Epävakaapersoonallisuushäiriö

Veikkaan, että tuossa on perää. Persoonallisuuden häiriö on vaikeampi hyväksyä, kuin mielen sairaus. Eka, kun liittyy ihan aivojen rakenteeseen (pienempi mantelitumake) ja saattaa siten olla heikommin parannettavissa. Psykoterapia siihen ei ainkaan auta, vaan voi jopa pahentaa mm. häpeän tuntemuksia.

Onhan näitä nähty. Se on surkeeta jos joku vuosikausia ramppaa psykiatreilla ja kertoilee tekaistuja ahdistus tai masennusoireita, hautoo itsaria (tyypillistä...), eikä ikinä saa oikeaa apua vaan lopulta saa jonkun muun sairauden tyyliin syövän ja delaa siihen sitten...

Epävakaan omaisilla on poikkeuksetta todella RANKKAA jos henkilöllä narsistisia ja/tai huomiohakuisia piirteitä been there! Huoh.

Oot muuten kirjoittanut otsikon väärin. Se on epävakaa persoonallisuushäiriö erikseen.

Harmi, etten saa otsikkoa muokattua.

Olen seurannut yhtä tapausta läheltä, mihin sopii hyvin tuo huomiohakuisuus. Se on karseaa. Kaikki pyörii oman navan ympärillä, muut silittelee päätä ja voivottelee, kun on niin montaa eri sorttia diagnoosiakin. Haiskahtaa ja pahasti!

Ap

Haista ap paska.

Epävakaan liitännäisenä tulee usein ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö jne.

t. joulukuussa itsariyritys, kun olo on niin kamala vuodesta toiseen, ei terapiaa, ei mitään apua. Jos vaan teeskentelisin, olisin vitun onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:26"]Haista ap paska.

Epävakaan liitännäisenä tulee usein ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö jne.

t. joulukuussa itsariyritys, kun olo on niin kamala vuodesta toiseen, ei terapiaa, ei mitään apua. Jos vaan teeskentelisin, olisin vitun onnellinen.

[/quote]

Jep. Tuli juuri todistaneeksi sen, että epävakaiden ihmissuhteita leimaa usein vihamielisyys. Ja sen että itsetunto on nollassa... Eikä tässä minkään muun terapian toimimattomuudesta ole puhuttu, kuin PSYKOterapian. Rauhotu!!!

Minulle auttoin psykoterapia. Sain epävakaan diagnoosin ja olinkin elänyt tosi epävakaata elämää. Mieli oli vuoristoradassa, samoin elämä: asuinpaikat, ihmissuhteet, työpaikat vaihtuivat tiuhaan. Ymmärsin tarvivani apua ja psykoterapia auttoi, 3 vuotta sitä kesti. Nyt minulla on ollut oma perhe, työ ja osoite viimeiset 10 vuotta samat ja olen onnellinen, enkä kuormita ympäristöäni sairaudellani. 

Ei siis pidä paikkaansa ettei terapia auttaisi epävakaaseen p.häiriöön.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:44"]Minulle auttoin psykoterapia. Sain epävakaan diagnoosin ja olinkin elänyt tosi epävakaata elämää. Mieli oli vuoristoradassa, samoin elämä: asuinpaikat, ihmissuhteet, työpaikat vaihtuivat tiuhaan. Ymmärsin tarvivani apua ja psykoterapia auttoi, 3 vuotta sitä kesti. Nyt minulla on ollut oma perhe, työ ja osoite viimeiset 10 vuotta samat ja olen onnellinen, enkä kuormita ympäristöäni sairaudellani. 

Ei siis pidä paikkaansa ettei terapia auttaisi epävakaaseen p.häiriöön.

[/quote]

PSYKOterapiaa ei suositella ja EDELLEEN kukaan ei ole väittänyt, etteikö terapioita käytettäisi HOITOVASTE vain on huono terapiossa ja epävakaassa. Ihme, ettei diagnoosin omaavat tiedä edes perusjuttuja sairaudestaan, mutta syy varmaan enemmän on tuo kieltäminen, kuin tietämättömyys?

Oho, onpas tämä herkkä keskustelunaihe. Toivoin asiallista keskustelua vaikeasta aiheesta. Kenenkän ei tarvii vetää hernettä nenään. Edelleen uskon, että moni käy läpi monta väärää dg:tä ennen oikeaa? T. Ap

Joo, pikkasen olen herkillä, kun olen tässä joulusta asti kestänyt tätä kamalaa ahdistusta, johon edes rauhoittavat eivät enää tehoa...ette te, jotka ette samasta kärsi, tiedä tästä mitään. Ette voi edes kuvitella, mitä helvettiä se on. Kadehditte jotain ihmistä kun hän saa pikkuisen tukea- kuinka säälittäviä oikein olette..?

Narsismi kuuluu epävakauteen jossain määrin, kyllä. Mutta epävakaus ei ole sama kuin narsismi. On todella turhauttavaa yrittää selittää näitä eroja ihmisille, jotka eivät ota selvää edes perusasioista ennen tänne tulemista ja ketjun avaamista.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:44"]Minulle auttoin psykoterapia. Sain epävakaan diagnoosin ja olinkin elänyt tosi epävakaata elämää. Mieli oli vuoristoradassa, samoin elämä: asuinpaikat, ihmissuhteet, työpaikat vaihtuivat tiuhaan. Ymmärsin tarvivani apua ja psykoterapia auttoi, 3 vuotta sitä kesti. Nyt minulla on ollut oma perhe, työ ja osoite viimeiset 10 vuotta samat ja olen onnellinen, enkä kuormita ympäristöäni sairaudellani. 

Ei siis pidä paikkaansa ettei terapia auttaisi epävakaaseen p.häiriöön.

[/quote]

PSYKOterapiaa ei suositella ja EDELLEEN kukaan ei ole väittänyt, etteikö terapioita käytettäisi HOITOVASTE vain on huono terapiossa ja epävakaassa. Ihme, ettei diagnoosin omaavat tiedä edes perusjuttuja sairaudestaan, mutta syy varmaan enemmän on tuo kieltäminen, kuin tietämättömyys?

[/quote]

Mikä ihme sinua vaivaa? Miten se sinulta on pois jos minun elämäni on helpottunut, voisin jopa sanoa että olen pelastunut psykoterapian ansiosta? Myös ympäristöni on kiittänyt kovasti. En osaa sanoa suositellaanko psykoterapiaa epävakaaseen häiriöön vai ei, mutta minulle sitä YTHS:ltä suositeltiin, ja ihan oikeassa olivat sen vaikuttavuudesta kohdallani. Toki halusin uskoa siihen itsekin, eikä odotukset olleet turhia.

Mikä sinun diagnoosisi on, kun pitää viattomille kokemuksensa kertojille tulla HUUTAMAAN tänne? Lääkäri tuskin olet kielenkäytösäsi päätellen. Minun ei tarvitse tietää yleisesti epävakauden hoidolinjoista, en ole lääkäri vaan (entinen) potilas, joka luotti lääkäriinsä ja siinä tein ihan oikein.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:00"]Joo, pikkasen olen herkillä, kun olen tässä joulusta asti kestänyt tätä kamalaa ahdistusta, johon edes rauhoittavat eivät enää tehoa...ette te, jotka ette samasta kärsi, tiedä tästä mitään. Ette voi edes kuvitella, mitä helvettiä se on. Kadehditte jotain ihmistä kun hän saa pikkuisen tukea- kuinka säälittäviä oikein olette..?

Narsismi kuuluu epävakauteen jossain määrin, kyllä. Mutta epävakaus ei ole sama kuin narsismi. On todella turhauttavaa yrittää selittää näitä eroja ihmisille, jotka eivät ota selvää edes perusasioista ennen tänne tulemista ja ketjun avaamista.

[/quote]

Kyllä se herne on syvällä siellä nenässä. Lue aloitus ja muut tekstit ajatuksella niin huomaat, että kukaan ei puhu narsismista vaan narsistisista ja/tai huomiohakuisista piirteistä.

Ahdistuksesi ei varmaankaan ole minun syy? Peace.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:44"]Minulle auttoin psykoterapia. Sain epävakaan diagnoosin ja olinkin elänyt tosi epävakaata elämää. Mieli oli vuoristoradassa, samoin elämä: asuinpaikat, ihmissuhteet, työpaikat vaihtuivat tiuhaan. Ymmärsin tarvivani apua ja psykoterapia auttoi, 3 vuotta sitä kesti. Nyt minulla on ollut oma perhe, työ ja osoite viimeiset 10 vuotta samat ja olen onnellinen, enkä kuormita ympäristöäni sairaudellani. 

Ei siis pidä paikkaansa ettei terapia auttaisi epävakaaseen p.häiriöön.

[/quote]

PSYKOterapiaa ei suositella ja EDELLEEN kukaan ei ole väittänyt, etteikö terapioita käytettäisi HOITOVASTE vain on huono terapiossa ja epävakaassa. Ihme, ettei diagnoosin omaavat tiedä edes perusjuttuja sairaudestaan, mutta syy varmaan enemmän on tuo kieltäminen, kuin tietämättömyys?

[/quote]

Mikä ihme sinua vaivaa? Miten se sinulta on pois jos minun elämäni on helpottunut, voisin jopa sanoa että olen pelastunut psykoterapian ansiosta? Myös ympäristöni on kiittänyt kovasti. En osaa sanoa suositellaanko psykoterapiaa epävakaaseen häiriöön vai ei, mutta minulle sitä YTHS:ltä suositeltiin, ja ihan oikeassa olivat sen vaikuttavuudesta kohdallani. Toki halusin uskoa siihen itsekin, eikä odotukset olleet turhia.

Mikä sinun diagnoosisi on, kun pitää viattomille kokemuksensa kertojille tulla HUUTAMAAN tänne? Lääkäri tuskin olet kielenkäytösäsi päätellen. Minun ei tarvitse tietää yleisesti epävakauden hoidolinjoista, en ole lääkäri vaan (entinen) potilas, joka luotti lääkäriinsä ja siinä tein ihan oikein.

[/quote]

No mahdoitko käydä edes psykoterapiassa, kun et näytä näitä perusteita tosiaan tietävän. Jospa ottaisit ensin selvää ja vasta sitten tulisit tänne riehumaan. Tämä ketju oli tarkoitettu ihmisille, joilla on kokemusta kyseistä häiriötä sairastavan läheltä. Kyllä meillä on ihan oikeus keskustella aiheesta ja jakaa kokemuksia. Vai mitä? Sinun terapia kokemuksesi tuskin on koko totuus...?

"Narsisti" kun kerran osasta varmaan olen, avaan vähän tuntemuksiani vaikkapa tämän päivän suhteen.

Heräsin yöllä painajaiseen, jossa kuolin ja synnyin uudelleen kauhuntunteen siivittämänä kerta toisensa perään kunnes meinasin oksentaa oikeasti. Tämä on normaalia; lääkitykseni aiheuttaa aidontuntuisia, hurjiakin unia. Taistelin aamuyön oksentamista vastaan ja yritin saada paniikkikohtauksen pois hengittelemällä ja keskittymällä.

Aamusta alkoi ahdistaa, en tiedä että mikä. Katsoin itseäni peilistä enkä meinannut tunnistaa itseäni. Ahdisti lisää, yritin tehdä oloni mukavaksi ja syödä jotain. Ei onnistunut. Naapurista kuului kova ääni, johon vatsani reagoi menemällä sillä sekunnilla kippuraan ja sekaisin. Istuin vessassa jonkin aikaa.

Päivä meni kuten aamukin, tosin kävin ulkona. Pelkäsin jokaista vastaantulevaa ihmistä, että joku sanoo minulle jotain rumaa tai ilkeää (olen kiusattu). Yritin mennä ulos syömään, siinä onnistumatta. Tulin kotiin ja vihasin itseäni, kirjoitin vertaistukipalstalle.

Nyt illalla otin rauhoittavan yötä vasten, muuten valvon kuuntelemassa jokaista risahdusta koko helvetin yön. Minulla on jonkinsortin trauma lapsuudestani, äiti ja isä tappelivät usein keskellä yötä ja minä jouduin pelkäämään tai peräti karkaamaan kotoa yllättäen. Kyttään joka ilta ääniä, kuulostelen mitä ympärilläni tapahtuu. Nukuin kuulosuojaimet päässä, mutta sekään ei aina riitä.

Epävakauden liitännäissairauksia ovat kohdallani paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä dissosiaatiohäiriö. Minipsykooseja olen kokenut myös lähiaikoina. Ainoa apu, jota tähän helvettiin saan, on pari lääkereseptiä ja keskustelu sairaanhoitajan kanssa.

t. 10

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:00"]Joo, pikkasen olen herkillä, kun olen tässä joulusta asti kestänyt tätä kamalaa ahdistusta, johon edes rauhoittavat eivät enää tehoa...ette te, jotka ette samasta kärsi, tiedä tästä mitään. Ette voi edes kuvitella, mitä helvettiä se on. Kadehditte jotain ihmistä kun hän saa pikkuisen tukea- kuinka säälittäviä oikein olette..?

Narsismi kuuluu epävakauteen jossain määrin, kyllä. Mutta epävakaus ei ole sama kuin narsismi. On todella turhauttavaa yrittää selittää näitä eroja ihmisille, jotka eivät ota selvää edes perusasioista ennen tänne tulemista ja ketjun avaamista.

[/quote]

Tsemppiä ahdistuksen kanssa kamppailuun.

T. Ap

Entäpä kääntäen?

Mulla on todella voimakkaita ahdistuksen ja arvottomuuden tunteita, itsetuntoa ei käytännössä ollenkaan. Olen myös huomiohakuinen siihen pisteeseen asti että vihaan itseäni tämän takia. En vain osaa olla olemattakaan, vaikka olen tuhansia kertoja päättänyt muuttua.

Olen käynyt sekä psykoterapiassa että psykiatrin pakeilla (pitkäaikaisia suhteita molemmat) ja molemmat ovat sitä mieltä että en ole epävakaa. Vaikka itse olen heille sanonut että minusta tuntuu että olen, mikään muu ei tätä minulle selitä. Diagnooseiksi olen saanut toistuvaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä.

Minulla on kuitenkin pitkä ja ja onnellinen parisuhde ja olen ollut samassa työpaikassa yli 10 vuotta ja urani on ollut nousujohteinen. En tee impulsiivisia asioita (eroa puolisosta, työstä, ei ole pahoja riippuvuuksia esim alkoholiin), mutta sen sijaan kelaan ja arvioin tekemisiäni ja sanomisiani jatkuvasti jälkikäteen ja häpeän itseäni, miten esiinnyn ja sitä mitä olen.

N44

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:14"]"Narsisti" kun kerran osasta varmaan olen, avaan vähän tuntemuksiani vaikkapa tämän päivän suhteen.

Heräsin yöllä painajaiseen, jossa kuolin ja synnyin uudelleen kauhuntunteen siivittämänä kerta toisensa perään kunnes meinasin oksentaa oikeasti. Tämä on normaalia; lääkitykseni aiheuttaa aidontuntuisia, hurjiakin unia. Taistelin aamuyön oksentamista vastaan ja yritin saada paniikkikohtauksen pois hengittelemällä ja keskittymällä.

Aamusta alkoi ahdistaa, en tiedä että mikä. Katsoin itseäni peilistä enkä meinannut tunnistaa itseäni. Ahdisti lisää, yritin tehdä oloni mukavaksi ja syödä jotain. Ei onnistunut. Naapurista kuului kova ääni, johon vatsani reagoi menemällä sillä sekunnilla kippuraan ja sekaisin. Istuin vessassa jonkin aikaa.

Päivä meni kuten aamukin, tosin kävin ulkona. Pelkäsin jokaista vastaantulevaa ihmistä, että joku sanoo minulle jotain rumaa tai ilkeää (olen kiusattu). Yritin mennä ulos syömään, siinä onnistumatta. Tulin kotiin ja vihasin itseäni, kirjoitin vertaistukipalstalle.

Nyt illalla otin rauhoittavan yötä vasten, muuten valvon kuuntelemassa jokaista risahdusta koko helvetin yön. Minulla on jonkinsortin trauma lapsuudestani, äiti ja isä tappelivät usein keskellä yötä ja minä jouduin pelkäämään tai peräti karkaamaan kotoa yllättäen. Kyttään joka ilta ääniä, kuulostelen mitä ympärilläni tapahtuu. Nukuin kuulosuojaimet päässä, mutta sekään ei aina riitä.

Epävakauden liitännäissairauksia ovat kohdallani paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä dissosiaatiohäiriö. Minipsykooseja olen kokenut myös lähiaikoina. Ainoa apu, jota tähän helvettiin saan, on pari lääkereseptiä ja keskustelu sairaanhoitajan kanssa.

t. 10

[/quote]

Kuulostaa vaaikealta ja vakavalta. Tuota kertomaasi taustaa vasten tajuan reaktiosi aloituksen provosoivaan tyyliin. Muistathan, ettei se ole mitään henkilökohtaista juuri sinua kohtaan! Joku ratkaisukeskeinen oppimisterapia ilmeisesti on se yleisimmin suositettu hoitomuoto?

17, tiedän ettei kyse ole henkilökohtaisuuksista. Usein vaan tuntuu että av:lla maireasti höpötellään kuin tiedettäisiin vaikkapa esim. epävakaiden ajatukset, ja sitten tämän häiriön "maine" vaan kasvaa..!

En muuten aina ole ollut näin sekaisin. Tilani pahenee vuosi vuodelta, koska en saa kunnollista hoitoa. Olen hakenut terapiaa, mutta koska en opiskele tai ole töissä, en saa siihen Kela-korvausta. Ja koska en käy töissä...minulla ei ole varaa maksaa sitä yksin.

10

Onko täällä ketään jonka äiti on diagnosoitu?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:24"]17, tiedän ettei kyse ole henkilökohtaisuuksista. Usein vaan tuntuu että av:lla maireasti höpötellään kuin tiedettäisiin vaikkapa esim. epävakaiden ajatukset, ja sitten tämän häiriön "maine" vaan kasvaa..!

En muuten aina ole ollut näin sekaisin. Tilani pahenee vuosi vuodelta, koska en saa kunnollista hoitoa. Olen hakenut terapiaa, mutta koska en opiskele tai ole töissä, en saa siihen Kela-korvausta. Ja koska en käy töissä...minulla ei ole varaa maksaa sitä yksin.

10

[/quote]

Ymmärrän. Mutta voidaanhan me tässä ihan rauhassa jutella? Tai jos alkaa ahistaa niin sitten ei pidä lukea. Ihan kiva kuitenkin, kun olet tuonut näkökulmasi mukaan. Kiitos siitä. Toivon, että pääsisit terapiaan. T. Ap

Ap, voidaan jutella mutta käy ihan oikeasti lukemassa ja LAKKAA KADEHTIMASTA. Tämä häiriö on käytännössä "elinkautinen" ja moni sairastunut tappaa itsensä, koska mikään ei korjaa psyykevauriota ja siitä aiheutuvaa kipua.

10