Lue keskustelun säännöt.
Mies kysyy: Miksi kiroatte ja haukutte synnytyksessä?
06.02.2014 |
Vaimon kanssa otettu yhteen tämän asian tiimoilta. Kuvailee synnytyskipua samaksi, kun potkaisisi minua kiveksille.
Enhän minä hänelle niitä synnytyskipuja aiheuta, miksi hän saa haukkua minua ja kirota? En minäkään itseni satuttaessa ala vaimoa haukkumaan.
Näin asia kuulemma menee. Saa haukkua lähintä ihmistä, eli minua. Miksette kiroa ja hauku omaa vartaloanne?
Myöskään en ole pakottanut vaimoa tekemään lapsia kanssani. Esikoisen synnytyksessä vaimo haukkui minut niin rumasti, että tuleva koitos suoraan sanoen vituttaa.
Otin aiheen puheeksi vaimon kanssa ja hän sanoi sen olevan normaalia. Ajattelinkin nyt katsoa miten reagoi, kun satutan "leikisti" vaikka varpaani ja haukun vaimon pystyyn.
Naiset, valaiskaa minua!
Miehet, onko kokemusta?
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 00:04"]
[/quote]
Ärsyttää ehkä eniten nämä synnytyskivuilla mässäilijät. Synnytys VOi sattua niin paljon, että luulee kuolevansa, mutta ei se mikään sääntö ole. Suuri osa synnytyksistä sujuu siedettävin kivuin.
t. 3 kertaa synnyttänyt eikä kertaakaan luullut kuolevansa
[/quote]
Joojoo. Jos sulla on sujunut vähillä kivuilla niin kukaan muu ei saa kertoa että sattui ihan helvetisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies sai ainakin kokea osan synnytystuskista käsissään. Jokaisessa kolmessa synnytyksessä pidin häntä kädestä ja varsin hyvät näppivoimat omaavana supistukset tuntuivat hänen kädessään. Kättä vaihdettiin toiseen varsin useasti :)
Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä ja kestää kipua. Jos mies (tai nainen) lyö esim. varpaansa on suhteellisen yleistä päästää suustaan joku karjahdus tai kirosana. Mikäli kova kipu jatkuu tuntikausia ja jopa kovenee aste asteelta h-hetken lähentyessä niin en itse osaisi kummastella, jos joku oloaan purkaisi verbaalisesti mesoamalla. Ei toisten haukkuminen ja syyttömälle raivoaminen ole koskaan hyvä juttu, mutta on se nyt kumma jos sitä ei voida ymmärtää edes synnyttävältä naiselta tai sappikivistä kärsivältä mieheltä tilanteen ollessa päällä. Se alkaisi vasta tuntumaan oudolta, jos karjuminen ja kiroilu jatkuu vielä sen jälkeen kun kivut ovat loppuneet.
Olen synnyttänyt monta kertaa, myös täysin ilman kivunlievitystä vastoin tahtoani, tiedän mitä normaali synnytyskipu pahimmillaan on.
Silti en ole ikinä käyttäytynyt aggressiivisesti miestä kohtaan. Ei ole tullut mieleen haukkua tai kirota, vaikka muuten olen tuskasta ulissut.
Eikös joskus sanottu jo valmennuksessa että synnytysssalissa sanotut jutut jää sinne saliin? Itse en ole ketään synnytyksessä lyönyt tai haukkunut mutta ihan oikeesti, kipu on niin kamalaa ettei sitä synnyttämätön voi tajuta! Sanotaanhan että äiti voi vaipua omaan maailmaansa. Jos itse synnytyksen kokeneena menisin mukaan jonkun toisen synnytykseen en kyllä loukkaantuisi enää mistään, en edes lyömisestä! Jos taas en olisin mennyt mukaan ennen kuin olin itse synnyttänyt olisin varmasti ollut todella ihmeissäni lyömisestä ja haukkumisesta .Synnytyksessä kauhein tunne on henkiseti se kun tajuaa että ei pysty enää selviytymään mutta vaihtoehtoja ei kerrassaan ole, tunnetta on vaikea kuvailla ennen kun sen kokee! Tälläisella hetkellä uskon että monen käytös voi olla todella arvaamatonta! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos potkittais sua kiveksille vaikka 6 tuntia putkeen? Katsotaan sitten, mitä sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohan on hyvä että sinua sattuu henkisesti lapsen teko, vaimoa kun sattuu niin h..sti fyysisesti ja tiedätkö että kiroilu auttaa kipuun.
Voi kuule, kysypä vaimoltasi suoraan. Toivottavasti saat paistinpannusta kuonoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh teitä kuonottelijoita! Kyllä huutaa ja kirotakin voi, mutta haukkua nyt miespolo? Ei todellakaan ole normaalia.
No ei tietenkään ketään ihmistä saa haukkua. Mutta kirota saa, ja huutaa saa. Se auttaa kestämään sitä kipua, aivan kuin se karjuminen auttaa urheilijaa saamaan itsestään viimeisen tsempin.
Minulla oli osastolla vieruskaverina nainen, joka oli lyönyt miestään synnytyksen aikana. Kyllä näistä näki että eivät pysy yhdessä (eivät pysyneetkään). Ensinnäkin naisella, joka ei siedä sitä synnytystilanteen avutonta tilannetta, vaan purkaa sen hyökkäävään ja aggressiiviseen käytökseen, ei ole puolisoonsa pohjimmiltaan luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Hän ei luota siihen, että voisi edes sen kerran elämässään olla täysin haavoittuvainen ja muiden armoilla, ja että mies voisi silloin aidosti olla hänen puolellaan ja puolustaa häntä. Toisekseen, toista pitää aina kunnioittaa, ja jos mies ei parisuhteessaan tule kunnioitetuksi ja arvostetuksi, niin viimeistään se pikkulapsiaika ja sen tuoma parisuhdekriisi saa ajattelemaan, ettei nainen oikeastaan niin hänestä välitäkään, ja että yhteen mentiin alunperinkin vain sen vuoksi, että nainen saisi lapsen. Tiettyä hyväksikäyttöä siis.
Joten; puolisosi tekee väärin, jos käyttää väkivaltaa sinua kohtaan.Sellaista tilannetta ei ole, että se olisi sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:47"]
Täh teitä kuonottelijoita! Kyllä huutaa ja kirotakin voi, mutta haukkua nyt miespolo? Ei todellakaan ole normaalia.
[/quote]Yksi tuttuni joutui kipushokkiin ja hallusinoi synnytyksessä. Ei sitä oikein voi verrata varpaan loukkaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan vähättele sitä kipua, mutta haukkuminen menee jo ymmärryksen yli. Ja tätä on vaimon mukaan luvassa. Kyllä me miehetkin voimme olla herkkiä ja pahoittaa mielemme.
Aloittaja
Varmaan se kiroilu ja huutaminen johtuu siitä että on niin helvetin kivaa. Vähän niin kuin possujunassa kiljutaan, ilon ja hauskanpidon kiljahtelua..... eikun...
Outo vaimo? Esikoisen aikaan jännitti synnytys,mutten sentään kironnut. Osasin hyvin keskittyä hengittämiseen. Toisella kerralla koitin ilokaasua,ensin säikähdin olotilaa,mut sitten tajusin sen olevan kuin pieni humaltila ja vitsailin ja nauroin kun ei tarvinnut ponnistaa. Ainut paha minkä sanoin puolisolle oli, että kun pyydän kättä rutistaakseni sitä,rutistaisi edes hieman takaisin. Hänen käsi kun tuntui löysältä spagetilta ja halusin edes sen käden kautta tuntea,että hän on mukana.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:51"]
En todellakaan vähättele sitä kipua, mutta haukkuminen menee jo ymmärryksen yli. Ja tätä on vaimon mukaan luvassa. Kyllä me miehetkin voimme olla herkkiä ja pahoittaa mielemme.
Aloittaja
[/quote]
Koska se synnytys voi johtaa myös sellaisiin henkisiin tiloihin, joissa voi sanoa harkitsemattomia asioita. Jos nyt vaikka ajattelee noita hallusinaatioita, joita jotkut voi kipushokissa saada, niin ei varmaan kuulosta ihan sellaiselta jutulta, joka tapahtuisi silloin, kun lyö varpaan ovenpieleen?
12 vielä jatkaa.. Kätilö myös pahoitteli synnytykseni alussa naapuri huoneesta kuuluvaa kiljuntaa,huutoa ja kiroamista. Sanoinkin,ettei minua haittaa. Tiedän mitä on tulemassa ja siellä ollaan vain askel edellä minua.
Tiuskin vähän... Sanoin: "Älä koske muhun!", kun mieheni yritti hieroa selkääni. Muuten olin nätisti ja naureskelin ilokaasuhumalassa.