Kaikki masentuneet eivät ole itsekeskeisiä itkeskelijöitä ja sohvaperunoita

Silmiini on viimeaikoina osunut jokunen masennusaiheinen keskustelu tällä palstalla, ja eräs asia on pistänyt ikävästi silmään. Vaikuttaa nimittäin siltä, että palstalaisista mitä suurimman osan käsitys masentuneesta on sohvalla makaava itkeskelijä, joka päivästä toiseen jauhaa omasta epäonnestaan, antaen samalla muiden passata itseään koska "masennus on ihan oikea sairaus".

Kuvaus yllä on tietysti osassa tapauksista oikea. Painottaisin kuitenkin että vain osassa, sillä kaikki, joille masennus on diagnosoitu, eivät todellakaan näytä tuolta edes oman kumppaninsa silmissä. Kyseessä on vain stereotyyppisin ja siksi helpoiten tunnistettava tapa olla masentunut, mutta tosiassa melkein kuka tahansa työkaverisi, sukulaisesi, jonka kanssa et ole erityisen läheisissä väleissä, voi olla tosiasiassa masentunut - et vain huomaa, koska et ehkä tiedä mitä etsiä.

Suuri osa masentuneista ei halua leimautua masentuneiksi, mm. juuri tuon vallitsevan, negatiivisen stereotypian vuoksi, ja tästä syystä käyttävät valtavasti energiaa sairautensa peittämiseen muilta ihmisiltä.

Olkaa siis tarkkoina, minkälaisia totuuksia masentuneista noin ihmisryhmänä julistatte.