Muuttuiko miehenne isäksi tulon myötä?

Tämä on niin tyypillistä. Mennään yhteen naistennaurattajan tai alkoholistin tai tupakoitsijan  kanssa, ja sitten alkaa hirveä valitus ja jäkätys. Jopa terapian avulla yritetään"parantaa". Helpommalla pääsette, kun etsitte sopivamman kumppanin heti alkajaisiksi. 

Sanoisin ennemminkin, että se olet sinä, joka tulet muuttumaan etkä jaksa enää katsella perseilevää miestä.

Hieman lahnaseksiä, nalkutusta ja likkojen iltaa laivalla kehiin niin saat epelin nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies "kasvoi aikuiseksi" sillä hetkellä, kun raskaustesti näytti positiivista. 

Mies työskenteli ravintola-alalla ja oli aika tyypillinen sen alan työntekijä. Toki ei ollut flirtti ja meillä oli suhde hyvällä pohjalla. Vapaa-aika meni kuitenkin paljon bilettäessä, minä kuuluin myös tähän porukkaan, vaikken alalla ollutkaan. Elettiin sellaista huoletonta nuorta aikuisuutta ja raskaus oli suunnitelmissa vähän myöhemmin. No, toisin kävi.

Mies vaihtoi samantien työpaikkaa, jotta pystyisi olemaan paremmin osana perheen arkea. Muutimme rivariin, rauhalliselle alueelle ja mies alkoi rakentamaan pesää. Lapsen syntymän myötä kävi selväksi, että vanhemmuus on se miehen juttu. Kaikki kävi häneltä luontevasti ja hän loisti roolissaan. Minulla oli enemmän vaikeuksia ja mies oli koko ajan tukena.

Toisen lapsen syntymän myötä mies jäi kotiin. Hän on naapuruston lapsien ja heidän perheiden suosikki, hän leipoo mokkapalat myyjäisiin, korjaa ompelukoneella lasten vaatteet jne.

Mutta tähän tarinaan Ap:n ei kannata tuudittautua. Meillä meni näin, joillain toisin. Onnea kuitenkin raskaudesta, toivottavasti ihan kaikki menee hyvin <3

Miehestäsi tuli nainen?

Ei, vaan miehestä tuli vanhempi.

Toki tämä on vieras käsite teille jännittäville, komeille ja laatikkopäisille pelureille, mutta tuttua meille naisille, jotka tykkäämme pariutua kilttien ja kunnollisten miesten kanssa :D

Aina vaan ihmetyttää miten naiset suostuvat lisääntyvän kaikenmaailman urpojen kanssa. Sääliksi käy lapsia jotka saa puolet geeneistään tuollaisilta huithapeleilta. Ja sääliksi käy heidän tulevia puolisoitaan. Toivottavasti ovat fiksumpia eivätkä päästä geenejä enää seuraavalle polvelle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin tyypillistä. Mennään yhteen naistennaurattajan tai alkoholistin tai tupakoitsijan  kanssa, ja sitten alkaa hirveä valitus ja jäkätys. Jopa terapian avulla yritetään"parantaa". Helpommalla pääsette, kun etsitte sopivamman kumppanin heti alkajaisiksi. 

Jos kaikki menisivät aina helpoimman kautta, ei tässä maassa avioliittoja solmittaisi ollenkaan. Lapsiperheessä tehdään ensin kaikki voitava, jottei se rikkoutuisi. Yhtä hyvin Ap olisi voinut nostaa kytkintä heti plussan jälkeen mutta liekö sekään sitten mukavin vaihtoehto

Minusta koko kuvio on kummallinen. Voin kertoa, että sitä ei voi niin vain muuttaa, että vastakkainen sukupuoli kokee sinut haluttavaksi. Sinun olisi pitänyt valita vähemmän viehättävä mies, jos itsetuntosi ei kestä sitä, että muutkin saattavat olla kiinnostuneita. Naiset kaipaavat usein sosiaalisesti taitavia ja hauskoja miehiä, mutta sitten kun se on saatu itselle, nuo taidot pitäisi kääntää pois kuin napista.

Nyt joko luotat tai et luota ja mies joko pettää tai ei petä. Tällä hetkellä näyttää kertomasi perusteella ihan hyvältä sen suhteen, ettei pettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. En ole yhtään pariskuntaa vielä tavannut, jossa isä olisi ottanut heti vastuun syntyneestä lapsestaan. Ehkä sitten toisen kohdalla ja kavereiden perheellistyttyä hiukan rauhoittuvat. Mutta valitettavasti vain esikoisen kohdalla miehet ovat usein itsekkäitä, eivätkä aseta vaimoaan ja lastaan etusijalle prioriteeteissaan.

Kun lapsi syntyy:

Aikuisten (myös sen isän) omat mukavuudet asetetaan prioriteettilistan hännille ja kärkeen tulevat lapsen tarpeet. Tämä merkitsee, että kumpinaan vanhempi ei saa hyviä yöunia tai omaa aikaa. Se on hyväksyttävä. Uudessa elämässä ykkösenä nyt vaan on oltava se lapsi.

Lapsen hoitaminen on muutenkin erittäin rankkaa, koska omaa aikaa ei ole vaan viihdytät ja lohdutat koko ajan palleroa, joka ei ymmärrä mitään. Sehän on aikuiselle tylsää eikä lainkaan mukavaa, mutta sitä se vanhemmuus on ja jos mieli tekisi pelata mieluummin pleikkaria, niin ei auta. Lapsi ensin. Kun lapsi nukkuu voi viimein tehdä ruuan, siivota tms.

Näytä tämä viesti miehellesi.

Meillä kyllä kävi juuri näin. Olin itse synnytyksen jälkeen pitkään varsin kipeä sektiohaavan takia ja vauva vielä valvotti paljon. Mies sitten kanteli itkevää vauvaa tuntikausia yöllä kun en itse pystynyt ja oli muutenkin tukena todella mahtavasti.  Ja jatkoi auttamista yöunien kustannuksella myös kun meni töihin kun oli se joka sai koliikkia itkevän vauvan paremmin rauhoitttumaan. Eikä koskaan ajatellut äidin olevan jotenkin ensisijainen hoiraja vaan vaihtoi näppärästi vaipat kun huomasi hajun ja syötti ja seurusteli vauvan kanssa paljon. Ja oli tietenkin itsestäänselvää että vauva ja perhe menivät kaiken muun edelle eikä siitä edes tarvinut keskustella.

Ja täytyy sanoa että jos arvostin miestäni paljon ennen tätä niin sen jälkeen olen todella tajunnut miten upea isä hän on. 

En usko että tuommoiset selkäytimestä tulevat, luonteeseen kuuluvat perus käytösmallit muuttuvat kovin helpolla. Toki en apn miestä tunne, ehkä poikkeus voi joskus vahvistaa säännön? 

Oma mies pysyi aika samanlaisena. Vähensi tietysti töitä ja harrastuksia, kuten minäkin. Oli myös hyvä että samoihin aikoihin iso osa miehen kaveripiiristäkin perheellistyi, joten ei kukaan ollut enää edes pahemmin pyytelemässä mukaan harrastusreissuille:D Mutta oman miehen valitsin alunperinkin sillä ajatuksella, että hän olisi hyvä isä (ei toki ollut ainoa peruste), ja tämä on pitänyt hyvin paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

En usko että tuommoiset selkäytimestä tulevat, luonteeseen kuuluvat perus käytösmallit muuttuvat kovin helpolla. Toki en apn miestä tunne, ehkä poikkeus voi joskus vahvistaa säännön? 

Oma mies pysyi aika samanlaisena. Vähensi tietysti töitä ja harrastuksia, kuten minäkin. Oli myös hyvä että samoihin aikoihin iso osa miehen kaveripiiristäkin perheellistyi, joten ei kukaan ollut enää edes pahemmin pyytelemässä mukaan harrastusreissuille:D Mutta oman miehen valitsin alunperinkin sillä ajatuksella, että hän olisi hyvä isä (ei toki ollut ainoa peruste), ja tämä on pitänyt hyvin paikkaansa.

Joskus kaulatatuointi on tae hyvästä miehestä.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. En ole yhtään pariskuntaa vielä tavannut, jossa isä olisi ottanut heti vastuun syntyneestä lapsestaan. Ehkä sitten toisen kohdalla ja kavereiden perheellistyttyä hiukan rauhoittuvat. Mutta valitettavasti vain esikoisen kohdalla miehet ovat usein itsekkäitä, eivätkä aseta vaimoaan ja lastaan etusijalle prioriteeteissaan.

Kun lapsi syntyy:

Aikuisten (myös sen isän) omat mukavuudet asetetaan prioriteettilistan hännille ja kärkeen tulevat lapsen tarpeet. Tämä merkitsee, että kumpinaan vanhempi ei saa hyviä yöunia tai omaa aikaa. Se on hyväksyttävä. Uudessa elämässä ykkösenä nyt vaan on oltava se lapsi.

Lapsen hoitaminen on muutenkin erittäin rankkaa, koska omaa aikaa ei ole vaan viihdytät ja lohdutat koko ajan palleroa, joka ei ymmärrä mitään. Sehän on aikuiselle tylsää eikä lainkaan mukavaa, mutta sitä se vanhemmuus on ja jos mieli tekisi pelata mieluummin pleikkaria, niin ei auta. Lapsi ensin. Kun lapsi nukkuu voi viimein tehdä ruuan, siivota tms.

Näytä tämä viesti miehellesi.

Kylläpä liikut oudoissa piireissä! Aikuiset pelaavat pleikkaa ja miehet eivät ota vastuuta lapsista. 

Meillä esikoinen ei nukkunut yhtään ekaan puoleen vuoteen ja mies nousi vuorovedoin kantamaan lasta öisin, vaikka kävi töissä. Hän on viettänyt lasten kanssa paljon aikaa ja ottanut vastuuta samoin kuin itsekin. Tuttavaperheessä mies jäi hoitamaan vuodeksi lasta, kun vaimo sai ulkomaan komennuksen.

Suomessakin on niin erilaisia yhteiskuntaluokkia ja piirejä, että tällaisia yleistyksiä voi syntyä. Ap:lle sanoisin, että miehesi voi hyvinkin muuttua, jos asiaa käydään terapiassa läpi tai on käyty. Vahvista omaa itsetuntoasi terapiassa niin hyvä tulee. Mustasukkaisuus voi romuttaa suhteen.

Onko AP uinoaino?? :Dd?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. En ole yhtään pariskuntaa vielä tavannut, jossa isä olisi ottanut heti vastuun syntyneestä lapsestaan. Ehkä sitten toisen kohdalla ja kavereiden perheellistyttyä hiukan rauhoittuvat. Mutta valitettavasti vain esikoisen kohdalla miehet ovat usein itsekkäitä, eivätkä aseta vaimoaan ja lastaan etusijalle prioriteeteissaan.

Kun lapsi syntyy:

Aikuisten (myös sen isän) omat mukavuudet asetetaan prioriteettilistan hännille ja kärkeen tulevat lapsen tarpeet. Tämä merkitsee, että kumpinaan vanhempi ei saa hyviä yöunia tai omaa aikaa. Se on hyväksyttävä. Uudessa elämässä ykkösenä nyt vaan on oltava se lapsi.

Lapsen hoitaminen on muutenkin erittäin rankkaa, koska omaa aikaa ei ole vaan viihdytät ja lohdutat koko ajan palleroa, joka ei ymmärrä mitään. Sehän on aikuiselle tylsää eikä lainkaan mukavaa, mutta sitä se vanhemmuus on ja jos mieli tekisi pelata mieluummin pleikkaria, niin ei auta. Lapsi ensin. Kun lapsi nukkuu voi viimein tehdä ruuan, siivota tms.

Näytä tämä viesti miehellesi.

Meillä kyllä kävi juuri näin. Olin itse synnytyksen jälkeen pitkään varsin kipeä sektiohaavan takia ja vauva vielä valvotti paljon. Mies sitten kanteli itkevää vauvaa tuntikausia yöllä kun en itse pystynyt ja oli muutenkin tukena todella mahtavasti.  Ja jatkoi auttamista yöunien kustannuksella myös kun meni töihin kun oli se joka sai koliikkia itkevän vauvan paremmin rauhoitttumaan. Eikä koskaan ajatellut äidin olevan jotenkin ensisijainen hoiraja vaan vaihtoi näppärästi vaipat kun huomasi hajun ja syötti ja seurusteli vauvan kanssa paljon. Ja oli tietenkin itsestäänselvää että vauva ja perhe menivät kaiken muun edelle eikä siitä edes tarvinut keskustella.

Ja täytyy sanoa että jos arvostin miestäni paljon ennen tätä niin sen jälkeen olen todella tajunnut miten upea isä hän on. 

Sinulla onkin oikea helmi puolisona! Onnea ja jakakaa ilosanomaa eteenpäin! :)

-se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. En ole yhtään pariskuntaa vielä tavannut, jossa isä olisi ottanut heti vastuun syntyneestä lapsestaan. Ehkä sitten toisen kohdalla ja kavereiden perheellistyttyä hiukan rauhoittuvat. Mutta valitettavasti vain esikoisen kohdalla miehet ovat usein itsekkäitä, eivätkä aseta vaimoaan ja lastaan etusijalle prioriteeteissaan.

Kun lapsi syntyy:

Aikuisten (myös sen isän) omat mukavuudet asetetaan prioriteettilistan hännille ja kärkeen tulevat lapsen tarpeet. Tämä merkitsee, että kumpinaan vanhempi ei saa hyviä yöunia tai omaa aikaa. Se on hyväksyttävä. Uudessa elämässä ykkösenä nyt vaan on oltava se lapsi.

Lapsen hoitaminen on muutenkin erittäin rankkaa, koska omaa aikaa ei ole vaan viihdytät ja lohdutat koko ajan palleroa, joka ei ymmärrä mitään. Sehän on aikuiselle tylsää eikä lainkaan mukavaa, mutta sitä se vanhemmuus on ja jos mieli tekisi pelata mieluummin pleikkaria, niin ei auta. Lapsi ensin. Kun lapsi nukkuu voi viimein tehdä ruuan, siivota tms.

Näytä tämä viesti miehellesi.

Meillä kyllä kävi juuri näin. Olin itse synnytyksen jälkeen pitkään varsin kipeä sektiohaavan takia ja vauva vielä valvotti paljon. Mies sitten kanteli itkevää vauvaa tuntikausia yöllä kun en itse pystynyt ja oli muutenkin tukena todella mahtavasti.  Ja jatkoi auttamista yöunien kustannuksella myös kun meni töihin kun oli se joka sai koliikkia itkevän vauvan paremmin rauhoitttumaan. Eikä koskaan ajatellut äidin olevan jotenkin ensisijainen hoiraja vaan vaihtoi näppärästi vaipat kun huomasi hajun ja syötti ja seurusteli vauvan kanssa paljon. Ja oli tietenkin itsestäänselvää että vauva ja perhe menivät kaiken muun edelle eikä siitä edes tarvinut keskustella.

Ja täytyy sanoa että jos arvostin miestäni paljon ennen tätä niin sen jälkeen olen todella tajunnut miten upea isä hän on. 

Samanlainen kokemus täällä. Lapset ovat myös hyvin läheisiä isänsä kanssa. 

Onhan varmaan sellaisiakin miehiä, jotka eivät ikinä aikuistu, pelaavat pleikkaa ja elävät kuin teini-ikäiset ryypäten viikonloput kavereiden kanssa, mutta sellaiset ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Ap:n mies kuulostaa ihan fiksulta, kun terapiaankin lähti. Jos taas mies on sellainen vähän yksinkertainen ikiteini, niin sellainen ei sitten varmaan hirveästi muutu koko elämänsä aikana. 

Meillä ei kumpikaan muuttunut yhtään mihinkään. Olen edelleen se sama ihminen samat mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet. On käsittämättömän typerää, että käytit lasta ehtona muutokselle. Aina voi luvata, mutta tulet pettymään jos luulet että tuo ominaisuus poistuu. 

N32

Mieheni ei pelaa pleikkaa, ei juo, ei polta, ei pelaa uhkapelejä. Kotona saan huomiota, läheisyyttä ja hyväntuulisen puolison. Hän hoitaa kotityöt nalkuttamatta puoliksi ja tekee 9h työpäiviä rakennusfirmalla. Tsemppaa ja on tukena kun taistelen välillä pitkäaikaissairauteni ja lääkityksen kanssa. Uskon että suoriutuu isähommista yhtä hyvällä asenteella.

Silti on tämä piirre jota raskausaikana olen alkanut kammoksumaaan. Tein jopa suunnitelman jos mies pettää että mihin sitten menen? Sairasta, vaikkei tuohon ole edes varsinaista syytä. Jotenkin sitä vaan on niin haavoittuvainen kun on raskaana ja haluaisi kaiken olevan täydellistä ja turvallista..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies "kasvoi aikuiseksi" sillä hetkellä, kun raskaustesti näytti positiivista. 

Mies työskenteli ravintola-alalla ja oli aika tyypillinen sen alan työntekijä. Toki ei ollut flirtti ja meillä oli suhde hyvällä pohjalla. Vapaa-aika meni kuitenkin paljon bilettäessä, minä kuuluin myös tähän porukkaan, vaikken alalla ollutkaan. Elettiin sellaista huoletonta nuorta aikuisuutta ja raskaus oli suunnitelmissa vähän myöhemmin. No, toisin kävi.

Mies vaihtoi samantien työpaikkaa, jotta pystyisi olemaan paremmin osana perheen arkea. Muutimme rivariin, rauhalliselle alueelle ja mies alkoi rakentamaan pesää. Lapsen syntymän myötä kävi selväksi, että vanhemmuus on se miehen juttu. Kaikki kävi häneltä luontevasti ja hän loisti roolissaan. Minulla oli enemmän vaikeuksia ja mies oli koko ajan tukena.

Toisen lapsen syntymän myötä mies jäi kotiin. Hän on naapuruston lapsien ja heidän perheiden suosikki, hän leipoo mokkapalat myyjäisiin, korjaa ompelukoneella lasten vaatteet jne.

Mutta tähän tarinaan Ap:n ei kannata tuudittautua. Meillä meni näin, joillain toisin. Onnea kuitenkin raskaudesta, toivottavasti ihan kaikki menee hyvin <3

Miehestäsi tuli nainen?

Ei, vaan kypsä, vastuullinen aikuinen mies. Alfan merkki, että huolehtii perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi syntyy:

Aikuisten (myös sen isän) omat mukavuudet asetetaan prioriteettilistan hännille ja kärkeen tulevat lapsen tarpeet. Tämä merkitsee, että kumpinaan vanhempi ei saa hyviä yöunia tai omaa aikaa. Se on hyväksyttävä. Uudessa elämässä ykkösenä nyt vaan on oltava se lapsi.

Lapsen hoitaminen on muutenkin erittäin rankkaa, koska omaa aikaa ei ole vaan viihdytät ja lohdutat koko ajan palleroa, joka ei ymmärrä mitään. Sehän on aikuiselle tylsää eikä lainkaan mukavaa, mutta sitä se vanhemmuus on.

Karu totuus jota monet miehet eivät etukäteen ymmärrä, ja josta monet vauvakuumeiset naiset eivät mainitse miehellensä ennen lapsen tuloa.  

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. En ole yhtään pariskuntaa vielä tavannut, jossa isä olisi ottanut heti vastuun syntyneestä lapsestaan. Ehkä sitten toisen kohdalla ja kavereiden perheellistyttyä hiukan rauhoittuvat. Mutta valitettavasti vain esikoisen kohdalla miehet ovat usein itsekkäitä, eivätkä aseta vaimoaan ja lastaan etusijalle prioriteeteissaan.

Kun lapsi syntyy:

Aikuisten (myös sen isän) omat mukavuudet asetetaan prioriteettilistan hännille ja kärkeen tulevat lapsen tarpeet. Tämä merkitsee, että kumpinaan vanhempi ei saa hyviä yöunia tai omaa aikaa. Se on hyväksyttävä. Uudessa elämässä ykkösenä nyt vaan on oltava se lapsi.

Lapsen hoitaminen on muutenkin erittäin rankkaa, koska omaa aikaa ei ole vaan viihdytät ja lohdutat koko ajan palleroa, joka ei ymmärrä mitään. Sehän on aikuiselle tylsää eikä lainkaan mukavaa, mutta sitä se vanhemmuus on ja jos mieli tekisi pelata mieluummin pleikkaria, niin ei auta. Lapsi ensin. Kun lapsi nukkuu voi viimein tehdä ruuan, siivota tms.

Näytä tämä viesti miehellesi.

Tämä on surullinen viesti paitsi mieskuvansa niin myös sen kuvan kautta, mitä vanhemmuudesta saa. Ei voi olla jättämättä jälkiä, jos molemmat vanhemmat pitävät lasta riesana, joka estää tekemästä hauskoja asioita kuten pelaamasta pleikkaa. Jos lapsen kanssa ei ole mukavaa eikä lapsista edes pidä, niin miksi lapsia pitää tehdä ollenkaan?

Suurin osa vanhemmista nauttii myös ajasta, jolloin lapset ovat pieniä ja vauvoja ja osoittaa sen lapselle, miten ihana ja hieno tämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies "kasvoi aikuiseksi" sillä hetkellä, kun raskaustesti näytti positiivista. 

Mies työskenteli ravintola-alalla ja oli aika tyypillinen sen alan työntekijä. Toki ei ollut flirtti ja meillä oli suhde hyvällä pohjalla. Vapaa-aika meni kuitenkin paljon bilettäessä, minä kuuluin myös tähän porukkaan, vaikken alalla ollutkaan. Elettiin sellaista huoletonta nuorta aikuisuutta ja raskaus oli suunnitelmissa vähän myöhemmin. No, toisin kävi.

Mies vaihtoi samantien työpaikkaa, jotta pystyisi olemaan paremmin osana perheen arkea. Muutimme rivariin, rauhalliselle alueelle ja mies alkoi rakentamaan pesää. Lapsen syntymän myötä kävi selväksi, että vanhemmuus on se miehen juttu. Kaikki kävi häneltä luontevasti ja hän loisti roolissaan. Minulla oli enemmän vaikeuksia ja mies oli koko ajan tukena.

Toisen lapsen syntymän myötä mies jäi kotiin. Hän on naapuruston lapsien ja heidän perheiden suosikki, hän leipoo mokkapalat myyjäisiin, korjaa ompelukoneella lasten vaatteet jne.

Mutta tähän tarinaan Ap:n ei kannata tuudittautua. Meillä meni näin, joillain toisin. Onnea kuitenkin raskaudesta, toivottavasti ihan kaikki menee hyvin <3

Miehestäsi tuli nainen?

Ei, vaan kypsä, vastuullinen aikuinen mies. Alfan merkki, että huolehtii perheestään.

Samaa mieltä, eiköhän ne hyvin koulutetut, sivistyneet ja hyvännäköiset miehet ole juuri niitä, jotka osaavat myös perheestään huolehtia. Kun taas vaimojaan ja lapsiaan laiminlyövät miehet ovat sieltä yhteiskunnan tikapuiden alimmilta portailta, vaikkai poikkeuksiakin varmasti löytyy.