Kertokaa miksi miehen kavereiden vaimot eivät pidä minusta?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista tässä on kyse? En tosiaan ymmärrä miksi vanhemmat kutsutaan synttäreille. Tarha/kouluikäiselle lapselle voi tulla vuoden aikana todella monia synttärikutsuja. Miten joillakin vanhemmilla olisi aikaa siellä istua? Toki ymmärrän, että jos vanhemmatkin on hyviä kavereita keskenään, siinä lasta tuodessa tai hakiessa voi kupillisen kahvia juoda kun pöytä on katettuna. Ap, relaa nyt vähän niiden juhlien suhteen.

Niinpä, meidän eskarilainen on käynyt jo viisillä kaverisynttäreillä. Pari lasta on sellaisia, jotka eivät ole keskenään oikein ystäviäkään mutta meille vanhemmille on tullut tavaksi kutsua niitä, jotka viimeksi kutsui meidän lapsen ja kierre on valmis. Lisäksi on ollut serkkujen ja tätien, enojen, setien ja mummojen, pappojen pyöreitä ja lapsiakin meillä on kolme eli tietysti sisaruksiakin viedään välillä kavereille kylään. En mitenkään jaksaisi olla kaikissa noissa itse mukana, haluaisin keskittyä enemmän itse valittuihin harrastuksiin perheen kesken ja omien kaverien kanssa kuin tulla kutsutuksi ikinä mihinkään.

Ja sekin, että aloittajan lapsen synttäreille on kutsuttu lapsia sillä perusteella, että ne on vanhempien kavereiden lapsia niin lapsi on varmaan vielä aika pieni. Me ei pieninä pidetty lapsille kovin ihmeellisiä synttäreitä kun jo palapelipaketista riitti iloa viikon juhlintaan.

Minusta kannattaa oikeastaan järjestää juhlia kohtuudella. Miehelleni on aina järjestetty tosi isoja juhlia ja spektaakkeleja lapsena ja se on ainakin tämän suhteen aika rasittavan vähään tyytymätön nyt aikuisenakin. Itse asiassa jokaikinen miehen syntymäpäivä vielä aikuisenakin ja niin kauan kuin on tunnettu, on ollut miehelle jonkinlainen pettymys. Sen mielestä pitäisi juhlia niin isosti syntymäpäivää jo sängystä noustessa ja jotain se rutisee yleensä jo kahvipöytään istuessa. Mun mielestä oikeita, isoja saavutuksia ja merkkipäiviä kuuluu juhlia isosti, muttei oma elämä tunnu sellaisenaan niin huonolta, että jatkuvasti kaipaisi isoja, virheettömiä juhlallisuuksia. Jos mies nyt täyttää esmes 36 niin en todellakaan ala järjestellä juhlia kun se täyttää 35 ja lääkitä sitä niin että saisi nukkua klo 14 asti (kunnolla ja todellakin "tavallista pidempään"), tuo sänkyyn aamiaista eli kerroshääkakkua josta pomppaa marilyn ja vähän jotain oikeaakin ruokaa kun se ei kakusta edes tykkää, mutta piti olla kuitenkin ja sitten pyydä miehen kavereita käyttämään sitä poikien kanssa Levillä ja illalla palaavat yksityslentokoneella katselemaan järjeatettyä ilotulitusta kun lapset on viety jollekin hoitoon ja sitten parintonnin design-kylpytakissa ja stringeissä tyydytä miehen uneen... voin just kahvit keittää, hankkia lahjan ja järjestän kyllä aikaa illaksi, mutta se ei tunnu riittävän. (Ohis)

Kaikki nyt ei vaan ole kavereita keskenään ja siksi itselle vieraan ihmisen lapsen synttäreille en lähde, vaikka lapsen isä olisi mieheni kaveri.

Harvoin Suomessa ihmiset ovat niin seurallisia kuin jossain ulkomaisissa sarjoissa luodaan kuvaa. Itse katsoin Netflixistä sweet magnolias -sarjan. Jotenkin tosi outoa, miten kolme lapsuuden kaveria asuu edelleen pikkuisessa kotikaupungissaan, ryhtyy yhdessä yrittäjiksi ja vetää yhdessä margaritoja heti kun jollain on jotain ongelmia. Jotenkin täydellisen vierasta.

Ei siinä todennäköisesti ole mitään henkilökohtaista. Itse en ole kiinnostunut viettämään aikaa mieheni kaveripiirin (mukaan lukien vaimot) kanssa. Kuten joku tuolla aikaisemmin mainitsi, kun ei ajanvietto ollut luontevaa, niin ei vaan ole mielenkiintoa tutustuakaan paremmin. Vapaa-aikaa on kuitenkin loppupeleissä nykyään aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

"Olen mielestäni aina ollut asiallinen ja ystävällinenkin heille."

Meidän ystäväpiirissä on yksi tällainen nainen. Hän on takaovesta porukkaan tullut, kun nappasi leskeksi jääneen miehen. Muu porukka on tutustunut opiskeluaikoina ja heitä yhdistää myös harrastus.  Uusi rouva määrää kaikki menot ja tekemiset ja on erittäin päättäväinen, ei päästä miestä mihinkään yksin, ei pidä tämän yhteisestä harrastuksesta kaverien kanssa, järjestää toista ohjelmaa harrastustapahtumien kanssa päällekkäin  ja ajoittaa lomat mielensä mukaan.  Viikonloppuisin miehen piti hoitaa vauvaa eikä viettää aikaa kavereiden kanssa. Ja sitten hän kummastelee, kun tuntuu ettei hänestä pidetä.

No mä en jaksa olla kaveria miehen kavereiden naisten kanssa. Siinä on jo tarpeeksi että "pitää" nähdä miehen kavereita kun tulevat meidän kanssa saunomaan tai meille kahvittelemaan, saati että pitäisi vielä joku sellainen ottaa mukaan, jota emme mies tai minä kumpikaan tunne, emmekä niin välitä tunteakaan. Lisäksi huonot kokemukset miehen kaverin luona illanvietosta on se että minun pitäisi mennä keittiöön puhumaan tyttöjen juttuja miehen kaverin vaimon kanssa, vaikka en miehenikään kanssa, tai kun hänen kaverinsa on meilä, mene yksikseni "naistenjuttujeni" kanssa pois silmistä keittiöön tekemään miehille ruokaa, vaan juttelu oin kyllä ihan kaikille sukupuolille sopivaa.

Tutustun kyllä mielelläni uusiin ihmisiin, mutta haluan itse valita heidät. Siksi en tule lapsesi synttäreille, enkä muutoin hengaa kanssasi. Sinussa ei varmastikaan ole mitään vikaa, haluan vain käyttää vapaa-aikani itsevalitsemassani seurassa :)

En näe mitään syytä olla missään tekemisissä miehen kavereiden perheiden kanssa. Minulle vieraista ihmisistä on kyse. Ylipäätään omituista haalia hyvin erilaisia ja eri piireistä olevia ihmisiä perhejuhliin.