Muuttuiko miehenne isäksi tulon myötä?

Mun mies ei muuttunut, mutta oli luonteeltaan perhekeskeinen jo ennen lapsen yrittämistäkin.

Mä oon meistä, siis musta ja miehestäni, varmaan se, josta ap puhuu. Naiset nyt muutenkin pidetään aina kovin flirtteinä, jos ovat nuoren näköisiä, raikkaita, iloisia, ystävällisiä jne. Eikä siinä mitään. Laita kehiin vielä huumorintaju, aika rajukin ja miesmäinen ja sellainen rempseys (tällainen olen siis ja myös työpaikalla, hyvän maun rajoissa toki) ja voi hyvin olla, et jos flirttailisin, jos, niin vientiä riittäisi. Kaikenmaailman kekejä putkahtelee esiin välillä. Myös mun ja mun miehen treffeillä. Se voi olla kiusallistakin. Ja onkin ollut. Ollaan tultu halailemaan. On pussailtu huomaamatta jopa kaulaan, niin et mies luuli hänen vaan kuiskaavan. Jne jne. Tuotu drinkkejä nenän eteen. On nostettu ylös ja siirretty(!) pikkasen sivuun ja sit takaisin (eli kaks kertaa...) väentungoksessa. Se oli ehkä omituisin ja vähän jopa humoristinen. Siinä voi mies tuntea itsensä vähän, noh, syrjäänsysätyksi? Pohtia et wtf, mitä tää on ja joskus heikkona hetkenä ehkä jopa kelailla, et mikä oikeen oon naisiani.

Anyways, kuulisitte, miten kauniisti puhun miehestäni ja aina silmät tuikkien, ihan kuin vastarakastunut vielä 9v jlk. Ikinä en lähtisi kenenkään keken matkaan ja mieskin sen kyl tietää.

Että ei sunkaan mies voi itselleen mitään. Itsepä hänet valitsit. Tuo on tota no can do. Sä valitsit hänet noitten piirteiden vuoksi, niin kuin mieheni valitsi mut, ja nyt ne samat piirteer pitäisi kahlita ja peittää? Ei se mee niin. Jokainen hyväksytään omana itsenään. Ole ylpeä miehestäsi <3

Vieras888 kirjoitti:

Mieheni ei pelaa pleikkaa, ei juo, ei polta, ei pelaa uhkapelejä. Kotona saan huomiota, läheisyyttä ja hyväntuulisen puolison. Hän hoitaa kotityöt nalkuttamatta puoliksi ja tekee 9h työpäiviä rakennusfirmalla. Tsemppaa ja on tukena kun taistelen välillä pitkäaikaissairauteni ja lääkityksen kanssa. Uskon että suoriutuu isähommista yhtä hyvällä asenteella.

Silti on tämä piirre jota raskausaikana olen alkanut kammoksumaaan. Tein jopa suunnitelman jos mies pettää että mihin sitten menen? Sairasta, vaikkei tuohon ole edes varsinaista syytä. Jotenkin sitä vaan on niin haavoittuvainen kun on raskaana ja haluaisi kaiken olevan täydellistä ja turvallista..

Ap

Suunnitelma on hyvä aina olla olemassa, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Kuitenkin koeta olla puhumatta asiasta miehellesi liikaa, koska se rasittaa parisuhdetta.

Ei muuttunut. Munkin mies osaa hyvin puhua naisille ja naiset pitävät hänestä, mutta ei ole silti pettänyt. Mutta en toisaalta ole koskaan pitänyt miestäni minään naistennaurattajana, koska hän on ollut minua ennen kahdessa pitkässä seurustelusuhteessa. Ei siis ole ollut mikään irtoseksihai tai muutenkaan epäluotettavan oloinen. Onko siis miehelläsi ollut paljon irtosuhteita ja epämääräisiä suhteita ennen sinua? Ja millainen perhetausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies "kasvoi aikuiseksi" sillä hetkellä, kun raskaustesti näytti positiivista. 

Mies työskenteli ravintola-alalla ja oli aika tyypillinen sen alan työntekijä. Toki ei ollut flirtti ja meillä oli suhde hyvällä pohjalla. Vapaa-aika meni kuitenkin paljon bilettäessä, minä kuuluin myös tähän porukkaan, vaikken alalla ollutkaan. Elettiin sellaista huoletonta nuorta aikuisuutta ja raskaus oli suunnitelmissa vähän myöhemmin. No, toisin kävi.

Mies vaihtoi samantien työpaikkaa, jotta pystyisi olemaan paremmin osana perheen arkea. Muutimme rivariin, rauhalliselle alueelle ja mies alkoi rakentamaan pesää. Lapsen syntymän myötä kävi selväksi, että vanhemmuus on se miehen juttu. Kaikki kävi häneltä luontevasti ja hän loisti roolissaan. Minulla oli enemmän vaikeuksia ja mies oli koko ajan tukena.

Toisen lapsen syntymän myötä mies jäi kotiin. Hän on naapuruston lapsien ja heidän perheiden suosikki, hän leipoo mokkapalat myyjäisiin, korjaa ompelukoneella lasten vaatteet jne.

Mutta tähän tarinaan Ap:n ei kannata tuudittautua. Meillä meni näin, joillain toisin. Onnea kuitenkin raskaudesta, toivottavasti ihan kaikki menee hyvin <3

Miehestäsi tuli nainen?

Ei, vaan miehestä tuli vanhempi.

Toki tämä on vieras käsite teille jännittäville, komeille ja laatikkopäisille pelureille, mutta tuttua meille naisille, jotka tykkäämme pariutua kilttien ja kunnollisten miesten kanssa :D

Kyllä sinäkin riskin otit, kun bilettäjän kanssa aloit tehdä lasta. Onneksesi miehesi sitten muuttui, mutta olisi voinut käydä toisinkinpäin. 

Jos tuollaisia miettii ei uskalla mitään. Et juuri voi etukäteen tietää. Jos mies on innoissaan niin olisit tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttunut. Munkin mies osaa hyvin puhua naisille ja naiset pitävät hänestä, mutta ei ole silti pettänyt. Mutta en toisaalta ole koskaan pitänyt miestäni minään naistennaurattajana, koska hän on ollut minua ennen kahdessa pitkässä seurustelusuhteessa. Ei siis ole ollut mikään irtoseksihai tai muutenkaan epäluotettavan oloinen. Onko siis miehelläsi ollut paljon irtosuhteita ja epämääräisiä suhteita ennen sinua? Ja millainen perhetausta?

Uskovainen perhe. Mies viettänyt railakkaita poikamiesvuosia ennen minua. Edellinen elämä ei minua kuitenkaan enää vaivaa, tuleva ennemminkin..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttunut. Munkin mies osaa hyvin puhua naisille ja naiset pitävät hänestä, mutta ei ole silti pettänyt. Mutta en toisaalta ole koskaan pitänyt miestäni minään naistennaurattajana, koska hän on ollut minua ennen kahdessa pitkässä seurustelusuhteessa. Ei siis ole ollut mikään irtoseksihai tai muutenkaan epäluotettavan oloinen. Onko siis miehelläsi ollut paljon irtosuhteita ja epämääräisiä suhteita ennen sinua? Ja millainen perhetausta?

Uskovainen perhe. Mies viettänyt railakkaita poikamiesvuosia ennen minua. Edellinen elämä ei minua kuitenkaan enää vaivaa, tuleva ennemminkin..

ap

Jos perheessä on lapsista huolehdittu hyvin niin sekin periytyy. Älä liikaa murehdi tulevaa, vaan nauti nykyhetkestä, jos kerran kaikki on hyvin. Aika näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttunut. Munkin mies osaa hyvin puhua naisille ja naiset pitävät hänestä, mutta ei ole silti pettänyt. Mutta en toisaalta ole koskaan pitänyt miestäni minään naistennaurattajana, koska hän on ollut minua ennen kahdessa pitkässä seurustelusuhteessa. Ei siis ole ollut mikään irtoseksihai tai muutenkaan epäluotettavan oloinen. Onko siis miehelläsi ollut paljon irtosuhteita ja epämääräisiä suhteita ennen sinua? Ja millainen perhetausta?

Uskovainen perhe. Mies viettänyt railakkaita poikamiesvuosia ennen minua. Edellinen elämä ei minua kuitenkaan enää vaivaa, tuleva ennemminkin..

ap

Jos perheessä on lapsista huolehdittu hyvin niin sekin periytyy. Älä liikaa murehdi tulevaa, vaan nauti nykyhetkestä, jos kerran kaikki on hyvin. Aika näyttää.

Kiitos, kyllä lohdutti

Muuttui entistä vastuullisemmaksi ja alkoi tehdä enemmän rahaa. En kyllä nuorena osannut ajatella niin kuin tänä päivänä, että sekä perhetausta että geenit pitää huomioida ennen kuin lasta edes harkitsee. Rakkauden pohjalta toimittiin ja hyvin meni, lapset jo aikuisia. 

Suurin osa miehistä aikuistuu lapsen saatuaan, mutta on sitten tietysti niitä, jotka eivät koskaan isäksi kasva eivätkä aikuistu. Piirteet ovat jo nuorempina näkyvissä, mutta rakastuneena niitä ei näe tai sitten on tottunut miehiin, jotka ovat vastuuttomia jo lapsuuden kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttunut. Munkin mies osaa hyvin puhua naisille ja naiset pitävät hänestä, mutta ei ole silti pettänyt. Mutta en toisaalta ole koskaan pitänyt miestäni minään naistennaurattajana, koska hän on ollut minua ennen kahdessa pitkässä seurustelusuhteessa. Ei siis ole ollut mikään irtoseksihai tai muutenkaan epäluotettavan oloinen. Onko siis miehelläsi ollut paljon irtosuhteita ja epämääräisiä suhteita ennen sinua? Ja millainen perhetausta?

Uskovainen perhe. Mies viettänyt railakkaita poikamiesvuosia ennen minua. Edellinen elämä ei minua kuitenkaan enää vaivaa, tuleva ennemminkin..

ap

Tähän kiteytyy monen suhteen, etenkin lapsellisen, ongelmat - ei kiinnosta edellinen elämä. En tarkoita, että kaikki eksät ja nuoruuden seikkailut pitää käydä läpi, mutta tosiasia on että etenkin vanhemmuudessa omalla lapsuudella on suuri rooli. Lapsuudenperheestä opitaan tavat riidellä, reagoida negatiivisiin asioihin, puhua tunteista ja myös konkreettisia kasvatusajatuksia. Harvoin näitä edes ymmärtää kyseenalaistaa ennen kuin se puoliso ottaa asian esille.

Jokaisen lasta suunnittelevan pariskunnan pitäisi aina ensin avoimesti jutella kasvatusmenetelmistä, arvoista ja etenkin omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, jotta ymmärtävät lähtökohdat onalle kasvatusmenetelmälleen.

Ja en tarkoita, että kaikki kopioi vanhempiaan, päinvastoin, usein tietä itse miten ei halua kasvattaa lastaan joissakin asioissa kun tietää miten omat vanhemmat teki jotain asioita "väärin".

Millaista miehen lapsuudenkodissa oli, millaiset roolit isällään ja äidillään? Monet alkavat vanhemmiksi tultuaan käyttäytyä tiedostamattomasti kuten omat vanhempansa käyttäytyivät. Muutokseen voi mennä mieheltä aikaa vuosi tai parikin, riippuen kuinka nopeasti kasvaa ja omaksuu isyytensä.

Meillä jouduttiin käymään muutama vakava keskustelu alussa lapsen syntymän jälkeen, ennen kuin mies ymmärsi ettei hän voi enää jatkaa samanlaista elämää kuin ennen (=harrastuksiin ja viihteilyyn ei voi upota 5h joka arki-ilta eikä 16h viikonloppuisin, eikä nukkua sen päälle pitkälle iltapäivään). Kun vauva alkoi liikkua ja leikkiä, mies rupesi viettämään hänen kanssa paljon enemmän aikaa ja olen tosi onnellinen siitä, millaiseksi isäksi hän on kasvanut lapselleen. Kolikolla tosin on myös kääntöpuoli: kun minun osuus vanhempainvapaasta päättyi ja mies jäi vuorostaan omalle vanhempainvapaalleen, hän otti vähän yllättäen uudenlaisen roolin. Siinä missä lapsen asioista oltiin ennen sovittu keskustellen ja vaatteet, tarvikkeet yms. hankittu yhdessä, hän alkoi päsmäröidä/sanella asioita päätöksissä ja hankkia kaikenlaista edes kysymättä, olisinko halunnut osallistua. Yhtäkkiä häntä alkoi häiritä suunnattomasti jos pidin TV:tä päällä katsomatta sitä, jos laitoin astiat tiskikoneeseen ”väärään” järjestykseen, unohdin paitani tuolin selkänojalle, en laittanut käytettyä kahvikuppia heti tiskikoneeseen, jätin kotiavaimeni lastenvaunujen taskuun, kahvinkeittimen 10cm ”väärään” kohtaan keittiön tasolla yms. yms. Olin kuvitellut, että hän saattaisi muuttua samanlaiseksi kuin oma isänsä, mutta hänpä muuttuikin samanlaiseksi kuin äitinsä. Ja minä taas olen huomannut alkaneeni käyttäytyä, kuin oma äitini aikanaan... miehelle alistuvana kilttinä kynnysmattona. Ja tämä kuvio on saanut minut voimaan henkisesti niin huonosti, että ehdotin miehelle vähän aikaa sitten pariterapiaan menoa. Nähtäväksi jää, miten meidän käy...

Vierailija kirjoitti:

Millaista miehen lapsuudenkodissa oli, millaiset roolit isällään ja äidillään? Monet alkavat vanhemmiksi tultuaan käyttäytyä tiedostamattomasti kuten omat vanhempansa käyttäytyivät. Muutokseen voi mennä mieheltä aikaa vuosi tai parikin, riippuen kuinka nopeasti kasvaa ja omaksuu isyytensä.

Meillä jouduttiin käymään muutama vakava keskustelu alussa lapsen syntymän jälkeen, ennen kuin mies ymmärsi ettei hän voi enää jatkaa samanlaista elämää kuin ennen (=harrastuksiin ja viihteilyyn ei voi upota 5h joka arki-ilta eikä 16h viikonloppuisin, eikä nukkua sen päälle pitkälle iltapäivään). Kun vauva alkoi liikkua ja leikkiä, mies rupesi viettämään hänen kanssa paljon enemmän aikaa ja olen tosi onnellinen siitä, millaiseksi isäksi hän on kasvanut lapselleen. Kolikolla tosin on myös kääntöpuoli: kun minun osuus vanhempainvapaasta päättyi ja mies jäi vuorostaan omalle vanhempainvapaalleen, hän otti vähän yllättäen uudenlaisen roolin. Siinä missä lapsen asioista oltiin ennen sovittu keskustellen ja vaatteet, tarvikkeet yms. hankittu yhdessä, hän alkoi päsmäröidä/sanella asioita päätöksissä ja hankkia kaikenlaista edes kysymättä, olisinko halunnut osallistua. Yhtäkkiä häntä alkoi häiritä suunnattomasti jos pidin TV:tä päällä katsomatta sitä, jos laitoin astiat tiskikoneeseen ”väärään” järjestykseen, unohdin paitani tuolin selkänojalle, en laittanut käytettyä kahvikuppia heti tiskikoneeseen, jätin kotiavaimeni lastenvaunujen taskuun, kahvinkeittimen 10cm ”väärään” kohtaan keittiön tasolla yms. yms. Olin kuvitellut, että hän saattaisi muuttua samanlaiseksi kuin oma isänsä, mutta hänpä muuttuikin samanlaiseksi kuin äitinsä. Ja minä taas olen huomannut alkaneeni käyttäytyä, kuin oma äitini aikanaan... miehelle alistuvana kilttinä kynnysmattona. Ja tämä kuvio on saanut minut voimaan henkisesti niin huonosti, että ehdotin miehelle vähän aikaa sitten pariterapiaan menoa. Nähtäväksi jää, miten meidän käy...

Tuo on hyvä huomio, että alkaakin tiedostamatta noudattamaan oman kasvuperheen malleja. Olen huomannut olevani jonkinlainen sekoitelma vanhemmistani. Toisaalta aivan kuin isäni, mutta joissakin asioissa muistutan äitiäni.

Terapiassa käyminen voi avata ihan uuden tulokulman ongelmiin, mekin on käyty ja auttoi valtavasti.