Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen sinun seiskaluokkalainen poika on?
06.02.2014 |
Minun on perusluonteeltaan avulias ja huumorintajuinen, perusjätkä. Nyt kun siirtyi yläasteelle on alkanut laiskistumaan ja mikään ei tunnu kiinnostavan, paitsi netti ja pleikkari. Molempia tosin saa harrastaa rajoitettuja aikoja, ei mielinmäärin.
Kotitöissä auttaa pyydettäessä mutta ei esim. siivoa huonettaan käskemättä.
Unohtelee asioita esim. läksyt joskus tai "ei muista" mitä on sovittu esim. just kotitöistä tai koiran ulkoiluttamisesta.
Kertokaa muut pojistanne, saisin vähän vertailupohjaa kun tietäisi minkälaisia muiden pojat on?
Omani on tosiaan maailman rakkain ja mietinkin että olenko minä liian tiukka rajoissa jne :)
Kommentit (39)
Aika samallainen tapaus. Saa muistutella sovituista tehtävistä, eli siivouksesta, tai kissojen hoidosta ( oletko siivonnut hiekkalaatikot). tekee kyllä sitten. Läksyistä saa kanssa kysyä ja välillä tulee Wilman kautta noottia. Mutta yleensä vielä uskoo ja tekee mitä pyydetään, tosin on loivaliikkeinen. Ipadistään on vaikea saada irti välillä.
Mutta liikkuu ihan omasta halustaan, ja menee vielä pulkkamäkeen ja naapuriston poikain kanssa lumisotaan yms "leikkeihin". Ja jääkiekkoillee.
Poika on nyt innostunut kokkauksesta ja saa häärätä, pyytää mua välillä neuvomaan. Ja sitten autot on kaikki kaikessa, karting-ajo, ja muuten autolehdet ja ohjelmat. Kesällä kalastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottavaa kuulla että ihan normaalia. Minkälaista sanktiota teillä tulee jos poika rikkoo sääntöjä? Meillä otetaan puhelin ja pelikoneet pois tai arestia. AP
Kiva lukea vertaisperheistä :)
Seiskaluokkalaisen pojan äiti täällä. Poika täyttää kesällä 14. Asumme kaksisteen. Yleensä meillä on mukavaa, harvoin riidellään. Kuulen kyllä päivittäin "äiti mee pois mun huoneesta" tai "mitä sä oikeen selität, joojooh". Pidän tietyt säännöt, niitä ei ole mielestäni kovin montaa (ei ole tarvittu), mutta poika kuitenkin yrittää aina kokeilla ja venyttää. heh heh siinähän kokeilee.. Esim. omassa huoneessa ei syödä eikä telkun ääressä. Energiajuomia ei meille roudata, se on ehdoton porttikielto sitten kavereille myös. Mun kuullen ei kiroilla, ja tämä koskee myös kavereita.
Olen hyvin tarkka siitä, että syömme aina päivällisen yhdessä saman pöydän ääressä. Silloin jutellaan päivän asiat. Aika paljon joudun "kaivamaan" tietoa hänestä ulos, mutta kyllä sieltä jotain tarinaa aina irtoo.
Netti menee kiinni klo 22 arkisin. Kaikki aika kuluisi tietsikalla! Onneksi harrastaa kuitenkin jefua, treenit kolmasti viikossa ja varsinainen pelikausikin alkaa taas pian. Kaverit ovat kaikki netissä samalla lailla, eli aina kun koulultaan ehtivät. Irl kavereita on paljon. Meillä järjestetään joskus viikonloppuisin laneja, eli 1-2 kaveria tulee koneineen meille pelaamaan yömyöhään. Pe-la saa meillä oli netissä klo 02:een. Olen tyytyväinen siitä, etteivät ole missään kaupungilla pörräämässä. Tuon ikäisiä näkyy jo hyvinkin epämääräisissä puuhissa täällä Helsingissä.
Koulu menee suht. hyvin, vaikka en ole kertaakaan nähnyt tekevän läksyjä kotona, ne kuulemma ehtii tehdä koulussakin. Keskiarvo oli päälle kasin jouluna. Hyvistä koenumeroista maksan, samoin todistuksen kympeistä ja yseistä maksan ja myös siitä, jos ei tule kuukauteen wilmaan merkintää tekemättömistä läksyistä. Sanokaa sitä lahjonnaksi, mutta ainakin se motivoi poikaa. Viikkorahaa en anna. Yhdessä asiassa olen luovuttanut: pojan ei tarvitse tehdä kotitöitä. En itsekään niistä stressaa. Käyn hänen huoneensa siivoamassa kerran viikossa, ei sitä sänkyä tarvii joka päivä pedata...
Tyttöystäviä hänellä on ollut pari vakavampaa, eka palava ihastus jo 10-vuotiaana. Olen sattumoisin nähnyt pussailukuvia ja facessa on ollut parisuhdepäivityksiä. Vilasin salaa jotain terveystiedon läksyä, siellä hän oli kirjottanut ettei voisi sietää tyttöjä, jotka poltta tai juo :) Nyt taas sellainen vaihe menossa, että tietsikka tärkeämpi kuin tytöt. Aamuisin menee kummiskin ylimääräiset 15 minsaa siihen, kun hän asettelee tukkaansa tai hieroskelee dödöä kainaloonsa tai mitä lie kylppärissä duunaa, mutta ulkonäköasiat ovat näköjään ruvenneet kiinnostamaan. Vaatteista on sen verran tarkkaa, että vain tietyt värit kelpaa (mutta merkkituotteet eivät onneks oo tärkeitä). Onneksi ei ole vielä pukannut ihoon finnejä, itselläni meinaan oli aknea teininä.
Lomilla ollaan reissattu ulkomailla usein, mutta nyt ikävä kyllä näyttäisi siltä, ettei se enää näyttäisi poikaa kiinnostavan. Äidin kanssa kun on noloa kulkea! Kysyin just hiihtolomasta, niin ei hän halua lähteä mihinkään.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että teinipojan kanssa on helpompaa, kuin tytön äitinä oleminen. Pelkäisin varmaan koko ajan tytön puolesta ja kaikki ne ukonäköpaineet ja ihmissuhdeasiat nykyaikana, voi tyttöparkoja!
Jeps, että tämmöstä, toivottavasti joku jaksoi lukea.
Hyvä, 27! Kiva lukea siitä, että yksinhuoltajallakin voi mennä pojan kanssa hyvin. Niin paljon on sitä puhetta, ettei yh muka pärjää varsinkaan pojan kanssa.
Minulla on muuten tytär, ja aivan ihanaa on elämä hänen kanssaan. En usko, että sen vaikeampaa kuin poikien kanssa. Ei ole sukupuolesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 20:35"]
Minulla on muuten tytär, ja aivan ihanaa on elämä hänen kanssaan. En usko, että sen vaikeampaa kuin poikien kanssa. Ei ole sukupuolesta kiinni.
[/quote]Kaikki on niin yksilöistä kiinni. Parhaimmillaan äiti-teinitytär voi olla kuin parhaimmat ystävättäret, pahimmillaan kuin noitaämmä vs. bitch. Näitä on nähty, laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva aloitus :).
Meillä fyysisesti ISO seiskaluokkalainen. Pian 180 cm pitkä ja jotenkin häntä pitää vanhempana itsekin kuin hän on, tuon koon takia.
on aina ollut fiksu ja reilu. Rauhallinen ja luotettava.
Koulun jälkeen reppu lentää nurkkaan, josta se kaivetaan klo22 illalla, mutta koska Wilma on puhdas ja kokeet menevät hyvin, en nipota tai tivaa läksyistä :).
itsepäinen toki on. Nyt tuntuu että on menossa suvantovaihe...vitosella meno oli ehkä hulluinta ja sanallisesti oli tosi kamala minuakin kohtaan. Nyt ei ole arvostellut hetkeen meitä vanhempia nipoiksi tmv...
Minkä ihmeen takia aloitukseni sai alapeukun?? :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoitus on kuin minun kynästäni. Yläasteelle mennessä on tapahtunut muutos laiskempaan suuntaan. Toivottavasti se menee ohi jossain vaiheessa.
Kesäisin poika pelaa jalkapalloa ja korista mutta talvella ulkona ei kuulemma voi tehdä mitään...
Autot kyllä kiinnostaa ja kaikki ohjelmat autoihin liittyen katsoo. Toivottavasti alko&tupakka ei alkaisi kiinnostamaan vielä :/ AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 23:18"]
Kesäisin poika pelaa jalkapalloa ja korista mutta talvella ulkona ei kuulemma voi tehdä mitään...
Autot kyllä kiinnostaa ja kaikki ohjelmat autoihin liittyen katsoo. Toivottavasti alko&tupakka ei alkaisi kiinnostamaan vielä :/ AP
[/quote]
Koripallohan on sisäpeli joten siitä vaan johonkin liikuntaryhmään pelaamaan jos kiinnostaa. Tupakasta kannattaa todella pysyä erossa eikä nyt alkoholikaan lapsille kuullu. Alkoholin pystyy vaan suurin osa aikuisena pitämään hallinnassa tupakkaa ei, tupakassa kun ei ole kun ON tai OFF...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän seiskaluokkalainen on ollut hyvin pitkään "pieni ja leikkivä poika". Nyt seiskalle siirtyessä alkanut murkkuikä painaa päälle. Paljon on meilläkin "hällä väliä", ei jakseta oikein siivota huonetta, ei auttaa kotitöissä. Tai ainakin länkytystä kuulee.
Toisaalt poika kyllä tekee, kun tarpeeksi patistaa ja muistuttaa sillä, että viikkorahaa ei makseta jos hommat jää tekemättä. Läksyt on pahinta pakkopullaa heti kokeisiin lukemisen jälkeen. Kokeisiin ei lue oma-alotteisesti YHTÄÄN jos ei kirjaimellisesti vahdi ja kuulustele koealuetta.
Kaverit todella tärkeitä. Yöksi pitäisi päästä joka viikonloppu ja siinä onkin tarkistaminen aina kavereiden vanhemmilta että ovathan varmasti siellä ym. Vielä en ole havainnut merkkejä esim tupakoinnista/ alkosta.
Xbox ja älypuhelin, varsinkin tuo jälkimmäinen, oikea vitsaus. Älypuhelin lähtee meillä joka ikinen ilta klo 21 jälkeen keittiöön latautumaan ja yöksi seisomaan. Muuten nukkuminen viivästyy liikaa. Siihen on ihme kyllä suhtautunut hyvin.
Viikonloppuisin nukkuu hyvin pitkään ja kouluaamuina vaikea herätä. Että sellainen 13-kesänen :)
Meidän pojalla on onneksi 6-vuotiasna aloitettu käsipalloharrastus, joka vie harkkoineen 3-4 iltaa viikossa + pelimatkat viikonloppuisi . Ei ole pleikanpeluu ongelma, vaikka laitteet löytyy. Onneksi myös monet kaverit pelaa samassa seurassa. Toki läksyjentekoon saa komentaa välillä ja kotityöt ei oikein kiinnosta. Silti pojalla on tietyt vastuut kotihommista. Koulu ja harrastus on ne tärkeimmät.
Voi että miten helpottavaa kuulla teidän muidenkin elämästä ja samanlaisista kokemuksista! :)
Oletteko löytäneet itsenne sanomasta esim. älypuhelinta takavarikoidessanne "Silloin kun minä olin sinun ikäinen niin ei ollut kännyköitä..." Jne :D
AP
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:29"]Sinun poikaSI.
Nim. nipo
[/quote] Tiedätkö mitä MINUN POIKA sanoisi? JUST JOO, EI KIINNOSTA! ;) AP
Meidän poika, täyttää kesällä 14v.
Positiivista hänessä: Koulu sujuu mallikkaasti ja tekee kaikki koulutyöt itsenäisesti ilman että puutun asioihin mitenkään. Hyvä koulumenestys on hänelle tärkeää. Siivoaa huoneensa joka sunnuntai, imuroi ja vaihtaa lakanat. Tässä ei mitään ongelmaa, koska hänellä on ainoana meidän lapsista oma huone ja tietää, että jos viikkosiivouksesta lintsaa, huone annetaan pikkusiskolle. Harrastaa paljon ja rankkaa liikuntaa, omaa atleettivartalon ja on siihen hyvin tyytyväinen. Haluaa syödä terveellisesti ettei ala pulskistua. On hyvin sosiaalinen, paljon kavereita, ei istu kotona pelaamassa tai netissä. Rakastaa edelleen näprätä legoilla. Tulee iltaisin kiltisti kotiin aikaisin, ei hölmöile pitkin kyliä.
Mutta sitten toisaalta: Käytös ollut oikeastaan pojalla koko elämän ajan hyvin huomiota ja rajoja hakevaa. Soittaa suutaan, puuttuu kokoajan toisten tekemisiin ja sanomisiin, on epäkohtelias meille vanhemmille ja sisaruksilleen. Jos ihmisessä voisi diagnosoida kusipäisyyttä, niin hänellä olisi se. Missä ikinä voi sanoa vastaan, tekee sen. On siis hyvin raivostuttava ja vaikea ihminen. Tänä syksynä jäänyt monesti kiinni koulukiusaamisesta, haukkuu, nälvii ja pelottelee pienempiään (on päätä pidempi muita luokkansa poikia). Onneksi koulu on puuttunut tähän tiukasti, samoin me vanhemmat kotona.
Näen pojassa suurta potentiaalia ja lahjoja menestyä elämässä, mutta paljon on vielä kasvamista edessä ja käytöksen on muututtava radikaalisti.
Ihan tavallinen teini teillä on. Mutta kyllä olen kovin huolestunut näistä tietokonepeleistä ja pleikoista nykyään. Lapsista näyttää tulevan aivan kotona makaavia lahnoja. Oma esikoinen on 18 ja hän vielä aikanaan vietti illat pelikentällä kavereidensa kanssa kesällä futista ja talvella jääpelejä pelaillen. Nyt sitten nuorin 7v ei haluaisi tehdä mitään muuta kuin vain pelata netissä vaikka kuinka suostuttelisi ja jopa uhkailisi.