Onko täällä auto-onnettomuudessa olleita?

En, mutta mies oli sellaisessa, että vastaantuleva bussi ajoi sumussa päin. Jos miehellä olisi ollut turvavyö, olisi murskaantunut kuoliaaksi, mutta ei ollut kiinni pakettiautossa sillä kertaa, niin ehti väistää.....oli enkeleitä matkassa:)

Lehdessäkin oli silloin kuva ja kyllä oli auto ihan rutussa kuskin puolelta.

Miehelle ei käynyt kuinkaan, onneksi saimme lasten kanssa pitää rakkaamme:)

Ajoin jäisellä tiellä 80 rajoitusalueella päin toisella kaistalla paikallaan ollutta autoa. Se lähti liikkeelle kuin curling keila, kun oma auto pysähtyi nokka vähän lytyssä siihen paikkaan. Väistin siis vastaantulijaa, joka tuli omalle kaistalleni. Meidän vakuutuksesta korvaus meni, koska vastaantulija ei osunut meihin. 

Lapsena olen ollut silloin upouuden kartano Volvo 240:n tavaratilan istuimessa. Takana tullut Peugeot 205 ajoi perään ja näin, kun sen keula meni ruttuun. Muistan vieläkin sen kuljettajan naaman ilmeen muuttumisen kuin hidastettuna. Törmätessä ilme oli peruslukemilla, ratti siirtyi kuljettajaa kohti ja toisinpäin, siinä loppuvaiheessa alkoi vasta kuljettajan hämmästys näkyä. Kun tilanne oli jo päättynyt hänen ilme meni pian aivan hämmentyneeksi ja sen jälkeen itsekään en muista niin tarkkaan. Volvoon ei tullut kuin pieniä naarmuja puskuriin. Peugeotissa moottori oli siirtynyt jo sinne kuljettajan polvien tasolle, kuljettaja loukkasi vähän jalkojaan.

En auto, mutta moottoripyörä onnettomuudessa olen ollut. Auto tuli eteen ja ajoin suoraan päin, siitä sitten ambulanssilla sairaalaan, solisluu, kylkiluita poikki, vakava aivotäräys.

Heti kun kaikki luut oli kunnossa kävin ostamassa uuden pyörän joten ei jäänyt mitään kammoja...mies olen.

Moottoripyöräily on paras harrastus mitä voi olla joten ei siihen kammoa voi mitenkään tulla.

Ihan lievästi on kolahtanut kaksi kertaa. Nuorena auto töytäisi kun olin pyörällä liikenteessä ja myöhemmin olin kyydissä kun törmättiin peuraan. Onneksi ei käynyt sen kummemmin, paitsi tietysti sille peuralle. Näin ollen ei jäänyt mitään traumojakaan, joista olisi pitänyt päästä yli.

Peltikolareita onneksi vain ja useimmiten matkustajana.

Mutta reilun vuoden verran säikyin etuajo-oikeutetulla tiellä kaikkia väistämisvelvollisia, ettei nekään näe/tajua.... sitten se vain unohtui ja säikkyminen jäi pois.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 14:58"]

Miten kävi, miten pääsit henkisesti yli...?

[/quote]

Lensin ikkunan läpi nokka kolarissa.

Nautin kun Saksassa voi ajaa 250km/h.

Eli taisin päästä :) 

EMDR on lyhennys englanninkielisistä sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing.

 EMDR - menetelmä on hoitosuunnitelman osana käytetty terapeutin työväline.

 Menetelmän perustana on asiakkaan omat elämänkokemukset, sekä kyky ja halu kohdata kokemuksiinsa liittyviä vaikeita tunteita.

 EMDR - menetelmä antaa mahdollisuuden vaikeiden kokemusten ja nykyisyyttä häiritsevien muistojen työstämiseen.
 Menetelmän käyttö voi merkittävästi nopeuttaa traumaattisesta tapahtumasta toipumista ja vähentää asiakkaan kokemaa stressiä menneisyyden tapahtumista.

 Asiakkaalle tulee realistisempi näkemys menneisyyden tapahtumasta, ja hän voi levollisesti ajatella tapahtunutta yhtenä osana elämänhistoriaansa.

 Muutokset tapahtuvat mielikuvissa, tunteissa, kehossa ja uskomuksissa.

suosittelen lämpimästi! Erityisesti lapsille!

Ajoin viime talvena ulos kovilla lumisateilla. Vauhtia vähän alle 80km/h. Päädyin pöpelikköön, kun olin ensin kyntänyt vastaantulevien kaistaa kylki edellä.

Hyvin kävi. En enää talvella uskalla ajaa tällä pienellä autolla isoja teitä (joissa mennään yli 50km/h), mutta kaupunkiajo on ok. Isommalla (esim meidän farmarimallilla) uskallan mennä motareillakin.

Pieni pelko jäi, vaikka hyvin loppupeleissä kävi, eikä autokaan menny ihan lunastukseen saakka.

Ohittava auto törmäsi mun autooni, olen ajanut autoni katolleen ja lisäksi peruuttava auto peruutti suoraan mun autoni keulaan.

Loukkaannuin ainoastaan tuossa missä ajoin autoni katolleen, mutta siinäkin vain niska venähti. Ei mitään ongelmaa ollut ajamisen kanssa.

olen ajanut hirvikolarin+100kmh,kaatanut puun,ollut katollaan,ojassa useita kertoja,mopopojan ja jalankulkijan keilannut,kuskinpuolen ovesta ajettu sisään,perään on ajettu,kyydissä olen ollut kun ajettiin nokkakolari.

mustelmilla ja naarmuilla selvinnyt,hirvikolarista sain 3päivää saikkua ja tuossa olisi voinut hyvin kuolla tai vammautua pahasti autokin meni ihan paskaksi,kaikki muut on tapahtunut kun ollaan leikitty autolla paitsi hirvi ja nokkakolari.

mitään en ole oppinut,taas on hyvät kelit leikkiä autolla ja ylinopeutta olen ajanut aina+pienenä mikroautolla kilpaa,sekin meni muutaman kerran katolleen ja rengaskasaan ym.

Hirveä päin olen törmännyt kaksi kertaa ja yhden kerran oli lähellä motarilla kun peura oli sinne ekaynyt, onneksi oli valoisaa. Ensiäinen peurakolari ei juuri muuttanut ajonopeuksiani, koska olinhan jo prosentuaalisesti ylittänyt omat hirvikolarini. Olin väärässä. Pari vuotta myöhemmin kolahti taas ja tällä kertaa kyseessä oli kunnon hirvisonni. Tästäkin selvisin koska osuin hirven peräpäähän. En nähnyt koko eläintä missään ennen kuin kolahti, enkä kyllä sen jälkeenkään kuin vasta autosta noustessani. Ilmeisesti hirvi oli kääntynyt juuri kaistan reunalla ja lähtenyt pois päin ja silloin kolahti. Kolariääni oli tuttu ja samantien ymmärsin että hirveen kolahti. Tästä opin sen että vuoden verran olin säikky pimeällä ajaessani, pelästyin jokaista epämääräistä tuulen heiluttamaan puuta joka juuri sopivasti osui auton valokeilaan. Kolarista on pari vuotta ja edelleen kun ajan töihin tai kotiin pimeässä en aja yli rajoitusten, mittarissa on pari kmh oli rajoituksen, jolloin oikea nopeus on hyvin lähellä tien nopeusrajoitusta. Alinopeutta en lähde matelemaan, jos ei uskalla ajaa niin parempi kulkea julkisilla tai taxilla. Toinen hirvikolari opetti sen ettei hirvikolariprosenteilla ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Itse ajan aina pimeässä töihin, paitsi aamuvuorosta kotiin tullessani. Muuten ajot tapahtuvat juuri ennen auringon nousua tai aikalailla auringonlaskun jälkeen yövuoroon vilkkaalla tiellä jossa on jatkuva vastaantulijoiden valokeila, joka häikäisee jatkuvasti. Prosentuaalisesti riski itselläni on paljon suurempi kuin muilla autoilijoilla.

Kohta viitisen vuotta sitten kolari traktorin kanssa, itse siis ajoin henkilöautoa.

Oli talvi ja olin menossa koululle harjoittelujakson jälkeen, ajelin kotikylän tietä hiljaisemmalla vauhdilla, koska paikoitellen oli liukasta.

Kerkesin yhteen mutkaan ja näin, että traktori tulee päälle, itse siis ajoin niin tiukasti oikealla reunalla kun mahdollista, toinen kuski päästeli keskellä tietä.

Kauha osui auton nokan vasemmalle puolen ja jatkoi siitä matkaansa kohti kattoa. Auton vasen tukipilari meni mutkalle, minun pää jäi kuskin penkin ja katon väliin.

Siinä törmäyksessä auto liusui pari metriä taaksepäin (onneksi lumipenkka otti vastaan), vaikka molemmat tehtiin hätäjarrutus.

Itse pääsin pienillä fyysisillä vahingoilla, vasemman puolen venytyskoru pakotti itsensä läpi, korvanlehti ei kuitenkaan haljennut, vasemmassa kädessä pari haavaa, kun auton lasi rikkoi. Saman käden keskisormi piti leikata, keskinivelestä tukirakenteet hajalla.

Paljoa en muista koko tilanteesta kun sen, että nyt rysähtää, huudan autossa ja vastapuolen kuski kävi vain vilkaisemassa minua autossa. Mutta taisi hänkin olla pahassa shokissa.

Talvella ajamista välttelen, jopa tietyt jalankulkureitit pelottaa, jos menee paljon isoja lumiauroja ja traktoreita. Painajaisia näin vuoden, auton rattiin kuitenkin hyppäsin jo viikko tapahtuman jälkeen.

Poliisit kertoivat vanhemmille, että "onneksi teidän likka on lyhyt, oli pahin tilanne mahdollinen kämmenen leveyden päässä"

Olen jäänyt pyörällä auton yliajammaksi. Lensin konepellille ja siitä maahan ilmalennosta. Pää kolahti kivetyksen reunaan. Onneksi kypärä suojasi. Jalka katkesi kahdesta kohtaa. Tuosta jo kymmenen vuotta aikaa ja edelleen säikyn risteyksissä autojen kaasutusääniä, niin että sydän alkaa hakkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

ei taida av mammat tietää ettei pyörällä saa ajaa suojatiellä,jos ajat joudut väistämään autoa.

Eikä kaikki autoilijat tiedä sitäkään, ettei pyörätien jatkeen yli saa ajaa autolla väistämättä pyöräilijää.... luulevat paikkoja suojateiksi.

On.

Kertokaa lisää.

Olen jäänyt yliajetuksi ja tekijä lähti paikalta. Vakavana vammantuottamuksena tutkittiin mutta tekijää ei koskaan saatu kiinni :( 

En ole päässyt henkisesti yli enkä oppinut elämään vammojeni kanssa. Elämä on epäreilua.

Mä oon ollu kolarissa kohta 6 vuotta aikaa. Auto meni lunastukseen mut henki säilyi. Oli vanha auto ja ei siihen ulkopuolisesti pahalta näyttåny. Mitä ny jotai muoviosio lenteli ja vanne edestä meni hieman kieroon. Vakuutusyhtiö päätti että ruongossa voi olla vaurioita joten ei kannata korjata.

Tuli sinne paikalle poliisit, paloauto ja ambulanssi. Katsottiin paikanpäällä mut ja ei ollu fyysisiä vammoja. Henkisiä jäi myöhemmi. Lopulta sit pääsin yli ja seuraavana kesänä aloin ajaa uudestaan vasta autoa pikkuhiljaa ensin kylätiellä ja sit myöhemmin normi teillä. Sain auton vasta käyttöön siinä keväällä. Muutama kuukausi kolarin jälkee. Kolari oli marraskuu 2019. Kuljin talven kyydillä. Piti etsiä vähän käytetty auto tilalle. 

No ei mua kyl ohjattu mihkään henkisiin tuki verkostoihin tai kriisiterapiaan. Ehkä näytin olevani niin rauhallinen vai oliko se jokin ihmisen selviytymisreaktio lähellä kuolemaa. Se oli kyl lähellä. Vastaan kun tuli ohittava yhdistelmä rekka. Jokin enkeli oli kyl mukana. 

Aluksi mietin uskallanko ikinä rattiin. No uskalsin. Eka kerta kolari paikan ohi oli rankka. 

Yläkerralle kiitos. Että säilyi hengissä. Itse kiitän myös. Oli henki kans aika täpärällä. Tein niin paljon väistää  ku pystyi. Siinä tilanteessa jossa se tuli aika äkkiä. 

Olen ollut kolmessa auto-onnettomuudessa ja yhdessä moottoripyöräonnettomuudessa.

Lapsena ajoimme hitaasti yli risteyksen, istuin etupenkillä isän vieressä, niin Corolla tuli punaisia päin viittäkymppiä suoraan kylkeen, minun kohdalleni.