Lue keskustelun säännöt.
Säälittää yli 35v lapsettomat sinkut, jotka unelmoivat perheestä.
28.12.2013 |
Niin minua säälittää pari kaveriani, jotka ovat tuossa tilanteessa, eikä miehistä ole tietoakaan. Toinen on esim vain kerran nuoruudessaan seurustellut kunnolla ehkä vuoden verran, ja sen jälkeen ollut yli kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna.
Hän itse kärsii ja jotenkin häpeää tilannettaan. Piti nuorempana itsestäänselvyytenä, että menee nuorena naimisiin ja hankkii monta lasta.. Ja tosiaankin tilanne on aina ollut se, että tarjokkaita olisi ollut, mutta niistä on sitten löytynyt aina jotain vikaa. Yhä on se unelmien prinssi hakusessa ja kriteerit korkealla..
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa kaverisi sinun tai kenenkään muunkaan sääliä kaipaa. Ehkä vain ystävää, joka kuuntelee jos tarpeen.
Elämä ei ehkä aina mene kuten haaveilee tai suunnittelee.
Onhan se aika säälittävää, jos kriteerit ovat kaikkea muuta kuin realistiset.
Vertaat itseäsi ystäviisi ja koet, että oma tilanteesi on parempi kuin heillä. Näinhän me kaikki vertaillaan, kuka keneenkin. Se on inhimillistä. Et kuitenkaan koskaan voi mennä toisen ihmisen ihon alle ja tietää, mitä hän oikeasti ajattelee, kokee ja tuntee. Minusta se, että säälit ystäviäsi "julkisesti" täällä nimettömällä keskutelupalstalla on jotenkin alhaista ja omahyväistä.
Minullakin on sinkkuystäviä, jotka ovat jo ylittäneet perheenperustamisiän ja jotka aikoinaan olisivat halunneet lapsia. Silti heidän elämänstä on silmissäni hyvää ja täyttä sellaisenaan. Ei lapsi tai mies tee ketään onnelliseksi vaan onni ja tyytyväisyys lähtee ihmisestä itsestään.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:18"]
Minua ei. Olen heille kateellinen. Haluaisin olla vapaa, lapset ovat varastaneet elämäni ja kestää vielä pitkään, ennen kuin ne kaikki muuttavat pois kotoa. Mieskin on vain pakko kestää, vaikka haluaisin olla sinkku. En voi erota, koska miehessä yksinkertaisesti ei ole mitään vikaa. Ei mitään syytä erota. Haluaisin asua yksin omassa kodissa.
[/quote]
Tähän on pakko todeta että lapset tuskin mitään varastivat.. vai lapsetko teillä vaati päästä syntymään ilman että äiti yhtään tavaraansa jakeli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen tilanne se sitten on parempi, jos vertailemaan lähtee? Jokainen elää omanlaistansa elämää, joko omasta tahdostaan tai elämän kuljettamana. Ei kaikkea voi itse määrätä. Kompromisseja voi tietenkin tehdä, mutta jokainen tekee omat päätöksensä. Anna sinä meille kaikille mahdollisuus elää omien päätösten mukaan ja täydennetään toisiamme. Minä nautin sinkkuystäväni seurasta ja hän toivoakseni minun perheeni hulinasta. Sinun säälisi kertoo siitä, ettet ole sinut oikein oman elämäsi kanssa. Hyvää alkavuotta 2014 kaikille. Toteuttakoon se toiveenne!
Olen 34-vuotias lapseton sinkku, ja minun elämäni on ainakin omasta mielestäni parempaa kuin ikäisilläni lapsiperheellisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, jokainen taplaa tyylillään. Itse olen 38 v, onnellisesti naimisissa, hyvä/hyväpalkkainen työ, ihanat lapset 12v, 16 v ja 19 v. Omaksi iloksi olen jatkokouluttautumassa maisteriksi.
Kyllä minuakin säälittää. Olen itse 36 v lapseton sinkku ja rakastan elämääni, mutta tiedän että tässä tilanteessa olisi todella vaikea tragedia jos olisinkin halunnut perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi frendi, joka oli tuossa iässä sinkku ja varmaan haaveili perheestäkin. Sai 41-vuotiaana esikoisensa ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.
Monesti ihmiset myös puhuvat sitä mitä toinen haluaa kuulla. Jos AP on ns. "kanaemo" jolle The Juttu on se Oma Perhe, niin on oletettavaa että ne sinkkukaverit "pitävät kulissia yllä", eli puhuvat AP:lle kuinka kiva olisi saada perhe jne.
Totuus kuitenkin voi olla jotain ihan muuta, ehkä ovat ns. salaa tyytyväisiä omaan elämäänsä. Jokainen tekee tuota että on ns. kiinnostunut samoista jutuista mistä läheinen ihminen, juttelen minäkin kummipojan kanssa kiinnostuneena jääkiekosta ja käyn välillä peleissäkin hänen kanssaan, vaikka ei se minua oikeasti kiinnosta, mutta sekin on välittämistä ettei aina vain ajattele itseään vaan tekee juttuja joista toiselle tulee ns. hyvä mieli. Hyvän mielen joku saa siitä, että ajattelee ystävän haluanvan elää samanlaista elämää mitä itse elää tmv. jutuistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei vois sääliä? Ei se poista sitä ettenkö voisi nauttia näiden kavereiden seurasta, itse asiassa nautin tosi paljonkin välillä, koska se on niin erilaista kun perheellisten ystävieni.
Ja tänne palstalle nimettömänä kirjoitteluhan just ei ole julkista. En koskaan suhtaudu halveksien ystäviini kun ollaan tekemisissä. Koitan vaan tsempata, kun itse jatkuvasti ottavat tämän aiheen puheeksi. En tietenkään säälisi kavereitani, jos he olisivat onnellisia, eivätkä itse haluaisi perhettä. Ap.
En oo ikinä ymmärtänyt tuota kriteereistä jauhamista. Mitä väliä sillä on vaikka mies olisi millainen prinssi muiden mielestä (tai vaikka omastakin), mutta ihastumista ei vaan tule? Jos ei nappaa niin ei nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on mahdollisuus keinohedelmöitykseen. Mielummin isätön lapsi kuin huono isä ja aviomies.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:18"]
Minua ei. Olen heille kateellinen. Haluaisin olla vapaa, lapset ovat varastaneet elämäni ja kestää vielä pitkään, ennen kuin ne kaikki muuttavat pois kotoa. Mieskin on vain pakko kestää, vaikka haluaisin olla sinkku. En voi erota, koska miehessä yksinkertaisesti ei ole mitään vikaa. Ei mitään syytä erota. Haluaisin asua yksin omassa kodissa.
[/quote]
Tähän on pakko todeta että lapset tuskin mitään varastivat.. vai lapsetko teillä vaati päästä syntymään ilman että äiti yhtään tavaraansa jakeli?
[/quote]Johan noista eroon pääset. Otat eron ja annat lapset miehellesi.
En ymmärrä mammoja, jotka leikkii marttyyria, että lapset pilaa elämän. Mutta lapsia ei suostuta silti eron jälkeen antamaan miehelle.
Mun kaveri on samanlainen. Erosi, mutta ei välittänyt lapsista, mutta kulissien takia piti lapset itsellään.
Lapset olisi halunneet isälleen ja nyt aikuisena vihaavat äitiään.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:44"]
Monesti ihmiset myös puhuvat sitä mitä toinen haluaa kuulla. Jos AP on ns. "kanaemo" jolle The Juttu on se Oma Perhe, niin on oletettavaa että ne sinkkukaverit "pitävät kulissia yllä", eli puhuvat AP:lle kuinka kiva olisi saada perhe jne.
Totuus kuitenkin voi olla jotain ihan muuta, ehkä ovat ns. salaa tyytyväisiä omaan elämäänsä. Jokainen tekee tuota että on ns. kiinnostunut samoista jutuista mistä läheinen ihminen, juttelen minäkin kummipojan kanssa kiinnostuneena jääkiekosta ja käyn välillä peleissäkin hänen kanssaan, vaikka ei se minua oikeasti kiinnosta, mutta sekin on välittämistä ettei aina vain ajattele itseään vaan tekee juttuja joista toiselle tulee ns. hyvä mieli. Hyvän mielen joku saa siitä, että ajattelee ystävän haluanvan elää samanlaista elämää mitä itse elää tmv. jutuistakin.
[/quote]
Tähän. Tämä on aivan totta. Itsekin sanon aina jossain lähiössä kökkiville lapsiperheen vanhemmille, miten ihanaa olisi itsekin asua niinkuin he. Tai että miten ihanaa minustakin olisi asua vaikka jossain Torniossa. Oikeasti olen supertyytyväinen elämääni, ilman lapsia, omakotitaloja vakituista osoitetta Suomessa. Harvalle sitä vaan viitsii myöntää, ihmiset kun tuppaavat olemaan niin varmoja niiden omien valintojensa paremmuudesta.
veikkaan että ap on n.35v säälittävä yh
Tunnen jokusen ihmisen, jotka ovat yli 35-vuotiaina toteuttaneet haaveensa perustaa perheen. Totta kai sitä tuntee surua ja tuskaa ystävän puolesta, joka kovasti tahtoisi elämältään jotakin ja vuodet vain tuntuvat valuvan hukkaan (siis tässähän ei puhuta ihmisistä, jotka ovat perheettöminä onnellisia, kuten jotkut ovat erehtyneet luulemaan). Ehkä sinä ystävänä voisit rohkaista ja valaa luottamusta siihen, että elämä ei ole vielä eletty ja esikoisia syntyy vielä nelikymppisillekin. Toivotaan, että kukin meistä saa sellaisen elämän kuin on haaveillutkin!
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:26"]
En oo ikinä ymmärtänyt tuota kriteereistä jauhamista. Mitä väliä sillä on vaikka mies olisi millainen prinssi muiden mielestä (tai vaikka omastakin), mutta ihastumista ei vaan tule? Jos ei nappaa niin ei nappaa.
[/quote]
Niinpä. Ei niitä tunteita yksinkertaisesti vaan voi pakottaa.
Minua ei. Olen heille kateellinen. Haluaisin olla vapaa, lapset ovat varastaneet elämäni ja kestää vielä pitkään, ennen kuin ne kaikki muuttavat pois kotoa. Mieskin on vain pakko kestää, vaikka haluaisin olla sinkku. En voi erota, koska miehessä yksinkertaisesti ei ole mitään vikaa. Ei mitään syytä erota. Haluaisin asua yksin omassa kodissa.