9kk vauva pilaa koko perheen elämän

Hei, täällä puhuu nyt yli nelikymppinen, vaikean synnytyksenjälkeisen masennuksen läpikäynyt äiti-ihminen :) 

Kirjoittajan kokemus elämästään ei ole terve.

Tuollaisessa tilantessa syyttelyt, vertailut, voimientoivottelut sum'muut voivottelut eivät auta vähääkään.

Jos asianomainen ei itse enää ymmärrä tilaansa, omaisista pitäisi löytyä ruutia niin paljon, että hänet vaan vietäisiin avun piiriin. 

Nykyään monet lapset ja nuoret voivat todella huonosti, tekevät pahaa itselleen ja muille, ja yleensä seuraukset maksamme me kaikki verorahoina. Eli asia ei ole edes kenenkään yksityisasia!

Tiedän tapauksia, joissa masennuksesta kärsivä äiti on tappanut itsensä ja tapauksia, joissa omaiset ovat halunneet suojella äitiä, ja antaneet hänen lojua sängyssä vuoden, eli ei ole haluttu joko itselle sitä häpeää että omainen on hoidossa, tai sitten kuunneltu sairasta äitiä, eikä viety avun piiriin.

Minulla oli onneksi tilanne, että paras ystäväni tuli ja sanoi, että sinä et ole kunnossa, nyt lähdetään lääkäriin. Sain lähetteen psykiatriseen hoitoon, ja tilanne saatiin korjattua muutamassa viikossa.

Omaiset huom! Jos tilanne on noin huono, vastuu on teillä! 

Niin se on ihan mikä kellekin on tärkeää.

meillä kodinhoidontuki asumistuki ja lapsilisä riittää vallan hyvin elämiseen,ja joskus voi vähän törsätäkkin ja ostaa extraa.. en laske pennejäni kaupassa.

mies saa sairaspv rahaa..

emme saa toimeenulotukea...

meidän 9kk myös huono nukkuja. Välillä lapsi ärsyttää,mies ärsyttää naapuri ärsyttää oma äitini ärsyttää koska väsyttää nii helvetisti!!!!! Joskus mun sisälmyksiä särkee kun väsyttää niin!

Mutta en ajattele ett vauvani pilais meidän elämän...

tilanne on nyt parempi kuin aikaisemmin,silloin ei tiedetty viel maitoallergiasta eikä refluksista (tai mä tiesin ja epäili mutta lastenklinikalla meitä ja NEUVOLAN epäilyjä ei otettu tosissaan).

Jos mä palaisin töihin,niin meillä se olis mies joka heräisi yöt!

Välil vauva voi itkeä öisin myös äidin läheisyyden kaipuuta...

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 04:17"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 03:53"]Tiedän täsmälleen, mistä puhut. Minä jaksoin aikoinaan sen voimin, että mies osallistui lastenhoitoon todella paljon, myös öisin. Ja ihanat kummit ja isovanhemmat oikein tyrkyttäytyivät lapsenvahdiksi, suorastaan potkivat meidät vanhemmat pois kotoa joka viikko:-) Univaikeudet jatkuivat lapsella yli kaksivuotiaaksi ja sain kunnollisen äiti-lapsi-suhteen kehitettyä vasta, kun lapsi täytti kolme. Sen jälkeen elämä muuttuikin selkeästi paremmaksi. En voi mitään muuta sanoa, kuin että tuo ei todellakaan kestä ikuisesti. 

[/quote] mies täälläkin osallistuu, nyt enemmän kun otettiin pari viikkoa sittrn yöimetys pois, luulin että saisin vihdoinkin nukkua kun lapsi ei heräisi alle tunnin välein huutamaan rintaa...

Tunnin taas oltu hereillä, kuudelta pitäisi herätä ja lähteä töihin.

[/quote]

9 kk ja oot jo töissä? Ei ihme että olet poikki.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 05:10"]Minkäs ikäinen ap on? "jostain syystä" hieman vanhemmilla ensisynnyttäjillä lapsiluku jää usein yhteen. Meillä esikoinen syntyin kun olimme 23v ja silloin yöheräämiset eivät tuntuneet missään. Kuopus syntyi kun olimme 28 ja silloin alkoi jo tuntua jos joutui yöllä heräilemään. Liki nelikymppiset työkaverit ovat lähes vainaita kun lapsi on yöllä heräillyt. Kyllä se on tarkoitettu niin että lapset tehdään parikymppisinä, mutta kun tämä yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi että muut asiat pitäisi hoitaa ensin kuntoon.
[/quote]

Mulla on sekä nuorena että vanhana saatuja lapsia. Pakko todeta, että nyt vanhana on paljon helpompaa. Luen täältä näitä äitien ongelmia, enkä tavoita ollenkaan, mikä se ongelma oikeastaan on. Mutta muistan, että nuorena tuskailin samaa. Pitempi perspektiivi auttaa.
Ja ei, vauvani ei tosiaankaan ole hyvä nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 05:10"]

Minkäs ikäinen ap on? "jostain syystä" hieman vanhemmilla ensisynnyttäjillä lapsiluku jää usein yhteen. Meillä esikoinen syntyin kun olimme 23v ja silloin yöheräämiset eivät tuntuneet missään. Kuopus syntyi kun olimme 28 ja silloin alkoi jo tuntua jos joutui yöllä heräilemään. Liki nelikymppiset työkaverit ovat lähes vainaita kun lapsi on yöllä heräillyt. Kyllä se on tarkoitettu niin että lapset tehdään parikymppisinä, mutta kun tämä yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi että muut asiat pitäisi hoitaa ensin kuntoon.

[/quote]

Höpö höpö se äidin ikä mitään vaikuta vaan se yöheräämisten määrä ja miten kauan se jatkuu.

Heräsikö teidän vauvanne kaksi vuotta joka ainut yö tunnin välein huutamaan? Jos ei, niin älä ainakaan anna noin lapsellisia ohjeita.

Ap sattui nyt olemaan paikalla.
En meinannut ensin tunnistaa tätä tekstiä omakseni, sitten muistin miten kammttava tuo aika oli.
Hengissä ollaan kaikki edelleen, hyvin tuo ei nuku vieläkään mutta (*koputtaa puuta*) nyt on nukkunut 3 kokonaista yötä putkeen! Ennätys =D

Vaihdoin kaksivuorotyöhön, vapaapäiväni ja iltavuoropäivisin vuorottelemme niin että toinen hoitaa lapset ja toinen saa nukkua. Nyt tulin äsken kotiin töistä, hetki palstailu iltapalan kanssa ja sitten nukkumaan... toivottavasti tänäkin yönä nukutaan =)

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:18"]Ap sattui nyt olemaan paikalla.
En meinannut ensin tunnistaa tätä tekstiä omakseni, sitten muistin miten kammttava tuo aika oli.
Hengissä ollaan kaikki edelleen, hyvin tuo ei nuku vieläkään mutta (*koputtaa puuta*) nyt on nukkunut 3 kokonaista yötä putkeen! Ennätys =D

Vaihdoin kaksivuorotyöhön, vapaapäiväni ja iltavuoropäivisin vuorottelemme niin että toinen hoitaa lapset ja toinen saa nukkua. Nyt tulin äsken kotiin töistä, hetki palstailu iltapalan kanssa ja sitten nukkumaan... toivottavasti tänäkin yönä nukutaan =)
[/quote]

Hieno juttu ap, että teillä yöt sujuu paremmin! :) vaikutat paljon pirteämmältä tässä viestissä! Mukavaa kevättä, toivottavasti unirytmi on pysyäkseen.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:37"]

Miksiköhän mun 3 lasta ovat kaikki nukkuneet pääsääntöisesti hyvin? Voiko vika olla vanhemman käyttäytymisessä, nonverbaalisessa viestinnässä, vauvan perusturvallisuudentunteessa etc.? Lapsi aistii vanhemman kireyden.

[/quote]

Tiesivät varmaan, ettei tunnevammaiselta äidiltä kuitenkaan empatiaa irtoa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 05:10"]Minkäs ikäinen ap on? "jostain syystä" hieman vanhemmilla ensisynnyttäjillä lapsiluku jää usein yhteen. Meillä esikoinen syntyin kun olimme 23v ja silloin yöheräämiset eivät tuntuneet missään. Kuopus syntyi kun olimme 28 ja silloin alkoi jo tuntua jos joutui yöllä heräilemään. Liki nelikymppiset työkaverit ovat lähes vainaita kun lapsi on yöllä heräillyt. Kyllä se on tarkoitettu niin että lapset tehdään parikymppisinä, mutta kun tämä yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi että muut asiat pitäisi hoitaa ensin kuntoon.
[/quote]
Minä valvoin parikymppisenä paljon mieluummin baareilun tai muun syyn takia kuin lasten. Senpä takia tein omani 33- ja 35-v. Ja selvisin niistä imetysöistä ilman traumoja, ei vain muuten haluttu enempää lapsia tätä maailmaa kansoittamaan.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 14:44"]

Ap ei ole kirjoittanut vessakäynneistä tai homosteluviestejä. T. Ap

[/quote]

???...

Nyt olet jo sekaisin kuin seinäkello. 9kk lapsen äidin paikka on kotona lapsen kanssa eikä heilumassa vähäjärkisenä ympäriinsä. Olet todellinen riski sekä työyhteisössäsi että lapsillesi kotona.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 14:44"]

Ap ei ole kirjoittanut vessakäynneistä tai homosteluviestejä. T. Ap

[/quote]

???...

Nyt olet jo sekaisin kuin seinäkello. 9kk lapsen äidin paikka on kotona lapsen kanssa eikä heilumassa vähäjärkisenä ympäriinsä. Olet todellinen riski sekä työyhteisössäsi että lapsillesi kotona.

[/quote] Mitä jos tekisit adressin asiasta? Siitä miten vaarallisia pienten lasten äidit ovat työelämässä? Varmasti eduskunta ottaa tämän harkintaan. Ei tarvita kotihoidontuenuudistusta kun jatketaan vanhempainvapaata kunnes nuorin on 2v. 
Ja en ole ap, mutta etkö ole huomannut näitä muka-ap:n kirjoittamia viestejä?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 14:44"]

Ap ei ole kirjoittanut vessakäynneistä tai homosteluviestejä. T. Ap

[/quote]

???...

Nyt olet jo sekaisin kuin seinäkello. 9kk lapsen äidin paikka on kotona lapsen kanssa eikä heilumassa vähäjärkisenä ympäriinsä. Olet todellinen riski sekä työyhteisössäsi että lapsillesi kotona.

[/quote] Mitä jos tekisit adressin asiasta? Siitä miten vaarallisia pienten lasten äidit ovat työelämässä? Varmasti eduskunta ottaa tämän harkintaan. Ei tarvita kotihoidontuenuudistusta kun jatketaan vanhempainvapaata kunnes nuorin on 2v. 
Ja en ole ap, mutta etkö ole huomannut näitä muka-ap:n kirjoittamia viestejä?

[/quote]

Vaikea ottaa kantaa - yhtä järjetöntä porukkaa ap:t ja "muka-ap":t.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:34"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 14:44"]

Ap ei ole kirjoittanut vessakäynneistä tai homosteluviestejä. T. Ap

[/quote]

???...

Nyt olet jo sekaisin kuin seinäkello. 9kk lapsen äidin paikka on kotona lapsen kanssa eikä heilumassa vähäjärkisenä ympäriinsä. Olet todellinen riski sekä työyhteisössäsi että lapsillesi kotona.

[/quote] Mitä jos tekisit adressin asiasta? Siitä miten vaarallisia pienten lasten äidit ovat työelämässä? Varmasti eduskunta ottaa tämän harkintaan. Ei tarvita kotihoidontuenuudistusta kun jatketaan vanhempainvapaata kunnes nuorin on 2v. 
Ja en ole ap, mutta etkö ole huomannut näitä muka-ap:n kirjoittamia viestejä?

[/quote]

Vaikea ottaa kantaa - yhtä järjetöntä porukkaa ap:t ja "muka-ap":t.

[/quote] Puhumattakaan sinusta. 

Tiedän täsmälleen, mistä puhut. Minä jaksoin aikoinaan sen voimin, että mies osallistui lastenhoitoon todella paljon, myös öisin. Ja ihanat kummit ja isovanhemmat oikein tyrkyttäytyivät lapsenvahdiksi, suorastaan potkivat meidät vanhemmat pois kotoa joka viikko:-) Univaikeudet jatkuivat lapsella yli kaksivuotiaaksi ja sain kunnollisen äiti-lapsi-suhteen kehitettyä vasta, kun lapsi täytti kolme. Sen jälkeen elämä muuttuikin selkeästi paremmaksi. En voi mitään muuta sanoa, kuin että tuo ei todellakaan kestä ikuisesti. 

Olet ylirasittunut. Hae apua. Mene vaikka terveyskeskukseen ja sano hoitajalle, että olet niin väsynyt, että pelkäät kohta tekevasi pahaa lapsellesi.

Onhan vanhemmuus väsyttävää, ja ajoittain ihan perseestä, muttei se noin raskasta kuulu olla. Saatat kärsiä jo masennuksesta, silloin oma lapsikin tuntuu ärsyttävältä, joskus jopa pelottavalta, ja ahdistavalta. 

Olet ylirasittunut. Hae apua. Mene vaikka terveyskeskukseen ja sano hoitajalle, että olet niin väsynyt, että pelkäät kohta tekevasi pahaa lapsellesi.

Onhan vanhemmuus väsyttävää, ja ajoittain ihan perseestä, muttei se noin raskasta kuulu olla. Saatat kärsiä jo masennuksesta, silloin oma lapsikin tuntuu ärsyttävältä, joskus jopa pelottavalta, ja ahdistavalta. 

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 03:53"]Tiedän täsmälleen, mistä puhut. Minä jaksoin aikoinaan sen voimin, että mies osallistui lastenhoitoon todella paljon, myös öisin. Ja ihanat kummit ja isovanhemmat oikein tyrkyttäytyivät lapsenvahdiksi, suorastaan potkivat meidät vanhemmat pois kotoa joka viikko:-) Univaikeudet jatkuivat lapsella yli kaksivuotiaaksi ja sain kunnollisen äiti-lapsi-suhteen kehitettyä vasta, kun lapsi täytti kolme. Sen jälkeen elämä muuttuikin selkeästi paremmaksi. En voi mitään muuta sanoa, kuin että tuo ei todellakaan kestä ikuisesti. 

[/quote] mies täälläkin osallistuu, nyt enemmän kun otettiin pari viikkoa sittrn yöimetys pois, luulin että saisin vihdoinkin nukkua kun lapsi ei heräisi alle tunnin välein huutamaan rintaa...

Tunnin taas oltu hereillä, kuudelta pitäisi herätä ja lähteä töihin.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 04:17"][quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 03:53"]Tiedän täsmälleen, mistä puhut. Minä jaksoin aikoinaan sen voimin, että mies osallistui lastenhoitoon todella paljon, myös öisin. Ja ihanat kummit ja isovanhemmat oikein tyrkyttäytyivät lapsenvahdiksi, suorastaan potkivat meidät vanhemmat pois kotoa joka viikko:-) Univaikeudet jatkuivat lapsella yli kaksivuotiaaksi ja sain kunnollisen äiti-lapsi-suhteen kehitettyä vasta, kun lapsi täytti kolme. Sen jälkeen elämä muuttuikin selkeästi paremmaksi. En voi mitään muuta sanoa, kuin että tuo ei todellakaan kestä ikuisesti. 

[/quote] mies täälläkin osallistuu, nyt enemmän kun otettiin pari viikkoa sittrn yöimetys pois, luulin että saisin vihdoinkin nukkua kun lapsi ei heräisi alle tunnin välein huutamaan rintaa...

Tunnin taas oltu hereillä, kuudelta pitäisi herätä ja lähteä töihin.

[/quote] olis kivaa tietää miksi tätäkin miinustettiin?

Voimia!! Täälläkin valvotaan... Vauva (2.lspsi) 6kk. Ensimmäiset 3kk oli maailman helpointa, ennen joulua alkoi valvomiset. En ole ikinä ollut näin väsynyt ja välillä en saa nukuttua vaikka lapset nukkuiskin. Meillä on selvä jako - minä hoidan lapset koska mies on paljon poissa työmatkoilla, joten olen paljon lasten kanssa yksin. Yritän vaikeilla hetkillä muistaa, että tämä on vain väliaikaista ja muuttuu helpommaksi.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 04:54"]

Voimia!! Täälläkin valvotaan... Vauva (2.lspsi) 6kk. Ensimmäiset 3kk oli maailman helpointa, ennen joulua alkoi valvomiset. En ole ikinä ollut näin väsynyt ja välillä en saa nukuttua vaikka lapset nukkuiskin. Meillä on selvä jako - minä hoidan lapset koska mies on paljon poissa työmatkoilla, joten olen paljon lasten kanssa yksin. Yritän vaikeilla hetkillä muistaa, että tämä on vain väliaikaista ja muuttuu helpommaksi.

[/quote] TSemppiä sinnekin... 
Joo, pitäisi vain muistaa että ei tämä ole ikuista.... MEilläkin vauva nukkuin ekat kuukaudet todella hyvin, päivisin ei niinkään hyvin mutta ei haitannut koska yöt sujui hyvin. 
Nyt ei nuku kunnolla ei päivisin eikä öisin... onneksi mies on työtön ja kotona lasten kanssa, niin aina joskus mun vapaapäivinä voidaan vuorotella että jompikumpi saa nukkua päikkärit esikoisen kanssa (joka myös ollut huono nukkuja aina sekä päivisin että öisin, nyt vasta parivuotiaana oppinut nukkumaan paremmin....)

Yövuorot on pyllystä kun tuntuu välillä ettei jaksaisi hengittääkään kun on niin väsynyt, aamuvuorot käy jotenkuten mutta aina ei ole kovin skarppina, iltavuorojen jälkeen meinaa nukahtaa rattiin kun ajaa kotiin.... 

Ja koska kaikki olemme väsyneitä me tiuskumme turhan paljon toisillemme =/

Mutta kyllä me saamme vielä joku kaunis päivä (eiku yö) nukkua kunnolla.