Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että asia tulee suvulle julki..
02.02.2014 |
Pojallani on tosi mukava tyttöystävä. Hän on ollut meillä aika paljon ja poika heillä. yhdessäoloa on ollut jo kauan. Nyt minua on alkanut pelottaa, sillä kohta tulee varmaan väistämättä eteen tilanne, että tämä ystävä tulee ilmi myös suvulleni mm. pojan isoäidille ym. tätä pelkään jo nyt etukäteen. Tiedän, että äitini ei tule hyväksymään tätä asiaa ollenkaan. Hänen mielestään pojalla ei saisi olle tyttöystävää. Tiedän sen. Itselläni oli melkoisen suljettu lapsuus/nuoruus, jossa äiti tiesi ihan kaiken elämästäni. Siis aivan kaikesta otti selvää ja esitti omat mielipiteensä. Mahdollisuuksina nk. omiin asioihin ei ollut. Kunhan koko suku kohta seuhtoo poikani tyttöystäväasiaa, voi apua. Olen oikeasti pelon valtaama!
tulossa on yksi juhla, johon tuskin tuota neitoa mukaan uskaltaa ottaa? Tai silloinhan se olisi kerta rysäys koko klaanille... Apua!
Kommentit (25)
Äitini on eniten, hän on aina päsmäröinyt oman elämänsä, minun elämäni ja koko suvunkin elämän. hänen sanojen mukaan toiset eivät vaan osaa tehdä asioita oikein. Mutta kuitenkin suurin " viisaus", jota hän teroitti lapsuuteni mieleeni on - mitä sukulaisetkin ajattelee! Eli suvun kautta tässä on menty js kovaa. Yhdeltä tädiltäni sain tosin kerran nyt aikuisiällä vertaistukea, hän ihan sanoi ymmärtävänsä, että minulla on mahtanut olla vaikeaa!
Tämä purkautuminen täällä on auttanut. Pelko tällä erää on saanut vähän harvaa ympärilleen, mutta asia on asia eikä se näin muutu. Pelkään siis kaiken uusiutuvan, mitä itse koin, tosin nyt jalostuneessa (pahemmassa) kun kaiken palautteen saan vain minä. Pojalleni (tai hänen tyttöystävälleen) hän älköön sitä antako!
Ja noista normaaleista kuulunisten vaihdoista. Se ei kerta kaikkiaan onnistu. Jos esim. Menisin sanomaan jonkun "uutisen" puhelimessa, niin millaiseen ristikuulusteluun joutuisinkaan, kun ihan arkisia hänen naapureiden ( joita en tunne) juttuja joudun kuuntelemaan saman puhelun aikana moneen kertaan. Se on sellainen kehä, kerrotaan kerran, vähän mutta väliin, kerrotaan uudelleen jne, kunnes sama juttu on kerrottu vähintään 3-5kertaa. Näin puhelimessa on pakkon olla noin tunti, oikeasti minimi. Samoihin asioihin kuluisi 2-3 min. Kun sanoisi kerran. Eli vatvontaa on tulossa... Parempi, kun aikanaan näkee, niin voin päästä helpommalls. Huh! Valitettavasti en voi vaihtaa äitini kanssa normaalisti kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos vaan laitat luurin kiinni? Tosi epäkohteliasta, mutta jos sanot että kuule tämä asia on käsitelty jo, jos ei ollut kummempia niin palataan ensi kerralla, kiitos ja hei. Luulen että äitisi ei muuta käytöstään ellet ole hänelle tyly. Voi olla ettei siltikään muuta, mutta ehkä vähentää sitä sinun suuntaasi.
Ehkä sinun ei tarvitse kertoa pojan suhteesta, tulee esille kun tulee. Jos paasaaminen alkaa niin lopeta alkuunsa että tässä asiassa ei ole mitään vatvomista, ja vaihda aihetta. Ole vähän tyly, oikeasti. Pääset nousemaan vähän vastaan ja uskon että se tuntuisi hyvältä. Äitisikin saattaa yllättyä. Saa rellestää rauhassa jos kukaan ei koskaan pane vastaan.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 11:39"]
En valitettavasti ymmärtänyt viestiä. Ja jos noin äitiäsi pelkäät, niin nyt kipin kapin jollekin ammattiauttajalle!! Älä anna tuollaisen ihmeen hysteerisyyden enää jatkua omille lapsillesi, katkaise sinä nyt tämä ketju. Ammattiauttajan kanssa tie voi olla pitkä, mutta pitempi se olisi ilman.
[/quote]
Minulla oli samankaltainen kontrolloiva äiti, ota tästä neuvosta kiinni.
Kuulostaa niin kovin helpolta tuo tylynä oleminen ja luurin kiinni laittaminen. Kaikkea on kokeiltu, paitsi pahinta korvaan luurin lyöntiä. Mitä on hyödyttänyt? Siitä tulee vastaukseksi heti lisäpuhetta, vatvontaa tai hetken päästä uusi puhelu, jossa äitini vollottaa ja valittaa omaa oloaan ja kuinka hän on aina kaiken tehnyt niin hyvin. Minä olen aina niin kiittämätön ja hänellä on ollut kurja elämä lapsesta asti, mutta kuitenkin hän on ymmärtänyt elää oikein. Ja minä en anna hänelle arvoa... Mutta nyt poikanikin on varmaan väärin elänyt... Äh, kyllä tämä on vaikeaa. Mutta kuitenkin on jotensakin hyvä huomata, että täällä on kohtalontovereita edes jollakin asteella. Vertaistuki :)
en tosiaan kerro puhelimessa, katsotaan jossain vaiheessa kun näkevät. Pelkään (näiden juttujen takia, en muuten), että tuo päivä lähestyy. Toisaalta, itse en ole nähnyt koskaan miehen mummoa...(ai niin, oli kuollut ennen tutustumista).
ap.
Minulla on vähän samanlainen suhde äitiini, tänään hän oli lukenut lehdestä että nuorten ystävät tekevät murtoja näiden kotiin kun ensin ystävystyvät näiden kanssa, oli tulla "puhelinlinjoja pitkin" meille kun paasasi että täytyy katsoa millaisia ystäviä nuorilla on. Ei auta mikään vakuuttelu että tunnetaan kaikki nuoren kaverit, jopa näiden vanhemmat. Tiedän että jatkaa samaa mäkätystä nuorisolle kun nämä kohtaa tai soittaa ihan mihin aikaan sattuu muistamaan tämä kauhean asian.
Vuosi vuodelta menee pahemmaksi vaikka aina on ollut kontrolloiva, ehkä eläköidyttyään jotenkin erakoitunut ja kaikki muut ihmiset on roistoja paitsi hänen sukulaisensa ja mekin ollaan useimmiten lapsellisia ja ainakin täysin kykenemättömiä puolustautumaan roistoja vastaan siis kaikkia ihmisiä.