Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ihmettelee lapsiperheiden kotityöriitoja
02.02.2014 |
Me olemme lapseton pariskunta. Kumpikaan meistä ei pidä kotitöistä mutta emme oikein siedä sotkujakaan. Olemme yhdessä sopineet,
- kuinka paljon olemme valmiita käyttämään kotitöihin aikaa
- mitkä kotityöt täytyy tehdä päivittäin, mitkä viikoittain
- miten voimme vähentää välttämättömien kotitöiden määrää
- miten ja millä välineillä kotityöt onnistuvat helpoiten.
Käytämme kotitöihin korkeintaan puoli tuntia päivässä ja loput hoitaa palkattu siivooja. Kun siistimme paikkoja, teemme sen yhdessä ja samaan aikaan.
Olemme tietoisesti valinneet, että kotitöistä ei tule meille mitään valtakonfliktia. Kumpikaan ei leiki marttyyriä, kumpikaan ei nalkuta, kumpikaan ei koeta pakottaa omaa siisteyskäsitystään toiselle. Teemme yhdessä sen, mitä yhdessä on sovittu, emmekä stressaa turhasta.
Elämän on kuitenkin tarkoitus olla helppoa ja hauskaa.
Kommentit (65)
Meillä ei ole ollut kotityöriitoja. Ei ennen eikä jälkeen lasten. Kummatkin tekee tasapuolisesti sen mitä pitää. Mutta se kotitöiden määrä on ihan eri tasolla sitten kun niitä lapsia tulee. Ihan vaan tiedoksi lapsettomalle :)
Ja se aika kuitenkin mitä niihin voi käyttää on rajallisempi, johtuen siitä lapsesta. Ja oma jaksaminen on usein vähäisempää risaisempien yöunien takia. Ja silloin kun sitä aikaa saa irti lapsista, niin aika usein vaikka se sohvalla makaaminen tai mikä tahansa rentouttava tekeminen olisi paljon houkuttelevampaa kuin imuriin tarttuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile tehdä ruoka 5 kertaa päivässä vaikka 4 hengelle? Ja tee se samalla kun vahdit ja pidät kurissa muutaman lapsen. ja teet joka päivä, joka viikko joka kuukausi, vuosi vuoden perään.
Se kotitöiden määrä vähintään triplaantuu, kun on lapsia. Siis vähintään. Aika usein se, joka jää laps(i)en kanssa kotiin, huomaa muutoksen kotitöiden määrässä, mutta toinen osapuoli ei. Kotona oleva ottaa koko ajan tontilleen lisää niitä kotitöitä, ja sitten ollaankin varsinaisessa tänka på-tilanteessa, kun molemmat ovat palanneet töihin. Tutkimusten mukaan kun se vanhempainvapaan aikainen työnjako jää lapsiperheissä päälle vuosikausiksi vaikka molemmat olisi töissä. Tästä ne riidat syntyy.
Lisäksi siivoaminen rauhassa on aivan eri juttu kuin siivoaminen taaperon parin kanssa. Se on kuin tulipalon sammuttamista, syntäät sinne missä palaa juuri sillä hetkellä, pääsemättä nauttimaan kokonaisvaltaisesta siisteydestä. Siivoaminen pienten lasten kanssa on kaikkea muuta kuin tehokasta: kuvittele kuinka paljon saat puolessa tunnissa aikaan tällä hetkellä. Kuvittele nyt, että sen puolen tunnin sisällä tulisi 10 keskeytystä. Mieti juuri imuroineesi keittiö, jatkat siitä eteiseen. Imuroiduttuasi eteisen, palaa takaisin keittiöön. Nyt lattialla on murot ja maito. Siivoa ne (tai jäkätä lapsellesi ja pistä hänet siivoamaan.) Palaat eteiseen. Joku on tullut juuri kuraisilla kengillä sisään. Aloita alusta. Palattuasi keittiöön, on nuorimmaisesi tyhjentänyt alakaapin sisällön lattialla. Mutta whatever, ei onneksi murusia, vain muoviastiat. Mutta oho, ny onkin ruoka-aika, alat valmistella ruokaa. Lasten kanssa valmistat ja siivoat keittiön aamuin illoin, kaksi lämmintä ateriaa, välipalat. Kun ei ollut lapsia, se oli hätäinen aamupala ja illalla jotain miehen kanssa yhdessä kokatessa. Ja pienten lasten ollessa kyseessä, jok'ikinen kerta, siis jok'ikinen kerta, se keittiön lattia on täynnä ruokaa. Eikun hakemaan taas räsyä ja sitä imuria...
... Ja mies edelleen imuroi joka toinen viikko, kuten oli sovittu aikaa ennen lapsia.
Ps. Tämän takia monelle naiselle YKSIN siivoaminen on jopa sitä kuuluisaa "omaa aikaa", jopa rentouttavaa. Kunnes perhe palaa puistosta kotiin...
Lapseton ei voi tietää millaista se on kun lapsia tulee. Kotityöt on moninkertaistuneet, aina olisi jotain tehtävää. Jos ei mitään muuta niin pyykkiä!
Ei mulla ollut mitään ongelmaa silloinkaan kun elin lapsen kanssa kaksistaan kun lapsi oli 6-8 vuotias, lapsi sotki vaan oman huoneensa, eikä ruoka tarvinnut pahemmin laittaa kun lapsi söi kaksi kertaa päivässä päiväkodissa. Omat sotkuni sain siivottua hetkessä, lapsi siivosi omat lelunsa huoneensa lattialta. Parin viikon välein imurointi, lattian pesu, pölyjen pyyhkiminen. Kun asunnossa asui vain kaksi ihmistä, ja suurimman osan päivää oli pois kotoa, ei sotkua tullut. Pyykinpesuakaan ei kovin paljon, ja kylppärikään ei ollut kovin likainen koskaan.
Toista se on nyt kun meitä on isompi perhe, olen lasten kanssa kotona, ja joka päivä pitää laittaa ruokaa, lapset kantaa lelunsa ympäri kämppää päivän mittaan, kaikkea tavaraa on enemmän, asunto on 130 neliötä 65 neliön sijaan. Pyykkimäärä on vähintään kaksinkertainen, tiskimäärä samoin, paikat likaantuu ja pölyyntyy enemmän mitä enemmän aikaa ja porukkaa on, koko ajan ihmisiä ramppaa edestakisin, sisään ja ulos, hiekkaa kulkeutuu sisälle ihan eri määrät.
En käsitä miten joku ei tätä asiaa ymmärrä, että mitä enemmän on ihmisiä samassa tilassa, sitä enemmän sotkua, ja mitä pidemmän aikaa vuorokaudessa on ihmisiä samassa tilassa, sitä enemmän sotkua, ja sitä että mitä isompi tila, sitä pidempi aika menee siivoamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kyllä saa lapsiperhe-elämän kuulostamaan tosi kamalalta. Ehkä se johtuu lapsimäärästä. Meillä 1lapsi, olen aina saanut siivottua hyvin, kotityöt eivät ole tuntuneet edes tuplaantuneen lapsen myötä. Toki lapsi levittää leluja, mutta pian oppii ne keräämäänkin. Pyykkiä tulee ehkä koneellinen tai kaksi viikossa enemmän, mutta kone nekin pesee, ei tartte nyrkkipyykätä.
Ruokaa laittaisin joka tapauksessa oli sitten sitä syömässä 1lapsi enemmän tai ei.
Ja kyllä siististä kodista, rauhallisesta kahvitauosta tai vaikka päiväunista voi nauttia myös lapsiperheessä.
älä puhu ap sellaista asioista mistä et tiedä mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yhden lapsen äiti nyt on sama kuin ssinkku. Nyt puhutaan perheistä.
Jos lapsettomana keittiö piti imuroida/pestä 1-2 kertaa viikossa, niin kun lapset pieniä niin se imuroitiin/pestiin noin 35 kertaa, siis joka aterian jälkeen.
Ei kotitöitä kukaan normaali edes huomaa tai tullut mieleenkään siivoojaa palkataan kun ei lapsia ollut, silti aina puhdasta ja siistiä koska tavaraakin oli vähemmän ja jokainen laittaa omat sotkunsa heti niin ei tarvitse mitään siivota, join teekupin, saman tien pesaisin. jne eli ei siivousta koskaan tai kotitöitä ollenkaan. Jos teki jonkun padan kerran päivässä niin sitä söi 2 henkeen vielä seuraavana. Eli ehkä joka toinen päivä ruoanlaittoa.
Lisäksi lastenhoito siihen päälle, et pysty mitenkään arvioida työn määrää lapsettomana, monen miehenkin mielestä ansiotyössä /palkkatyössä laiskotellaan, jos sitä vertaa koti-isän tai äidin työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapsia inhosin siivousta kaikenlaisissa tilanteissa. Lapset saatuani haaveilen, miten ihanaa olisi siivota joskus rauhassa. Turhauttavaa on se, että vaikka miten pyykkäät, imuroit, peset ja puunaat, se ei vain näy missään. Lapsettomana sentään näki joskus pyykkikorin pohjan tai sai nauttia päivän puhtaasta keittiön lattiasta.
Kotitöiden määrä totta kai lisääntyy lasten synnyttyä. Pyykin määrä lisäntyy (varsinkin jos käyttää kestovaippoja), ruokaa/syötävää on laitettava useamman kerran päivässä. Lapsi/lapset tuottavat työtä monin eri tavoin. Kotitöihin käytettävä aika ei ole enää niin suuri, koska lapsia ei voi kaikissa tilanteissa ottaa mukaan puuhiin ja toisaalta lasten kanssa menee aikaa niin perushoitotilanteissa kuin leikeissä ja yhteisissä touhuissakin. Kotitöihin kuuluvat mielestäni myös kaupassa käynnit (päivittäistavaroiden lisäksi vaatteiden ja kaikenlaisten varusteiden ostamiseen kuluu aikaa enemmän). Tämä on faktaa.
Ei perhe-elämän silti tarvitse olla ankeaa ja riitaisaa, mutta kummaltakin tarvitaan joustavuutta ja ymmärrystä siihen, että elämä muuttuu vääjäämättä lasten synnyttyä monin tavoin, myös kotitöiden lisääntymisen ja jaon suhteen.
Ja sitten kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa, taas elämä ja kotitöiden jako muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:16"]
Kokeile tehdä ruoka 5 kertaa päivässä vaikka 4 hengelle? Ja tee se samalla kun vahdit ja pidät kurissa muutaman lapsen. ja teet joka päivä, joka viikko joka kuukausi, vuosi vuoden perään.
[/quote]
Mieluummin en kokeile, kiitos vain. :) Minusta on juuri hyvä, että voi kokata omien mieltymysten mukaisesti sellaista ruokaa kuin haluaa itse syödä. Emme mekään aina jaksa kokata, vaan välillä haetaan noutoruokaa tai piipahdetaan ravintolassa. -ap
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:16"]
Kokeile tehdä ruoka 5 kertaa päivässä vaikka 4 hengelle? Ja tee se samalla kun vahdit ja pidät kurissa muutaman lapsen. ja teet joka päivä, joka viikko joka kuukausi, vuosi vuoden perään.
[/quote]
Mieluummin en kokeile, kiitos vain. :) Minusta on juuri hyvä, että voi kokata omien mieltymysten mukaisesti sellaista ruokaa kuin haluaa itse syödä. Emme mekään aina jaksa kokata, vaan välillä haetaan noutoruokaa tai piipahdetaan ravintolassa. -ap
[/quote]
Jaahas. Tämäkin ketju kääntyy kohta vela-ketjuksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:19"]
Ps. Tämän takia monelle naiselle YKSIN siivoaminen on jopa sitä kuuluisaa "omaa aikaa", jopa rentouttavaa. Kunnes perhe palaa puistosta kotiin...
[/quote]Hui, kuulostaapa ikävältä. En osaa kuvitella, että haaveilisin pääseväni siivoamaan. Minulle oma aika on ennemminkin lukemista, kirjoittamista, lenkillä käymistä, kynsien laittoa, fillarin huoltoa... Etkö tosiaan saa järjestettyä edes tuntia päivässä tällaisia juttuja varten? Vai eikö asia tunne enää tärkeältä, kun on lapset?
En siis mitenkään tuomitse, ihmettelen vain. -ap
Provo. Että tunti omaa aikaa päivässä?
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:19"]
Ps. Tämän takia monelle naiselle YKSIN siivoaminen on jopa sitä kuuluisaa "omaa aikaa", jopa rentouttavaa. Kunnes perhe palaa puistosta kotiin...
[/quote]Hui, kuulostaapa ikävältä. En osaa kuvitella, että haaveilisin pääseväni siivoamaan. Minulle oma aika on ennemminkin lukemista, kirjoittamista, lenkillä käymistä, kynsien laittoa, fillarin huoltoa... Etkö tosiaan saa järjestettyä edes tuntia päivässä tällaisia juttuja varten? Vai eikö asia tunne enää tärkeältä, kun on lapset?
En siis mitenkään tuomitse, ihmettelen vain. -ap
[/quote]
Tunti päivässä? No joo ei todellakaan! Tunti viikossa saattaa jopa onnistua.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 22:02"]
Provo. Että tunti omaa aikaa päivässä?
[/quote]Ei ole provo! Itse en vain kestäisi, jos en saisi ainakin sitä tuntia päivässä ihan vain yksinolemiseen. Mieluiten tietysti useampi. Esimerkiksi kirjoittaminen on sellainen harrastus, että se vaatii pitkiä keskittyneitä työskentelyjaksoja. -ap
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:19"]
Ps. Tämän takia monelle naiselle YKSIN siivoaminen on jopa sitä kuuluisaa "omaa aikaa", jopa rentouttavaa. Kunnes perhe palaa puistosta kotiin...
[/quote]Hui, kuulostaapa ikävältä. En osaa kuvitella, että haaveilisin pääseväni siivoamaan. Minulle oma aika on ennemminkin lukemista, kirjoittamista, lenkillä käymistä, kynsien laittoa, fillarin huoltoa... Etkö tosiaan saa järjestettyä edes tuntia päivässä tällaisia juttuja varten? Vai eikö asia tunne enää tärkeältä, kun on lapset?
En siis mitenkään tuomitse, ihmettelen vain. -ap
[/quote]
Kyse on enemmänkin siitä, että kotitöihin käytetty "turha" aika turhauttaa. Mielellään käytän "omaa aikaani" joskus tehokkaasti siivoten viikonloppuna kun miehellä vetovastuu lapsista (meillä siis pieniä lapsia ja olen tällä hetkellä kotona). Kun siivoaa yksin, voi samalla kuunnella vaikka hyvää musiikkia tai äänikirjaa. Saa hetkittäisen hallinnan tunteen sekasorrosta. Saa lyhyessä ajassa aikaa paljon, se palkitsee. Meillä on kyllä tasainen sekasorto nykyään aina, vaikken ole koskaan elämässäni siivonnut näin paljoa. Siivoan sitten viikolla tai viikonloppuna. Ja siis, meillä mieskin kokkaa ja siivoaa. Ennen lapsia jopa minua enemmän. Mutta sitten... suhdanteet muuttuivat ne meilläkin.
Tunti omaa aikaa päivässä? Juu ei. :) T. 22
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:19"]
Ps. Tämän takia monelle naiselle YKSIN siivoaminen on jopa sitä kuuluisaa "omaa aikaa", jopa rentouttavaa. Kunnes perhe palaa puistosta kotiin...
[/quote]Hui, kuulostaapa ikävältä. En osaa kuvitella, että haaveilisin pääseväni siivoamaan. Minulle oma aika on ennemminkin lukemista, kirjoittamista, lenkillä käymistä, kynsien laittoa, fillarin huoltoa... Etkö tosiaan saa järjestettyä edes tuntia päivässä tällaisia juttuja varten? Vai eikö asia tunne enää tärkeältä, kun on lapset?
En siis mitenkään tuomitse, ihmettelen vain. -ap
[/quote]
Kyse on enemmänkin siitä, että kotitöihin käytetty "turha" aika turhauttaa. Mielellään käytän "omaa aikaani" joskus tehokkaasti siivoten viikonloppuna kun miehellä vetovastuu lapsista (meillä siis pieniä lapsia ja olen tällä hetkellä kotona). Kun siivoaa yksin, voi samalla kuunnella vaikka hyvää musiikkia tai äänikirjaa. Saa hetkittäisen hallinnan tunteen sekasorrosta. Saa lyhyessä ajassa aikaa paljon, se palkitsee. Meillä on kyllä tasainen sekasorto nykyään aina, vaikken ole koskaan elämässäni siivonnut näin paljoa. Siivoan sitten viikolla tai viikonloppuna. Ja siis, meillä mieskin kokkaa ja siivoaa. Ennen lapsia jopa minua enemmän. Mutta sitten... suhdanteet muuttuivat ne meilläkin.
Tunti omaa aikaa päivässä? Juu ei. :) T. 22
Meillä ei ollut tuollaista edes ennen lapsia, meillä on ihan erilaiset mielipiteet tarvittavasta siisteyden tasosta että siitä minkä verran aikaa siivoamiseen halutaan käyttää.
Noin kaksi kuukautta ennen häitä harkitsin naimisiinmenon peruuttamista tästä syystä, mutta sitten ajattelin että eihän ihmisnainen nyt voi niin kranttu olla että tällaisen antaa tulla rakkauden tielle... No, nyt 15 vuotta myöhemmin ne samat asiat suututtavat ihan yhtä paljon.
Lapsia tästä ei käy syyttäminen, omaa tyhmyyttä kun en kuunnellut itseäni aikanaan. Onnea vain ap:lle ja puolisolleen, heillä on tosi hyvän kuuloinen suhde.