Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ihmettelee lapsiperheiden kotityöriitoja
02.02.2014 |
Me olemme lapseton pariskunta. Kumpikaan meistä ei pidä kotitöistä mutta emme oikein siedä sotkujakaan. Olemme yhdessä sopineet,
- kuinka paljon olemme valmiita käyttämään kotitöihin aikaa
- mitkä kotityöt täytyy tehdä päivittäin, mitkä viikoittain
- miten voimme vähentää välttämättömien kotitöiden määrää
- miten ja millä välineillä kotityöt onnistuvat helpoiten.
Käytämme kotitöihin korkeintaan puoli tuntia päivässä ja loput hoitaa palkattu siivooja. Kun siistimme paikkoja, teemme sen yhdessä ja samaan aikaan.
Olemme tietoisesti valinneet, että kotitöistä ei tule meille mitään valtakonfliktia. Kumpikaan ei leiki marttyyriä, kumpikaan ei nalkuta, kumpikaan ei koeta pakottaa omaa siisteyskäsitystään toiselle. Teemme yhdessä sen, mitä yhdessä on sovittu, emmekä stressaa turhasta.
Elämän on kuitenkin tarkoitus olla helppoa ja hauskaa.
Kommentit (65)
Meilläkin oli tuollaista silloin, kun ei ollut lapsia! Tai no, siivooja ei käynyt silloin (nyt käy) mutta enpä osannut kuvitella miten kaikki muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, meillä minä aikuistuin myöhemmin kuin mies ja tajusin vasta lasten synnyttyä alkaa tehdä oman osani. Sitä ennen lorvailin just siihen rasittavaan "ei MUA sotku haittaa" -tyyliin.
Välillä on itse pakko ihmetellä sitä, miten vaikeaa ihmisten on asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kenkiin. Mistä syntyy tämä kykenemättömyys nostaa katsetta omasta navasta?
No siinähän ihmettelet. Lapsiperheessä kotitöiden määrä on ihan eri sfääreissä kuin lapsettomalla pariskunnalla. Ja aikaa niihin on paljon vähemmän. Ja yöunetkin on risaisemmat.
Ei meillä ollut mietitty mitään enkä edes huomannut kotitöitä koska eipä kotitöitä ollut ennen lapsia. Mekin olimme opiskelijoita ja söimme kerran päivässä koululla. Ruokaa tarvitsi tehdä ja kattaa pöytää toooosi harvoin, ennen lapsia.
Jos ennen lapsia tein kotitöitä tunnin pari viikossa kuten mieskin ja silti oli puhdasta ja siistiä (kaksio, ei paljon tavaraa), niin nyt jos molemmat tekevät esim. 5 tuntia päivässä niin samaa siisteystasoa ei ole.
sinun kannattaa mennä johonkin lapsiperheeseen käymään niin et jaksa ihmetelä tyhmyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:56"]
Meilläkin oli tuollaista silloin, kun ei ollut lapsia! Tai no, siivooja ei käynyt silloin (nyt käy) mutta enpä osannut kuvitella miten kaikki muuttui.
[/quote]
Näin meilläkin. Sotkun, pyykin ja ruoan määrä moninkertaistui lasten myötä. Käytettävä aika väheni. Kummasti lasten sotkut, vaatteet, ruoat olivatkin minun vastuullani. Ennen tehtiin kotityöt puoliksi.
Sinä lapseton. Niin moni asia muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsia. Ja se, mikä lisääntyy huimasti, on kotitöiden määrä. Pyykkiä, sotkua, tavaraa, järjesteltävää paljon enemmän. Sanoit myös, että teette yhdessä... kun lapset ovat tietyssä iässä, ei tämäkään ehkä onnistu, sillä toinen on kiinni lapsissa. Joskus siivouksen haluaa myös hoitaa nopeasti, ilman että lapset ovat jarruna, silloin toinen ehkä vie lapset ulos, kylään tai kauppaan mukanaan. Silloin kotiin jäävä saa siivottua rauhassa, tai huilattua hetken ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä tehdään ruokaa lähes joka päivä. Ruoanlaitto on kuitenkin meille harrastus, emmekä laske sitä kotityöksi. Sitä ei millään saisi mahdutettua tuohon puoleen tuntiin.
Juu, ja olen kyllä käynyt lapsiperheissä. :) -ap
Kotityöt on nollasummapeliä, niinq. Siis niinq tasan niinq.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tajuatko sinä että kun sinä siivoat tunnin sitä pientä asuntoa jota kukaan ei sotke.
Lapsiperheessä on työtä, lapsenkin kanssa pitäisi ehtiä viettää aikaa ja työtä eli siivousta ja ruoanlaittoa on noin 30 kertaa enemmän kuin teillä 2 aikuisen taloudessa mutta silti sitä aikaa on vähemmän koska lastenkin kanssa pitäisi olla.
Ja tottakai lapset opetetaan tekemään mutta se hidastaa sitä kotitöiden tekoa aluksi huomattavasti ja paljon muuta ei ehdi tehdä. Ennen tämä oli ok vanhemmille, ei ollut kerhoja tai ulkoiluja, vanhemmat tekivät lasten kanssa kotittöitä kun nämä olivat pieniä.
En minäkään aina ymmärrä kotityöriitoja vaikka meillä lapsia onkin. Lasten myötä kotitöitä on toki enemmän eikä heitä voi ottaa kunnolliseksi siivousavuksi tms. pariin vuoteen, mutta kyllä meillä mies tekee aina oman osansa ilman nurinaa.
Meillä on kolme lasta, kaksi vanhinta ala-asteella, ja jopa 3-vuotias kuopus osaa laittaa omat lelunsa paikoilleen. Ainoat kotityöt mitä teen päivittäin on tiskaus ja keittiön pöydän pyyhkiminen. Mikään muu ei ole jokapäiväistä.
Lapset olen alusta lähtien ottanut leikin varjolla mukaan arkiaskareisiin ja ruoanlaittoon jne. Ja koska he ovat aina niitä hommia tehneet eivät he näe niissä mitään ongelmaa nyt vanhempinakaan. Meille kaikille on itsestäänselvyys, että jokainen osallistuu kodin ylläpitoon. Vanhin poikani täyttää 11v ja vie oma-aloitteisesti roskia, tiskaa, laittaa pyykkejä kuivumaan ja aina silloin tällöin jopa kokkaa meille yms. ja 8v tyttö tekee samoja asioita. Ei täällä kukaan joudu liikaa tekemään kun jokainen osallistuu aina välillä. Mielestäni on todella tärkeää opettaa lapset tekemään hommia, että niistä tulisi heille normaaleja arkirutiineja jo pienestä pitäen. Ovat nuo jo paljon ennen kouluikää täällä heiluneet imurin kanssa ja lajitelleet pyykkejä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen kotityöriitoja? Ilmeisesti meillä on samanlaiset siisteyskäsitykset ja työjaottomuus. Se tekee kuka huomaa ja ehtii ilman muistelua kuka viimeksi ja milloin ja kuinka usein mitäkin.
Aika julmaa sanoa, mutta meillä perhearki useamman lapsen kanssa on sitä. Että lähdetään aikaisiin liikkeelle töihin, kouluihin ja päiväkoteihin. Työt ja matkat vie n.10 tuntiset, jonka jälkeen päästään kotiin loppuiltapäivästä. Kaikki on ihan poikki jo silloin, jolloin saatetaan kinata, kuka tekee ruuan. Joku sen tekee, sitten syödään, kaikki väsyttää vielä enemmän, kukas pesee astiat, pyyhkii pöydät... Joku nekin tekee. sitten on vielä pyykkiä, lasten kiukkuilua ja nukutusta...huoh. Kyllä sitä väsyneinä kinataan niiiin paljon helpommin. Ei voi nukkua edes pikapäikkäreitä töiden jälkeen.
Lapsettomana voisi töiden jälkeen lepäillä, harrastaa ja mennä nukkumaan, kun väsyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kokkailette somasti gourmet'ta kerran päivässä? Tilanne on vähän eri kun pitääkin kokata koko ajan ja kiireessä ja parhaassa tapauksessa on allergioita ja refluksia kuten meillä. Kokata pitää myös vaikka olisi valvonut kuusi vuotta putkeen kuten meillä astmalapsen kanssa tai ollut itse viikon vatsataudissa kuten minÄ nyt. Kokata pitää myös vaikka murtaisi ranteensa kuten minä viime talvena.
Samaten pitää huoltaa vaatteet ja vahtia läksyt, aina, myös valvoneena ja kipeänä.
Ja niin edelleen.
Ei meillä ainakaan äijä laita tikkuakaan ristiin kodin eteen. Sama vaikka on paska lattialla niin olkoon. Akkojen hommia kaikki.
No joo, ei tästä jaksa suivaantua, itse olin yhtä tyhmä, lapsettomana, oikeasti, mietin että kun on kodinkoneet niin miten kotityöt voivat olla ongelma kenellekään.
Kun niitä on naurettavan vähän lapsettomana. Onneksi en käynyt tällaisilla palstoilla ihmettelemässä vaan pidin ihmettelyni omassa pienessä päässä.
Pyydä muutama lapsi teille kesällä muutamaksi viikoksi, älä tee etukäteen ruokia tai siivouksia.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:09"]
Lapsettomana voisi töiden jälkeen lepäillä, harrastaa ja mennä nukkumaan, kun väsyttää...
[/quote]
Tämä onkin ollut meillä eräs tärkeimmistä motiiveista, miksi olemme minimoineet kotityöt: elämällä on niin paljon annettavaa, ettei meinaa aika riittää kaikkeen! Kieltämättä onhan se helpompaa, kun ei ole ketään sotkemassa. -ap
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:09"]
Lapsettomana voisi töiden jälkeen lepäillä, harrastaa ja mennä nukkumaan, kun väsyttää...
[/quote]
Tämä onkin ollut meillä eräs tärkeimmistä motiiveista, miksi olemme minimoineet kotityöt: elämällä on niin paljon annettavaa, ettei meinaa aika riittää kaikkeen! Kieltämättä onhan se helpompaa, kun ei ole ketään sotkemassa. -ap
Aika usein juuri se lapsen syntymä muuttaa asetelmaa. Kun toinen jää vanhempainvapaalle, on helppo ajatella että se hoitaa myös kotityöt "kun on kerran päivät kotona". Pikkuhiljaa lapsi sitten kasvaa, alkaa sotkea enemmän, toinenkin vanhempi palaa töihin mutta hups, kotitöiden jakaminen on edelleen sama kuin lapsen vauva-aikana. Ja siinä sitä ollaan, kun toinen tuntee tulleensa väärin kohdelluksi ja keskustelu nalkuttamatta olla haastavaa, ja toiselle voi olla vaikea tajuta/luopua tästä saavutetusta edusta.
Vau. Noin meilläkin oli ennen lapsia.