onko sinulla trauma imetyksestä?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:47"]En usko että nyt traumaa on jäänyt, aijon siis imettää myös tulevat lapset. Mutta inhottavalta tuntui oman äitini painostus. Olisin joka tapauksessa imettänyt, asia tuntui minulle tärkeältä mutta äitini painosti ja vahtasi sitä niin että alkoi tuntua inhottavalta. Koko ajan oli naputtamassa ettei vauva saa tarpeeksi maitoa tai jotain vastaavaa. Ja sitten kun kerran halusin ottaa yhden drinkin vanhempieni hääpäivän kunniaksi, kun kaikki muutkin ottivat, niin äitini suuttui ihan hirveästi. En olisi imettänyt sen jälkeen vaan antanut korviketta mutta äitini sai syyllistettyä minua niin pahasti että siihen loppui se mukava ilta :( Ei koskaan sanonut minua huonoksi äidiksi mutta vihjaili siihen suuntaan. Ja kokoajan oli myös huomauttamassa että minun pitäisi syödä enemmän tai juoda enemmän, muuten maito loppuu.. 

Toinen mikä jäi kauheana asiana mieleen oli se alku, kun ei vauva ollut vielä oppinut oikeaa otetta. Imi nännit verille ja se sattui ihan hemmetisti. Välillä vielä nappasi ikenillä kiinni mikä tuntui ihan samalta kuin olisi hampailla purassut... tähtiä vaan näkyi. Olisiko se sitten ollut toinen yö kotona kun imetin ja huomasin että rintakumiin on tullut verta. Hätäännyin kun tajusin lapseni imeneen verta rinnastani. soitin samantien äitipolille josta vaan rauhoittelivat ettei siitä vampyyriä tule :D sen jälkeen reilun viikon pumppasin ja juotin vauvalle pullosta, en uskaltanut edes kokeilla imettää. Välillä tuli pumpatessakin pulloon vaaleanpunaista (veristä) maitoa :S Mutta alun vaikeuksien jälkeen homma lähti sujumaan. Kun sain pumppaillessa rinnat terveiksi, aloitimme taas kumin kanssa mutta pikkuhiljaa sekin jäi pois kun oikea ote löytyi :) 4 kuukautta täysimetin ja sen jälkeen jonkun aikaa vielä öisin.  Ja "traumoista" huolimatta aijon imettää seuraaviakin lapsiani. Sen muutoksen teen etten kuuntele äitini syyllistämistä. Se oli vaan hankalaa viimeksi kun kyseessä oli esikoinen ja olin muutenkin epävarma kaikesta. Kysyin paljon äidiltäni neuvoa jolloin hän myös pääsi sitten piikittelemään

[/quote

Miten olet niin tossu että annat äitisi kohdella sinua noin?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 12:47"]En usko että nyt traumaa on jäänyt, aijon siis imettää myös tulevat lapset. Mutta inhottavalta tuntui oman äitini painostus. Olisin joka tapauksessa imettänyt, asia tuntui minulle tärkeältä mutta äitini painosti ja vahtasi sitä niin että alkoi tuntua inhottavalta. Koko ajan oli naputtamassa ettei vauva saa tarpeeksi maitoa tai jotain vastaavaa. Ja sitten kun kerran halusin ottaa yhden drinkin vanhempieni hääpäivän kunniaksi, kun kaikki muutkin ottivat, niin äitini suuttui ihan hirveästi. En olisi imettänyt sen jälkeen vaan antanut korviketta mutta äitini sai syyllistettyä minua niin pahasti että siihen loppui se mukava ilta :( Ei koskaan sanonut minua huonoksi äidiksi mutta vihjaili siihen suuntaan. Ja kokoajan oli myös huomauttamassa että minun pitäisi syödä enemmän tai juoda enemmän, muuten maito loppuu.. 

Toinen mikä jäi kauheana asiana mieleen oli se alku, kun ei vauva ollut vielä oppinut oikeaa otetta. Imi nännit verille ja se sattui ihan hemmetisti. Välillä vielä nappasi ikenillä kiinni mikä tuntui ihan samalta kuin olisi hampailla purassut... tähtiä vaan näkyi. Olisiko se sitten ollut toinen yö kotona kun imetin ja huomasin että rintakumiin on tullut verta. Hätäännyin kun tajusin lapseni imeneen verta rinnastani. soitin samantien äitipolille josta vaan rauhoittelivat ettei siitä vampyyriä tule :D sen jälkeen reilun viikon pumppasin ja juotin vauvalle pullosta, en uskaltanut edes kokeilla imettää. Välillä tuli pumpatessakin pulloon vaaleanpunaista (veristä) maitoa :S Mutta alun vaikeuksien jälkeen homma lähti sujumaan. Kun sain pumppaillessa rinnat terveiksi, aloitimme taas kumin kanssa mutta pikkuhiljaa sekin jäi pois kun oikea ote löytyi :) 4 kuukautta täysimetin ja sen jälkeen jonkun aikaa vielä öisin.  Ja "traumoista" huolimatta aijon imettää seuraaviakin lapsiani. Sen muutoksen teen etten kuuntele äitini syyllistämistä. Se oli vaan hankalaa viimeksi kun kyseessä oli esikoinen ja olin muutenkin epävarma kaikesta. Kysyin paljon äidiltäni neuvoa jolloin hän myös pääsi sitten piikittelemään

[/quote

Miten olet niin tossu että annat äitisi kohdella sinua noin?

[/quote]

En aijokkaan seuraavien kanssa olla. Olin nuori, yh, ja uudessa tilanteessa. Äidiltäni sain paljon apua ja siksi usein hän oli läsnä. En minä koskaan muuttanut käyttäytymistäni hänen vuokseen, join silloin sen drinkin mutta sain siitä kauhean syyllistämisen niskaani. Mitäs minä sille voin? Pistää välit poikki äitiini esikoisen ollessa muutaman kuukauden vanha? Usein myös oli hyviä hetkiä jolloin olin oikeasti kiitollinen avusta ja tuesta.