Mitä teit äitiyslomalla ennen synnytystä?
Tästä on varmaan ennenkin ollut keskustelua mutta rohkenenpa kysyä.
On niin syyllinen olo kun olen tyhjänpanttina kotona enkä saa tehtyä mitään järkevää. Vauvaa varten kaikki on valmiina, mutta olin ajatellut että teen freelancerhommia omaan tahtiin tässä kun aikaa on.
Totuus löi kasvoille aika pian äitiysloman alettua: olo on tosi kurja, väsyttää kauheasti, raskauspahoinvointikin on tullut nähtävästi takaisin tässä loppuajasta, ja vaikken synnytystä muuten pelkää niin pelkään että vauvalla on joku hätänä tai jotain sattuu. Jos se liikkuu vaisusti (normaalisti sätkii hullun lailla monta kertaa päivässä), hätäännyn ja pari tuntia menee liikelaskentaa tehdessä ja keskittymiskyky menee koko päiväksi.
Koska pidättelen oksennusta ja pohdin paljon sitä mitä uskallan syödä ettei tule ylös, en oikein pysty keskittymään siksikään.
Ja koska olo on niin kamalan kurja, pelkään että se johtuu siitä että joku on kuitenkin nyt pielessä.
Ja VAIKKA olo onkin kuin vatsatautisella, en silti pääse irti siitä ajatuksesta että kun nyt olen vaan kotona koko ajan niin kyllä jotain hyödyllistä pitäisi tehdä.
Kommentit (13)
Kudoin vauvalle villasukkia, lakkeja, peiton ja tumppuja. Kyllä on tullut tarpeeseen. Leivoin pakkaseen.
Pinosin kuusi mottia halkoja halkovajaan. Seuraavaksi uudistin viiden neliön kokoisen kukka-altaan istutukset. Sitten kokosin kaksi tuhannen palan palapeliä. Lopuksi leivoin ja kokkasin pirusti syömistä pakkaseen.
Eiköhän sun ole tärkeintä nyt vaan levätä. Ei koko ajan tarvitse olla "suorittamassa". Jos joku sulta kysyy mitä teet päivät pitkät, niin sano että pääasiassa vain lepäilet ja keräilet voimia synnytystä ja vauvaa varten:)
Jossain tv-ohjelmassa joku tuore äiti sanoi että oli vastannut ihmisten kyselyihin että "Mitä tekee päivisin nyt kun on äitiyslomalla?" näin: "Vietän aikaa vauvan kanssa." Hän sanoi että siinä on tärkein asia mitä hän tällä hetkellä tekee ja se riittää hänelle. Mun mielestä se oli hyvin sanottu.
Mulla lapset on syntyneet äitiysloman 1. päivänä, kuopus peräti viikolla 33. Eli ei ole ollut hukkapäiviä ennen synnytystä:)
Siivosin koko kämpän lattiasta kattoon. Tein ruokaa pakastimeen ja leivoin pakastimen täyteen. Lueskelin kirjoja, ulkoilin, kävelin, tapasin kavereita, laitoin vauvan vaatteita kuntoon. Kävin kaupungilla syömässä ja kavereita treffailemassa ja ostoksilla. Oli kesä, joten oli ihan kiva käydä torilla ja istua puiston penkillä lukemassa yms.
Mä keskityin lepoon ja hyvään oloon. Neuvolassa käskettiin tekemään kaikkea mikä tuntuu mukavalta; käydä kävelyllä, syödä hyvää ruokaa, nukkua paljon(!), lueskella, käydä kaupungilla, tapailla kavereita, jne.
Suosittelen kyllä ainakin nukkumaan kunnolla kun vielä pystyy. Ja tekemään asioita, mitkä ei vauvan kanssa ihan heti onnistu, esimerkiksi käydä jossain hemmotteluhieronnassa tms, elokuvissa, treffeillä miehen kanssa.
Multakin kysyttiin jatkuvasti vielä kun vauva oli syntynyt, että mitä teen päivisin. Musta se on todella absurdi kysymys! Hyvä kun ehdin itse syömään kun vauvan kanssa on niin kädet täynnä.
Tein töitä yrittäjänä ja päätin olla töissä vielä pari viikkoa, vaikka äippäloma olisi jo alkanutkin. Sitten, kun jäin kotiin pesin ja silitin niitä vauvanvaatteita (jäi muuten silitykset vauvan synnyttyä). Kuurasin kylppärin ja vaihdoin kukkamullat :D Lisäksi ulkoilin paljon ja nautin kevättalven auringosta, nukuin päiväunia ja fiilistelin joutenoloa.
Pienenä vinkkinä... Tee ruokaa pakastimeen, nyt kun on vielä paremmin aikaa kokata. Nautiskele ruokailuhetkistäsi, joita kukaan ei keskeytä juuri, kun olet ehtinyt syödä kolme ensimmäistä haarukallista! Ja nuku, kun vielä pystyt.
Nukuin, kävin kävelyillä ja lenkkeilin koiran kanssa. Lisäksi kirjastot ja lukeminen oli ehdottomasti parasta. Kävin myös lounailla ja kahviloissa istumassa, nautin yksinolosta. Muistelen tuota kuukautta ihanana aikana, sillä vointini oli erinomainen.
Lepäsin ja luin paljon. Otin rennosti. Kaikki valmistelut olin siinä vaiheessa jo tehnyt, joten niihin ei enää uponnut energiaa. Oarhaiten mulle on tosta ajasta jäänyt mieleen just se seesteisen rauhallinen olotila :)
Söin, siivosin ja shoppailin. Eli laitoin kodin kuntoon - siivosin ja raivasin joka nurkan -, söin kaikkea mistä pidin ja kävin usein kaupungilla kiertelemässä. Ihanaa aikaa :)
Olin vaan. Nautin vain siitä olemisesta.
Tsemppiä ap! Ei sun ole pakko tehdä mitään. Kurja olo varmaan kertoo siitä että olet tosissaan levon tarpeessa. Ota torkut kesken päivää, loju sohvalla ja lue lehtiä tai katso huonoja tv-ohjelmia. Ulkoile, jos jaksat, se piristää.
Nukuin aina kun pystyin. Nukuin siis päivisin ja samalla katselin esikoisen perään (tuolloin eskari) ja öisin valvoin kipeänä ja potkittuna ja katselin telkkua. Samalla virityin vauvan vuorokausirytmiin. Asun Pohjois-Suomessa ja lapset ovat syntyneet keskelle kaamosta ja vuorokausirytmi on heillä muuttunut normaaliksi vasta kun valon määrä lisääntyi.