Lue keskustelun säännöt.
Mies kysyy: Miksi kiroatte ja haukutte synnytyksessä?
06.02.2014 |
Vaimon kanssa otettu yhteen tämän asian tiimoilta. Kuvailee synnytyskipua samaksi, kun potkaisisi minua kiveksille.
Enhän minä hänelle niitä synnytyskipuja aiheuta, miksi hän saa haukkua minua ja kirota? En minäkään itseni satuttaessa ala vaimoa haukkumaan.
Näin asia kuulemma menee. Saa haukkua lähintä ihmistä, eli minua. Miksette kiroa ja hauku omaa vartaloanne?
Myöskään en ole pakottanut vaimoa tekemään lapsia kanssani. Esikoisen synnytyksessä vaimo haukkui minut niin rumasti, että tuleva koitos suoraan sanoen vituttaa.
Otin aiheen puheeksi vaimon kanssa ja hän sanoi sen olevan normaalia. Ajattelinkin nyt katsoa miten reagoi, kun satutan "leikisti" vaikka varpaani ja haukun vaimon pystyyn.
Naiset, valaiskaa minua!
Miehet, onko kokemusta?
Kommentit (71)
Kyllä varmaan riippuu ihan siitä synnyttäjästä. Mua sattui tolkuttomasti (ilokaasun voimalla 2 synnytystä takana) ja muutaman kirosanan mumisin lähinnä itsekseni, enemmän huusin/karjuin kivusta. Ei olis tullut mieleenkään haukkua ketään tai purkaa tuskaa mieheen saati sitten kätilöön. Vaikka muut estot aikalailla synnytyksissä on karisseetkin niin jonkinmoiset käytöstavat on kyllä ihan selkärangassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sinne kannata miehen mennä muutenkaan.
En tiedä, en kiroillut tai haukkunut ketään synnytyksessä.
Sopimatonta ja ala-arvoista käytöstä. Ei toisen loukkaaminen ole oikeutettua. Teidän kannattaa keskustella tästä asiasta vakavasti kotona, ilman tunteiden kiihtymistä ja parisuhteessa kiinnittää enemmän huomiota toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen, sopia yhdessä mihin vedetään rajat jne.
Kuka on sanonut, että synnytyskipu on sama kuin potkittaisiin kiveksille?? Onko joku joskus voinut kokea molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:47"]
Minulla oli osastolla vieruskaverina nainen, joka oli lyönyt miestään synnytyksen aikana. Kyllä näistä näki että eivät pysy yhdessä (eivät pysyneetkään). Ensinnäkin naisella, joka ei siedä sitä synnytystilanteen avutonta tilannetta, vaan purkaa sen hyökkäävään ja aggressiiviseen käytökseen, ei ole puolisoonsa pohjimmiltaan luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Hän ei luota siihen, että voisi edes sen kerran elämässään olla täysin haavoittuvainen ja muiden armoilla, ja että mies voisi silloin aidosti olla hänen puolellaan ja puolustaa häntä.
[/quote]
Ehkäpä tälläisellä naisella on jo kokemus siitä, että tosipaikan tullen mies ei ole hänen tukenaan?
Älä viitsi idealisoida ihmissuhteita kun usein ne ovat jotain aivan muuta.
[/quote]
Niin, totta kai hänellä voi olla sellaisia kokemuksia. Eikö se ole päivänselvää?
Alkuperäisen lainauksen kirjoittaja.
En kironnut enkä haukkunut miestäni ollenkaan, mutta minulla olikin epiduraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan kiroillut tai haukkunut ketään.. Kolme synnytystä takana.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:47"]
Täh teitä kuonottelijoita! Kyllä huutaa ja kirotakin voi, mutta haukkua nyt miespolo? Ei todellakaan ole normaalia.
[/quote]Yksi tuttuni joutui kipushokkiin ja hallusinoi synnytyksessä. Ei sitä oikein voi verrata varpaan loukkaamiseen.
[/quote]
Niinpä! kokeilepa potkia täysillä sitä ovenpieltä joka kerta kun luulet että kipu alkaa hellittää, loppua kohti jatkuvasti ja lopuksi repäise koko varvas irti. Sitten voit olla jo lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin tuota miesten haukkumista tapahtuvan vain elokuvissa. Itse olen ollut hiljainen ja rauhallinen synnyttäjä, en siis henkilökohtaisesti ymmärrä mitä se kiljuminen auttaa. Keskityn ennemmin hengittelyyn ja rentoutumiseen. Luulis aikuisen naisen ymmärtävän jos olet maininnut asiasta. Sympatiat ap:lle.
Uskon että erilaiset ihmiset reagoivat synnytyskipuun eri tavalla, eikä minusta ole järkevää ottaa nokkiinsa siitä, mitä ihminen synnyttäessään sanoo tai miten käyttäytyy (jos nyt ei ihan järjettömyyksiin mennä). Ylipäätään ihmiset reagoivat kipuun eri tavalla - joku on kiukkuinen, joku hiljainen ja joku vaipuu valitukseen ja itsesääliin. Tuskin siinä kummempaa on, paitsi että synnytyskipu useimmiten on kovimpia kipuja, joita ihminen elämänsä aikana joutuu kestämään, eli reaktiot voivat tuntua voimakkailta.
Minä en kiroillut miehelle enkä haukkunut, mutta olisin toivottanut sen suoraan sanoen mielelläni helvettiin tilanteesta, oli vain tiellä eikä ollenkaan tukena. Vaikka yritti, niin sillä tavalla minä sen kuitenkin koin. Olisin halunnut olla kivun kanssa ihan kokonaan yksin, mieluiten ilman ketään, edes kätilöä.
Tiedän syynkin tähän, koin odotusaikana olevani liian yksin asian kanssa, ja synnytyksen alkuvaiheessa mies nukahti, ja totesin olevani yksin taas. Kireyden huomasi myös kätilö, joka oli tosi epäkohtelias miestäni kohtaan. Sen verran vahvat tunnetilat ovat kuitenkin mukana synnytyksessä sen kivun lisäksi. Tokihan meillä on muuten miehen kanssa suhde kasvanut taas hyväksi, mutta seuraavan lapsen synnytykseen en häntä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sille lääkärille ehdottaa, että syntyvä vauva siirrettäisiin sinun penikseesi ja sinä siitä sitten vaan ihan kiroilematta pusaisit sen ulos. Helppoa kuin heinänteko!
Keskustelkaa, mutta älä lähde synnytyssaliin opettamaan vaimollesi käytössääntöjä. Synnyttäminen sattuu niin että luulee kuolevansa (ja muualla maailmassa siihen kipuun ym. todellakin myös kuollaan useammin kuin mihinkään muuhun hedelmällisten naisten ikäryhmässä).
Joillain synnytyskipua on varmasti vähemmän. Luulen että kysessä on usein kuitenkin se, että mieli paikkaa jälkikäteen tapahtumaa. Mitä pitempi aika synnyttämisestä kuluu, sen mukavampaa hommaa se on ollut. Niin sen kuuluu olla, koska muuten ihmiset loppuisivat maailmasta kesken.
Osuvin vertaus siihen, miltä avautumisvaiheen lopun kivut tuntuvat, on ollut se, että joku hakkaa kirveellä ympäri keskivartaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:43"]
Mitä jos potkittais sua kiveksille vaikka 6 tuntia putkeen? Katsotaan sitten, mitä sanot.
[/quote]
Että te ämmät olette typeriä. Synnytys on kuitenkin luonnollinen tapahtuma, vaikka se sattuukin saatanasti, mutta teillä ei ole mitään käsitystä, miltä kiveksille potkiminen tuntuu. Se ei ole ollenkaan luonnollista ja melkein väittäisin sen olevan kivuliaampaa kuin synnyttäminen. Idiootit.
Kun synnytin esikoista, oli se ärsyttävää että minä makasin tuskissani petillä, ja työntöpoltot tuitui siltä kun pitäisi ulostaa, eli todella epämukavilta.
Mies istui parin metrin päässä keinutuolissa keinutellen, ja naureskeli, oli kai onnellinen kun saa lapsen. Käskin miehen pois huoneesta, oli vaivautunut olo kun kätilö sanoi että ponnista vaan kuin tekisit isoa kakkaa, ja mies ei todellakaan ollut siellä silitelemässä mun otsaa ja pitelemässä kädestä myötätuntoisena.
Mutta en kyllä olisi kehdannut vieraiden ihmisten aikana alkaa haukkua miestä.
Kyllä sun vaimo ap on outo tapaus.
Kolme lasta oon synnyttänyt ja en oo haukkunut miestä enkä kiroillut.
Mutta se on osannut olla silloin fiksu. On tehnyt mitä olen pyytänyt ja on ollut hiljaa, eikä ruvennut lässyttämään mitään paskaa.
En mä ainakaan pystynyt kivuilta juuri mitään puhumaan. Vedin ilokaasua ja koitin selvitä hengissä. Ponnistusvaiheessa taisin kerran huutaa.
Kyllä mulla teki niin kipeetä, etten pystynyt puhumaan mitään. En olisi edes pystynyt haukkumaan miestä, jos jostain syystä olisin niin halunnut tehdä. Synnytys oli raju, kesti kaikkineen 3 tuntia ja kipulääkkeitä en ehtinyt saamaan.
Mäkään en ymmärrä, oli vaikea keskittyä omaan synnytykseen, kun,viereisessä huoneessa kiljuttiin ja haukuttiin miestä. Mä pelkäsin synnytystä, kun luulin, että Se sattuu ihan kauheasti. Voi, kun olisin tiennyt, kuinka helppoa ja kivutonta Se on, olisin nauttinut raskausajasta paljon enemmän.
Ei saa haukkua, mutta olet ap ottanut ehkä nyt liikaa nokkiisi. Yritä ajatella niin, että ei vaimosi tarkoittanut mitä sanoi, hänellä oli vain niin paha olla. Keskustelkaa asiasta. Sano vaikka, että kirota ja huutaa saa, mutta toivoisit, ettei hän esittäisi sinua kohtaan mitään loukkauksia. Ole fiksumpi, äläkä rupea lapsellisesti kostamaan.