Elämäni on tuhoutunut
Elämäni on nyt lopullisesti tuhoutunut eikä mitään voi enää tehdä. Elämäni on alusta asti ollut loputonta kärsimystä mutta nyt en enää jaksa. En voi enää olla töissä, en voi kohdata ketään. Miksi elämäni piti olla tällaista? Miksi olen syntynyt jos kaikki oli tätä kurjuutta? Miksi minä? Miksi kaikki tämä tapahtui minulle? Miksi näin paljon vain yhdelle?
Kommentit (37)
Se parempi päivä tulee vielä.
Ap. soita auttavaan puhelimeen: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa istua, kattella ulos ja hörpätä hycät pullakahvet
Siitä kannattaa aloittaa jos sattuu kahvista ja pullasta tykkäämään.
Minulla on diagnosoitu vaikea masennus, olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulla on ollut todella, todella kurjia aikoja, aikoja, jolloin en viikkokausiin ole edes käynyt ulkona muuta kuin lähikaupassa, en yhdenkään ihmisen kanssa jutellut edes puhelimessa, ymmärtäen kyllä, ettei näin voi jatkua, etten minä niin täysi paska voi olla kuin sairas mieleni minulle uskottelee.
Opettelin ajattelemaan, että on asioita, joille en vaan mahda mitään ja ne minun on hyväksyttävä. On asioita, joihin voin vaikuttaa, joten yritän vaikuttaa niihin, jotka koen sen arvoisiksi. Lisäksi minun pitää opetella erottelemaan nämä asiat toisistaan.
Minulla ensimmäinen hyväksyttävä asia oli oma menneisyyteni, se on ollutta ja mennyttä, yritän siis elää tulevaisuuteni ihmisiksi. Täysin toipunut en ole enkä todennäköisesti koskaan tule toipumaankaan, niin syvälle huonommuuteni minuun lapsena istutettiin, mutta helpompi minun nyt on masennukseni kanssa elää, olen kai sen kanssa jotenkin sinut.
Onko aivokemia kunnossa? Saatko tarpeeksi hyviä rasvoja ja vitamiineja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on aika pitkä. En usko että sinunkaan elämä on nyt lopullisesti tuhoutunut. Mietin joskus jotain Aira Samulinia, että hän on ollut jo 70-luvulla vanhempi kuin minä nyt, ja tehnyt niin paljon kaikkea vielä sen jälkeen. Siitä saa perspektiiviä.
Miten siitä saa perspektiiviä? Airallahan on hyvin mennyt kun on terve ollut kai enimmäkseen ja saanut selvästi tehdä rakastamaansa asiaa. - ei ap
Ajallista perspektiiviä. Olen itse 40 ja vähän kriiseillyt että vieläkö tässä ehtii kaikkea. Ehtiikö opiskella uuden ammatin, ehtiikö saada uuden rakkauden, ehtiikö löytää paikan jossa viihtyy... sitten mietin Aira Samulinia. Hän oli minun ikäiseni vuonna 1967. Ja edelleen porskuttaa menemään.
Mietipä vähän. Ei meidän kaikkien kuulu olla airasamulineja, ja mitä siitä tulisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on aika pitkä. En usko että sinunkaan elämä on nyt lopullisesti tuhoutunut. Mietin joskus jotain Aira Samulinia, että hän on ollut jo 70-luvulla vanhempi kuin minä nyt, ja tehnyt niin paljon kaikkea vielä sen jälkeen. Siitä saa perspektiiviä.
Miten siitä saa perspektiiviä? Airallahan on hyvin mennyt kun on terve ollut kai enimmäkseen ja saanut selvästi tehdä rakastamaansa asiaa. - ei ap
Ajallista perspektiiviä. Olen itse 40 ja vähän kriiseillyt että vieläkö tässä ehtii kaikkea. Ehtiikö opiskella uuden ammatin, ehtiikö saada uuden rakkauden, ehtiikö löytää paikan jossa viihtyy... sitten mietin Aira Samulinia. Hän oli minun ikäiseni vuonna 1967. Ja edelleen porskuttaa menemään.
Mietipä vähän. Ei meidän kaikkien kuulu olla airasamulineja, ja mitä siitä tulisikaan.
Joo mutta aikaa on vielä. Ap:nkin elämä ehtii heittää häränpyllyä vielä monta kertaa.
suomessakin täytyisi hyväksyä eutanasia.jos täällä ei ole hyvä olla niin täytyisi olla hyvä ja helppo keino päästä pois täältä.ihan suotta täällä muiden riesana keikkuu.
Mutta äitisi sai pukea sinulle söpöjä nallehaalareita ja sai kokea äitiyden!
Sehän se naisille on tärkeintä.
Auttaako tässä kriisissä se, että tietovuodon uhreja on valtavasti, kukaan ei ole yksin siinä myrskyssä, vaikka veneitä ehkä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla, en vaan jaksanut enää ja kaikki tuntui niin liialliselta. Ihmiset yleensä ja etenkin jos joku ihminen aiheuttaa suurempia tunteita. En vaan pysty tai kykene käsittelemään sitä ja uuvun. Olen nyt erakko ja mietin, että mitä järkeä tässä elämässä on, kun ei minusta ole mihinkään.
Sun ongelmas on joku ihme käsittely. Mä vaan elelen etiäpäin. Mitäpä niitä asioita liikaa päässä pyörittelemään.
Siinähän voisi vaikka väsähtää .. ;)
-Sinkkiş
Kyllähän sen ruuanhankintavälinene ylikuormittaminen saattaa väsyttää, mihin sitä ei ole suunniteltu.
Jos ylianalysoi kaikki asiat koko ajan. Joskus sille on paikkansa, jos tekee jotain työtehtävää tai on hankkimassa pesukonetta, että ottaa kaikki speksit selville.
Vaan kukapa sitä 24/7 jaksaisi. Siinähän kärähtäisi sulakkeet päästä ;D
-Sinkkiş
Moikka kaikki synkistelijät. Menkää itseenne. Siellä elämä on..😊
Jumalalle on suunnitelma elämällesi. Olet ainutlaatuinen, ihana, Jeesukselle rakas.
Voit jättää esirukouspyyntöjä tänne: https://sansa.fi/esirukoukset/
Tietoni on vuodettu, kiitos Vastaamo.
Tiedätkö ketään muuta samanlaista? Minä en, joten vaikuttaa vähintäänkin hämmästyttävältä poikkeukselta tämä nainen. Muut on kuolaavia seniilejä jo paljon aikaisemmin, enkä itsekään usko samassa jamassa tuohon ikään selviävän kuin Aira.