Lue keskustelun säännöt.
Mies kysyy: Miksi kiroatte ja haukutte synnytyksessä?
06.02.2014 |
Vaimon kanssa otettu yhteen tämän asian tiimoilta. Kuvailee synnytyskipua samaksi, kun potkaisisi minua kiveksille.
Enhän minä hänelle niitä synnytyskipuja aiheuta, miksi hän saa haukkua minua ja kirota? En minäkään itseni satuttaessa ala vaimoa haukkumaan.
Näin asia kuulemma menee. Saa haukkua lähintä ihmistä, eli minua. Miksette kiroa ja hauku omaa vartaloanne?
Myöskään en ole pakottanut vaimoa tekemään lapsia kanssani. Esikoisen synnytyksessä vaimo haukkui minut niin rumasti, että tuleva koitos suoraan sanoen vituttaa.
Otin aiheen puheeksi vaimon kanssa ja hän sanoi sen olevan normaalia. Ajattelinkin nyt katsoa miten reagoi, kun satutan "leikisti" vaikka varpaani ja haukun vaimon pystyyn.
Naiset, valaiskaa minua!
Miehet, onko kokemusta?
Kommentit (71)
No en minä ainakaan ole kiroillut tai kiljunut miehelle tai kätilölle. Ei sitä kaikki tee, ap...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kiljunut tai haukkunut (kirosin jossain vaiheessa pari kertaa), mutta mulla oli n. 40 min. pituinen jakso, jolloin en pystynyt puhumaan lainkaan.
en kyllä miestä haukkunut mutta huusin itkin paskasin alleni, oksensi ja luulin että kuolisin..eipä siinä muuta. kyllähän se myös miehen vika on se tila ja silloin se muistuu kovin hyvin mieleen kun luulee et kuolee kipuun ja mies vaan siinä hymyilee..
Synnytyksessä se kipu on niin kova, että ihminen ei ole oikein enää oma itsensä. Minunkin ystävä sai hallusinaatioita ja kadotti kokonaan ajan- ja paikantajunsa, koska kipu oli niin voimakas. Kuvitteli siis olevansa jossain ihan muualla kuin sairaalassa. Tuossa tilassa ihmistä ei minusta voi pitää enää ihan vastuullisena tekemisistään tai sanomisistaan. Jossain vaiheessa häneltä lähti taju kokonaan kivun takia. Ei länsimainen ihminen joudu normaalielämässä missään muussa tilanteessa kokemaan sellaista kipua: kaikissa leikkauksissakin saa nukutuksen. Ehkä sitä voisi verrata enintään vakaviin onnettomuuksiin. Niissäkin usein ihmiset käyttäytyvät täysin järjettömästi: esimerkiksi liikenneonnettomuuksien uhrit raahautuvat kuulemma usein pakokauhussa viimeisillä voimillaan jonnekin pusikkoon, vaikka järkevintähän olisi jäädä näkyville missä apu on saatavilla.
kiroilu vähentää kipua, tutkittu juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kirosin kyllä kakkosen synnytyksessä, iso poika syntyi vauhdilla avotarjonnassa, joten kipu oli aivan järjetöntä. En mä silti miestä haukkunut, kunhan kirosin sitä kipua.
Itsellä ei ole käynyt pienessä mielessäkään alkaa haukkumaan miestäni synnytyksessä.
Minua ei ole raiskattu. Olen itse ihan yhtä syyllinen kipuun kuin miehenikin ja kannan vastuun teoistani.
Synnytys sattuu, mutta se kipu loppuu jossain vaiheessa. Opetelkaa rentoutumista ja hengitystä niin sen kivun kanssa pärjää.
T. Neljä synnytystä takana ja kaikissa en ole saanut mitään kivunlievitystä. Odotan jo viidettä synnytystä. Olen ilmeisesti masokisti, kun en saa synnytyksestä mitään draamaa... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuliko sellainen mieleen, että sinua haukuttiin ihan syystä?
En haukkunut enkä kiroillut. Keskityin. Yhden kerran huitaisin miehen käden pois, kun hän silitti päätäni juuri kun yritin keskittyä ponnistamaan. Pyysin sitä myöhemmin anteeksi, eihän hän voinut tietää mitä olisi pitänyt tehdä.
Sano vaimollesi, että ei hauku sinua synnyttäessään. Kerro että olette siellä synnärillä yhteisellä asialla ettekä minään vihamiehinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinua ap haukuttiin? Menikö tosi henkilökohtaiseksi ja loukkaavaksi vai oliko vaan yleistä vittusaatanaa? purkaako vaimosi yleensä mielipahansa sinuun?
En todellakaan tiedä miksi joku tuntee tarvetta haukkua miehensä synnytyksessä, ellei mies sitten sano jotain tosi törkeää (tyyliin että älä siinä valita, muakin sattui kun löin varpaani tuohon tuoliin). En tiedä että kukaan tuttu olisi niin tehnyt, en itsekään.
En tunne tarvetta haukkua muita ihmisiä myöskään muulloin kun satutan itseni, mutta jotain kiroilua kyllä saattaa päästä suustani jos kovin yllätyksenä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en todellakaan ole haukkunut miestäni, en edes kiroillut
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:47"]
Minulla oli osastolla vieruskaverina nainen, joka oli lyönyt miestään synnytyksen aikana. Kyllä näistä näki että eivät pysy yhdessä (eivät pysyneetkään). Ensinnäkin naisella, joka ei siedä sitä synnytystilanteen avutonta tilannetta, vaan purkaa sen hyökkäävään ja aggressiiviseen käytökseen, ei ole puolisoonsa pohjimmiltaan luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Hän ei luota siihen, että voisi edes sen kerran elämässään olla täysin haavoittuvainen ja muiden armoilla, ja että mies voisi silloin aidosti olla hänen puolellaan ja puolustaa häntä.
[/quote]
Ehkäpä tälläisellä naisella on jo kokemus siitä, että tosipaikan tullen mies ei ole hänen tukenaan?
Älä viitsi idealisoida ihmissuhteita kun usein ne ovat jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että minä tunnen itseni nyt tyhmäksi. Olisipa vaimokin kertonut tuntemuksensa yhtä hyvin kuin te. Te naiset olette vahvoja ja rohkeita, kaiken tuon kivun jälkeen teette meistä miehistä tuplasti onnellisempia. Te synnytätte meille lapsia.
Täytyy puhua vaimon kanssa. Jospa yritän vielä paremmin tuntea vaimon tuskan ja annan hänen helpottaa oloaan vaikka sitten minua haukkumalla.
Kiitos teille!
Aloittaja
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:01"]
Itsellä ei ole käynyt pienessä mielessäkään alkaa haukkumaan miestäni synnytyksessä.
Minua ei ole raiskattu. Olen itse ihan yhtä syyllinen kipuun kuin miehenikin ja kannan vastuun teoistani.
Synnytys sattuu, mutta se kipu loppuu jossain vaiheessa. Opetelkaa rentoutumista ja hengitystä niin sen kivun kanssa pärjää.
T. Neljä synnytystä takana ja kaikissa en ole saanut mitään kivunlievitystä. Odotan jo viidettä synnytystä. Olen ilmeisesti masokisti, kun en saa synnytyksestä mitään draamaa... ;)
[/quote]
Olen oikeasti kiitollinen, että synnytykseni meni penkin alle ja 20min jatkuvat kohtukrampit sattuivat kolmen vrk:n jälkeen niin paljon, että olisin tappanut itseni jos olisin kyennyt liikkumaan. Sektioksihan tuo minun luomusynnytykseni sitten meni. En muista tippaakaan haukuinko miestäni tänä aikana vai en, eikä varmasti muista hänkään. Kyllä mun ja lapsen henkiinjääminen oli jo oikeasti niin tipalla siinä vaiheessa. Ja ihan oikeasti, osaan olla tästä kokemuksesta todella kiitollinen, sillä muuten olisin yhtä tietämätön moukka kuin sinä :)
En todellakaan haukkunut ketään kun synnytin. Olin aika hiljaa. Olen muutenkin sellanen nössö että vikisen vaan jos sattuu. Yhden kerran sanoin että ai vittuuu ja sitäkin pyysin anteeksi, kun normaalisti ei ole tapan kiroilla.
Varmasti vain pieni osa on tuollaisia. Jos vaimosi haluaa, että olisit enemmän hänen tukenansa, eikä osaa pyytää oikein. Tai kokee itsensä heikoksi ja tuolla kiroilulla yrittää saada itsensäkin kovetettua.
Ei tuo varmasti tietenkään mukavaa ole, ainakin jos on jo etukäteen ilmoittanut tulevassakin synnytyksessä käyttäytyvänsä samalla lailla.
Täytyy myöntää, että kävi kyllä itselläkin ponnistusvaiheen aikana mielessä syyttää miestä siitä meneillään olevasta tukalasta tilanteesta. Vaikka kummatkin olimme tietysti yhtä lailla osallisia lapsen alullelaittamisessa.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:51"]
En todellakaan vähättele sitä kipua, mutta haukkuminen menee jo ymmärryksen yli. Ja tätä on vaimon mukaan luvassa. Kyllä me miehetkin voimme olla herkkiä ja pahoittaa mielemme.
Aloittaja
[/quote]Älä mene synnytykseen mukaan. Sen jälkeen vaimo tuskin enää sinua haukkuu.
Minä synnytin varmaan kiltisti. Voivottelin ja haukoin henkeä, mutta ei tullut mieleenkään haukkua miestäni..
Mutta kyllä siinä semmosissa tuskissa ollaan että jos on tempperamenttinen synnyttäjä niin varmasti ölisee mitä sylki suuhun tuo. Sitä tuskaa ei voi edes sanoin kuvailla.