Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sikäli ei ongelmaa, että nämä kyseiset tuotteet yritykselläni ns. viedään käsistä joten laitoin tämän tuotteen takaisin myyntiin ja se myytiin heti. Eli ei ollut mikään mauton vitsituote vaan tyylikäs ja käytännöllinen. En ymmärrä kyllä miksi lahja pitää palauttaa, vielä kyseisillä saatesanoilla.
Itse olisin vastaavassa tilanteessa ottanut lahjan vastaan kovasti kiitellen ja omassa rauhassakin sitten sovitellut tuotteen ja päättänyt tarvittavat jatkotoimenpiteet - en ikimaailmassa olisi kehdannut palauttaa lahjan antajalle tuotetta takaisin!
Ihmetyttää kyllä suuresti, jotenkin kurja fiilis jäi.
Ap
Ystäväsi on fiksumpi kuin sinä. Vanhanaikainen lahjaetiketti on typerä: jos aina kiittelee silmät loistaen asioista joista ei pidä, saa jatkossakin lahjoja joista ei tykkää. On paljon parempi suoraan sanoa, että ei pidä jostain. Silloin ei ainakaan saa samaa lajia enää. Voi olla, ettei saa sitten siltä antajalta lahjoja enää koskaan, mutta se nyt harvaa aikuista ihmistä haittaa.
Toisekseen, yhtä hyvin ystäväsi olisi voinut loukkaantua koska sinä selvästi tunnet hänet niin huonosti etkä yhtään tiedä mistä hän pitää!
Minulla on yksi tuollainen lahjojaystävä. Halusi mm. kerran väkisin ostaa minulle Paulo Coelhon kalenterin, koska olen joskus sattunut lukemaan sen kirjoja ja muistaakseni joku niistä oli aika siedettävä. Tyrkytti ja tyrkytti, koska "tää on niin sun tyyppinen ja nämä ovat niin suosittuja nykyään". Jotenkin ajattelisi että kalenteriasioistani kiinnostunut ystävä olisi huomannut että olen käyttänyt viimeiset 10 vuotta samaa kalenterimallia ja tällainen merkkiuskollisus on yleensä aika vahva vinkki tyytyväisyydestä...
No ihan kauheeta kuule että oisit saanut sen kalenterin.
Todellakin. Ystävä olisi menettänyt 20 euroa, minulle olisi tullut käyttökelvottoman kalenterin poisheittämisen vaiva ja rahan lisäksi olisi luonnonvaroja mennyt haaskuun.
Puhumattakaan siitä, että mikään tosiystävyys ei ole kyseessä silloin kun väkisin tyrkytetään jotain mikä ei ole YHTÄÄN toisen tyyliä.
Niin, kuten sanoin, aivan suorastaan tragedia tämä koko kalenterijupakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta: kyllähän tuosta paha mieli tulee. Mutta toisaalta: lämmittäisikö enemmän mieltä se, että tietäisit, että vaate lojuu käyttämättömänä ystävän vaatekaapissa? Pitäisikö hänen hillota vaatetta ihan vaan sinun mieliksesi? Lahjoja on TODELLA vaikea antaa, varsinkin vaatteita ja muita päällä pidettäviä yms. Kun jokaisella on niin oma maku. Vaikka ajattelisi, että tästä se varmasti tykkää, niin eipä välttämättä tykkää. Se voi olla joku pienikin asia, mikä häiritsee. Käyhän sitäkin (ainakin mulle), että henkarissa tai nettikaupassa kuvassa joku vaate näyttää kivalta ja itselle sopivalta, mutta sitten oikeasti sovittaessa vasta huomaa, että eipä olekaan kiva. Joten vielä haasteellisempi, kun kyseessä on joku muu kuin itse!
Eli ymmärrän kyllä molempia osapuolia, sekä antajan harmistuksen, että saajan reaktion (myös pettymyksen, koska kyllähän kaikki ilahtuu kivoista lahjoista ja on aina hankalaa tuottaa toiselle pettymys ja sanoa, ettei pidäkään lahjasta). Siksi olisin tosi tosi varovainen ostaessa vaatteita, koruja, sisustusasioita,.... mitä tahansa "esiteltävää" lahjaksi. Olen itse aika tylsäkin lahjanantaja nykyään, koska en halua tehdä huteja. En halua ostaa turhuuksia, jotka palautetaan tai jäävät kaapin nurkkaan käyttämättömänä. En halua itsellekään turhaa roinaa. Niinpä suosin esim. ruoka- ja juomalahjoja tai lahjansaajalta kysymistä, että mitä haluaisi.
Lihavoituun: miksi se pitäisi tietää?
Jos ystäväni pitää vaikka minua rumana, en sitäkään halua kuulla. En vaikka ystävyys ei siitä riipu mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman. Minusta nämä ovat ihan neutraaleja lahjoja. Pyjama oli vieläpä erityisen mieleinen, koska siinä oli kuviona fiktiivinen hahmo, josta erityisesti tykkään. Toki vaatteissakin on sopimattomilta tuntuvia lahjoja, kuten esimerkiksi alusvaatteet ja (minun mielestäni) jotkin biletysmekot, mutta en nyt puhu tuollaisista vaan ihan perusjutuista.
Toki en etäisemmille tuttaville ostaisi mitään, missä pitää tuntea toisen maku. Ja ymmärrän, että joskus voi mennä arvio ihan pieleen. Mutta jos pelaa tosi varman päälle ja vaikka ruutuisia neuleita paljon käyttävälle ihmiselle ostaa brittiläisen ruutuneuleen (minun saamani lahja), niin mikä siinä on sopimatonta?
En myöskään todellakaan ymmärrä. Ymmärrän että jos joku maanisesti lahjoittelee vaikka rumia maljakoita niistä on hyvä kauniisti mutta varmaan sävyyn kieltäytyä. Mutta että saa vaikka just villasukat ja heittää ne samantien takaisin on tökeröä ja epäystävällistä ja omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on olemassa joku sanonta, että lahjan vastaanottaminen on taitolaji. Itse pidän ystäväsi käytöstä tökerönä ja sinulla on oikeus loukkaantua. Hänellä ei ole selvästikään sivistyksen taso kovin korkea. Sivistynyt ihminen ei koskaan tekisi kuten hän.
No joo, tämä on totta. Lahjahevosen suuhun ei katsota. Mutta aikuiselle ihmiselle ei anneta vaatelahjoja, ellei tämä ole juuri toivonut sitä (esim. isoäiti toivonut uutta aamutakkia tms.). Pukeutuminen on varsinkin nykyään korostetusti niin henkilökohtainen asia, että vaatelahjan antaminen rikkoo sopivuuden ja hyvän käytöksen rajan. Siinä tullaan liian iholle. Varsinkin jos ap on kytännyt vaatteen sovitusta (ap:n mielestä ollut "hyvän näköinen"), niin siinä on kyllä tosiaankin luotu kiusallinen tilanne, josta lahjan saaja on yrittänyt (tökerösti toki) pyristellä pois, ehkäpä vielä hieman vetänyt arvostelun yli, jotta ap tajuaa tulevaisuudessa olla antamatta hänelle vaatteita.
Nimenomaan tuo iholle tunkeminen on se juttu. Muistakaa vaan mitä Ellen -äiti sanoi Scarllet O'Haralle: "Kukkia ja ehkä makeisia, kultaseni, mutta ei muuta, eikä varsinkaan vaatteita, ei edes hansikkaita tai nenäliinaa" kun puhe oli siitä millaisia lahjoja sopii ottaa vastaan herrasmiehiltä. Jos ottaa vaatetavaraa vastaan, herrasmies voi kuvitella voivansa ottaa vapauksia siitä hyvästä.
Ja mitäpä muuta vaatteen ostaminen toiselle on kuin vapauksien ottamista? Halua määritellä se toinen ihminen oman mielen mukaiseksi?
Uhhuh mikä psykoanalyysi taas.
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-agressiivisuus voi kertoa myös turhautumisesta ja pettymyksestä.
Esim. mun äitini ostelee kaikilla lahjaksi isoja tavaroita jotka ovat hänen mielestään iiiiiihania.
Ei tajua että vaikka hän niitä rakastaa, niin muut ei.
Kun puhe ei menyt perille että älä tuo tavaraa, niin aloin antaa sitä takaisin.
Lahja annetaan siksi että lahjan saaja ilahtuu siitä, ei siksi että antaja voi sitä sitten ihailla.
Tämä. Tuskinpa oli ensimmäisen epämieluisa lahja. Yleensä nämä innokkaimmat lahjojat ovat kaikkein kyvyttömimpiä näkemään, mistä se toinen oikeasti ilahtuisi. Ovat niin täynnä itseään ja omaa antamisenhaluaan ja hyväihmisyyttään.
Oletteko muuten ikinä kuulleet, että miehet antaisivat lahjoja ystävilleen? Niinpä. Miksi naistenvälisessä ystävyydessä on pakko olla aina niin touchy-feely-needy ja sitten loukkaantua, jos toinen ei satukaan vellomaan juuri saman emootion aallonharjalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-agressiivisuus voi kertoa myös turhautumisesta ja pettymyksestä.
Esim. mun äitini ostelee kaikilla lahjaksi isoja tavaroita jotka ovat hänen mielestään iiiiiihania.
Ei tajua että vaikka hän niitä rakastaa, niin muut ei.
Kun puhe ei menyt perille että älä tuo tavaraa, niin aloin antaa sitä takaisin.
Lahja annetaan siksi että lahjan saaja ilahtuu siitä, ei siksi että antaja voi sitä sitten ihailla.
Tämä. Tuskinpa oli ensimmäisen epämieluisa lahja. Yleensä nämä innokkaimmat lahjojat ovat kaikkein kyvyttömimpiä näkemään, mistä se toinen oikeasti ilahtuisi. Ovat niin täynnä itseään ja omaa antamisenhaluaan ja hyväihmisyyttään.
Oletteko muuten ikinä kuulleet, että miehet antaisivat lahjoja ystävilleen? Niinpä. Miksi naistenvälisessä ystävyydessä on pakko olla aina niin touchy-feely-needy ja sitten loukkaantua, jos toinen ei satukaan vellomaan juuri saman emootion aallonharjalla?
Mun mieheni kavereineen vaihtaa lahjoja koko ajan. Joskus osuu nappiin, joskus ei. Useat lahjat on jotain hassuja vaan, vaikka kehystetty sarjakuva. Aivan outoa olisi ojentaa lahja heti takaisin, "ei sovi mihkään, en tykkää".
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman. Minusta nämä ovat ihan neutraaleja lahjoja. Pyjama oli vieläpä erityisen mieleinen, koska siinä oli kuviona fiktiivinen hahmo, josta erityisesti tykkään. Toki vaatteissakin on sopimattomilta tuntuvia lahjoja, kuten esimerkiksi alusvaatteet ja (minun mielestäni) jotkin biletysmekot, mutta en nyt puhu tuollaisista vaan ihan perusjutuista.
Toki en etäisemmille tuttaville ostaisi mitään, missä pitää tuntea toisen maku. Ja ymmärrän, että joskus voi mennä arvio ihan pieleen. Mutta jos pelaa tosi varman päälle ja vaikka ruutuisia neuleita paljon käyttävälle ihmiselle ostaa brittiläisen ruutuneuleen (minun saamani lahja), niin mikä siinä on sopimatonta?
Jos sinulle arvottaisiin kymmenestä vaateliikkeestä ihan mitkä tahansa sekalaiset vaatteet, niin pitäisitkö niitä varmasti päälläsi? Jos sinä saat vaatelahjoja jotka aina osuvat makusi kanssa yksiin, niin joko sinulla on käynyt tuuri tai makusi on hyvin laaja. Ruutuisuus ja neulekaan ei vielä takaa sitä että juuri se ruutuneuleyksilö olisi käyttäjälle mieluinen. Miksi haluat piinata muita ihmisiä? Jos haluaa osoittaa välittämistä niin osoittaa sen sitten vaikka viettämällä aikaa tämän ihmisen kanssa, ja kertomalla että välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on olemassa joku sanonta, että lahjan vastaanottaminen on taitolaji. Itse pidän ystäväsi käytöstä tökerönä ja sinulla on oikeus loukkaantua. Hänellä ei ole selvästikään sivistyksen taso kovin korkea. Sivistynyt ihminen ei koskaan tekisi kuten hän.
Juuri näin. Ihmettelen suuresti näiden ystävääsi ymmärtävien viestien määrää. Kertoo tästä minäminäminä-ajasta taas.
Te, jotka annatte epämieluisan lahjan ihmiselle, joka ei sitä halua, niitä minäminäminä -ihmisiä olette. Koska MINÄ tykkään antaa lahjoja, toinen saa luvan ottaa vastaan ja niiaten kiittää! Koska MINÄ tykkään tästä, saa luvan toinenkin tykätä!
Lahjaetiketti on muodostunut aikana, jona ihmiset oli köyhiä ja kaikesta pulaa. Maailma on muuttunut hyvin paljon lyhyessä ajassa, ja etiketin on pakko muuttua sen mukana, tai muuten me kaikki hukumme turhaan tavaraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka idiootti antaa lahjoja aikuiselle?
Erittäin monet ihmiset koska välittävät läheisistään. Ikävä ettei sulla ole sellaisia läheisiä.
Materialla välittämisen osoittaminen kertoo aika huonoista tunnetaidoista. Annatko lapsellesikin namusia kun tahdot ilmaista välittämistä? Täsmälleen samasta tuossa on kyse.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-agressiivisuus voi kertoa myös turhautumisesta ja pettymyksestä.
Esim. mun äitini ostelee kaikilla lahjaksi isoja tavaroita jotka ovat hänen mielestään iiiiiihania.
Ei tajua että vaikka hän niitä rakastaa, niin muut ei.
Kun puhe ei menyt perille että älä tuo tavaraa, niin aloin antaa sitä takaisin.
Lahja annetaan siksi että lahjan saaja ilahtuu siitä, ei siksi että antaja voi sitä sitten ihailla.
Tämä. Tuskinpa oli ensimmäisen epämieluisa lahja. Yleensä nämä innokkaimmat lahjojat ovat kaikkein kyvyttömimpiä näkemään, mistä se toinen oikeasti ilahtuisi. Ovat niin täynnä itseään ja omaa antamisenhaluaan ja hyväihmisyyttään.
Oletteko muuten ikinä kuulleet, että miehet antaisivat lahjoja ystävilleen? Niinpä. Miksi naistenvälisessä ystävyydessä on pakko olla aina niin touchy-feely-needy ja sitten loukkaantua, jos toinen ei satukaan vellomaan juuri saman emootion aallonharjalla?
Mun mieheni kavereineen vaihtaa lahjoja koko ajan. Joskus osuu nappiin, joskus ei. Useat lahjat on jotain hassuja vaan, vaikka kehystetty sarjakuva. Aivan outoa olisi ojentaa lahja heti takaisin, "ei sovi mihkään, en tykkää".
Olette ehkä aika nuoria? Huomaatte, kun kymmenen vuotta on kulunut, että minkälainen kaaos jokaisen kotona on, kun joka paikka on täynnä hassuja lahjaesineitä ja epäsopivia vaatteita. Ei naurata kun tekee muuttoa tai suursiivousta, nimimerkillä kokemusta on ja nykyään en enää vastaanota enkä anna lahjoja.
"Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman"
Minä haluan itse valita kaikki nuo vaatteet. Olen tosi nirso esim neuleen mallin ja materiaalin suhteet, esim todella monet kuristavat kaulasta tai kutittavat niin että jää käyttämättä. Sama kaulahuivin kanssa - minulla on 3 huivia, en tarvitse enkä halua lisää. Käytän samoja vaatteita vuosikausia tai jopa kymmeniä, ja jos haluan neljännen huivin jota käyttäisin 10+ vuotta, niin haluan ehdottomasti valita sen itse niin että se on täydellinen. Pyjamaa en käytä, se jäisi myös turhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman. Minusta nämä ovat ihan neutraaleja lahjoja. Pyjama oli vieläpä erityisen mieleinen, koska siinä oli kuviona fiktiivinen hahmo, josta erityisesti tykkään. Toki vaatteissakin on sopimattomilta tuntuvia lahjoja, kuten esimerkiksi alusvaatteet ja (minun mielestäni) jotkin biletysmekot, mutta en nyt puhu tuollaisista vaan ihan perusjutuista.
Toki en etäisemmille tuttaville ostaisi mitään, missä pitää tuntea toisen maku. Ja ymmärrän, että joskus voi mennä arvio ihan pieleen. Mutta jos pelaa tosi varman päälle ja vaikka ruutuisia neuleita paljon käyttävälle ihmiselle ostaa brittiläisen ruutuneuleen (minun saamani lahja), niin mikä siinä on sopimatonta?
Jos sinulle arvottaisiin kymmenestä vaateliikkeestä ihan mitkä tahansa sekalaiset vaatteet, niin pitäisitkö niitä varmasti päälläsi? Jos sinä saat vaatelahjoja jotka aina osuvat makusi kanssa yksiin, niin joko sinulla on käynyt tuuri tai makusi on hyvin laaja. Ruutuisuus ja neulekaan ei vielä takaa sitä että juuri se ruutuneuleyksilö olisi käyttäjälle mieluinen. Miksi haluat piinata muita ihmisiä? Jos haluaa osoittaa välittämistä niin osoittaa sen sitten vaikka viettämällä aikaa tämän ihmisen kanssa, ja kertomalla että välittää.
Lahjan antaminen on "piinaamista"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-agressiivisuus voi kertoa myös turhautumisesta ja pettymyksestä.
Esim. mun äitini ostelee kaikilla lahjaksi isoja tavaroita jotka ovat hänen mielestään iiiiiihania.
Ei tajua että vaikka hän niitä rakastaa, niin muut ei.
Kun puhe ei menyt perille että älä tuo tavaraa, niin aloin antaa sitä takaisin.
Lahja annetaan siksi että lahjan saaja ilahtuu siitä, ei siksi että antaja voi sitä sitten ihailla.
Tämä. Tuskinpa oli ensimmäisen epämieluisa lahja. Yleensä nämä innokkaimmat lahjojat ovat kaikkein kyvyttömimpiä näkemään, mistä se toinen oikeasti ilahtuisi. Ovat niin täynnä itseään ja omaa antamisenhaluaan ja hyväihmisyyttään.
Oletteko muuten ikinä kuulleet, että miehet antaisivat lahjoja ystävilleen? Niinpä. Miksi naistenvälisessä ystävyydessä on pakko olla aina niin touchy-feely-needy ja sitten loukkaantua, jos toinen ei satukaan vellomaan juuri saman emootion aallonharjalla?
Mun mieheni kavereineen vaihtaa lahjoja koko ajan. Joskus osuu nappiin, joskus ei. Useat lahjat on jotain hassuja vaan, vaikka kehystetty sarjakuva. Aivan outoa olisi ojentaa lahja heti takaisin, "ei sovi mihkään, en tykkää".
Olette ehkä aika nuoria? Huomaatte, kun kymmenen vuotta on kulunut, että minkälainen kaaos jokaisen kotona on, kun joka paikka on täynnä hassuja lahjaesineitä ja epäsopivia vaatteita. Ei naurata kun tekee muuttoa tai suursiivousta, nimimerkillä kokemusta on ja nykyään en enää vastaanota enkä anna lahjoja.
Ei, me ollaan kuuskyt!
Osaan hankkiutua tarpeettomista tavaroista eroon loukkaamatta ystävien tunteita. Ei ole iso homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka idiootti antaa lahjoja aikuiselle?
Erittäin monet ihmiset koska välittävät läheisistään. Ikävä ettei sulla ole sellaisia läheisiä.
Materialla välittämisen osoittaminen kertoo aika huonoista tunnetaidoista. Annatko lapsellesikin namusia kun tahdot ilmaista välittämistä? Täsmälleen samasta tuossa on kyse.
-eri-
Ei ole, et ymmärrä lahjan antamisen merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on olemassa joku sanonta, että lahjan vastaanottaminen on taitolaji. Itse pidän ystäväsi käytöstä tökerönä ja sinulla on oikeus loukkaantua. Hänellä ei ole selvästikään sivistyksen taso kovin korkea. Sivistynyt ihminen ei koskaan tekisi kuten hän.
Juuri näin. Ihmettelen suuresti näiden ystävääsi ymmärtävien viestien määrää. Kertoo tästä minäminäminä-ajasta taas.
Te, jotka annatte epämieluisan lahjan ihmiselle, joka ei sitä halua, niitä minäminäminä -ihmisiä olette. Koska MINÄ tykkään antaa lahjoja, toinen saa luvan ottaa vastaan ja niiaten kiittää! Koska MINÄ tykkään tästä, saa luvan toinenkin tykätä!
Lahjaetiketti on muodostunut aikana, jona ihmiset oli köyhiä ja kaikesta pulaa. Maailma on muuttunut hyvin paljon lyhyessä ajassa, ja etiketin on pakko muuttua sen mukana, tai muuten me kaikki hukumme turhaan tavaraan.
Ei pidä paikkaansa, ei liity pula-aikaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka idiootti antaa lahjoja aikuiselle?
Erittäin monet ihmiset koska välittävät läheisistään. Ikävä ettei sulla ole sellaisia läheisiä.
Miksi sidot tavaran ja välittämisen samaksi asiaksi?
Kyllä lahja voi olla joku muukin kuin esine tai vaate tai ruoka, mutta lahjat yleensäkin nyt vaan ovat ihmisten ikiaikainen tapa osoittaa että välittää. Ei luolamies Oghkään välttämättä tykännyt niistä marjoista joita Purhg toi sille, mutta sillä oli käytöstavat ja se laittoi ne marjat sivuun ja sitten myöhemmin antoi jollekin joka tykkää niistä. Koska se lahjanvaihdon tapahtuma itsessään on "merkityksellinen" traditio.
Tapa on muodostunut aikana, jolloin vähän kaikesta oli pulaa. Lahjan antaja saattoi viestiä toisaalta vaurauttaan, toisaalta välittämistä, ja lahjalla oli merkitystä saajalle.
Nykyään, kun kaikella on kaikkea liiankin kanssa, lahjat eivät viesti enää yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sikäli ei ongelmaa, että nämä kyseiset tuotteet yritykselläni ns. viedään käsistä joten laitoin tämän tuotteen takaisin myyntiin ja se myytiin heti. Eli ei ollut mikään mauton vitsituote vaan tyylikäs ja käytännöllinen. En ymmärrä kyllä miksi lahja pitää palauttaa, vielä kyseisillä saatesanoilla.
Itse olisin vastaavassa tilanteessa ottanut lahjan vastaan kovasti kiitellen ja omassa rauhassakin sitten sovitellut tuotteen ja päättänyt tarvittavat jatkotoimenpiteet - en ikimaailmassa olisi kehdannut palauttaa lahjan antajalle tuotetta takaisin!
Ihmetyttää kyllä suuresti, jotenkin kurja fiilis jäi.
Ap
Ystäväsi on fiksumpi kuin sinä. Vanhanaikainen lahjaetiketti on typerä: jos aina kiittelee silmät loistaen asioista joista ei pidä, saa jatkossakin lahjoja joista ei tykkää. On paljon parempi suoraan sanoa, että ei pidä jostain. Silloin ei ainakaan saa samaa lajia enää. Voi olla, ettei saa sitten siltä antajalta lahjoja enää koskaan, mutta se nyt harvaa aikuista ihmistä haittaa.
Toisekseen, yhtä hyvin ystäväsi olisi voinut loukkaantua koska sinä selvästi tunnet hänet niin huonosti etkä yhtään tiedä mistä hän pitää!
Minulla on yksi tuollainen lahjojaystävä. Halusi mm. kerran väkisin ostaa minulle Paulo Coelhon kalenterin, koska olen joskus sattunut lukemaan sen kirjoja ja muistaakseni joku niistä oli aika siedettävä. Tyrkytti ja tyrkytti, koska "tää on niin sun tyyppinen ja nämä ovat niin suosittuja nykyään". Jotenkin ajattelisi että kalenteriasioistani kiinnostunut ystävä olisi huomannut että olen käyttänyt viimeiset 10 vuotta samaa kalenterimallia ja tällainen merkkiuskollisus on yleensä aika vahva vinkki tyytyväisyydestä...
No ihan kauheeta kuule että oisit saanut sen kalenterin.
Todellakin. Ystävä olisi menettänyt 20 euroa, minulle olisi tullut käyttökelvottoman kalenterin poisheittämisen vaiva ja rahan lisäksi olisi luonnonvaroja mennyt haaskuun.
Puhumattakaan siitä, että mikään tosiystävyys ei ole kyseessä silloin kun väkisin tyrkytetään jotain mikä ei ole YHTÄÄN toisen tyyliä.
Niin, kuten sanoin, aivan suorastaan tragedia tämä koko kalenterijupakka.
Miksi haluat antaa ihmiselle lahjoja, joita he eivät halua? Eihän silloin ole kysymys välittämisestä tai ilahduttamisesta, vaan sinun omien tarpeidesi tyydyttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman. Minusta nämä ovat ihan neutraaleja lahjoja. Pyjama oli vieläpä erityisen mieleinen, koska siinä oli kuviona fiktiivinen hahmo, josta erityisesti tykkään. Toki vaatteissakin on sopimattomilta tuntuvia lahjoja, kuten esimerkiksi alusvaatteet ja (minun mielestäni) jotkin biletysmekot, mutta en nyt puhu tuollaisista vaan ihan perusjutuista.
Toki en etäisemmille tuttaville ostaisi mitään, missä pitää tuntea toisen maku. Ja ymmärrän, että joskus voi mennä arvio ihan pieleen. Mutta jos pelaa tosi varman päälle ja vaikka ruutuisia neuleita paljon käyttävälle ihmiselle ostaa brittiläisen ruutuneuleen (minun saamani lahja), niin mikä siinä on sopimatonta?
Jos sinulle arvottaisiin kymmenestä vaateliikkeestä ihan mitkä tahansa sekalaiset vaatteet, niin pitäisitkö niitä varmasti päälläsi? Jos sinä saat vaatelahjoja jotka aina osuvat makusi kanssa yksiin, niin joko sinulla on käynyt tuuri tai makusi on hyvin laaja. Ruutuisuus ja neulekaan ei vielä takaa sitä että juuri se ruutuneuleyksilö olisi käyttäjälle mieluinen. Miksi haluat piinata muita ihmisiä? Jos haluaa osoittaa välittämistä niin osoittaa sen sitten vaikka viettämällä aikaa tämän ihmisen kanssa, ja kertomalla että välittää.
Ei, kyllä minä yleensä tykkään valita itse vaatteeni. Mutta en ilmeisesti ole kovin nirso, ja harvoin tulee vastaan vaatetta, jota en voisi kuvitellakaan missään nimessä käyttäväni. Minkä tahansa vaatteen voi saada näyttämään hyvältä. Enkä minä lahjaksi mitään megaolkatoppaus-kasaribleisereitä ole saanutkaan. Ihan neutraaleja juttuja.
Se ruutuneule on kiva, ja ehkä jos olisin itse ollut kaupassa valitsemassa olisin voinut valita jonkin erilaisen, mutta se että sen antoi minulle ystäväni, on siinä ekstraa. Pusero muistuttaa minua aina hänestä. Onko se sitten harvinaista, että tulee hyvä mieli siitä, että tavara muistuttaa hyvästä ystävästä? En tiedä. Minulla on myös hopeariipus, jossa on helmi. Olisinko itse sellaisen omilla rahoillani ostanut? En välttämättä. Mutta minulla ja neljällä muulla kaverillani on sellainen. Yksi rakas ystävä antoi koko kaveriporukalle samanlaiset (ja itselleen myös). Se tekee riipuksesta spesiaalin. Onko tällainen ajattelu omituista? En tiedä. Ehkä AV:llä se sitten on.
En minä piinaa ketään. Nämä vaatteet olivat minun saamiani lahjoja, ei antamiani. Ja yleensä kyselen ihmisiltä lahjatoiveita.
Vierailija kirjoitti:
"Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman"
Minä haluan itse valita kaikki nuo vaatteet. Olen tosi nirso esim neuleen mallin ja materiaalin suhteet, esim todella monet kuristavat kaulasta tai kutittavat niin että jää käyttämättä. Sama kaulahuivin kanssa - minulla on 3 huivia, en tarvitse enkä halua lisää. Käytän samoja vaatteita vuosikausia tai jopa kymmeniä, ja jos haluan neljännen huivin jota käyttäisin 10+ vuotta, niin haluan ehdottomasti valita sen itse niin että se on täydellinen. Pyjamaa en käytä, se jäisi myös turhaksi.
No sitten hyvät ystäväsi varmaan tuntevat nirsoutesi ja minimalismisi eivätkä osta sinulle vaatteita.
Alue: Aihe vapaa
Näetkö nyt, miten huonosti toimii tuo "ajatus on tärkein ja aina pitää kiittää" -ajattelu? Äitisi haaskaa ikuisesti rahojaan ja sinulla pyörii ikuisesti nurkissa romua mistä et pidä. Ei ole lainkaan ratkaisukeskeistä aina vain kiittää.
Ja muutenkin, jos lahja ei ole mieleinen, on aivan selvää että antaja EI ole ajatellut saajaa, vaan itseään! Epämieluisa lahja kertoo, että antaja antaja jotain mistä itse tykkää, uhraamatta ajatustakaan sille, millainen ihminen vastaanottaja on. Ja tästä itsekeskeisyydestä pitäisi vielä saajan olla kiitollinen koska, hei, ajatus on tärkein, vaikkei minua siinä ajateltukaan?
Minulla on vähän sama kuvio syntymäpäiväonnitteluiden kanssa. Itse en vietä syntymäpäiviä, enkä onnitteluita halua. Silti ihmiset sitkeästi onnittelevat. Pitäisikö minun olla kiitollinen, kun ajattelevat minua? Paitsi että EIVÄT ajattele, vaan itseään. Heille tulee hyvä mieli kun muistavat jonkun syntymäpäivän, mitäpä siitä että onniteltavat ei TAHDO onnitteluita ja on sen tehnyt selväksi.