Kertokaa miksi miehen kavereiden vaimot eivät pidä minusta?

Hmm. Minä voin olla yksi heistä. Mieheni kaverin vaimo on kutsunut koko perhettämme lastenuhliin ym. vastaaviin ja yleensä mies on mennyt yksin. Kuten moni on arvaillut, ei se ole henkilökohtaista. Tai sen verran on, että en tunne kiinnostusta mennä. Tämä vaimo on sellainen, ettei oikein osaa puhua muusta kuin lapsista. Eikä siinä mitään. Mä vaan haluan käyttää rajallisen aikani toisin. Ei siis ole mitään häntä vastaan, mutta en vain ole kiinnostunut tutustumaan paremmin, kun ei luontevasti synkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kiusaajat vallanneet tämän palstan. Täällä on nykyään paljon enemmän epäempaattisia ja pahantahtoisia kommentoijia.

Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että täällä on nykyisin näin hölmöjä keskustelunavauksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos otetaan esimerkiksi tuo synttäritapaus niin en itsekään lähtisi sellaisille. Tylsimmät juhlat mitä voi olla ja jos vielä on viikonloppuna niin vie aivan liikaa vähäistä vapaa-aikaa. Ei olisi mitään henkilökohtaista, en vain pidä lasten synttäreistä.

Minä en ymmärrä miksi lapsen synttäreille kutsutaan isän tai äidin kavereita? En ole koskaan kutsunut muita kuin lapsen sukulaisia ja lapsen kavereita. En myöskään ole ollut kavereiden lasten synttäreillä. Lapsia kyllä olen vienyt omien kavereidensa synttäreille.

Olen kateellinen koska olet kauniimpi ja kaikin tavoin viehättävämpi ihminen enkä mitenkään ikinä voisi olla yhdenvertainen ihanuutesi rinnalla. En tule synttäreille koska erityisesti juhlissa koristuisi kuinka en näytä yhtä häikäisevän ihanalta juhla-asussakaan eikä mikään meikki näytä minulla yhtä hyvältä kuin sinulla. Kadehtisin saamaasi sosiaalista hyväksyntää kun kertoisilit kadehdittavasta elämäntilanteestasi ja pärjäämisestäsi ja tekisit vaikutuksen sillä kuinka kaikki, etenkin miehet, viihtyvät erinomaisesti seurassasi. Osani olisi vain nuivasti kadehtia sinua jossain nurkassa vaikka olisit minullekin aivan ihana

t. Veljesi kaverin vaimo

P.s. oikeasti olen aivan kuin sinä sillä erotuksella, että suhtaudun nuivasti uusien menojen ja lisäkiireiden vaalimiseen jo valmiiksi hyvin aikataulupainoitteiseen elämääni.

Mä olen vähän ujo ja yksin viihtyvä. En lähtisi kaverin kaverin lapsen synttäreille.

Miksi aikuisten pitää olla lasten synttäreillä? Ihan outoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos otetaan esimerkiksi tuo synttäritapaus niin en itsekään lähtisi sellaisille. Tylsimmät juhlat mitä voi olla ja jos vielä on viikonloppuna niin vie aivan liikaa vähäistä vapaa-aikaa. Ei olisi mitään henkilökohtaista, en vain pidä lasten synttäreistä.

Minä en ymmärrä miksi lapsen synttäreille kutsutaan isän tai äidin kavereita? En ole koskaan kutsunut muita kuin lapsen sukulaisia ja lapsen kavereita. En myöskään ole ollut kavereiden lasten synttäreillä. Lapsia kyllä olen vienyt omien kavereidensa synttäreille.

Vierailija kirjoitti:

Onko kiusaajat vallanneet tämän palstan. Täällä on nykyään paljon enemmän epäempaattisia ja pahantahtoisia kommentoijia.

Olen epäempaattinen ap:n kaltaisia "miksi kaikki eivät ole minun kavereitani kun minähän olen ihan täydellinen ihminen" tyyppejä kohtaan, etenkin kun ap aloituksensa perusteella olettaa että HÄN on se syy miksi naiset eivät tule jonkun itselleen ihan vieraan luo. Jos mies on kutsunut kaverinsa lapsineen, ja kaverit lapsineen tulevat, niin miksi se muka olisi henkilökohtainen loukkaus ap:lle että naiset joilla ei siis oletettavasti (koska heihin viitataan etäisesti "miehen kavereiden vaimoina" eikä siis "kavereina") ole mitään tekemistä ap:n kanssa, ei ehkä ap:n miehenkään kanssa, eivät tule hänen kotiinsa, lapsen synttäreille! Miehen kaverit kuitenkin tulevat lapsiensa kanssa, joten ap:n lapsi on varmasti tyytyväinen kekkereihinsä, mutta ap ei ole koska epärealistinen (korona-aikana pitäisi vältellä isoja kokoontumisia myös!) täydellisyysvaatimus täydellisen pikkuvaimon roolissa ei toteudu.

Kuinka tuo EI olisi paranoidista (luetaan toisten ihmisten käytöksestä nyansseja joita siinä ei ole) narsismia (vain itsellä on väliä)?

Lapsen kaverin synttäreille koko perheen voimin? Ei kiitos. Kyllä meillä yleensä arvottiin, kun lapsi oli pieni, että kumpi låhtee, Jos päivänsankarin vanhemmat on isän kavereita, niin on luonnollista, että isä lähtee, Sama toisin päin. Tietysti jos ollaan läheisiä perhetuttuja, lapsen kummeja tms., niin sitten molemmat voi tulla.

Jos jotkut ihmiset käyttäytyvät nuivasti, he saattavat olla tasapuolisen nuivia kaiķkia kohtaan. Ihanan kaverin puoliso saattaa olla sietämötön ihminen. Ei pidä ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otetaan esimerkiksi tuo synttäritapaus niin en itsekään lähtisi sellaisille. Tylsimmät juhlat mitä voi olla ja jos vielä on viikonloppuna niin vie aivan liikaa vähäistä vapaa-aikaa. Ei olisi mitään henkilökohtaista, en vain pidä lasten synttäreistä.

Minä en ymmärrä miksi lapsen synttäreille kutsutaan isän tai äidin kavereita? En ole koskaan kutsunut muita kuin lapsen sukulaisia ja lapsen kavereita. En myöskään ole ollut kavereiden lasten synttäreillä. Lapsia kyllä olen vienyt omien kavereidensa synttäreille.

Mua on kyllä kutsuttu kaverin lapsen synttäreille. Sukulaisten lasten synttäreille ei. Musta se on aika luontevaa, hyvän ystävän ja tämän lapsen kanssa olen muutenkin enemmän tekemisissä.

Miksi te kutsutte MIEHEN KAVEREIDEN perheet lapsen synttäreille, ellei kyse ole kummeudesta (ilmeisesti ei, kun et sitä maininnut) tai että lapset olisivat hyviä kavereita keskenään?!?

En kyllä minäkään jaksaisi mitään "kissan kummin kaiman nimipäiviä", kun ihan on tarpeeksi, että saa järjestettyä aikaa ja hoidettua suhteet omiin kavereihin ja sukulaisiin.

Ei tähän nyt osaa kauheasti sanoa mitään tuntematta teitä, mutta voihan olla ettei ne vaimot ole kovinkaan seurallisia. Ei minuakaan suuremmin kiinnosta mieheni kavereiden vaimot. Minulla on jo omat kaverit enkä jaksa väkisin alkaa sosialisoimaan ihmisten kanssa jotka ei mua luonnostaan kiinnosta.

Enkä usko tämän olevan kovin erikoistakaan. Sinulla on ehkä sellainen toivekuva vähän kuin jossain elokuvissa, että miehet ja heidän vaimot on keskenään bestiksiä, sitten lapsista tulee bestiksiä ja on sellainen hieno tiivis yhteisö.

Mutta ei se vaan tosielämässä mene niin kuin leffoissa. Tosielämässä hyvä kun on edes omille+miehen sukulaisille riittävästi aikaa ja sitten pitäisi vielä jaksaa jotain miehen kavereiden vaimojakin huomioida. Ei kaikki välttämättä vaan jaksa.

Kaikkilla nyt ei vaan aina natsaa keskenään eikä se, että miehet on kavereita keskenään tarkoita sitä, että pitäisi perhekunnittain yhdessä olla joka kissanristiäisissä.

Toki meilläkin on muutamia kaveriperheitä ,joiden kanssa vietetään aikaa perheenä, mutta suurin osa kummankin kavereista on sellaisia, ettei vietetä aikaa perheittäin vaan kumpikin sen oman kaverin kanssa. Näitä ei lasten synttäreille edes kutsuta.

Pitääkö nämä muiden kavereiden vaimot keskenään yhteyttä? Oletko alkanut seurustella miehesi kanssa myöhemmin kuin muut pariskunnat, eli toiset tuntee toisensa paremmin?

Itse jätän nykyään väliin kaikki tylsät juhlat. Koska pitäisi pyrkiä vähentämään kontakteja ja sitä kautta tartuntamahdollisuuksia, valikoin vain ne mistä takuuvarmasti tiedän, että siellä on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otetaan esimerkiksi tuo synttäritapaus niin en itsekään lähtisi sellaisille. Tylsimmät juhlat mitä voi olla ja jos vielä on viikonloppuna niin vie aivan liikaa vähäistä vapaa-aikaa. Ei olisi mitään henkilökohtaista, en vain pidä lasten synttäreistä.

Minä en ymmärrä miksi lapsen synttäreille kutsutaan isän tai äidin kavereita? En ole koskaan kutsunut muita kuin lapsen sukulaisia ja lapsen kavereita. En myöskään ole ollut kavereiden lasten synttäreillä. Lapsia kyllä olen vienyt omien kavereidensa synttäreille.

Mua on kyllä kutsuttu kaverin lapsen synttäreille. Sukulaisten lasten synttäreille ei. Musta se on aika luontevaa, hyvän ystävän ja tämän lapsen kanssa olen muutenkin enemmän tekemisissä.

Raahatko sinne miehesikin, jolla ei ole läheistä suhdetta kyseiseen lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otetaan esimerkiksi tuo synttäritapaus niin en itsekään lähtisi sellaisille. Tylsimmät juhlat mitä voi olla ja jos vielä on viikonloppuna niin vie aivan liikaa vähäistä vapaa-aikaa. Ei olisi mitään henkilökohtaista, en vain pidä lasten synttäreistä.

Minä en ymmärrä miksi lapsen synttäreille kutsutaan isän tai äidin kavereita? En ole koskaan kutsunut muita kuin lapsen sukulaisia ja lapsen kavereita. En myöskään ole ollut kavereiden lasten synttäreillä. Lapsia kyllä olen vienyt omien kavereidensa synttäreille.

Mua on kyllä kutsuttu kaverin lapsen synttäreille. Sukulaisten lasten synttäreille ei. Musta se on aika luontevaa, hyvän ystävän ja tämän lapsen kanssa olen muutenkin enemmän tekemisissä.

Raahatko sinne miehesikin, jolla ei ole läheistä suhdetta kyseiseen lapseen?

En raahaa, mutta joskus lähtee mukaan. Ollaan jonkin verran tavattu myös pariskuntana kaverin ja tämän miehen kanssa.

Minkä ikäisistä lapsista tässä on kyse? En tosiaan ymmärrä miksi vanhemmat kutsutaan synttäreille. Tarha/kouluikäiselle lapselle voi tulla vuoden aikana todella monia synttärikutsuja. Miten joillakin vanhemmilla olisi aikaa siellä istua? Toki ymmärrän, että jos vanhemmatkin on hyviä kavereita keskenään, siinä lasta tuodessa tai hakiessa voi kupillisen kahvia juoda kun pöytä on katettuna. Ap, relaa nyt vähän niiden juhlien suhteen.

Olen introvertti ihminen ja en tosiaankaan lähde miehen kaverin lapsen syntymäpäiville itselleni tuntemattomien ihmisten luo. Mies saa mennä lapsen kanssa ,jos haluaa. Miehet kaverit eivät ole kavereitani ja en edes tunne heidän vaimojaan. Eikä edes kiinnosta tuntea. Minulla on omat ystäväni ja sukulaiseni riesanani.

Mulla on myös yksi kaveri joka kutsuu milloin ketäkin lasten synttäreille, naapureita, omia kavereitaan. Ja sitten kauhea ihmettely kuka ei tullut. Juhlat ovat piinaa, toisilleen ventovieraita ihmisiä tupa täynnä lapsen lahjoja teennäisesti ihailemassa. Hänen miehensä on täysi tuppisuu. En usko että ne ovat ekstrovertillekaan hauskoja tilanteita ja introverttinä keksin tekosyitä ettei tarttisi mennä.

Ehkä kysymys ei ollut juhlista sinänsä, vaan koet näiden ihmisten välttelevän sinua. Oman miehen kaverien vaimot ovat vain tosi eri maata kuin itse olen. En ystävinä halua heihin tutustua, joskus voin nähdä.