Lapseton ihmettelee lapsiperheiden kotityöriitoja

Naurettava tuo lapsettoman avautuminen, kun paljastaa kuitenkin, että heillä käy palkattu siivooja. Itsea asiassa ette edes itse siivoa vaan sen tekee joku muu.

Yleensä ei kahdella aikuisella tule paljoakaan sotkua joten hänen avautumisensa oli aika turha. Muistan itse ne ajat kun oltiin kahdestaan ja eipä meillä tarvinnut siivota kovin usein, koska ei sotkettu.

Nyt kun on lapsi niin ei sekään niin kamalasti sotke, että se olisi jotain järkyttävää.

Meillä ei ole mitään tarkkaan suunnitelmaa kuka siivoaa ja mitä siivoaa, se tekee kuka kerkeää. Typerää edes tehdä mitään suunnitelmaa, kun toiselle voi tulla kiireisempi päivä ja ei kerkiäkään tekemään mitä oli sovittu.  Nykyään tehdään vaan ongelma joka asiasta ja naisista on tullut kontrollifiikkejä.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Me ei olla ihan hirveästi riidelty kotitöistä, vaikka emme olekaan oikeastaan sopineet yhdessä niiden jaosta, emme varsinkaan noin tarkasti. Mielestäni emme ole riidelleet lasten saamisen jälkeen sen enempää kuin ennen lapsiakaan. Mutta meillä onkin vähän erilainen elämäntyyli sen puolesta, että molemmat teemme töitä lähinnä kotoa käsin, aikaa siis on käytettävissä enemmän kuin monella muulla perheellä.

Eniten vitutusta aiheuttaa mulla se, että mies on aika epäsiisti. Ei osaa panna  tavaroita paikoilleen.

Siis kuinka sotkuisia te ap olette, kun tarvitsette siivoojan siivoamaan kahden aikuisen ihmisen sotkuja?

Minäkin olin joskus tuollainen kuin ap. Olin yksinkertaisesti vähän lapsellinen, omahyväinen ja sillä lailla tyhmänsorttinen, etten tajunnut että esimerkiksi viisi ihmistä nyt vaan sotkee enemmän kuin kaksi + talossa on silloin myös monta kertaa enemmän tavaraa kuin kahden ihmisen asunnossa. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, mikä ihmeen tarve minulla oli vähätellä kavereideni kotitöiden määrää. Onneksi ymmärsin sentään pitää suuni kiinni. ;)

No niitä kotitöitä on nyt lapsiperheenä meillä noin 1265 kertaa enemmän kuin ennen lapsia (muksuja 3) ja kun on vielä harrastuskyysäykset, kiireiset työt, väsymys ja stressi, niin ei kauheasti kiinnostais tehä niitä kotitöitä - kumpaakaan. Ja tuloksena riita. 

Ei kai ap ihmetellyt perheellisten kotitöiden määrää, vaan riitoja. Niihin harva vastaaja on kommentoinut.

Meillä tekee yhtä lailla sekä mies että minä, mutta vauva on vasta kolme kuukautta vanha. Saa nähdä tuleeko riitoja myöhemmin, ehkä. Olemme molemmat melko sotkuisia.

Meillä ei riidellä kotitöistä. Ennen lasta joskus riideltiin, mutta harvoin. En usko että on selkeästi lapsiperheiden ongelma kotitöistä riitely. 

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 22:26"]

Siis kuinka sotkuisia te ap olette, kun tarvitsette siivoojan siivoamaan kahden aikuisen ihmisen sotkuja?

[/quote]

Emme kovin sotkuisia. Siivooja hoitaa meillä sellaiset jutut, joita kumpikaan meistä en jaksa tehdä: ikkunoiden pesun, lattioiden kosteapyyhinnän ja tarvittaessa pesun, matot, kylppärin ja saunan huolellisen kuuraamisen ym. Saisihan nuo nyt itsekin hoidettua, mutta siivooja kerran kuussa on sellaista mukavaa arjen luksusta. Kummatkin tosiaan inhoamme siivoamista mutta rakastamme puhdasta ja siistiä kotia. Missään tapauksessa emme suostu tästä asiasta riitelemään. Siivoamisesta nalkuttaminen on niin hirveä parisuhdeklisee että apua... -ap

Emme riitele kotitöistä, vaan tehdään kumpikin. Tuntuu, että ollaan kuitenkin vähemmistössä tässä, ja monessa kaveriperheessä miehet elelevät aika vapaamatkustajina kotitöissä. Eivät vaan tee juuri mitään. Mielestäni käsittämätöntä, kun ei eletä mitään 1950-lukua.

Meilläkin käy siivooja, mutta vain kerran viikossa eli kodissa on koko ajan enemmän tai vähemmän sekaista. Nuorin lapseni oppi juuri konttaamaan, joten oikein mitään ei voi tehdä ilman lukemattomia keskeytyksiä, kun utelias pieni lapsi kulkee ja saattaa itseään jatkuviin vaaroihin, vaikka koti on tehty mahdollisimman vaarattomaksi. Silti pienet sormet meinaavat jäädä pianon pedaaleihin, nappaavat maton alle jääneen isosisaruksen legonpalan, kaataa kissanruokakupin joka oli tällä kertaa unohtunut nostaa keittiön tasolle jne. Puhumattakaan siitä, että lelut saisi koko ajan pidettyä siinä jamassa, että vain joku satunnainen ajelehtiva pikkulego olisi lattialla. Yleensä näyttää siltä kuin puoli lelukauppaa olisi levitetty lattialle ja pyörremyrsky sekoittanut kaaoksen. ;)

Itsellänikään ei ole lapsia, mutta eikös tuo ole ihan perus maalaisjärjellä pääteltävissä. Nykyinen tilanne: kaksi sotkijaa, kaksi siivojaa = suhteellisen siistiä. Lisätään yhtälöön kaksi lasta, jotka yleensä menee sinne sotkijoihin, eihän se tulos ole sama....

Oman kokemukseni mukaan paskamaista on se, että ne kotityöt ei oikeastaan koskaan ole tehtynä, nyt kun on lapsia. Keräämme leluja, vaatteita, astioita ja kirjoja päivän mittaan omille paikoilleen noin sataviisikymmentä kertaa. Tässä jossain välissä pitää tehdä ruokaa, ulkoilla lasten kanssa, käydä kaupassa yms. pieniä keskeytyksiä siihen siivoamiseen. Kun on koko päivä siivottu, lapset alkaa oleen vetkuttelujen jälkeen sängyssä noin puoli ysiltä, siivotaan vielä talo kertaalleen, ellei ole sellainen päivä, ettei enää jaksa yhtään mitään. Toisinaan hammaspesukin tuntuu mahtavalta suoritukselta.

Ne riidat syntyy ihan vaan siitä puhtaasta vitutuksesta, kun joutuu tekeen saman homman saman päivän aikana monta kertaa. Kumpikin ymmärtää, että tilanne ei varsinaisesti ole kenenkään syy ja kumpikin tekee jatkuvasti jotain korjausliikkeitä, eikä omaa aikaa ole vasta kuin näin yöllä ja se on pois nukkumisesta. Silti joskus vaan purkautuu se väsymys ja vitutus.

Se mitä tämä nyt kertoo lapsiperhe-elämästä jollekkin lapsettomalle yleisellä tasolla on minulle ihan yksi lysti. Kyllästytti se elämä ennen lapsiakin, vähän eri tavalla vain. Tämäkin on vain tällainen vaihe.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 22:28"]

Jälkeenpäin olen ihmetellyt, mikä ihmeen tarve minulla oli vähätellä kavereideni kotitöiden määrää.

[/quote]

Sinä olet vähätellyt, aloittaja ei. Aloittaja hämmästelee, miten lapsiperhessä saadaan tästä asiasta riita aikaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 12:15"]No näinhän se on.. kun oltiin lapsettomia, syötiin kotona aamiaiset viikonloppuna, joskus joku pihvi & salaatti päivällinen viikonloppuna. Pyykkiä tuli n 2 konetta viikossa, jos oli ollut paljon urheilutapahtumia. Ja oli varaa palkata siivooja tekemään viikkosiivouksen 2x kuussa.

No mites nyt: kolme lasta, jokainen harrastaa kolmea eri urheilulajia. Eli pyykkiä on sellainen 7-8 konetta viikossa (ja konekin up greidaantui tuossa 5kgsta 7kghen matkalla). Ruokaa tehdään arkena 2x ateriaa illassa, viikonloppuna 5x päivässä, siivojaan ei tod ole enää varaa, kämpän neliöt ovat kolminkertaistuneet tänä aikana. Mä en kanssa ollenkaan tajua, miten lapsettomana sovitut säännöt ei enää päde? Mähän edelleen haen joka perjantai sen leivän ja kinkkupaketin kaupasta ja pyykkään ne omat alusvaatteeni su iltana hienopesuohjelmassa?!

[/quote]

Mitä ihmettä valitat? Kuka käski hankkia kakaroita?

Provohan tämä on, mutta toinen lapseton ihmettelee, mitä se siivous ap:lla oikein käsittää kun kaksi ihmistä tekee puoli tuntia päivässä. Yhteensä yksi työpäivä pelkkää siivousta kahden aikuisen taloudessa. Millaisia porsaita olette, jos siinä ajassa ei edes lattioita saa pestyä vaan siivooja hoitaa sen? Meillä menee korkeintaan puolet tuosta ajasta.

Meillä on neljä lasta, eikä lainkaa riitoja kotitöistä vanhempien kesken. :)

Kumpikin on riittävän ahkera. Lapsia joskus joutuu patistamaan.

Meillä ainakin kävi tämä tavallinen tarina.

Olin pienten lasten kanssa kotona ja tein kaikki perinteiset naisten kotityöt monta vuotta koska hyvin ehdin. Mies ei tänä aikana edes huomannut kuinka paljon kotitöitä oli.

Menin töihin, mies teki pitkää päivää, eikä edelleenkään huomannut kuinka paljon kotitöitä oli, koska kun hän tuli kotiin, oli kaikki taas tehty. Vähitellen tilanne alkoi ketuttamaan ja aloin ystävällisesti pyytämään miestä tekemään jotain ja mies teki. Siis vei pyydettäessä roskapussin tai pyydettäessä tyhjensi tiskikoneen. Sitten lisäsin vaatimustasoa. Pyysin, että voisiko mies joka päivä tyhjentää tiskikoneen. Tai voisiko mies aina kun huomaa roskiksen olevan täynnä viedä sen. Pyysin ja pyysin. Ja sitten alkoi v***aa.  Ja miestä alkoi v***aa myös kun _vain_ hänen pitää tehdä kotitöitä . Siis viedä se roskapussi ja tyhjentää tiskikone . Pari kertaa viikossa. Kun en jaksanut odotella että homma tapahtuisi.

Miehellä ei siis ole harmainta hajua kaikesta siitä mitä minä ja lapset tehdään. Hän ei tiedä (miten voi aikuinen mies olla noin sokea) kuinka paljon meillä siivotaan, pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa ja käydään kaupassa. Noin niin kuin esimerkiksi.

Ymh!

Meillä lapsia kolme ja riitaa syntyy väkisinkin koska mies osallistuu nihkeästi kotitöihin. Vapaa päivänä mies lepää, mutta koska viikolla on töitä, lasten harrastukset, ruuan laitto yms. on viikonloppuisin pakko siivota ja pestä pyykkiä. Niinpä se jää minulle tehtäväksi. Viikonloppuna haluan myös viettää aikaa lasten kanssa esim käydä luistelemassa. Niinpä aikaa on vähän, tekemistä paljon, väkisinkin tulee riitaa jos joudut kaiken tekemään yksin. Eikä levosta ole tietoakaan. Maanantaina huokaisee kun pääsee taas töihin!

Omahyväinen provohan tämä on, vain ärsyttääkseen ap myhäilee. Kiva kun nautit elämästäsi ja valinnoistasi. :) 

Mutta jos oikeasti jotakuta muuta kiinnostaa, ongelma on keskeytyksissä ja siinä että sillä aikaa kun siivoat yhden osan kodista, lapset sotkevat toisen.

Silti minusta lapsiperhe-elämä on mukavaa. Itse tosiaan tämän elämän valitsin ja kaiken mikä sen kanssa tulee. Enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Minäkin kuitenkin kaipaan omaa aikaa jaksaakseni ja siksi harrastan kaikenlaista. Jopa kirjoittelua. Sen joko teen kun lapset nukkuu tai lähden kahvilaan läppärin kanssa ja mies hoitaa lapsia. Järjestelykysymys. 

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 21:19"]

... Ja mies edelleen imuroi joka toinen viikko, kuten oli sovittu aikaa ennen lapsia.

[/quote]

Aloittaja ei todella tule ajateeksi sitä, että lasten syntymän jälkeen se on vain mies joka voi jatkaa kotitöiden suhteen samalla tavalla kuin ennen sovittiin, esimerkiksi imuroi vain joka toinen viikko. Osaatko edes kuvitella, kuinka monta kertaa kotona pienten lasten kanssa oleva äiti joutuu siivoamaan?

Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä ehdotan, että mahdollisten lasten syntymän jälkeen, tai mieluummin jo paljon ennen sitä teette uudet sopimukset kotitöiden jaosta, koska sen jälkeen ei nykyinen tapa ole tasapuolinen eikä ensinkään toimiva.

Mä en ole kyllä huomannut mitään muutosta kotitöiden määrässä lasten synnyttyä (2kpl alle 5v). Saman määrä koneellisia pestään vaatteita, nykyään täysiä koneellisia ennen puolikkaita. Ruoanlaitto on miehen hommia, mulla koira. Ja hyvää, terveellistä ruokaa on miehellä aikaa tehdä joka päivä kun me ollaan lasten ja koiran kanssa hetki ulkona. Teen pikaimuroinnin joka päivä, lapset osaa siivota omat lelunsa (joita on hyvin vähän!). Muutenkin kaikki tavara on karsittu minimiin, niin ei sitä sotkua vaan tule, kun ei ole mitään millä sotkea.

Ei tarvitse tapella kotitöistä. Jokaisella perheenjäsenellä on omat roolinsa perheessä, pienestä pitäen. Kolme vuotias esimerkiksi rakastaa pyykkien lajittelua värittäin ja lattioiden luuttuamista. Lapsista on jo suuri apu, kun antaa heidän vain tehdä.