Uskaltaako neuvolassa kertoa masennuksesta?

Kannattaa kertoa. Itse kerroin ja sain neuvolapsykologin numeron ja varasin itselleni ajan. Kävin keskustelemassa muutaman kerran, josta oli todella paljon apua. Neuvolan täti muistaa myös aina tarjota mahdollisuutta käyttää perhetyöntekijää ts. lastenhoitoavuksi voi tilata kaupungin työntekijän. Aina lasten neuvolakäyntien yhteydessä myös aina tiedustellaan mikä minulla on fiilis.

Varmasti olen neuvolan tädin tarkemmassa syynissä, mutta en pysty kuvittelemaan että hän meistä lastensuojeluilmoitusta tekisi pelkän masennuksen takia. Minä olen kuitenkin kertonut asiasta, hakenut ja saanut apua, muuten meillä on hyvin toimiva perhe ja hyvinvoivia lapsia.

Minä kerroin masennuksestani. En osannut pelätä mitään huostaanottoja tai muuta.

Ei sellaisesta ollut koskaan mitään puhetta. Ei siinä ollut mitään kummempaa. Sain aikoja neuvolapsykologille ja siellä kävin juttelemassa.

Vähitellen alkoi helpottamaan ja käynnit lopetettiin.

Minua masensi lapsen isä joka hillui baareissa ja tapaili kavereitaan jatkuvasti.

Enää emme ole yhdessä ja hyvin pärjäsin. Neuvola auttoi minua ja kuunteli huoliani. Jälkeenpäin olen miettinyt että mitäköhän minusta ajattelivat.

Synnärillä itkin masennustani ja huoliani jollekin psykologille ja kätilöllekin. Kai he sitten kuitenkin tajusivat että olin vaan erittäin herkillä hormonien takia.

Luojan kiitos he olivat mukavia ja auttavaisia. 

Nykyään olen yksinhuoltaja ja normaali työssäkäyvä nainen. Uusiin naimisiinkin menin.

niin siis 23 korjaa... olen edelleen aikaisemmasta suhteesta olevan lapsen yh..vaikkei sitä kai sillä nimityksellä enää sanota kun on naimisisa.. isä ei kuitenkaan ole tekemisissä kanssamme

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:49"]

minulla auttoi ihan mielialalääkitys, tosi yleinen vaiva tuo masennus. Ei kannata päästää pahaksi.

[/quote]

Mitä lääkettä aloit syödä?