Markkina-arvo jo pelkkänä sanana inhottaa.

Minusta on mielenkiintoista, että lähes kaikki tuttavapiirini ns. heikomman markkina-arvon omaavat yksilöt ovat parisuhteessa! Siis juurikin ne ylipainoiset, tatuoidut, yli nelikymppiset naiset eivät ole oikeastaan koskaan sinkkuja. Mistähän tämä johtuu? Heidän kumppaninsa ovat usein koulutettuja, fiksuja ja komeita.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:47"]

Eli markkina-arvo tulee miehesi fiksuudesta :) 

[/quote]

Rakastuin häneen ennen kuin hän oli kumpaakaan.

[/quote]

Eli rakastuit typerään mieheen josta tuli fiksu joka luki akateemisen tutkinnon?? 

Markkina-arvon vika terminä on siinä, että tämä markkina-ajattelu olettaa toimiakseen, että kaikki ottavat aina sen "parhaan", määriteltynä jollain yleisillä kasvottomilla markkinoilla, otka muodostuvat yhtä kasvottoman enemmistön toiminnasta, ja siis myös vaihtavat siis siltä istumalta, jos nykyistä puolisoa "arvoltaan parempi" saatavilla oleva ehdokas tulee vastaan. Jos kumppanin arvo määritty jollain kasvottomilla markkinoilla, kuten sen täytyy, jotta arvo voi ylipäänsä muodostua ja panna ihmisiä paremmuusjärjetykseen, se ei ota mitenkään huomioon sellaisia tekijöitä kuin kiintymys tai lojaliteetti. Kuitenkin ainak minun nordunluutornin ulkopuolisessa elämässäni tämänkaltaisilla tekijöillä on huomattava merkitys.

Toinen ongelma on se, mihin tässä ketjkussa on jo vihjattu, että mitään yhteinäistä "markkina-aluetta", jolla nämä arvot voidivat enemmistön toiiminnasta muodostua,  ei edes ole. KAIKKI ihmiset ovat yksilöitä ja hakevat itselleen sopivaa paria miljoonilla erilaisia nyansseilla ja variaatioilla, jotka alkavat siitä, että esioidipaaliaikana rinnoilta nähdyt perunanenäisen äidin piirteet kertovat lapselle vielä aikuisenakin,e ttä perunanenäiset ihmiset ovat ihania, kun taas palsternakkanenäisten äitien lapset pitävät palsternakkanenäisiä ihmisiä ihanina. Ja sama vaikutteiden kirjo jatkuu läpi ihmisen historian. Siksi mitään, mitä "kaikki" tai edes "enemmistö" hakisivat, ei vain ole. Epäilemättä jolainen hakee jotain, mutta ei se vielä mikään markkina ole.

Kolmas ongelma on kumpppaninetsinnän redusoiminen sksuaalisuuteen ja neljäs vastavuoroisuuden virheellinen käsittäminen kaupankäynniksi.  Oikeassa parisuhteessa ei käydä kauppaa, eikä asioita tehdä siksi, että toinen sitten tekisi jonkun vastapalveluksen. Asiat tehdään toista ilahduttaakseen ihan sinänsä, molemmin puolin.

Onpa mukavaa huomata, kuinka iso osa palstan naisista on omaksunut seksuaalisen markkina-arvon käsitteen. Niin vain salakavalasti Laasasen ja miesasiamiesten ajattelu ja käsitteet ovat hiipineet teidänkin mieliinne! :D

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:01"]

Minusta on mielenkiintoista, että lähes kaikki tuttavapiirini ns. heikomman markkina-arvon omaavat yksilöt ovat parisuhteessa! Siis juurikin ne ylipainoiset, tatuoidut, yli nelikymppiset naiset eivät ole oikeastaan koskaan sinkkuja. Mistähän tämä johtuu? Heidän kumppaninsa ovat usein koulutettuja, fiksuja ja komeita.

[/quote]

Naissita on niin kova kysyntä markkinoilla, jotta kaikki kelpaa ja menee kaupaksi. Toisin kuin naiset, miehet eivät ole hypergamisia vaan voivat pariutua itseään alempitasoisemman naisen kanssa. Usein on pakkokin, koska ketään muuta ei ole saatavilla ja/tai miehen markkina-arvo ei riitä parempaan.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:47"]

Eli markkina-arvo tulee miehesi fiksuudesta :) 

[/quote]

Rakastuin häneen ennen kuin hän oli kumpaakaan.

[/quote]

Eli rakastuit typerään mieheen josta tuli fiksu joka luki akateemisen tutkinnon?? 

[/quote]

Ennen kuin hän oli akateeminen. Hän on muuten sitä mieltä että akateeminen loppututkinto ei kerro muusta kuin kestävistä perslihaksista. Itse en tiedä, en ole akateeminen.

Rakastuin ihanaan tavalliseen mieheen, joka tuntui oikealta. Siinä kaikki.

44.   Eikös sen ihanan miehesi arvo laske jos hän virtsaa olohuoneen matolle piruuttaan aamuisin?  Tai  ryöstää rahasi ja ostaa sinulle vain koiran ruokaa?

Etkö silloinkaan haluaisi vaihtaa miestä?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:13"]

Samoin. Markkina-arvolla ei ole merkitystä. Olen ihmisen kanssa, johon rakastun, ja joka rakastuu minuun. En seukkaile kenenkään kanssa minkään muun syyn vuoksi. se on kaikki tai ei mitään. En ymmärrä yhtään sellaista tapailua, että joku on cool tai rikas tai tavoiteltu, ja siksi tapaillaan, vaikka ei ole vähintään ihastunut.

[/quote]

Markkina-arvon muodostumiseen riittää se, että eri ominaisuuksien arvostus ei ole täysin satunnaisesti jakautunut markkinatoimijoiden keskuudessa. Jos esimerkiksi miehen pituus olisi täysin yhdentekevä kaikille naisille, niin pituus ei vaikuttaisi markkina-arvoon. Lienee kuitenkin selvää, että kahdesta täsmälleen samanlaisesta miehestä enemmän kuin puolet naisista valitsee 185-senttisen kuin 160-senttisen. Kumman sinä muuten valitsisit?

Sama päätelmä voidaan tehdä koulutuksesta, varallisuudesta, sosiaalisista taidoista ja niin edelleen. Näin tietyt ominaisuusyhdistelmät (pitkä, varakas, isopeniksinen) dominoivat tiettyjä toisia ominaisuusyhdistelmiä (lyhyt, köyhä, mikropeniksinen), jolloin arvohierarkia alkaa hahmottua.

[/quote]

Sinä et nyt ymmärrä yhtään. Valitsisin sen, johon rakastuisin. Minulla on ollut 160-senttinen poikaystävä ja 180-senttinen poikaystävä.  On ollut autonasentaja ja juristi. On ollut pienipeniksinen ja isopeniksinen.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:09"]

44.   Eikös sen ihanan miehesi arvo laske jos hän virtsaa olohuoneen matolle piruuttaan aamuisin?  Tai  ryöstää rahasi ja ostaa sinulle vain koiran ruokaa?

Etkö silloinkaan haluaisi vaihtaa miestä?

[/quote]

jos minun mieheni alkaisi kussksia matoille, minä en "vaihtaisi häntä kuin jotain viallista puhelinta, vaan veisin hänet lääkäriin.

saatat tarkoittaa tilannetta, jossa mies olisi alunperinkin halunnut kiusata minua, jo tutustuessamme. Siinä tapauksessa en usko, että suhteemme olisi jatkunut pitkään. Tämä ei kuitenkaan johdu mistään "markkina-arvosta", vaan mainitseemastani vastavuoroisuudesta. Vastavuoroisuuden käsittäminen kaupankäynniksi on kuten sanottu, aika vulgääri väärinkäsitys, joka jo sinänsä kerto, miksi käsityksestä kiinni pitävän ihmiset suhteet eivät onnistu. Vastavuoroisuuden ja kaupan intentioissa on aika iso ero.

Toiset puhuvat parisuhteesta ja toiset huoraamisesta. Ovat kyllä kaksi eri asiaa.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:01"]

Minusta on mielenkiintoista, että lähes kaikki tuttavapiirini ns. heikomman markkina-arvon omaavat yksilöt ovat parisuhteessa! Siis juurikin ne ylipainoiset, tatuoidut, yli nelikymppiset naiset eivät ole oikeastaan koskaan sinkkuja. Mistähän tämä johtuu? Heidän kumppaninsa ovat usein koulutettuja, fiksuja ja komeita.

[/quote]

Naissita on niin kova kysyntä markkinoilla, jotta kaikki kelpaa ja menee kaupaksi. Toisin kuin naiset, miehet eivät ole hypergamisia vaan voivat pariutua itseään alempitasoisemman naisen kanssa. Usein on pakkokin, koska ketään muuta ei ole saatavilla ja/tai miehen markkina-arvo ei riitä parempaan.

[/quote]

Tämän perusteella naisten ei siis tarvitse huolehtia pätkääkään markkina-arvostaan, aina löytyy ottaja! Lopetetaan siis tämä keskutelu tähän.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:01"]

Minusta on mielenkiintoista, että lähes kaikki tuttavapiirini ns. heikomman markkina-arvon omaavat yksilöt ovat parisuhteessa! Siis juurikin ne ylipainoiset, tatuoidut, yli nelikymppiset naiset eivät ole oikeastaan koskaan sinkkuja. Mistähän tämä johtuu? Heidän kumppaninsa ovat usein koulutettuja, fiksuja ja komeita.

[/quote]

Naissita on niin kova kysyntä markkinoilla, jotta kaikki kelpaa ja menee kaupaksi. Toisin kuin naiset, miehet eivät ole hypergamisia vaan voivat pariutua itseään alempitasoisemman naisen kanssa. Usein on pakkokin, koska ketään muuta ei ole saatavilla ja/tai miehen markkina-arvo ei riitä parempaan.

[/quote]

Tämän perusteella naisten ei siis tarvitse huolehtia pätkääkään markkina-arvostaan, aina löytyy ottaja! Lopetetaan siis tämä keskutelu tähän.

[/quote]

Kyllä, juuri näin on asia. Nainen kuin nainen saa aina halutessaan puolison. Toisaalta naiset tavoittelevat aina omaa markkina-arvoaan parempitasoisempaa miestä (hypergamia). Jotta saisivat sellaisen miehen kanssaan parisuhteeseen (seksiin irtopanoksi onnistuu helposti mitään tekemättäkin), on naisten joskus pakko nähdä vaivaa itsekin ja esimerkiksi laihduttaa vähän.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:03"]

Markkina-arvon vika terminä on siinä, että tämä markkina-ajattelu olettaa toimiakseen, että kaikki ottavat aina sen "parhaan", määriteltynä jollain yleisillä kasvottomilla markkinoilla, otka muodostuvat yhtä kasvottoman enemmistön toiminnasta, ja siis myös vaihtavat siis siltä istumalta, jos nykyistä puolisoa "arvoltaan parempi" saatavilla oleva ehdokas tulee vastaan. Jos kumppanin arvo määritty jollain kasvottomilla markkinoilla, kuten sen täytyy, jotta arvo voi ylipäänsä muodostua ja panna ihmisiä paremmuusjärjetykseen, se ei ota mitenkään huomioon sellaisia tekijöitä kuin kiintymys tai lojaliteetti. Kuitenkin ainak minun nordunluutornin ulkopuolisessa elämässäni tämänkaltaisilla tekijöillä on huomattava merkitys.

Toinen ongelma on se, mihin tässä ketjkussa on jo vihjattu, että mitään yhteinäistä "markkina-aluetta", jolla nämä arvot voidivat enemmistön toiiminnasta muodostua,  ei edes ole. KAIKKI ihmiset ovat yksilöitä ja hakevat itselleen sopivaa paria miljoonilla erilaisia nyansseilla ja variaatioilla, jotka alkavat siitä, että esioidipaaliaikana rinnoilta nähdyt perunanenäisen äidin piirteet kertovat lapselle vielä aikuisenakin,e ttä perunanenäiset ihmiset ovat ihania, kun taas palsternakkanenäisten äitien lapset pitävät palsternakkanenäisiä ihmisiä ihanina. Ja sama vaikutteiden kirjo jatkuu läpi ihmisen historian. Siksi mitään, mitä "kaikki" tai edes "enemmistö" hakisivat, ei vain ole. Epäilemättä jolainen hakee jotain, mutta ei se vielä mikään markkina ole.

Kolmas ongelma on kumpppaninetsinnän redusoiminen sksuaalisuuteen ja neljäs vastavuoroisuuden virheellinen käsittäminen kaupankäynniksi.  Oikeassa parisuhteessa ei käydä kauppaa, eikä asioita tehdä siksi, että toinen sitten tekisi jonkun vastapalveluksen. Asiat tehdään toista ilahduttaakseen ihan sinänsä, molemmin puolin.

[/quote]

1) Markkinoiden muodostumista ei estä se, että kaikki eivät ole jatkuvasti tekemässä kauppaa. Ei kukaan vaihda asuntoakaan tuosta vain, ja monet kiintyvät siihen omaan luukkuunsa, mutta et kai silti väitä, ettei asuntomarkkinaa ole olemassa? Hinnoitteluun riittää, kun riittävä osa ihmisistä on kullakin hetkellä myymässä/ostamassa asuntoa (eli etsimässä kumppania ja tarjoamassa itseään). Mitä isompi osa on aktiivisia, niin sitä oikeampi on hinnoittelu ja sitä paremmin toki saat tuotteesi kaupaksi ja löydät sopivan tuotteen ostettavaksi.

2) Yksilöillä on erilaisia preferenssejä, mutta useimmissa ominaisuuksissa ne ovat jossain määrin yhteneviä enemmistöllä. Pidempi, rikkaampi, koulutetumpi, älykkäämpi jne on useimpien mielestä parempi kuin lyhyempi, köyhempi, matalammin koulutettu ja tyhmempi. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla täsmälleen samaa mieltä. Riittää, että eri ominaisuuksien arvostus ei ole tasaisesti jakautunut ja korreloi keskenään ainakin jossain määrin. Jälleen otan asuntomarkkinan tähän: joku haluaa asua lapsuudenmaisemissaan Torniossa, eikä ikinä halua astuakaan Helsinkiin, mutta silti voitaneen olettaa, että suurin osa haluaa kuitenkin mieluummin Stadiin näistä kahdesta. Osaltaan siksi Stadi on arvokkaampi.

3) Mekanismit ovat kieltämättä helpompia yhden yön suhteissa, kun markkina ja hyödyke on helpommin määriteltävissä ja käsitettävissä. Mutta ei se tarkoita, etteikö tietynlaisia ihmisiä haluttaisi myös parisuhteisiin enemmän kuin toisenlaisia. Kahdesta muuten aivan samanlaisesta tyypistä useimmat varmaan kuitenkin valitsevat sen rikkaamman. Aivan kuten Skattan asunto on useimpien (vaikka ei kaikkien) mieleen enemmän kuin vastaava Torniossa, myös silloin kun halutaan muttaa pitkäksi aikaa.

4) Parisuhteessa kaupankäynnin kohde on minä ja sinä. Jos me kaksi alamme seurustella, niin sinä saat käyttöösi minun aikaani, vartaloni, huomioni, tavarani ja monta muuta asiaa. Vastineeksi minä saan käyttööni sinun aikaasi, vartalosi jne. Yhtä lailla voisimme vaihtaa palveluita niin, että sinä siivoat kämppäni ja minä vastineeksi korjaan autosi.

Kokonaan toinen asia on se, kuinka mielekäs konsepti markkina-arvo todellisuudessa on ihmissuhteiden pyörteissä. Minusta se ei sitä ole, mutta en myöskään keksi mitään syytä, miksi markkina-arvo ihan vain taloustieteellisenä konseptina ei olisi käyttökelpoinen myös seksin ja parisuhteiden parissa.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:40"]

Okei, entä komea mies vs. ruma mies? Ei mitään väliä, minkä näköinen ihminen on, vai? Fiksu tai tyhmä? Kiltti vai ilkeä? Markkina-arvo ei ole mitään ton kummempaa. Jotkut ihmiset on halutumpaa seuraa kuin toiset. Plain and simple.

[/quote]

Nokun silti MARKKINA-ARVO ei ole oikea termi. Jessus. Kenelle sopii mikäkin, ei ole mitään yleistä arvolistaa. Toisen mielestä rumakin on kaunis ja toisinpäin. 

[/quote]

Montako kertaa pitää vääntää rautalangasta, mitä markkina, arvo ja markkina-arvo tarkoittavat? Jauhatte jostain pörssistä ja siitä, että ihmiset ovat eri mieltä... no, minun mielestäni Nokia on konkurssikypsä paska firma ja naapurin mielestä mahtava yritys, mutta silti Nokian osakkeella on se kuuluisa markkina-arvo. Miten voi olla mahdollista, kun emme ole 100% samaa mieltä?