Maarit, 50, haki oman alansa töitä - nuoren haastattelijan sanat järkyttivät: ”Miten sä pystyt motivoitumaan tähän työhön, kun olet noin vanha?”

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas totuudesta suututtu ja mammat komppaa. Ihan normaaliahan se on kyseenalaistaa miten 50v kiinnostuu jostain kaupan kassan tai heidän esimiehen hommista. Ja todennäköisesti vaihtaa niistä heti pois jos jotain muuta löytää... 

Voi olla myös, että hakija on kyllästynyt vaativiin ja stressaaviin hommiin ja tarkoituksella hakee kevyempiä töitä. Itse olen kahden tutkinnon maisteri ja olen niin korviani täynnä tätä oravanpyörää ja jatkuvaa joustamista työnantajan suuntaan, että haen salaa muita töitä, aivan toiselta alalta.

Kahvilamyyjän, kotiapulaisen, lastenhoitajan ja aspan työt tuntuvat ihanan kepeiltä näihin nykyisen hommani tulostavoitteisiin ja vastuisiin nähden. Tiedän, että olisin henkisesti onnellisempi, vaikka palkassa tulisikin takkiin. Asuntolaina on maksettu jo ja tottahan veroprosenttikin alenisi pienemmän palkan myötä, joten käteen jäisi kuitenkin kohtuullisesti.

Ei vaan maistu enää lähteä aamutuimaan Saksan-lennolle puhumaan tuntemattomille englantia tai minglaamaan pakolla ihmisten kanssa, jotka ei vain kiinnosta. Ei huvita vastata työpuhelimeen tai sähköposteihin klo 22 illalla. Ei kiinnosta tehdä päivät pitkät exeleitä ja olla ikuisessa ahdistuksen tilassa. Palkka ei korvaa tätä pahuutta.

Minulla on unelma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas totuudesta suututtu ja mammat komppaa. Ihan normaaliahan se on kyseenalaistaa miten 50v kiinnostuu jostain kaupan kassan tai heidän esimiehen hommista. Ja todennäköisesti vaihtaa niistä heti pois jos jotain muuta löytää... 

Voi olla myös, että hakija on kyllästynyt vaativiin ja stressaaviin hommiin ja tarkoituksella hakee kevyempiä töitä. Itse olen kahden tutkinnon maisteri ja olen niin korviani täynnä tätä oravanpyörää ja jatkuvaa joustamista työnantajan suuntaan, että haen salaa muita töitä, aivan toiselta alalta.

Kahvilamyyjän, kotiapulaisen, lastenhoitajan ja aspan työt tuntuvat ihanan kepeiltä näihin nykyisen hommani tulostavoitteisiin ja vastuisiin nähden. Tiedän, että olisin henkisesti onnellisempi, vaikka palkassa tulisikin takkiin. Asuntolaina on maksettu jo ja tottahan veroprosenttikin alenisi pienemmän palkan myötä, joten käteen jäisi kuitenkin kohtuullisesti.

Ei vaan maistu enää lähteä aamutuimaan Saksan-lennolle puhumaan tuntemattomille englantia tai minglaamaan pakolla ihmisten kanssa, jotka ei vain kiinnosta. Ei huvita vastata työpuhelimeen tai sähköposteihin klo 22 illalla. Ei kiinnosta tehdä päivät pitkät exeleitä ja olla ikuisessa ahdistuksen tilassa. Palkka ei korvaa tätä pahuutta.

Tiedän valtavan määrän ihmisiä, jotka ajattelevat täsmälleen samoin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla on ihan vääristynyt perspektiivi ihmiselämästä. Alle kolmekymppisten mielestä kaikki yli 40 vuotiaat ovat ikäloppuja. Eivät tajua, että tehokasta ja täyttä elämää eletään hyvinkin 70 vuotiaaksi, töissään voi olla todella guru vanhempanakin. Vasta eläkkeellä aletaan vähän rauhoittumaan ja hidastamaan, näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Useimmat tämän ikäiset käyvät salilla, urheilevat, laskettelevat, pelaavat golfia, opiskelevat ja matkustelevat. Eri ikäisillä, myös ikäkkäämmillä, on hyödyllistä annettavaa jokaiselle työyhteisölle, mutta sitä on vaikea nähdä jos oma näkökenttä ei ylety kuin oman navan lähistölle.

No ei kaikilla todellakaan ole. Olen hieman yli 20-vuotias ja mun yli 70-vuotias ukki on edelleen työelämässä:)

Go Grandpa ! JEEEE !!!

Mieluummin joku teräksisen kokemuksen alalta omaava kehäkettu,  kuin joku älykännykkää räpläämään liimautunut fitnespimu koristeena kahvihuoneessa.

Siis mun ukki on koko yrityksen kantava voima. Aina, kun jossain suunnalla tulee ongelmia, häneen otetaan ensimmäisenä yhteyttä. Koska hänellä on yli 50 vuoden kokemus alalta ja hän hallitsee käytännöllisesti katsoen aivan kaiken. Siksi minusta tuntuu jopa hassulta, kun 50-vuotiasta sanotaan vanhaksi:)

"Hyvin, sillä en ajattele että tämä olisi väliaikaista tai pakollinen paha kohti parempaa. Haluan tehdä työni hyvin."

Vierailija kirjoitti:

Ikä-asia ja ennakko-luulot työhönottohaastatteluissa, niinpä niin.

On kyllä tullut aikoinaan kiinnitettyä huomiota näihin kuulemiini tarinoihin aiheesta : tahallisen nöyryyttäviä tilanteita haastattelijan taholta. Paljon kuulee näitä.

Kuulin tapauksesta, missä haettiin koulunkäyntiavustajaa ja hakijoita oli 2 , toinen jotain tyyliin päälle nelikymppinen, pätevä moniosaaja, toinen tyyliin koulun jonkun työntekijän (tyyliin  jonku talonmiehen tai siivoojan tai minkälie puolitutun) sukulainen joka ei ollut vaivautunut edes ko haastatteluun paikalle.

Reksi oli haastattellut oikein pitkän kaavan mukaan ja  asiallisesti poistunut oikein " ottamaan kopsuja tään vanhemman ceeveestä ja papruista" ---- ja saman tien open huoneessa vetäny nivaskan suoraan silppuriin.

Paikan oli kuulemma sitte saanut arvaatte varmaan kuka.

Reksi kuulemma hihitelly kämmeneen  tapausta kesälomallaan tuttavilleen.

Jotenkin toivon todella hartaasti että kyseessä on vain kaupunkilegenda.

Sillä eihän tällaista nyt voisi mitenkään oikeasti sattua.

En saata uskoa moista.

Minulle on käynyt vähän tällä tavalla, just koulunkäyntiavustajan pestiin, mutta työkokeiluna. Vaihtoehtoina olivat minä, 24-vuotias nainen ilman minkäänlaista työkokemusta alalle eikä mitään aikaisempaa kokemusta lapsista (koska työkkäri pakotti karenssin uhalla hakemaan) ja noin 50-vuotias nainen, jolla oli alan kokemusta ja osaamista, mutta hänellä oli koulussa oma lapsi. Joten päätettiin, että minä ammattitaidoton olen parempi puolueettomana kuin tämä kokenut nainen, joka varmana alkaisi suosia omaa lastaan. Samaan aikaan kukaan ei ollut huolissaan siitä, että samassa koulussa on opettajia, joiden omat lapset ovat koulussa.

Ihan p*ska systeemi.

Kauhea älämölö tyhjästä. Työhaastattelussa on ihan normaalia haastaa hakijaa ja testata tämän perustelutaitoja. Joidenkin kohdalla se on tehtävä vähän tiukemmin, jos hakijasta meinaa saada jotain persoonaa irti. Siellä haastattelussa voi käydä kymmenittäin ihmisiä samalla koulutuksella ja yhtä pätevällä työkokemuksella. Jos muutamalle saa luun kurkkuun vähän ravistelemalla, on valinta piirun verran helpompi tehdä.

Minulla on unelma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas totuudesta suututtu ja mammat komppaa. Ihan normaaliahan se on kyseenalaistaa miten 50v kiinnostuu jostain kaupan kassan tai heidän esimiehen hommista. Ja todennäköisesti vaihtaa niistä heti pois jos jotain muuta löytää... 

---

Voi olla myös, että hakija on kyllästynyt vaativiin ja stressaaviin hommiin ja tarkoituksella hakee kevyempiä töitä. Itse olen kahden tutkinnon maisteri ja olen niin korviani täynnä tätä oravanpyörää ja jatkuvaa joustamista työnantajan suuntaan, että haen salaa muita töitä, aivan toiselta alalta.

Kahvilamyyjän, kotiapulaisen, lastenhoitajan ja aspan työt tuntuvat ihanan kepeiltä näihin nykyisen hommani tulostavoitteisiin ja vastuisiin nähden. Tiedän, että olisin henkisesti onnellisempi, vaikka palkassa tulisikin takkiin. Asuntolaina on maksettu jo ja tottahan veroprosenttikin alenisi pienemmän palkan myötä, joten käteen jäisi kuitenkin kohtuullisesti.

Ei vaan maistu enää lähteä aamutuimaan Saksan-lennolle puhumaan tuntemattomille englantia tai minglaamaan pakolla ihmisten kanssa, jotka ei vain kiinnosta. Ei huvita vastata työpuhelimeen tai sähköposteihin klo 22 illalla. Ei kiinnosta tehdä päivät pitkät exeleitä ja olla ikuisessa ahdistuksen tilassa. Palkka ei korvaa tätä pahuutta."

--

Puit todella monen ajatukset selkeäksi kommentiksi.

(toki pakko lisätä että tuo lastenhoitajan työ nykyään on kyllä kaikkea muuta kuin leppoisaa, vaikka moni niin luulee, VASTUU ihmisten lapsista miettikää huhhuh )

---

Kannattaa laittaa puhelimeen äänitys päälle noiden haastattelujen ajaksi.

Nuoret työntekijät saikuttaa eniten, tai heidän jälkikasvunsa ovat kipeinä.

Päälle 50-vuotiaat ovat yleensä työpaikan kallioita. Neuvovat, tietävät ja sitoutuvat työhön (ovat saaneet jo kokeilla siipiään osaamisillaan aloilla).

Olin 41 tai 42, kun hain erästä paikkaa. Mainitsin, että en ole kovin taitava erään tietokone-ohjelman kanssa vähäisen kokemuksen vuoksi, mutta pärjään kyllä. 15 vuotta nuorempi juippi tivasi osaanko edes omaksua uusia ohjelmia. Olin juuri selittänyt, kuinka aiemmassa tehtävässä tietokone oli pääasiallinen työväline. En saanut paikkaa, kumma kyllö.

                         Työhönottohaastattelija on työpaikan käyntikortti.

(moni on väistänyt luodin eli säästynyt huonosta työpaikasta kun haastattelija on paljastanut täysin käsittämättömän hölmön alkuasetelman tai toiminta-ideologian millaisia rekrytty paikkaan. Kuka ilmiselvästi pöljien johtamassa paikassa haluaisi/voisi työskennellä menestyksekkäästi .)

Pienten lasten vanhemmat ovat eniten pois. Ensin lapsi sairastaa, sitten toinen lapsi sairastaa, sitten itse sairastaa.

Mutta se menee ohi muutamassa vuodessa. Viisikymppiset ei ole koskaan pois, ei edes nuhaa joka vuosi.

Kolmekymppiset vaihtaa parempaan työpaikkaan heti, kun heidät on saanut koulutettua. Niin tietysti pitääkin, mutta helpompi on ottaa joku, joka pysyy kauemmin kuin puolitoista vuotta. Rekryäminen on ihan syvältä, ei sitä halua olla koko ajan tekemässä. Mieluummin teen kaikkeni, että porukka viihtyisi monta vuotta.

Onneksi olen asiantuntija-alalla, viimeksi 51 v soitettiin kotoa, että tulisitko töihin.

N53

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanottiin sama kaunistellusti: "Tässä työssä on tärkeää pysyä aallon harjalla mitä tulee esim. someen. Olethan sinä sentään jo 28-vuotias". Haastattelija oli sellainen päälle parikymppinen startup-juppi. Hain kyseiseen firmaan markkinointipäälliköksi, yllättäen en tullut valituksi. 

Näitä, kun luen niin mietin vaan sitä etten varmaan koskaan pääse kunnolla töihin. Olen suunnilleen samanikäinen ja ei ole edes koulutusta paljon mitään ja työkokemusta vähän. Samalla olen itsekin törmännyt siihen, että jopa työharjoitteluihin on vaikeaa päästä. Olin koulutuksessa mihin kuului tuo harjoittelu ja soitin kaikki läheiset paikat läpi, mutta yksi koko kunnan tietyistä palveluista vastaava pomo päätti, että ei hän ota minua, kun en omaa kokemusta alasta ennestään. Sen vuoksi koko koulutus sitten kaatui siihen, kun pääsin vaan yhteen paikkaan ja toista en saanut enää mistään enkä olisi päässyt kulkemaan niin pitkälle. Samalla tiedän monia, jotka suhteilla pääsevät jopa oppisopimukseen, mutta minulla niitä suhteita ei sitten olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, se ikärasismihan on kaiketi kiellettyä, aina tulisi valita tehtävään pätevin ja kaikin puolin sopivin henkilö. Minulla on työt loppuneet 50v. Olen päässyt joihinkin haastatteluihin varmaan siksi, koska minusta saisi palkkatukea, mutta en kuitenkaan ole työpaikkaa saanut. Odotan mahdollisuutta päästä nostamaan edes osaa varhennetusta eläkkeestäni. Vielä 4 vuotta odottelua...on tämä aika ikävää, kun menee ihmisarvo ja elämä niin pieneksi. Ei kukaan voi elää kovin hyvin noin pienellä perusrahalla. Tyähaluja on jäljellä reippaasti.

Niin minäkin odotan. Ensi vuoden lopussa tuo onnistuisi, mutta VM ehdottaa osittaisen varhaiseläkkeen poistamista, eli saamatta taitaa minultakin jäädä. Olisin kyllä valmis jäämään jo pois työelämästä, kun sitä on tauotta tullut tehtyä jo 45 vuotta.

Minun työpaikalle on paljon palkattu iäkkäämpiä. Monella jo harmaat hapset. Vetelyksiä löytyy sekä nuoremmista ja vanhemmista. Ei ole niin, että kaikilla yli 50 v olisi kova työmotivaatio. Ihmettelen, ettei esimies ole puuttunut erään yli 50 v miehen tuplataukoihin. Kerran tuli 8.00 töihin ja jäi samalla istumaan tauolle klo 6.00 tulleiden kanssa. Istui tauolla 8.30 asti.

Huhhuh miten alentuva ja junttimainen tuo kolmekymppinen haastattelija oli. Aika kuluu nopsaan ja ei mene kauaaksn kun on itse keski-ikäinen!

Itse ainakin olen noissa tilanteissa jopa vähän pelokas. En uskalla haastaa haastattelijaa liikaa, koska riskeeraisin työpaikkani! Ajattelen että ne testaa haastattelijaa kysymällä törkeitä. Ja jos reagoi rauhallisesti, se on joku paineensietotesti. Valitettavasti siis en uskalla näpäyttää noita haastattelijoita vaikka mieli kyllä tekisi. Varmaan pitäisi, mutta kun jos onkin mahis saada se työ.. Äh

Asiahan on ihan kuten nimimerkki asperger kirjoitti, eli tämä rekryä hoitava nainen oli nuori uraorientoitunut tyyppi, ja ihmetteli miten kokenut hakee jotain hänen mielestään aloittelijan paikkaa. Tuohan on kurja ajatusmaailma ja tottakai monet hakee ”aloittelijan paikkoja”. Mutta tosiaan minäkin veikkaan että rekryäjän kysymyksiä väritti hänen oma ajatusmaailma.

Työmarkkinoista alkaa kehkeytyä kiinnostava tanner.

Samaan aikaan kun 40+v. naiset (ehkä myös miehet?) alkavat olla ikänsä puolesta vieroksuttuja työnhakijoita, eläkeikää hilataan lähemmäs 70 v. Kuka maksaa erotuksen, työttömyyskorvaukset ja eläkkeet? Juu, laitetaan vaan arrogantteja päällepäsmäreitä työhaastattelijoiksi, koittavathan heillekin aikanaan ne mukavat 40.+ ikävuodet ja yhtälailla karkaa eläkeikä heiltäkin, vielä,kauemmas kuin aiemmilta polvilta.

Aika vastuutonta kohdella huonosti työhaluisia, mutta eiköhän tähänkin jokin korjausliike ilmaannu. Jollei muuta, mielenterveyshäiriöitä tulee ylikuormitetuille ja kokemustaan vasta kartuttaville pari- ja kolmekymppisille. Tästä on jo merkkejä ilmassa.