Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua kokeilla kasvispäivää edes kerran viikossa
28.10.2020 |
Minä olen 99% kasvissyöjä (ehkä joskus vähän kalaa syön) ja tykkään tehdä kasvisruokia. Mies haluaa, että joka päivä on oltava lihaproteiinia lautasella ja tekee sitten itselleen vaikka jauhelihaa siihen kylkeen, vaikka olisin tehnyt maittavan kasvispiirakan, josta saa kaikki ravintoaineet.
Ehdotin, että tehtäisiin edes 1 tai 2 päivää jolloin ei syödä mitään lihaa, voitaisiin tehdä vaikka tofua tai härkistä, jos haluaa sellaista, mutta alkoi kauhea kiukuttelu, että hän syö lihansa, jos haluaa.
Koitan vain ajatella toisen parasta. Eikö voisi edes kerran viikossa olla ilman lihapullia tai jauhelihaa tai kanafilettä?
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostutko sinä kerran viikossa lihapäivään ?
-Sinkkiş
Voi voi, maailma on täynnä naisia, jotka olisivat muuten kokonaan kasvissyöjiä, mutta miehen ja lasten mieliksi laittavat liharuokia. Yleensä se on nainen ja kasvissyöjä, joka joustaa. Ja normaalille sekasyöjälle yksi kasvisruokapäivä ei ole mikään juttu.
Joo en kyllä tajua miksi kenenkään pitää joustaa yhtään?
En minäkään ymmärrä miksi ruuasta pitää tehdä kompromisseja? Jokainen syö mitä haluaa riippumatta siitä mitä kumppani syö. Jos toisen ruokavalio häiritsee, niin sitten on parempi pysyä erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
Miksi pitää aina tehdä niin vaikeaksi kaikki? Jonkun pitäisi väkisin syödä vaikka lihaa kun sen nyt on kokattu? Ei niitä ruokia tarvi alkaa erittelemään, jokainen syö mitä tykkää ja varmaankin suhtkoht helposti löytyy yhteisiäkin tykkäyksiä.
Jotenkin tämä että syödään erikseen tarkoittaa monelle että kohtahan se ero onkin tulossa. Syödään väkisin mitä ei haluta ja kun ei ole edes nälkä koska "yhessä pitää".
Joskus toivon että yhdessä asuminen olisi kielletty ja ihmiset pakotettu ajattelemaan mikä niiden elinrytmi oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna toisen syödä mitä haluaa. Toki sinäkin syöt mitä haluat ja jos sinä olet pääasiallinen kokkaaja teillä, niin teet oman makusi mukaan ruoat. Jos kelpaa niin hyvä, jos ei, niin tehkööt omansa. Näinhän teillä taitaa jo ollakin.
Mutta onhan se taloudellisempaakin, että ei tehdä erikseen ruokia, kuluteta sähköä, vettä, pesuainetta jne jne jne kahta kertaa. Siis mun tekemistä kasvisruoista saa aina kaikki ravintoaineet, laitan paljon kasviperäistä proteiinia ja katson, että ruoka on ravitsevaa. Ei siis mitään pelkkää porkkanan puputusta. Mutta silti mies ei halua edes kokeilla miten tämä toimisi. Jos 6 päivänä saa syödä lihaa niin kai 1 päivän voi elää vähän vastuullisemmin ja syödä kasvisruokaa?
Mitä vastuullista on syödä sitä valtamerten toispuolelta uitettua, sademetsähakkuulla kasvatettua soijaa?
Aivan! Puhumattakaan avokadosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku kasvissyöjä oikeasti, että hänellä on minkäänlaista oikeutta päättää, mitä toinen ihminen syö ? Jos kasvissyöjä haluaa miehen, joka on myös kasvissyöjä, silloin ei valita kumppaniksi sitä lihansyöjää.
Parisuhteen saa nopeasti päätettyä, kun puuttuu puolison tapoihin . Itse en katsoisi päivääkään kumppania joka kokee oikeudekseen arvostella mitä minä syön.
No voi hyvänen aikan sentään kun olet nokkela!
Kukaan ei ole yrittänyt tehdä tästä lihansyöjäuroosta kasvissyöjää, hänelle on vain ehdotettu, että voitaisiinko yhtenä päivänä viikosta syödä kasvisruokaa.Ja mies on todennut ettei halua. Ap:n täytyy nyt vaan hyväksyä asia, ap ei ole miehen holhooja.
Normaalit suhteet ovat sellaisia, että niissä voi keskustella ja jopa ehdottaa yhtä kasvispäivää viikossa olematta toisen holhoojia. Onneksi mieheni ei ole juntti lihansyöjä vaikka lihasta pitääkin, ymmärtää, että välillä on hyvä pitää lihasta taukoa, ettei verisuonet tukkeennu 😁
Itse taidat olla Juntti. Vai että oikein verisuonet tukkeutuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi ruokavalio kuuluu sinulle? Meilläkin minä olen kasvissyöjä, mutta en puolikkaalla sanalla ole koskaan vihannut miehelleni, että hänen pitäisi jotenkin muuttaa ruokavaliotaan, kuten en kenellekään muullekaan. Aikuinen ihminen saa päättää elää ihan millä huvittaa.
Ei se ole ruokavalio, jos ihminen alkaa paistaa jauhelihaa toisen tekemän kasvispiirakan kylkeen. Se on huonoa käytöstä.
Eikä ole, vaan ruokavalio ja makroista huolehtiminen. Jotain hötöpiirakkaa ei voi syödä kovin paljoa, ja kasvispiirakka on luonnollisesti proteiiniköyhää niin pakkohan siihen on jotain lisää laittaa että makrot täyttyy ja vatsa täyttyy.
Tiesitkö, että ihminen selviytyy jopa tunteja täysin ilman proteiinia? Paitsi jos ei ole käytöstapoja mutta sitäkin enemmän pinttyneitä ennakkoluuloja.
Proteiineista suositellaan saatavan 10-20 % päivän energiansaannista. Painokiloa kohden proteiinien tarve on 1,1─1,3 grammaa, mikä tarkoittaa noin 50-kiloiselle 60 grammaa päivässä. Jos päivän aikana syödyt ruuat sisältävät esimerkiksi annoksen kaurapuuroa, kaksi härkäpapupihviä, kaksi ruisleipää juustolla, jogurttia manteleilla ja yhden kananmunan, päivän proteiinintarve on jo tyydytetty. Lähde: Ruokatietoyhdistys
Varsin pienellä proteiinimäärällä sitä pärjätään. Sitä proteiinia tulee myös monesta lähteestä ja monipuolisesti syömällä kaikki aminohapotkin tulee saatua.
Mielenkiintoinen kasvisruokavalio, juustoa, jugurttia ja kananmunaa, joiden luulisin olevan melko eläinperäisiä.
Kasvisruoka ei ole sama asia kuin vegaaniruoka. Kasvisruokavaliossa syödään maitotuotteita ja munia, vegaaniruokavaliossa ei. Tästä syystä kasvissyöjät saavat monesti varsin hyvin myös b12-vitamiinia (sitä saa myös oluesta) ja muita ravintoaineita joiden perään täälläkin on huudeltu.
Maito ja munat ei ole kasviksia, eivät juureksia, eivätkä vihanneksia. Niitä kun ei kasva missään, vaan niiden tuottamiseen tarvitaan eläimiä. Samalla lailla kanojen ja maitokarjan kasvatus vaatii niitä luonnonvaroja kuin lihakarjankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi pitäisi korvata terveellinen, täyttävä liha-ateria jollain yliprosessoidulla, maailman toiselta puolen rahdatulla soija-myrkyllä?
Mua naurattaa tää soijaitku jotenkin todella paljon. Tiedätkö että siitä toiselta puolelta maailmaa rahdatulla soijamyrkyllä ruokitaan ne sun lihakarjat. 80 % Suomeen tuodusta soijasta menee lihakarjan rehuksi. En tajua miksi tää soija pitää vetää joka stanan keskusteluun mukaan. Syö sitä lihaa jos haluat mut älä viitti alkaa itkemään tosta soijasta, koska siinä sun ruokavaliossas se vasta onkin läheisesti läsnä.
Mua taas naurattaa vegejen lapsellinen jankutus soijan syöttämisestä lihakarjalle :D Suomalainen lihakarja pärjää hyvin täysin ilman soijaa. Katsos kun sen pääasiallinen ravinto on ruoho. Minun ja lihakarjan puolesta voidaan hyvin kieltää koko soijanperkeleen maahantuonti, mutta luulenpa, että silloin alkaa kasvissyöjien itkupotkuraivarit. Byhyyy mä haluan soijamaitoa ja soijajugua ja soijasuikaleita ja soijarouhetta, bääääääää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
Parisuhde on muutakin kuin ruuanlaitto enkä todellakaan sen takia olisi sinkku mieluummin. Pidän ruuanlaitosta ja kokkaan päivittäin. No miehelle maistuu myös ruokani, mutta en vetäisi herneitä nenään, jos ei kelpaisi ja haluaisi kokata omat ruokansa. Ei yhtään mitään ongelmaa vaikka syötäisiin ihan eri ruokia, kun muuten on niin hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi ruokavalio kuuluu sinulle? Meilläkin minä olen kasvissyöjä, mutta en puolikkaalla sanalla ole koskaan vihannut miehelleni, että hänen pitäisi jotenkin muuttaa ruokavaliotaan, kuten en kenellekään muullekaan. Aikuinen ihminen saa päättää elää ihan millä huvittaa.
Ei se ole ruokavalio, jos ihminen alkaa paistaa jauhelihaa toisen tekemän kasvispiirakan kylkeen. Se on huonoa käytöstä.
Eikä ole, vaan ruokavalio ja makroista huolehtiminen. Jotain hötöpiirakkaa ei voi syödä kovin paljoa, ja kasvispiirakka on luonnollisesti proteiiniköyhää niin pakkohan siihen on jotain lisää laittaa että makrot täyttyy ja vatsa täyttyy.
Tiesitkö, että ihminen selviytyy jopa tunteja täysin ilman proteiinia? Paitsi jos ei ole käytöstapoja mutta sitäkin enemmän pinttyneitä ennakkoluuloja.
Proteiineista suositellaan saatavan 10-20 % päivän energiansaannista. Painokiloa kohden proteiinien tarve on 1,1─1,3 grammaa, mikä tarkoittaa noin 50-kiloiselle 60 grammaa päivässä. Jos päivän aikana syödyt ruuat sisältävät esimerkiksi annoksen kaurapuuroa, kaksi härkäpapupihviä, kaksi ruisleipää juustolla, jogurttia manteleilla ja yhden kananmunan, päivän proteiinintarve on jo tyydytetty. Lähde: Ruokatietoyhdistys
Varsin pienellä proteiinimäärällä sitä pärjätään. Sitä proteiinia tulee myös monesta lähteestä ja monipuolisesti syömällä kaikki aminohapotkin tulee saatua.
Paitsi että kasvissyöjät ovat tyypillisesti todella surkeita matematiikassa, joten he eivät osaa varmistaa kaikkien aminohappojen saantia. Se ei auta, että ne lässyttävät autistisesti jotain monipuolisesta syömisestä :DDDDD Sitäpaitsi kananmuna ei ole kasvis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi pitäisi korvata terveellinen, täyttävä liha-ateria jollain yliprosessoidulla, maailman toiselta puolen rahdatulla soija-myrkyllä?
Mua naurattaa tää soijaitku jotenkin todella paljon. Tiedätkö että siitä toiselta puolelta maailmaa rahdatulla soijamyrkyllä ruokitaan ne sun lihakarjat. 80 % Suomeen tuodusta soijasta menee lihakarjan rehuksi. En tajua miksi tää soija pitää vetää joka stanan keskusteluun mukaan. Syö sitä lihaa jos haluat mut älä viitti alkaa itkemään tosta soijasta, koska siinä sun ruokavaliossas se vasta onkin läheisesti läsnä.
Mua taas naurattaa vegejen lapsellinen jankutus soijan syöttämisestä lihakarjalle :D Suomalainen lihakarja pärjää hyvin täysin ilman soijaa. Katsos kun sen pääasiallinen ravinto on ruoho. Minun ja lihakarjan puolesta voidaan hyvin kieltää koko soijanperkeleen maahantuonti, mutta luulenpa, että silloin alkaa kasvissyöjien itkupotkuraivarit. Byhyyy mä haluan soijamaitoa ja soijajugua ja soijasuikaleita ja soijarouhetta, bääääääää.
Tavallisen sekasyöjän kannattaa kiertää nämä tyypit kaukaa. Ei aikaakaan kun alkaa se ideologian tyrkytys ja mariseminen kun ei soijasuikaleet kelpaa.
Tämän aloituksen takia mä inhoan vegejä. Kun pitää oikein mainostamalla mainostaa, että mä olen vege, mä en syö lihaa.
Aito vege ei puhu tällaisia typeryyksiä, eikä sekasyöjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
No aika yksinkertainen ihminen täytyy olla, jos omien ruokien teko on noin iso ja vaikea ongelma! Minun mielestäni pikemminkin paljon helpompaa niin että molemmat ostaa ja tekee omansa, kun ei tarvitse miettiä että tykkääkö se toinen nyt tästä ja haluaako se tänään syödä tätä vai jotain muuta. Onko teillä oikeasti ruoanlaitto ja yhdessä syöminen koko parisuhteen pääsisältö??
Meillä on alusta asti jo kuuden vuoden ajan miehen kanssa tehty molemmat enimmäkseen omat ruuat, koska mies harrastaa urheilua ja haluaa syödä tietyn ruokavalion mukaan (kyllä, esim sitä lihaa tietyt määrät ja hiilaria vähemmän). Itse pärjään vähemmällä lihalla, mutta kyllä syön joka päivä jotain eläinproteiinia. Joskus laitetaan yhdessä joku isompi yhteinen ruoka (yleensä 2-3 kertaa viikossa) jota molemmat syövät, muuten on omat ruuat. Ei ole ikinä ollut kerrassaan minkäänlainen ongelma! Eikä minulle olisi ongelma, vaikka mies haluaisi syödä omat ruokansa keskiyöllä katonharjalla istuen, tai missä ja milloin ikinä. Ei tosiaan merkkaa tuollainen asia parisuhteessa kyllä, ja yhteinen parisuhdeaika on meille esim. sitä kun käymme yhdessä lenkillä tai salilla, hoidamme koiria yhdessä, katsomme leffoja/sarjoja yhdessä tai jotenkin muuten vietämme aikaa. Syöminen on parisuhdetoimintaa toki välillä, silloin jos tehdään jotain erityisempää ruokaa yhdessä tai jos käydään vaikka ravintolassa syömässä. Mutta ei todellakaan mikään kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Inhokkisana: maittava.
Ketjun aiheen ohi, toinen inhokkisana herkuttelija, tulee mieleen ihminen joka vetää itsensä ilmavaivaiseen ähkykoomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
Parisuhde on muutakin kuin ruuanlaitto enkä todellakaan sen takia olisi sinkku mieluummin. Pidän ruuanlaitosta ja kokkaan päivittäin. No miehelle maistuu myös ruokani, mutta en vetäisi herneitä nenään, jos ei kelpaisi ja haluaisi kokata omat ruokansa. Ei yhtään mitään ongelmaa vaikka syötäisiin ihan eri ruokia, kun muuten on niin hyvä suhde.
Eikö ruokailu ole myös sosiaalinen tapahtuma, jossa istutaan yhdessä saman pöydän ääressä ja jompi kumpi voi tehdä kerralla molemmille tai useammallekin hengelle ruuat. Vai onko parempi että jokainen käy erikseen keittiössä syömässä jotain kuin jossakin kolmen hengen soluhuoneistossa, jossa on yhteinen keittiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
Parisuhde on muutakin kuin ruuanlaitto enkä todellakaan sen takia olisi sinkku mieluummin. Pidän ruuanlaitosta ja kokkaan päivittäin. No miehelle maistuu myös ruokani, mutta en vetäisi herneitä nenään, jos ei kelpaisi ja haluaisi kokata omat ruokansa. Ei yhtään mitään ongelmaa vaikka syötäisiin ihan eri ruokia, kun muuten on niin hyvä suhde.
Eikö ruokailu ole myös sosiaalinen tapahtuma, jossa istutaan yhdessä saman pöydän ääressä ja jompi kumpi voi tehdä kerralla molemmille tai useammallekin hengelle ruuat. Vai onko parempi että jokainen käy erikseen keittiössä syömässä jotain kuin jossakin kolmen hengen soluhuoneistossa, jossa on yhteinen keittiö.
Sulla tuntuu olevan todella kova päähänpinttymä tuosta yhdessä syömisestä. Eikö lapsuudenkodissasi vietetty perheen yhteistä aikaa mitenkään muuten, kuin ruokapöydässä? Silloin ymmärtäisin, miksi takerrut tuohon asiaan kuin se olisi ainoa tärkeä asia ja koko suhteen määrittävä tekijä.
Toinen kysymys, johon edelleen toivoisin vastausta: MIKSI ette voi syödä niitä erilaisia ruokianne YHTÄ AIKAA ja saman pöydän ääressä?? Mikä estää? Etkö suostu tulemaan pöydän ääreen, jos siinä on liharuokaa katettuna vai mistä kiikastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
Parisuhde on muutakin kuin ruuanlaitto enkä todellakaan sen takia olisi sinkku mieluummin. Pidän ruuanlaitosta ja kokkaan päivittäin. No miehelle maistuu myös ruokani, mutta en vetäisi herneitä nenään, jos ei kelpaisi ja haluaisi kokata omat ruokansa. Ei yhtään mitään ongelmaa vaikka syötäisiin ihan eri ruokia, kun muuten on niin hyvä suhde.
Entäs jos mies on myös hyvä ruuanlaittaja, joka haluaa tehdä vähintään sen kahden hengen annoksen ruokaa eikä vain ajatella itseään. Samalla vaivalla on yleensä helppo tehdä vähän enemmän ruokaa. Ei kaikki miehet ole avuttomia keittiössä tai tarvitse naista ruuanlaittajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisipäs elämä hankalaksi jos olisi täysin päinvastainen ruokavalio oman kumppanin kanssa. Mikä saa teidät lähtemään tuollaisiin parisuhteisiin?
No ei minua ainakaan haittaisi toisen syömiset parisuhteessa. Kokkaan päivittäin ja saa syödä jos haluaa, mutta ei ole pakko syödä. En jättäisi hyvää parisuhdetta jonku ruuan takia.
Eikö se ruuanlaitto ja kaupassa käyminen mene turhan hankalaksi, jos asutaan samassa taloudessa ja molemmilla on täysin erilaiset ruokavaliot. Molemmatko kokkailevat erikseen keittiössä omat yhden hengen annokset ja molemmilla on erikseen jääkaapissa omat ruokansa ja juomansa? Silloin on helpompaa olla sinkku, sillä silloin voi suunnitella helposti useamman päivän ateriat ja tietää tasan tarkkuudella mitä sieltä jääkaapista ja ruokakaapeista löytyy.
Parisuhde on muutakin kuin ruuanlaitto enkä todellakaan sen takia olisi sinkku mieluummin. Pidän ruuanlaitosta ja kokkaan päivittäin. No miehelle maistuu myös ruokani, mutta en vetäisi herneitä nenään, jos ei kelpaisi ja haluaisi kokata omat ruokansa. Ei yhtään mitään ongelmaa vaikka syötäisiin ihan eri ruokia, kun muuten on niin hyvä suhde.
Eikö ruokailu ole myös sosiaalinen tapahtuma, jossa istutaan yhdessä saman pöydän ääressä ja jompi kumpi voi tehdä kerralla molemmille tai useammallekin hengelle ruuat. Vai onko parempi että jokainen käy erikseen keittiössä syömässä jotain kuin jossakin kolmen hengen soluhuoneistossa, jossa on yhteinen keittiö.
On parempi, vähemmän riitaa.
Riidan välttämiseksi myös ap:n mies voisi "kokeilla kasvispäivää" ja vetäistä paketin nakkeja huiviin ruuan päälle, sillä aikaa kun rouva tiskaa.
Mies saattaa hyvinkin tarvita enemmän proteiinia ja energiaa kuin nainen, varsinkin jos nainen on pieniruokaista sorttia eikä omaa kummempaa lihaskuntoa.
Silloin se broiskun rinta tai lohiviipale kasvispiirakan lisänä on oikein optimaalinen ratkaisu.
Jotenkin tympeää holhoamista ehdottaa, että mies jättäisi ”kerran viikossa” tämän hänelle tärkeän aterian osan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku kasvissyöjä oikeasti, että hänellä on minkäänlaista oikeutta päättää, mitä toinen ihminen syö ? Jos kasvissyöjä haluaa miehen, joka on myös kasvissyöjä, silloin ei valita kumppaniksi sitä lihansyöjää.
Parisuhteen saa nopeasti päätettyä, kun puuttuu puolison tapoihin . Itse en katsoisi päivääkään kumppania joka kokee oikeudekseen arvostella mitä minä syön.
No voi hyvänen aikan sentään kun olet nokkela!
Kukaan ei ole yrittänyt tehdä tästä lihansyöjäuroosta kasvissyöjää, hänelle on vain ehdotettu, että voitaisiinko yhtenä päivänä viikosta syödä kasvisruokaa.Ja mies on todennut ettei halua. Ap:n täytyy nyt vaan hyväksyä asia, ap ei ole miehen holhooja.
Normaalit suhteet ovat sellaisia, että niissä voi keskustella ja jopa ehdottaa yhtä kasvispäivää viikossa olematta toisen holhoojia. Onneksi mieheni ei ole juntti lihansyöjä vaikka lihasta pitääkin, ymmärtää, että välillä on hyvä pitää lihasta taukoa, ettei verisuonet tukkeennu 😁
Verisuonet ei lihasta tukkeennu.
Oikein! Hiljainen tulehdus kehossa sen tekee, jonka aiheuttajana on viljat ja omega-6 öljyt!
Alue: Aihe vapaa
Näin miehenä sanoisin, että kasvissosekeitto koskenlaskijajuustolla ja raejuustolla hyöstettynä on kyllä hyvää, vaikkei 100% vegeä olekaan. Tekisi ihan hyväksi kaikille kevyttä työtä ja elämäntapaa harrastaville syödä edes kerran viikossa joku kasvispainotteinen ruoka. Siihenkin tottuu ja oppii nauttimaan siitä ja hiomaan reseptejä.