Käyttekö muut AV-mammat perhekerhoissa?

Mitenhän näiden introverttien lapset selviää maailmassa, kun äiti ei voi mennä kerhoihin, ei puistoihin, ei mihinkään, kun ei pidä ihmisistä ja varsinkaan naisista.

Kykitään kotona neljän seinän sisällä pelaamassa tietsikalla pikkukakkosen pelejä heti kun vain istumaan oppii, ettei introvertin äidin tarvitse vain nenäänsä näyttää ulkona ja joutua tekemisiin inhoamiensa ihmisten kanssa

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 09:49"]

Mitenhän näiden introverttien lapset selviää maailmassa, kun äiti ei voi mennä kerhoihin, ei puistoihin, ei mihinkään, kun ei pidä ihmisistä ja varsinkaan naisista.

Kykitään kotona neljän seinän sisällä pelaamassa tietsikalla pikkukakkosen pelejä heti kun vain istumaan oppii, ettei introvertin äidin tarvitse vain nenäänsä näyttää ulkona ja joutua tekemisiin inhoamiensa ihmisten kanssa

[/quote]

Minun oman kokemukseni mukaan introvereiksi itseään kutsuvat ovat usein niitä, joilla on huonoja ryhmäkokemuksia, sosiaalisia pelkotiloja, paniikkihäiriöitä tai he ovat joutuneet kiusaamiseksi. He yksinkertaisesti jännittävät sitä, kelpaavatko kenellekään ja tulevatko toimeen, eikä heillä ole luottamusta siihen, että ihmisillä olisi ryhmässäkin ihan normaalit käytöstavat ja järki päässä.

He, jotka ovat vaan ihan introvertteja, eivät yleensä suhtaudu hyökkäävästi ja vähättelevästi muihin naisiin ja ryhmätilanteisiin, koska heillä ei ole sellaista sisäistä ristiriitaa, että oikeasti haluaisi olla mukana, mutta ei uskalla.

Hyvin ovat selvinneet. Isompi poika 11v ei ehkä ole supersosiaalinen, mutta ei kaikkien tarvitse ollakaan, 9v tyttö on tosi sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen ja  pieninkin osaa kyllä leikkiä toisten kanssa. Kyllä sitä kolmen vuoden jälkeen ehtii lapsi kyllästymiseen asti olla tekemisissä toisten lasten kanssa. Eikä me nyt kuitenkaan täysin mitään erakkoelämää eletä. Minulla on joitakin ystäviä joita näen ainakin kerran pari kuussa ja näillä on pieniä lapsia. Isommilla lapsilla on kavereita joita kuitenkin kohtuu usein on täällä. Eikä täällä ole mitään puistoja. Puistoissa nyt voisinkin käydä kun siellä voi olla omissa oloissaan.

Itselläni ei ainakaan ole mitään sisäistä ristiriitaa. Haluan viettää kyllä sopivasti aikaa ihmisten kanssa, mutta sellaisten ihmisten jotka ovat minulle tärkeitä. Minulla on lapsuudesta asti ollut samat ystävät.

Tuleeko introvertin lapsesta se kiusaaja, joka sanoo, ettei mun tarvi ottaa sua leikkiin matkaan, kun leikin vain sen yhden ja kahden läheiseni kans ja me ei haluta sua, eikä ketään muuta matkaan. Kun mulla on oikeus olla itsekäs ja valita ne kaverit, kelle suostun puhumaan mitään.

Enkä suhtaudu vähättelevästi muihin naisiin ja ryhmätilanteisiin. Minusta on on hienoa, että on erilaisia ihmisiä ja on hienoa, että jokainen voi olla oma itsensä.

Nuorempana koin itseni vialliseksi kun en viihtynyt ryhmätilanteissa, mutta nykyään on ihanaa voida olla oma itsensä ilman häpeää omasta sulkeutuneisuudesta ja olla omalla tavallaan sosiaalinen.

se aikaisempi introvertti

Meillä käydään perhekerhossa, jotta lapsi saisi kontakteja muihin lapsiin (alle yksivuotias). Käydään vuorotellen miehen kanssa, siellä on siis muitakin isejä. Perhekerhossa on niin kova mekkala, ettei siellä tule puhuttua kenenkään kanssa koskaan mitään. Eipähän tarvitse pelätä kuppikuntia tai juoruilua.

Kiva ketju.

En käynyt itse, mutta mies kävi muutaman kerran kun oli lasten kanssa kotona ja käly oli varsinainen perhekerhoaktiivi. Hänkin on muualta muuttanut, koki itsensä yksinäiseksi ja hänen kokemuksensa olivat samanlaiset kuin ap:n. 

Mies olisi toivonut perhekerhoon enemmän miehiä (tietysti), mutta kun niitä ei ollut, jätti sitten käymisen. 

Me käydään perhekerhossa ja täälläkin se on viikon koho kohta:)

-teiniäiti ja poika 3,5kk-