Lue keskustelun säännöt.
Lukevan teinin vieroittaminen kirjoista
27.10.2020 |
Lukeva teini on varmasti jokaisen vanhemman unelma, mutta meillä lukeminen on tosiaan ongelma ja teini lukee kaiket yöt ja päivät nenä kirjassa kiinni niin että jättää syömiset ja nukkumisen välistä jotta lukeminen ei keskeydy.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kaikissa riippuuvuksissa yleensä toimiva keino.
Tämä.
Minkälaisia kirjoja teini lukee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä nyt vastaprovo tuohon pelaamisesta vierottamiseen? Meinaan, lukea voi paljon, mutta harvemmin se koukuttaa niin, että yöunet, syöminen jne. jää.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä nyt vastaprovo tuohon pelaamisesta vierottamiseen? Meinaan, lukea voi paljon, mutta harvemmin se koukuttaa niin, että yöunet, syöminen jne. jää.
Ei ole. Tämä on meillä ihan oikea ongelma eikä mielestäni ole tervettä jättää ruokaa ja unta väliin oli sitten kyse kuinka hyvästä kirjasta. Tein pojasta aloituksen tänne viimeksi vuosi sitten ja silloinkin asialle naurettiin täällä. Nyt kun näin tuon toisen aloituksen otsikon niin ajattelin nostaa meidän perheen ongelman uudelleenlataus esille.
Olin itse varmaan samanlainen teini. Kouluaikoina minua kiellettiin lukemasta kirjaston kirjoja, piti lukea vaan koulukirjoja. Keksin kuitenkin omat keinoni kirjojen lukemiseen.
Olen lukenut paljon siitä asti kun opin lukemaan, ekaluokan alussa. Olen nyt viisikymppinen ja luen edelleen kevyesti kirjan viikossa. Sanon, että lukeminen on minulle elämän suola.
Olen paljon matkustellut ja pienilläkin matkoilla minulla on aina kirja mukana. Herään usein aikaisin ja poikkeuksetta matkakumppani ( aviomies tai tytär) on halunnut nukkua pidempään. Viikonloppuisin luen aina kaksi-kolme tuntia, ennen kuin mieheni herää ja alamme laittaa aamupalaa.
Toki täytyy olla muutakin elämää. Yritä keksiä jotakin kivaa, mitä tekisitte yhdessä, vaikka ulkoiluun liittyvää tai ruuanlaittoon. Teinisi on varmaan aika introvertti, kun kirjat kiinnostavat enemmän kuin ystävät.
Mitä poju siis lukee? Mihin hän haluaa paeta? Näkyykö lukeminen vaikka kouluaineissa hyvänä puolena vai unohtuuko koulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kaikissa riippuuvuksissa yleensä toimiva keino.
Tämä.
Minkälaisia kirjoja teini lukee?
Mitä poju siis lukee? Mihin hän haluaa paeta? Näkyykö lukeminen vaikka kouluaineissa hyvänä puolena vai unohtuuko koulu?
Romaaneja, dekkareita ja klassikoita varmaan, mitä nyt raahaa kassi kaupalla kirjastosta. Ei edes auta että otetaan pojalta kirjastokortti pois. Tätä kokeiltiin ja poikaa vain osti tilalle aina uuden kortin. Meidän perheessä on kyllä ainakaa luettu enkä ole lukemista vastaan, mutta pojan lukeminen on sairaanloista. Ja kyllä, myls koulu kärsii tästä on mm läksyt tekemättä, poissaoloja ja nenä ollut kirjoissa kiinni tunnillakin.
Hyvä jos lukee, kaikki teinit eivät lue. Lukeminen ei tee kenellekkään pahaa, joten turhaa pelätä ja vastustaa sitä kuten Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äidilläni oli tuo sama ongelma minun kanssani. Opin piilottelemaan kirjoja laatikoiden pohjiin, irroitin peitelistan kaapista ja piilotin sen alle ja kävin salaa kirjastossa. Kirjaston täti piti puoliani ja antoi minun lainata salaa vaikka äitini oli käynyt kirjastolla sanomassa että minulle ei saa lainata. Ei minusta normaali tullut, mutta aikuisena en ole oikeastaan lukenut mitään.
Pakko tämän on provo olla. Hyvä, jos lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä nyt vastaprovo tuohon pelaamisesta vierottamiseen? Meinaan, lukea voi paljon, mutta harvemmin se koukuttaa niin, että yöunet, syöminen jne. jää.
Ei ole. Tämä on meillä ihan oikea ongelma eikä mielestäni ole tervettä jättää ruokaa ja unta väliin oli sitten kyse kuinka hyvästä kirjasta. Tein pojasta aloituksen tänne viimeksi vuosi sitten ja silloinkin asialle naurettiin täällä. Nyt kun näin tuon toisen aloituksen otsikon niin ajattelin nostaa meidän perheen ongelman uudelleenlataus esille.
Mä olin tuollainen teini, jouluna kun sai kirjoja lahjaksi meni koko loma nenä kiinni kirjassa. Kyllä se meillä oli vanhempien sana joka sitten loppukädessä painoi. Ruokapöytään mentiin kun käsky kävi, muuten ei ollut kivaa. Eli teille ehdottaisin vakavaa keskustelua sen lapsen kanssa ruuan ja unen merkityksestä siihen lukemisenkin jaksamiseen. Menisikö sitä kautta perille?
Yleensä aikuistuminen vieroittaa jonkin verran lukemisesta kun tulee muuta tilalle. Tiedän kyllä tapauksen-varsinkin jos on lukenut liikaa Harry Potteria kannattaa varoa radikalisoitumista- jossa kyseinen naisoletettu on tehnyt jopa tavoitelistan kirjoista jotka on "pakko" lukea. Tämä henkilö ajautui lopulta ilmeisesti valmistuttuaan hetkeksi oikeisiin töihin, mutta koskapa nopeatahtinen hektinen työ vaati oman aikansa niin ehtiäkseen lukea hupikirjoja päivät pääksytysten hän siirtyi valtion töihin, ilmeisesti ylelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän kyllä ap:n pointin, mikään riippuvuus ei ole hyväksi vaikka olisi sinänsä hyvään asiaan, kuten lukemiseen tai urheiluun. Kun nukkuminen jää ja koulu kärsii, jotain tarvitsisi kyllä tehdä. Kirjastokortin pois ottaminen ei musta kyllä ole hyvä linja, käyttäisin lukemista ennemmin kannustimena. Palkitsisin teiniä hyvin sujuneista kokeista ja ajoissa nukkumaan menosta vaikka kirjalahjakorteilla. Osoittaisin kiinnostusta teinin harrastukseen, mutta muistuttaisin kuinka tärkeää on ruokkia aivoja hyvällä unella, ravinnolla ja yleistiedolla, silloin romaanien lukeminenkin on antoisampaa.
Lukeva teini? Todennäköisemmin törmää lentävään sikaan. Ei teinejä kirjat kiinnosta, se on todistettu ja julistettu toreilla jo maailman alusta asti. Miksi tämän provon teini muka olisi joku poikkeus säännöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuollainen himolukija lapsena ja teininä. Asiani eivät ole ikinä kiinnostaneet ketään, joten sain rauhassa olla nenä kiinni kirjassa 24/7. Minulle lukeminen oli selkeästi todellisuuspakoa. Kotona oli ankeaa, pelkkää haukkumista ja orjuuttamista loputtomilla kotihommilla. Vietin niin paljon aikaa mielikuvitusmaailmoissa, että todellinen maailma alkoi jossain määrin hämärtyä sekä tuntua erittäin pelottavalta. Sosiaaliset taidot jäivät kehnoiksi.
Ei mulla ole mitään toimenpide-ehdotuksia. Kunhan kerroin oman kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni oli tuo sama ongelma minun kanssani. Opin piilottelemaan kirjoja laatikoiden pohjiin, irroitin peitelistan kaapista ja piilotin sen alle ja kävin salaa kirjastossa. Kirjaston täti piti puoliani ja antoi minun lainata salaa vaikka äitini oli käynyt kirjastolla sanomassa että minulle ei saa lainata. Ei minusta normaali tullut, mutta aikuisena en ole oikeastaan lukenut mitään.
Kiva kun olet saanut addiktiosi kuriin. Kannattaa kuitenkinmuistaa ettei siitä koskaan oikeasti pääse irti ja jos lukee yhtään niin kierre sekä repsahdus on väistämätön. Itse ratkesin kun oli pakko lukea käyttöohjeita nyt on taas yöpöydällä monta kirjaa ja olen alkanut kuunnella äänikirjojakin. Alkoholismiin saattaa auttaa vaikka uskoon tuleminen, mutta miten käy miehen joka yrittää päästä irti tästä ongelmasta sen avulla, joku laittaa lukemaan raamattua, koraania tms.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollainen himolukija lapsena ja teininä. Asiani eivät ole ikinä kiinnostaneet ketään, joten sain rauhassa olla nenä kiinni kirjassa 24/7. Minulle lukeminen oli selkeästi todellisuuspakoa. Kotona oli ankeaa, pelkkää haukkumista ja orjuuttamista loputtomilla kotihommilla. Vietin niin paljon aikaa mielikuvitusmaailmoissa, että todellinen maailma alkoi jossain määrin hämärtyä sekä tuntua erittäin pelottavalta. Sosiaaliset taidot jäivät kehnoiksi.
Ei mulla ole mitään toimenpide-ehdotuksia. Kunhan kerroin oman kokemukseni.
Rupesin miettimään, miten minua olisi voinut auttaa. Pakottaminen ei ainakaan olisi toiminut. Olisin keksinyt keinot kiertää sääntöjä. Ehkä vanhempieni olisi pitänyt tehdä jotain minun kanssani yhdessä. NALKUTTAMATTA JA HAUKKUMATTA. Vaikka tehdä ruokaa yhdessä, ulkoilla yhdessä, ehkä keksiä joku harrastus yhdessä. Sillä tavalla olisivat ehkä voineet vetää minua takaisin kohti todellista maailmaa.
Sama lääke kuin siinä toisessa ketjussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on kaikissa riippuuvuksissa yleensä toimiva keino.
Tämä.
Minkälaisia kirjoja teini lukee?
Mitä poju siis lukee? Mihin hän haluaa paeta? Näkyykö lukeminen vaikka kouluaineissa hyvänä puolena vai unohtuuko koulu?
Romaaneja, dekkareita ja klassikoita varmaan, mitä nyt raahaa kassi kaupalla kirjastosta. Ei edes auta että otetaan pojalta kirjastokortti pois. Tätä kokeiltiin ja poikaa vain osti tilalle aina uuden kortin. Meidän perheessä on kyllä ainakaa luettu enkä ole lukemista vastaan, mutta pojan lukeminen on sairaanloista. Ja kyllä, myls koulu kärsii tästä on mm läksyt tekemättä, poissaoloja ja nenä ollut kirjoissa kiinni tunnillakin.
Kirjastokortti on ilmainen.
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni oli tuo sama ongelma minun kanssani. Opin piilottelemaan kirjoja laatikoiden pohjiin, irroitin peitelistan kaapista ja piilotin sen alle ja kävin salaa kirjastossa. Kirjaston täti piti puoliani ja antoi minun lainata salaa vaikka äitini oli käynyt kirjastolla sanomassa että minulle ei saa lainata. Ei minusta normaali tullut, mutta aikuisena en ole oikeastaan lukenut mitään.
Kuin myös oli kontrolloiva äiti, huusi ja raivosi romaanien lukemisesta, olin silloin herkässä kehitysvaiheessa, enkä ole pystynyt aikuisiälläni enää oikein innostumaan kaunokirjallisuudesta.
Terapia on kaikissa riippuuvuksissa yleensä toimiva keino.