Ovatko lapset vanhempiensa omaisuutta?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:37"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:30"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:08"]Ovat. Ehkeivät ihan "esineitä", se on rajusti sanottu, mutta omaisuutta ovat.

Minun lapseni kuuluvat minulle ja minä omistan heidät, ei kukaan muu. Minä olen saattanut heidät tähän maailmaan, ruokin ja elätän, annan tarvikkeita ja kodin. Niin kauan kuin he asuvat minun huushollissani, he tekevät kuin sanon, kuuluvat siks omistukseeni. Kun penskoilla on tarpeeksi katsomani koulutus ja rahaa lähteä, hän saa etsiä itselleen oman katon päänsä päälleen ja ovet sulkeutuvat lukkoon takanaan.

Alle 18-vuotiaat ovat pikkulapsia, he tarvitsevat vanhempiaan ja näin ollen ovat vanhemman omaisuutta. Niin kauan kuin vanhempi elättää, niin hän tekee päätökset esim. mitä lapsi syö, pukee päällensä, tekee kehollaan yms.

Joten sanoisin kyllä, lapsi kuuluu vanhemmilleen.

[/quote]

Toivottavasti et ole tosissasi.

KUKAAN ihminen ei voi omistaa toista, oli hän sitten kyseisen henkilön vanhempi tai ei. Sinulla EI ole oikeutta lohdella lastasi kuin SINUN tavaraasi, lapsi on ihminen etkä sinä omista häntä.

Esimerkiksi 16-vuotias osaa päättää, mitä pukee ylleen. Jo 8-vuotias osaa sen valita järkevästi (kokemukseni mukaan). Vai päätätkö sinä, mitä teinisi pukevat päälleen? Eivätkö he saa itse ostaa vaatteitaan?

Ja olet siis sitä mieltä, että tukehdutat lapsesi pakkoihin ja väkisin läheisyyteen, mutta heti kun hän on täysi-ikäinen niin tuuppaat ovesta ulos kylmiltään ja julistat, ettei takaisin ole enää koskaan tulemista?

Ymmärrätkö, että aiheutat tuolla lailla lapselle traumoja? Ensin kahlitset, sitten hylkäät kokonaan, jätät hänet aivan yksin? Ei 18-vuotiaalla ole vielä työpaikkaa, miten hän elättäisi itsensä opiskelujen aikana? Tuollainen traumatisoi lapsen raa'asti.

[/quote]

Höpö höpö. Se mitään traumatisoi. Nykylasten kasvatuksessa diagnosoidaan kaiken maailman traumoja liian helposti, ja kasvatusta ei harjoiteta lainkaan.

Tämä ei ole mikään traumanaiheuttaja. Tärä sanotaan katsos kasvatukseksi. Lapselle pitää opettaa rajat, hänen täytyy totella aikuisia ja oppia, että on vanhempiensa tuotos, ja hän kuuluu yksin heille. Sinä varmaankin teet lapsistasi pumpulilla makoilevia possuja, jotka eivät osaa kunnioittaa aikuisia?

Ja vaikka kuinka inttäisit, ei lapsi kykene tekemään päätöksiä itsestään tai kehostaan. Kyseessä on LAPSI. Ei pikkuaikuinen, joka maagisesti osaa itse päättää vaatteensa ja miettiä ruumiinsa hoitoa ja etuja. Sinun on ymmärrettävä, että lapsi on lapsi eikä pysty päättämään täten mistään. Niinpä päätäntävalta lapsen asioista siirtyy vanhemmalle.

On vain täysin luonnollista, että lapsi on vanhemnan omaisuutta. Minun lapsillani on hyvät olot, eivät kärsi ja huolehdin heidän asiansa. Meillä kasvatetaan kokeneella kädellä, en pahoinpitele lapsia mutten vastusta kuria.

Ja en heitä 18-vuotiasta "kylmiltään" ulos talosta. Kun lapsi on täysi-ikäinen, hän on päässyt tavoitteeseen johon valmennan heitä kaikkia tiukoilla kotioloilla. Varmistan, että hänellä on riittävästi rahaa perusedellytyksiin, ei tippaakaan vähempää eikä enempää. Nuorelta aikuiselta odotetaan järjestelmällisyyttä, saa hoitaa opiskelunsa laittaen parastaan, jotta pääsee äkkiä ammattiin. Halutessaan voi palkallaan hommata itselleen laadukkaammat olot, minä en niitä hänelke kustanna, sillä olen paiskinut hiki hatussa töitä lasten eteen 18 vuotta.

Kun lapsi täyttää 18, hän osaa kasvatuksen ansiosta hoitaa asiansa ja kunnioittaa aikuisia. Ennen sitä hän on täyslapsi, aikuisten omaisuus ja riippuvainen vanhemmistaan. Piditpä tästä tai et.

Näin se vain menee.

[/quote]

Mutta miten 18-vuotias voi osata tehdä oman onnensa nojassa mitään, kun et ole hänen eläessään antanut tehdä minkäänlaisia päätöksiä ja määrännyt hänen elämässään kaiken? Ja ei lapsillasi voi tuon perusteella kovin hyvät oltavat olla, sääliksi käy :( Oma äiti pitää omaisuutenaan :(

Ja tuota ei sanota kasvatukseksi, tuota sanotaan hulluudeksi.

Ja minun lapseni on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella. Ei omistusnälällä eikä jätetty heitteille. He eivät ole pikkupossuja, jotka köllivät pumpulilla.

En lukitse heiltä kotimme ovia silloinkaan, kun he ovat aikuisia. Meidän kotimme on turvallinen paikka, jonne voi tulla itkemään tai nauramaan milloin vain. En koe tarvetta estää lasteni pääsyä sinne. Se on koti.

Toivottavasti hakeudut puhumaan ammattiöaiselle tuntemuksistasi. Voin kertoa, että sinulla kuulostaa olevan sairaalloinen vallan- ja omistuksenhalu ja orjuuttaminen.

[/quote]

Kuten sanoin, ei ole kyse "orjuuttamisesta". On kyse kasvattamisesta. Kummallista, että minun on toistettava asia monta kertaa.

Ja täysi-ikäisen nyt vain on jo OSATTAVA hoitaa asiansa. Hän on siihen kykeneväinen, alaikäinen ei. Mikäli joku nuori aikuinen ei osaa asioitaan jo itse hoitaa, on kyseessä jokin kehityshäiriö ja on hakeuduttava hoitoon.

Ja meidän koti ei ole mikään hotelli, jonne voi tulla mellastamaan ja häiriköimään milloin vain. Kodin on oltava hiljainen paikka. Täysi-ikäisellä ei ole asiaa sinne, olen jo osani hänen hyväkseen tehnyt, se riittää. Minun ei tarvitse ruveta vielä aikuisua lapsianikin ottamaan vastaan kellon ympäri. Täysi-ikäinen hankkikoot oman kotinsa, hän on nyt aikuinen ja hoitaa omat asiansa, vanhemmat eivät niitä enää tee. Kun lapset lentävät elämäänsä, aikuisilla on oikeus 18 vuoden työn jälkeen jäädä rauhalliseen kotiinsa rentoutumaan ja lepäämään, mitään bileitä täällä ei järjestetä.

Kyllähän joskus kasvatus saattaa tuntua lapsesta tyhmältä, mutta jos hän kasvaa kuuliaiseksi ja kunnioittavaksi, on hänellä edessään paljon parempi tulevaisuus kuin niillä, joille lapsena opetetaan, että sast päättää kaiken, mutta aikuisena hyysätään. Erikoinen ajatusmaailma, yleensä se on toisinpäin.

Vai yritätkö aikuisia lapsiasi holhoamalka pelastaa siltä, mikä jäi lapselle tekemättä?

[/quote]

*sniff sniff* haisee provolta!

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:43"]

tässä AP.  Mielestäni lapset ovat omaisuutta, koska jos kysyt keneltä äidiltä tai isältä tahansa kenen lapsi tämä on he vastaavat minun.  Kukaan ei vastaa , että hän on oma persoonansa eikä mikään esine joka omistetaan :)

[/quote]

Tuo on semanttista nillitystä, etkä ole älyttänyt tuolla pilkunnubailulla ketään. Ihmiset eivät tarkoita noin vastatessaan, että kyllä tuo lapsi on minun omaisuuttani, vaan tuo on kieleen vakiintunut tapa ilmaista se, että kyllä tuo pallero tuossa on minun huollettavani. Tämän jo tiesitkin varmaan, mutta ajattelit sitten tulla provoamaan av-mammoja. Onneksi olkoon, saat mitalin.

No mitenkäs nämä lapsiaan omistamattomat vanhemmat reagoisivat jos joku lapseton pari pyytäisi heidän lastaan asumaan kanssaan ja lapsesta se olisi hyvä ajatus?   :)