Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kokemuksia syömishäiriöisen läheisenä olemisesta?

Vierailija
07.02.2014 |

Ystävälläni on ahmimishäiriö, johon hän kylläkin nyt jo onneksi saa ammattiapua. Itse koen ystävänä olemisen välillä haastavaksi. Ystävyyteemme liittyy hänen sairautensa vuoksi hänen puoleltaan paljon esimerkiksi annoskokojen vertailua, kilpailua erinäisiin asioihiin liittyen etc. Onko paikalla ketään, jolla olisi kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Miten voisin tukea ystävääni? Vaikuttiko syömishäiriö teidän ystävyyteenne jotenkin?

 

 

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
2/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Facebookissa oli yksi anoreksiaa sairastava tuttu. Facebookin perusteella rasittava ihminen. Kymmenet ihmiset tsemppasivat ja välittivät ja huolehtivat tytöstä mutta tyttö vaan julkaisi niitä luuranko kuvia itsestäänJa tuntui oikein kerjäävät jotain huomiota. Sori jos loukkaan jotain mutta sellainen fiilis jäi...

poistin kavereista koska oli liian huomion kipeä. 

sai kyllä tosi paljon tukea Facebookin perusteella mutta jos on päästään sekaisin niin ei siihen auta vaikka miten yrittäisi auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen entinen bulimikko ja kätkin sairauteni kaikilta läheisiltä niin en usko että heihin loppujen lopuksi paljon vaikutti.

Vierailija
4/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 14:06"]Itse olen entinen bulimikko ja kätkin sairauteni kaikilta läheisiltä niin en usko että heihin loppujen lopuksi paljon vaikutti.

[/quote]

Lisään vielä että ne kannustus kehut, jotka kaikki osaavat, voi jättää sanomatta. Kehumalla sitä, että on hyväksynyt ammatti avun on kyllä merkitystä.

Vierailija
5/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolmonen, samoilla linjoilla, eipä sitä ystävä voi oikein tukea kun yleensä syömishäiriö muuttaa sen ennen mukavan ihmisen persoonallisuuden (tai hautaa sen alleen). Ystävyys ei ole enää molemminpuolista, koko ajan pitäisi olla kauhistelemassa toisen syömisten vähyyttä tai luurankomaista laihuutta.

Mulla oli myös ennen facebookissa kaverina anorektikko joka päivitti ilouutisena kun paino on noussut sen ja sen verran ja kun kavereilta tuli jotain "hienoa, jatka samaan malliin, näytät jo vähän terveemmältä" niin ilmeisesti niiden kommenttien voimalla sitten taas ruoski itseään huonompaan kuntoon koska terve on lihava jne. Koko ajan laittoi uutisia kuvia vähissä vaatteissä että luut näkyy kunnolla. Mikään määrä huomiota ei voi parantaa sellaista ihmistä.

Tarkoitatko ahmimishäiriöllä tässä bulimiaa vai BEDiä? Onko ystävälläsi laihuuspakkomiellettä? Suruun syöminen realistisen kehonkuvan omaavalla on aikalailla eri asia kuin laihdutuspakkomielle ystävyyden näkökulmasta.

Vierailija
6/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kommenteistanne! Ystävälläni on BED ja on siis myös laihuuspakkomielle. On ihan normaaleissa mitoissa, mutta näkee itsensä kuvottana. Sairaus vaikuttaa luonnollisesti hänen itsetuntoonsa hyvin voimakkaasti. Hän vertaa myös omia ruoka-annoksia muiden annoksiin hyvin paljon. Lisäksi kiinnittää huomiota myös syömisnopeuteen jne. Hänellä on selkeästi vääristynyt kuva normaalista syömisestä, sillä esimerkiksi minun annoksiani on kommentoinut pieniksi, vaikka syön ihan normaalin lautasmallin mukaisesti. 

 

Itse koen tilanteen haastavana, sillä olen ainoa henkilö hänen lähipiirissään, joka on tietoinen tilanteen todellisesta vakavuudesta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up!

Vierailija
8/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika harvinaista, että kaverisi ei ole jo eristäytynyt. Ehkä oikeasti haluaa toipua? Vai ajatteleeko että tilanne on hänen hallussaan? Syömishäiriöt ovat mielenterveysongelmia. Yleensä tarvitaan jotain joka laukaisee halun tervehtyä: suuri rakkaus, olosuhteiden täydellinen muutos tai niin heikko kunto, että pitää valita tahtooko elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän kyllä ehdottomasti haluaa toipua ja on ymmärtänyt asettaa terveytensä etusijalle. Syynä toipumishalulle on todennäköisesti ollut ymmärrys siitä, miten vakavaksi sairaus on jo mennyt. Lisäksi varmasti pelko ahmimisesta aiheutuvasta lihomisesta on vaikuttanut. 

Vierailija
10/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Maailmassa olisi niin paljon muutakin ajateltavaa kuin ruoka...:-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen parantumassa oleva bulimikko. Sairastin 7 vuotta ennen kuin hain apua. Voimat tähän sain vasta, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Tällä hetkellä odotan meille esikoista ja taistelen joka päivä syömishäiriöpeikkoa vastaan..

 

Ystäville tunnustin jo muutama vuosi aiemmin, että olen sairastanut bulimiaa, mutta väitin aina olleeni juuri silloin paremmassa kunnossa. Oikeasti paraneminen alkaa usein vasta, kun itse sitä tahtoo. Mulla ainakin on vaatinut terapiat ja lääkehoidon, jotta oksentelu saatiin kuriin. Miehen tuki oli tässä valtavan tärkeää, mutta uskon, että myös hyvän ystävän tuki olisi ollut terapia-aikana tarpeen. Itse olin kuitenkin niin eristäytynyt, ettei mulla ollut kuin hyvän päivän tuttuja.

 

Tuki voisi olla ihan sellaista, että saa purkaa ystävälle vaikka niitä terapia juttuja ja kertoa siitä, millaiset asiat on aiheuttaneet sen, että elämää tarvitsee hallita syömisen kautta. Siis että mikä stressaa ja mikä pelottaa. Ruuasta ja syömisestä ei kannata mielestäni tehdä liian isoa asiaa, koska jos tuntee, että kaveri just kyttää syömistä, yhteiset lounaat tms. alkaa ahdistaa.

Vierailija
12/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

syömishäiriö on yleensä aika yksityinen asia, ei sitä itselleen myönnä saatika sitten muille kovin helposti. Eli jos ystävä on oikeasti diagnosoitu ja sen myöntää, se on loistava juttu itsessään. Jos taas on oikeasti sellainen, että on itse päättänyt että hänellä on tämä (ja ehkä onkin) ja hakee sen kautta vaan huomiota, niin silloin se syömishäiriö ei ole isoin ongelma, vaan se huomion hakeminen ja syömishäiriö on vain oire. On sitten kumpaa vaan, niin paras tapa olla tukena on olla menemättä mukaan juttuihin. Et anna verrata annoksia, et kerro paljonko syöt, et kuuntele puhetta painosta. Sä et pysty olemaan terapeutti ja yrittämällä saatat vain ruokkia tilannetta. 

 

T entinen anorektikko, osa-aikainen läski bulimikko nykyään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sairastan ahmimishäiriötä, ja muutakin, kuten masennusta, ja myönnän olevani välillä rasittava ystävä. Neuvoksi antaisin, että yritä ymmärtää niin paljon kuin jaksat, mutta tee myös rajasi selväksi, eli kun et jaksa ystävääsi sano se hänelle suoraan- se kirpaisee mutta saa ystäväsi myös ajattelemaan.

Vierailija
14/14 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille neuvoistanne ja tsemppiä parantumiseen! :) Itse koen ystävyytemme juurikin hyvin erilaisena, kun vertaan sitä muihin ystävyyssuhteisiin, joissa syömishäiriö ei ole läsnä. Sairaus selvästi vaikuttaa omaankin käyttäytymiseeni: en puhu ystävälleni ruokaan tai kuntosaliharrastukseeni liittyvistä asioista, joudun välillä miettimään sanomisiani, etten möläytä mitään loukkaavaa jne. Yhteisillä reissuilla ja juhlissa joudun usein olemaan hänen itsetunnon kohottajansa, jotta hänelle tulisi parempi mieli ja edes hetkeksi vähän itsevarmempi olo. 

 

Tällä hetkellä odotan vain päivää, kunnes ystäväni on täysin parantunut ja voimme olla "normaalisti" ystäviä. Täytyy kylläkin varautua, että siihen voi mennä hetki aikaa.