Minulle tehdään huomenna abortti. Haluatko kysyä jotain?
Odotin oikein tarkoituksella raskausviikolle 11 että pääsisin kaavintaan koska se on lääkkeitä kivuttomampi toimenpide.
Kommentit (79)
Nyt kun olen itse tullut äidiksi niin en pystyisi enää tekemään aborttia.
Kaikki kuitenkin tekevät omat ratkaisunsa, mutta onhan se julmaa odottaa viikolle 11 tarkoituksella.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:20"]
Olin jo kirjoittamassa paria mun suosikkivauvavitsiä mut sitten maltoin mieleni. Saattaisi keventää tunnelmaa. Löytyy googlaamalla.
[/quote]
Hakusanoilla "random av-mamman suosikkivauvavitsit"?
Jos oisin tehnyt tuon, oisin todella yksin ja ilman elämää.
Olen ylpeä lapsestani.
Hän on tuottanut iloa monelle ihmiselle.
entä sinä, miltä sinä ajattelet siitä että oma äitisi olisi abortoinut sinut, et olisi täällä kirjoittamassa, vaan makaisit abortoituna vessassa tai lääkärin roskamaljassa.
Älä valehtele itsellesi, Suomessa yksinhuoltaja ei kuole nälkään, saat tukea.
Miksi teinit synnyttää, ja antaa adoptioon. Mikset sinä voisi. Voit mutta et halua. Haluat ottaa elämältä antamatta mitään takaisin.
Älä murhaa vauvasi. Yli puolet meistä ollaan "vahinkoraskauksia" nyt sinä olet kirjoittamassa tänne, vaikka äitisi olisi voinut abortoida sinut.
Anna adoptioon, älä murhaa oman vauvasi. Toista samanlaista vauvaa ei tule olemaan. Ehkä vauvalla on sinun silmiesi väri, ja sinun kyky nauttia elämästä. Vauvasi on sinun armoilla.
Anna adoptioon. mieti itseäsi abortoituna roskiksessa.
Mikä tätä keskustelua vaivaa? Ap:n on parempi tehdä abortti, jos on asiasta varma. Ei tähän maailmaan kaivata ei-haluttuja lapsia, ap itse tietää haluaako lapsen vai eikö. Menisi varmaan ap:n ja lapsen elämä ihan pilalle. Osa kasvaa äitiyteen raskauden myötä, mutta jos lasta ei todellakaan halua niin ei sitä ole mikään pakko pitää. Ihan liikaa on nähty näitä, joiden äidinvaistot ei sitten heränneetkään ja muksu huostassa jo vauvasta saakka. En minä ainakaan voisi kuvitella itselleni nyt lasta, opiskelen siis myös. En tiedä, pystyisinkö itse aborttiin. Mutta kyllä mulla menisi elämä pilalle jos lapsen saisin nyt, ja tuskin pystyisin antamaan lapselle kaikkea sitä mitä se tarvitsee voidakseen hyvin.
Nostan hattua niille, jotka oikeasti pystyy antamaan lapsen adoptioon ilman sen suurempaa traumaa. Itse en ikinä pystyisi. Jos jatkaisin raskautta, pitäisin lapsen, koska en enää osaisi luopua siitä ja olisin kiintynyt siihen. Se tunneside ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö katkeroituisi elämälle ja pilaisi suurella todennäköisyydellä myös lapsen elämän. Ei ole mitään taloudellista vakautta, katkeroituisin kun en saisi tehdä niitä asioita mitä olen nuorena halunnut tehdä yms.
Joten ap, kouluttaudu nyt rauhassa ja tee lapsesi sitten kun olet siihen itse valmiimpi.
Sitä en kyllä nyt ymmärtänyt, miksi tuon sikiön piti antaa kasvaa noin isoksi. Kaverini teki samoin, tosin hän vain ei osannut päättää. Lopulta päätyi aborttiin. Mielestäni tuo vaikea ratkaisu pitäisi tehdä jo aiemmin, ja abortoida sikiö mahdollisimman äkkiä jos nyt siihen ratkaisuun päätyy.
Itse tunsin kavereosta ja koulukavereista kaksi abortin tehnyttä, toinen oli kovismuija joka hehkutti olevansa raskaana 15 vuotiaana ja kumminkin teki abortin. Muuttui sen jälkeen vielä kylmemmäksi ja etäisemmäksi ihmiseksi, rauhoittui vähän mutta luonne muuttui passiiviseksi. Toinen tuntemani nainen oli 19v ja kertoi tehneensä useammankin abortin. Hänellä oli aina olevinaan hyvä päivä ja tapaili useita eri miehiä ottamatta elämää kovinkaan vakavasti. Hän töksäytti tehneensä montakin aborttia lähes iloisena aivan kuin se olisi ollut jokin saavutus, ystävyytemme loppui siihen. Tosin hänelle en sitä koskaan suoraan sanonut, koska abortti on jokaisen oma valinta, mutta ei kehumisen aihe!
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:26"]Tuo argumentti aina pistää naurattamaan mua, että "mitä jos oma äitisi olisi abortoinut sinut!!!"
No ihan hyvä vaan olis ollu. Kuollutta ei asiat harmita. Elävänä harmittaa millon mikäkin. En minä pyytänyt syntyä tänne, oon äidille vähän katkerakin, että tänne minut teki. Aina ei jaksais tätä paskaa.
Ja sit on noi, jotka yrittää inhimillistää sitä sikiötä kuvailemalla sen kehitysvaiheita. Ku sillä on jo sydän joka hakkaa. Mitä sitten? On kanoillakin sykkivä sydän, mut olen pistänyt niitä poskeeni satoja. Sikiön sanallinen kuvailu ei todellakaan saa minua tuntemaan hellyyttä sitä kohtaan. Kuulostaa kuvottavalta avaruusolennolta. Karvaton, limainen möykky. Jos sellainen heitettäisiin mun eteen pöydälle, hakkaisin sen kengällä kuoliaaksi kuin torakan.
[/quote]
Taidat olla pahimmasta päästä.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:10"]Nooh, siinähän teet, ei mua hetkauta. Enemmän mua inhottaa nämä "ihanan 2-vuotiaan pikku prinsessan" tekopyhät äidit, jotka ovat aiemmin tehneet abortin tai muutaman. Te saisitte mun puolesta elää lapsettomina tai ainakin pitää kitanne kiinni, ennen kuin tulette tänne hurskastalemaan, että "kyllä se siitä, hormonit pitää huolen siitä, että siihen vauveli-pauveliin rakastuu." Olette ällöttäviä.
[/quote]
Taas sinä. Luulin ettei natsimaailmaa enää ole.
Ei se haittaa. Tulipa saarnattua varuiksi.
11. raskausviikko
Sikiön paino: 2,5-4 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 33–41 mm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa alkio on kahdeksan viikon ikäinen, ja koska kaikki rakenteet ovat nyt muodostuneet, alkiovaihe päättyy. Alkiosta on kasvanut sikiö. Latinaksi sikiö, foetus, tarkoittaa pientä ja nuorta. Tämän pikkuisen ensisijainen tehtävä onkin nyt kasvaa ja kypsyä syntymään saakka.
Sormet ja varpaat näkyvät nyt selkeästi ja käsivarret ja jalat ovat lähestulkoon oikeilla paikoillaan. Käsivarret ovat taipuneina kyynärpäistä ja ranteista ja ne ovat jo sen verran pitkät, että kädet yltävät koskettamaan toisiaan rinnan yli. Tästä eteenpäin kädet ja jalat kehittyvät hieman aikaisempaa hitaammin.
Aivot, jotka muodostuvat nyt kahdesta suuresta puolikkaasta, alkavat hieman saadan sikiön liikkeitä hallintaansa. Sikiöllä on nännit ja pian se osaa pissata, kun munuaiset alkavat tuottaa virtsaa. Silmäluomet peittävät silmät lähes kokonaan ja nenänpää tulee näkyviin tällä viikolla. Kitalaki muodostuu ja ylähuulen kehitys päättyy. Ensimmäinen kunnollinen ihokerros peittää sikiön ja sen luinen ranka, alkaen ylävartalosta, muuttuu vähitellen rustosta luuksi.
(Ja täällä oikein kannustetaan tuollaisen tappamiseen :( )
Voi vittu. Tää on TROLLI!!! Miten te meette näihin?!?!?
Ap, et näe metsää puilta. Se että vauva huutaa, ei ole syy tapattaa.
Sun opiskelu ei ole 24/7.
Mihin kuollut vauvasi joutuu?
Sekajätteeseen?
Polterraviin?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 21:36"]
Tsemppiä. Olen tehnyt 2 aborttia. Muistan ne yhtä hyvin kuin viisaudenhampaan poistot. En edes vuotta enää... Oli elämäni parhaat päätökset! T. Onnellinen 3 lapsen äiti :)
[/quote]
Olet viiden lapsen äiti joista kaksi olet tappanut.
En kertakaikkiaan ole ikinä ymmärtänyt tätä juttua, että MIKSI ihmeessä ihmiset hankkiutuvat raskaaksi jos eivät lasta halua?? Täysi mysteeri minulle. Miten voi tulla VAHINGOSSA raskaaksi? Mitä muita asioita tälläiset ihmiset sitten tekevät VAHINGOSSA? Pelottavaa. Suosittelen hakeutumaan syyntakeettomaksi jos et voi kontrolloida itse elämääsi.
Jännä tää av-palsta, että kun täällä kertoo että miettii lapsentekoa ja siitä herää epävarmuus, kaikki huutaa kuorossa että elä tee lapsia tähän maailmaan!! Sit ku joku on tullut raskaaksi ja haluaa keskeytyksen ni hirvee moraaliryöppy että elä tee aborttia, pidä se lapsi!!
Tuo argumentti aina pistää naurattamaan mua, että "mitä jos oma äitisi olisi abortoinut sinut!!!"
No ihan hyvä vaan olis ollu. Kuollutta ei asiat harmita. Elävänä harmittaa millon mikäkin. En minä pyytänyt syntyä tänne, oon äidille vähän katkerakin, että tänne minut teki. Aina ei jaksais tätä paskaa.
Ja sit on noi, jotka yrittää inhimillistää sitä sikiötä kuvailemalla sen kehitysvaiheita. Ku sillä on jo sydän joka hakkaa. Mitä sitten? On kanoillakin sykkivä sydän, mut olen pistänyt niitä poskeeni satoja. Sikiön sanallinen kuvailu ei todellakaan saa minua tuntemaan hellyyttä sitä kohtaan. Kuulostaa kuvottavalta avaruusolennolta. Karvaton, limainen möykky. Jos sellainen heitettäisiin mun eteen pöydälle, hakkaisin sen kengällä kuoliaaksi kuin torakan.
Nooh, siinähän teet, ei mua hetkauta. Enemmän mua inhottaa nämä "ihanan 2-vuotiaan pikku prinsessan" tekopyhät äidit, jotka ovat aiemmin tehneet abortin tai muutaman. Te saisitte mun puolesta elää lapsettomina tai ainakin pitää kitanne kiinni, ennen kuin tulette tänne hurskastalemaan, että "kyllä se siitä, hormonit pitää huolen siitä, että siihen vauveli-pauveliin rakastuu." Olette ällöttäviä.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 21:42"]
Opiskelen ja olen 21-vuotias. Yritä siinä sitten opiskella kun lapsi huutaa vieressä joten tämä on minulle oikea ratkaisu.
[/quote]
Ihan tiedoksi että minulla on kaksi lasta ja opiskelen siitä huolimatta. Suurimmalla osalla meidän alan maisterivaiheen opiskelijoilla on jo lapsia joten vähän huono tekosyy. Se on katos opiskelu nykyään koko elämänmittaista ainakin jossain laajuudessa. Ei vain joku vaihe nuoruudessa...