Lue keskustelun säännöt.
Mies kysyy: Miksi kiroatte ja haukutte synnytyksessä?
06.02.2014 |
Vaimon kanssa otettu yhteen tämän asian tiimoilta. Kuvailee synnytyskipua samaksi, kun potkaisisi minua kiveksille.
Enhän minä hänelle niitä synnytyskipuja aiheuta, miksi hän saa haukkua minua ja kirota? En minäkään itseni satuttaessa ala vaimoa haukkumaan.
Näin asia kuulemma menee. Saa haukkua lähintä ihmistä, eli minua. Miksette kiroa ja hauku omaa vartaloanne?
Myöskään en ole pakottanut vaimoa tekemään lapsia kanssani. Esikoisen synnytyksessä vaimo haukkui minut niin rumasti, että tuleva koitos suoraan sanoen vituttaa.
Otin aiheen puheeksi vaimon kanssa ja hän sanoi sen olevan normaalia. Ajattelinkin nyt katsoa miten reagoi, kun satutan "leikisti" vaikka varpaani ja haukun vaimon pystyyn.
Naiset, valaiskaa minua!
Miehet, onko kokemusta?
Kommentit (71)
Muutama havainto. Aloittajaa voisi auttaa, jos hän oikein yrittäisi ymmärtää vaimon synnytyskokemuksia. Kuunnella sallivasti, eikä riidellä. Nythän se tilanne ei ole päällä. Jos sitä haluaa helpottaa, niin suhdetta tulisi korjata ja ensimmäiset askeleet ovat kuunteluja kunnioitus. Kuunnella tuomitsematta. Näin voisi avautua sitten vaimollekin tilaa kuunnella sinun kokemusta.
Ei minusta ole reilua, että joutuu hakuttavaksi puolison synnyttäessä. Silti sitä voi yrittää ymmärtää. Mietin, että voisiko vaimo mahdollisesti kirota yleisesti ottaen, eikä sinua? Tai voisiko aloittaja asennoitua niin, että on vaimon synnytysdemoni ja teidän suhde on tauolla synnyksen ajan? Koettaisit jotenkin ulkoistaa sinuun kohdistuvat odotukset.
Jos teillä on riitaa asiasta, niin synnytyksestä voi tulla huono kokemus kummallekin. Eihän sellaista kannata pohjustaa, vaan kasvaa isommaksi ihmiseksi. Ehkä se on tässä tapauksessa aloittaja, joka kykenee siihen. Sitäkin voisi miettiä, voisiko doula auttaa näihin jännitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 04:27"]
No ei tuossa kyllä mitään muuta voi olla kuin että ne edelliset haukut sait koska olet olluy jotenkin väärin sen synnytyksen aikana. Myhäillyt vieressä vaikka toinen hirveissä tuskissa, vitsaillut väärällä hetkellä, näyttänyt ei-kiinnostuneelta, meinannut repsahtaa nauruun vaimosi ponnistusilmeille tai reagoinut lapsellisesti normaaleihin asioihin esim. vereen tai eritteisiin, eli ollut mikkihiiri etkä Mies.
Ja noin yleisestikin; onhan se nyt helvetin ärsyttävää että naisen kokiessa suurta tuskaa, kuolemanpelkoa ja nöyryytystä tarvitsee miehen vain pyöritellä peukaloita joutilaana vieressä vailla kipuja ja synnytyksen jättämiä vaurioita eikä miehellä näytä olevan aavistustakaan mikä tulivuorenpurkaus parhaillaan on käynnissä vaikka hän on siinä kuitenkin se toinen puoli.
Eiköhän sun kannata sille vaimollesi tästä selittää ja kysyä syytä eikä täältä.
[/quote]
Tällaista käytöstä en ymmärrä, että miehen pitäisi lukea ajatukset ja olla just sitten niin kuin nainen haluaa. Ei se maailma pyöri synnytyksessäkään naisen ympärillä. Aivan käy sääliksi näitä miehiä, joilla on naisena primadonna, jonka kanssa pitää olla pissi sukassa ettei vaan saa turpiin kun meni hymyilemään väärällä hetkellä. Naisen persoona ei synnytystilanteessa muuttu, vaikka synnytys käykin kipeää ja on poikkeustilanne. Ei-väkivaltainen ihminen ei muutu väkivaltaiseksi. Peitelty väkivaltaisuus sen sijaan voi stressitilanteessa tulla esille. En oikein usko, että sellainen puoliso, joka "sallii" itselleen vittumaisen käytöksen synnytyksen yhteydessä, olisi muuten reilu kumppani.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 06:52"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 04:27"]
No ei tuossa kyllä mitään muuta voi olla kuin että ne edelliset haukut sait koska olet olluy jotenkin väärin sen synnytyksen aikana. Myhäillyt vieressä vaikka toinen hirveissä tuskissa, vitsaillut väärällä hetkellä, näyttänyt ei-kiinnostuneelta, meinannut repsahtaa nauruun vaimosi ponnistusilmeille tai reagoinut lapsellisesti normaaleihin asioihin esim. vereen tai eritteisiin, eli ollut mikkihiiri etkä Mies.
Ja noin yleisestikin; onhan se nyt helvetin ärsyttävää että naisen kokiessa suurta tuskaa, kuolemanpelkoa ja nöyryytystä tarvitsee miehen vain pyöritellä peukaloita joutilaana vieressä vailla kipuja ja synnytyksen jättämiä vaurioita eikä miehellä näytä olevan aavistustakaan mikä tulivuorenpurkaus parhaillaan on käynnissä vaikka hän on siinä kuitenkin se toinen puoli.
Eiköhän sun kannata sille vaimollesi tästä selittää ja kysyä syytä eikä täältä.
[/quote]
Tällaista käytöstä en ymmärrä, että miehen pitäisi lukea ajatukset ja olla just sitten niin kuin nainen haluaa. Ei se maailma pyöri synnytyksessäkään naisen ympärillä. Aivan käy sääliksi näitä miehiä, joilla on naisena primadonna, jonka kanssa pitää olla pissi sukassa ettei vaan saa turpiin kun meni hymyilemään väärällä hetkellä. Naisen persoona ei synnytystilanteessa muuttu, vaikka synnytys käykin kipeää ja on poikkeustilanne. Ei-väkivaltainen ihminen ei muutu väkivaltaiseksi. Peitelty väkivaltaisuus sen sijaan voi stressitilanteessa tulla esille. En oikein usko, että sellainen puoliso, joka "sallii" itselleen vittumaisen käytöksen synnytyksen yhteydessä, olisi muuten reilu kumppani.
[/quote]
Siis tätähän on tolkutettu jo vaikka miten pitkään terveydenhuollon puolelta, että synnytyksessä nimenomaan nainen ja lapsi on pääosassa. Mies on vain tukena. Vannon, että oma maailma pyörii täsmälleen synnytyshetkellä synnytyksessä, ja myös henkilökunnan työtehtävät liittyvät synnyttämiseen. Mies on vain mukana, ei synnyttäjä. Jos ei osaa olla mukana, ei tarvitse mukaan lähteä.
Miehet aina välillä itkevät sitä, että miksi heitä ei kuunnella ja huomioida synnytyksessä. No siksi, että he nyt vaan eivät synnytä ja sillä hyvä.
En mäkään haukkunut miestäni, saati hakannut mutta en mä tuollaistakaan ajatusmallia hyväksy, että tullaan kukkoilemaan ja selventämään niitä käyttäytymistapoja. Hyvä ettet ollut mun mies ja mun synnytyksessä, en olisi haukkunut mutta sanonut kyllä että nyt voitkin lähteä.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 07:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 06:52"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 04:27"]
No ei tuossa kyllä mitään muuta voi olla kuin että ne edelliset haukut sait koska olet olluy jotenkin väärin sen synnytyksen aikana. Myhäillyt vieressä vaikka toinen hirveissä tuskissa, vitsaillut väärällä hetkellä, näyttänyt ei-kiinnostuneelta, meinannut repsahtaa nauruun vaimosi ponnistusilmeille tai reagoinut lapsellisesti normaaleihin asioihin esim. vereen tai eritteisiin, eli ollut mikkihiiri etkä Mies.
Ja noin yleisestikin; onhan se nyt helvetin ärsyttävää että naisen kokiessa suurta tuskaa, kuolemanpelkoa ja nöyryytystä tarvitsee miehen vain pyöritellä peukaloita joutilaana vieressä vailla kipuja ja synnytyksen jättämiä vaurioita eikä miehellä näytä olevan aavistustakaan mikä tulivuorenpurkaus parhaillaan on käynnissä vaikka hän on siinä kuitenkin se toinen puoli.
Eiköhän sun kannata sille vaimollesi tästä selittää ja kysyä syytä eikä täältä.
[/quote]
Tällaista käytöstä en ymmärrä, että miehen pitäisi lukea ajatukset ja olla just sitten niin kuin nainen haluaa. Ei se maailma pyöri synnytyksessäkään naisen ympärillä. Aivan käy sääliksi näitä miehiä, joilla on naisena primadonna, jonka kanssa pitää olla pissi sukassa ettei vaan saa turpiin kun meni hymyilemään väärällä hetkellä. Naisen persoona ei synnytystilanteessa muuttu, vaikka synnytys käykin kipeää ja on poikkeustilanne. Ei-väkivaltainen ihminen ei muutu väkivaltaiseksi. Peitelty väkivaltaisuus sen sijaan voi stressitilanteessa tulla esille. En oikein usko, että sellainen puoliso, joka "sallii" itselleen vittumaisen käytöksen synnytyksen yhteydessä, olisi muuten reilu kumppani.
[/quote]
Siis tätähän on tolkutettu jo vaikka miten pitkään terveydenhuollon puolelta, että synnytyksessä nimenomaan nainen ja lapsi on pääosassa. Mies on vain tukena. Vannon, että oma maailma pyörii täsmälleen synnytyshetkellä synnytyksessä, ja myös henkilökunnan työtehtävät liittyvät synnyttämiseen. Mies on vain mukana, ei synnyttäjä. Jos ei osaa olla mukana, ei tarvitse mukaan lähteä.
Miehet aina välillä itkevät sitä, että miksi heitä ei kuunnella ja huomioida synnytyksessä. No siksi, että he nyt vaan eivät synnytä ja sillä hyvä.
En mäkään haukkunut miestäni, saati hakannut mutta en mä tuollaistakaan ajatusmallia hyväksy, että tullaan kukkoilemaan ja selventämään niitä käyttäytymistapoja. Hyvä ettet ollut mun mies ja mun synnytyksessä, en olisi haukkunut mutta sanonut kyllä että nyt voitkin lähteä.
[/quote]
Tässähän on kyse ihan siitä, että saako toista lyödä? Minusta ei saa. Ei millään tekosyyllä.
Tosiasia on se, että suurimmalta osalta miehistä yksinkertaisesti puuttuu empatiakyky tilanteessa. On täysin mahdotonta asettua toisen asemaan ja ymmärtää edes, että toinen on ihan helvetin kipeä, saati että silloin ei välttämättä ole oma itsensä. En ole kätilö, mutta muissa töissä terveydenhuollossa ja olen nähnyt, että kova kipu saattaa saada ihmisen reagoimaan monin tavoin. Täytyy pystyä ymmärtämään, että kipushokin rajoilla oleva ihminen, joka käyttäytyy vaikkapa aggressiivisesti, ei välttämättä ole aggressiivinen normaalitilassa lainkaan.
Miehille on kai vaikeaa ymmärtää synnytystilanteen hallitsemattomuus, naisen kokema mahdollinen kuolemanpelko ym, ja varmaan nämä ovat kivun lisäksi vielä suurempia syitä sille, että käytös saattaa muuttua. Ja varmasti todella harva käyttäytyy fyysisesti aggressiivisesti, vaikka huutaa ja kiroilee. 58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 07:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 06:52"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 04:27"]
No ei tuossa kyllä mitään muuta voi olla kuin että ne edelliset haukut sait koska olet olluy jotenkin väärin sen synnytyksen aikana. Myhäillyt vieressä vaikka toinen hirveissä tuskissa, vitsaillut väärällä hetkellä, näyttänyt ei-kiinnostuneelta, meinannut repsahtaa nauruun vaimosi ponnistusilmeille tai reagoinut lapsellisesti normaaleihin asioihin esim. vereen tai eritteisiin, eli ollut mikkihiiri etkä Mies.
Ja noin yleisestikin; onhan se nyt helvetin ärsyttävää että naisen kokiessa suurta tuskaa, kuolemanpelkoa ja nöyryytystä tarvitsee miehen vain pyöritellä peukaloita joutilaana vieressä vailla kipuja ja synnytyksen jättämiä vaurioita eikä miehellä näytä olevan aavistustakaan mikä tulivuorenpurkaus parhaillaan on käynnissä vaikka hän on siinä kuitenkin se toinen puoli.
Eiköhän sun kannata sille vaimollesi tästä selittää ja kysyä syytä eikä täältä.
[/quote]
Tällaista käytöstä en ymmärrä, että miehen pitäisi lukea ajatukset ja olla just sitten niin kuin nainen haluaa. Ei se maailma pyöri synnytyksessäkään naisen ympärillä. Aivan käy sääliksi näitä miehiä, joilla on naisena primadonna, jonka kanssa pitää olla pissi sukassa ettei vaan saa turpiin kun meni hymyilemään väärällä hetkellä. Naisen persoona ei synnytystilanteessa muuttu, vaikka synnytys käykin kipeää ja on poikkeustilanne. Ei-väkivaltainen ihminen ei muutu väkivaltaiseksi. Peitelty väkivaltaisuus sen sijaan voi stressitilanteessa tulla esille. En oikein usko, että sellainen puoliso, joka "sallii" itselleen vittumaisen käytöksen synnytyksen yhteydessä, olisi muuten reilu kumppani.
[/quote]
Siis tätähän on tolkutettu jo vaikka miten pitkään terveydenhuollon puolelta, että synnytyksessä nimenomaan nainen ja lapsi on pääosassa. Mies on vain tukena. Vannon, että oma maailma pyörii täsmälleen synnytyshetkellä synnytyksessä, ja myös henkilökunnan työtehtävät liittyvät synnyttämiseen. Mies on vain mukana, ei synnyttäjä. Jos ei osaa olla mukana, ei tarvitse mukaan lähteä.
Miehet aina välillä itkevät sitä, että miksi heitä ei kuunnella ja huomioida synnytyksessä. No siksi, että he nyt vaan eivät synnytä ja sillä hyvä.
En mäkään haukkunut miestäni, saati hakannut mutta en mä tuollaistakaan ajatusmallia hyväksy, että tullaan kukkoilemaan ja selventämään niitä käyttäytymistapoja. Hyvä ettet ollut mun mies ja mun synnytyksessä, en olisi haukkunut mutta sanonut kyllä että nyt voitkin lähteä.
[/quote]
Tässähän on kyse ihan siitä, että saako toista lyödä? Minusta ei saa. Ei millään tekosyyllä.
[/quote]
Ap koki tulleensa haukutuksi, ei hakatuksi. 58
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:51"]
En todellakaan vähättele sitä kipua, mutta haukkuminen menee jo ymmärryksen yli. Ja tätä on vaimon mukaan luvassa. Kyllä me miehetkin voimme olla herkkiä ja pahoittaa mielemme.
Aloittaja
[/quote]
Voisitte treenata tuota nyt jo etukäteen, niin ei tuntuisi sitten näytöksessä niin pahalta. Mistä aiheista vaimo tykkää sinua synnytyksen aikana sättiä? Haukkuuko lähinnä ulkonäköä vai sitä, että roskat on viemättä? Kiinnostaisi todella kuulla, mitä nämä moitteen aiheet tuollaisessa tilanteessa mahtavat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 00:04"]
Keskustelkaa, mutta älä lähde synnytyssaliin opettamaan vaimollesi käytössääntöjä. Synnyttäminen sattuu niin että luulee kuolevansa (ja muualla maailmassa siihen kipuun ym. todellakin myös kuollaan useammin kuin mihinkään muuhun hedelmällisten naisten ikäryhmässä).
Joillain synnytyskipua on varmasti vähemmän. Luulen että kysessä on usein kuitenkin se, että mieli paikkaa jälkikäteen tapahtumaa. Mitä pitempi aika synnyttämisestä kuluu, sen mukavampaa hommaa se on ollut. Niin sen kuuluu olla, koska muuten ihmiset loppuisivat maailmasta kesken.
Osuvin vertaus siihen, miltä avautumisvaiheen lopun kivut tuntuvat, on ollut se, että joku hakkaa kirveellä ympäri keskivartaloa.
[/quote]
Ärsyttää ehkä eniten nämä synnytyskivuilla mässäilijät. Synnytys VOi sattua niin paljon, että luulee kuolevansa, mutta ei se mikään sääntö ole. Suuri osa synnytyksistä sujuu siedettävin kivuin.
t. 3 kertaa synnyttänyt eikä kertaakaan luullut kuolevansa
Sen takia kun haisette niin pahalle. Aistit herkistyy varmaan 100 kertaiseksi synnytyksen viimeisessä vaiheessa ja nainen on horkassa siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 00:04"]
Keskustelkaa, mutta älä lähde synnytyssaliin opettamaan vaimollesi käytössääntöjä. Synnyttäminen sattuu niin että luulee kuolevansa (ja muualla maailmassa siihen kipuun ym. todellakin myös kuollaan useammin kuin mihinkään muuhun hedelmällisten naisten ikäryhmässä).
Joillain synnytyskipua on varmasti vähemmän. Luulen että kysessä on usein kuitenkin se, että mieli paikkaa jälkikäteen tapahtumaa. Mitä pitempi aika synnyttämisestä kuluu, sen mukavampaa hommaa se on ollut. Niin sen kuuluu olla, koska muuten ihmiset loppuisivat maailmasta kesken.
Osuvin vertaus siihen, miltä avautumisvaiheen lopun kivut tuntuvat, on ollut se, että joku hakkaa kirveellä ympäri keskivartaloa.
[/quote]
Ärsyttää ehkä eniten nämä synnytyskivuilla mässäilijät. Synnytys VOi sattua niin paljon, että luulee kuolevansa, mutta ei se mikään sääntö ole. Suuri osa synnytyksistä sujuu siedettävin kivuin.
t. 3 kertaa synnyttänyt eikä kertaakaan luullut kuolevansa
[/quote]
Miten sen nyt ottaa. Tilastoa varmasti hämärtää runsas kivunlievitysten käyttö (ei sinänsä paha asia). 70 % kokee kivun kovaksi tai sietämättömäksi, ja mukana on lääkkeellistä lievitystä saaneet. Sietämätöntä kipua kokee 20 %, mutta ottaen huomioon, kuinka suuri määrä naisista käyttää puudutteita, niin suomalaiset tutkimukset siltä osin, että kuinka paljon synnytys sattuu, tuskin ovat täysin vertailukelpoisia muualla. Luulen, että melko moni ihan oikeasti antaisi sen VAS-numeron eri tavalla synnytyksessä, kuin esimerkiksi 2 vuotta synnytyksen jälkeen. Kivun onneksi unohtaa, ja voipa se jollain olla vähäkipuinenkin, mutta harvemmassa ovat. Oma kokemukseni oli, että synnytys oli kipeä, mutta ei pääsääntöisesti sietämätön, sellaista kipua oli aika lyhyen hetken. Mutta jos olisin kokenut loppuvaiheen kipua pidempään, olisi kokemus ollut ehdottomasti sietämätön. Mulla oli hyvät puudutteet.
No ei tuossa kyllä mitään muuta voi olla kuin että ne edelliset haukut sait koska olet olluy jotenkin väärin sen synnytyksen aikana. Myhäillyt vieressä vaikka toinen hirveissä tuskissa, vitsaillut väärällä hetkellä, näyttänyt ei-kiinnostuneelta, meinannut repsahtaa nauruun vaimosi ponnistusilmeille tai reagoinut lapsellisesti normaaleihin asioihin esim. vereen tai eritteisiin, eli ollut mikkihiiri etkä Mies.
Ja noin yleisestikin; onhan se nyt helvetin ärsyttävää että naisen kokiessa suurta tuskaa, kuolemanpelkoa ja nöyryytystä tarvitsee miehen vain pyöritellä peukaloita joutilaana vieressä vailla kipuja ja synnytyksen jättämiä vaurioita eikä miehellä näytä olevan aavistustakaan mikä tulivuorenpurkaus parhaillaan on käynnissä vaikka hän on siinä kuitenkin se toinen puoli.
Eiköhän sun kannata sille vaimollesi tästä selittää ja kysyä syytä eikä täältä.