaansa uskonnollisen fanaattisesti. Tähän porukkaan ei halua assosioitua millään tavalla tämän fanaattisuuden vuoksi.

Nyt varmaan kaikki sanovat, että kuolen pian diabetekseen. Terv. 188cm 86kg hyväkroppainen ja kovakuntoinen mies.