Elän yhteiskunnan tuilla - eikä harmita pätkääkään.
Olen kolmikymppinen nainen ja elän kelan tuilla, elänyt jo vuosia. Työelämään palaan ehkä joskus freelancerina tai yrittäjänä, mutta kiirettä en pidä. Teen asioita pikkuhiljaa, omaan tahtiini. Teen juuri niitä asioita mistä pidän ja haluan elää niillä. Jos ei onnistu, sitten ei.
Tipuin työelämästä koska olen oireillut psyykkisesti jo teinistä. Taustalla oli jokapäiväinen koulukiusaaminen. Henkinen ja fyysinen väkivalta, jatkuvat sellaiset. Stalkkaaminen koulun ulkopuolella. Valheiden levittely myös koulun ulkopuolella. Pelko perseessä mihin sitten meninkin. Jatkuva fyysisen väkivallan pelko. Tätä jatkui ala-asteen puolivälistä ylä-asteen loppuun. Asialle ei tehty mitään. Vanhempani yrittivät, koulu ei ottanut tosissaan, eivät myöskään kiusaajien vanhemmat.
Kiusaajistani (joita oli kymmeniä, useimmat tyttöjä, yksi pyysi anteeksi aikuisiällä ja saikin anteeksi.)
Lukioon on en uskaltanut mennä, menin siis ammattikouluun ja samalla töihin. Sairastuin fyysisesti 20-vuotiaana mutta jatkoin töitäni. Vakavan masennusdiagnoosin sain 25-vuotiaana ja samalla sairaseläkkeen. Sillä tiellä olen. Tällä hetkellä opiskelen osa-aikaisesti, mutta töihin palaamisesta en ota paineita. Ei ole ollenkaan huono omatunto. Vapaaehtoistyötä teen.
Ulospäin minusta ei näe mitä taustalla on. Olen hyvännäköinen, jopa kaunis, ja huoliteltu, hyvässä parisuhteessa, osaan olla seurallinen ja fiksukin. Ihmiset yllättyisivät jos kuulisivat että olen "yhteiskunnan loinen" ja vielä ajattelen että maksakoon vaan tämä paska yhteiskunta. :)
Kommentit (18)
Eipä siitä elämästä mitään tule, ellei anna arvoa itselleen. Sinun tilanteesi on nyt tämä, eipä se auttaisi sinua eikä nillittäjiä, jos vielä paheksuisit ja halveksisit itseäsi. Sairastuisit pahemmin vielä. Vapaaehtoistyö on hyvä tapa tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi.
Jos kertomuksesi on totta, niin on ihan oikeus ja kohtuus, että yhteiskunta tukee sinua. En oikein osaa kuvitella, että joku ihminen omasta vapaasta tahdostaan jää heti yläasteelta päästyään makaamaan kotiinsa eläkeikään asti. Ihan tajuttoman tylsää elämäähän se olisi.
Tarina on totta, ja kiitos asiallisista kommenteista :)
ap
Ihan kauheaa kuulla että tällaista tapahtuu, ja ettei asiaan osattu puuttua ja kiusaamista saatu loppumaan. Toivottavasti saat hyvää terapiaa ja toivut aikanasi.
Muistakaa vanhemmat vaatia lapsellenne oikeutta. Koulun pitää puuttua, jos ei muuten niin tehkää rikosilmoitus ja nostakaa rikossyyte koulua vastaan.
Sympatiani on puolellasi lkävien kokemuksiesi takia.mutta niidenkö takia maailma on sinulle nyt loppuelämän velkaa?
Terapiassa en ole tällähetkellä sen hinnan takia. Koulukiusaamiseen puututaan käsittääkseni nykyään paremmin kuin 80-90-luvulla jolloin tuo tapahtui, mutta tosiaan, puuttukaa aikuiset kiusaamiseen!
Minun puolesta saat elää yhteiskunnan tuilla vaikka koko loppuelämäsi, yhteiskuntahan se on sinun työkykysi vienytkin. Olen kyllä aidosti pahoillani puolestasi. Itse kiusasin nuorena muun luokan mukana yhtä tyttöä, ja nyt aikuisena tuntuu todella pahalta hänen puolestaan. Itsestäni voin sanoa sen, että omaa epävarmuuttani kiusasin. Olen alkoholistiperheestä, ja minulle ei ikinä rakentunut kunnollista itsetuntoa. Pelkäsin paljon sitä, että muut inhoaisivat minua, ja ajattelin itseni aina jotenkin viallisena. Olen näin aikuisena sitä mieltä, että kiusaamistapauksissa ei tulisi keskittyä siihen miksi jotain kiusataan, vaan siihen miksi joku kiusaa. Kaikki kiusaamisen vastaiset toimet silloin tuntuivat lähtevän siitä, että kiusaaminen on luonnollinen juttu ja jotkut vaan on enemmän sellaisia että niitä kiusataan. Jopa mun vanhemmat ajatteli näin. Se mitä voin nyt tehdä, on luvata että minä en ikinä tule ajattelemaan noin, ja tulen tekemään kaikkeni etteivät omat lapseni kiusaa (ihan oikeasti, hyvin paljon se on meistä vanhemmistani kiinni!) ketään, vaan puolustavat kiusattuja. En ole siltä tytöltä pyytänyt anteeksi, mutta sinulta pyydän nyt. Juuri minunlaisten ihmisten takia olet nyt tuossa tilassa. Minua ilahduttaa, että kuitenkin vaikutat arvostavasi itseäsi ja olevan onnellinen.
Ei maailma toki ole minulle loppuelämääni mitään velkaa. Eikä toki velkaa lainkaan. Kuten sanoin, yritän päästä vähitellen omilleni, mutta se ei tapahdu hetkessä.
9, ikävä lukea myös sinun kokemuksesi. Olet oikeassa että nimenomaan kiusaajien touhuun pitäisi puuttua eikä siihen miksi jotain kiusataan. Kiusatun "ongelmiin" on vaan helpompi keskittyä koska kiusaajia on yleensä monta, kiusattuja yksi/muutama. Hienoa että kasvatat lapsesi tuolle tielle.
ap
Älä vaan tee lapsia, ikinä.
Lasten ei tarvitse kestää äidin mt-ongelmia ja katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan. Ihan väärän kuvan elämästä saisivat tuolla asenteella ja ruikuttamisella.
Ymmärrän ja en ymmärrä. Jossain kohtaa pitää ottaa vastuu elämisestään, jos se on tuota, että tuet elättää, niin menee siellä, ok, en nosta hattua liikoja. Suurin osa, onneksi, meistä koulukiusatuista ottaa elämän haltuunsa, ja kykenee ja nauttii elää, ilman tukia. Olet se vähemmistö näissä, ehkä joskus?
Ehkä?
Silti, teet arvokasta muille, joten toivottavasti vielä itsellesikin lopulta.
Sama tilanne. Paskan lapsuuden takia minusta tuli ylisuorittaja ja olen joka työssä palanut loppuun ja tehny muittenkin työt. Luonnollisesti sitä on käytetty hyväksi. Nyt en ees jaksa miettiä työelämää ja tulen vähällä toimeen ja oon suht onnellinen. Hakeudun töihin vasta, kun olen riittävän vahva asettamaan rajani ja opin välinpitämättömämmäksi.
Se on syrjäytyneen miehen ja naisen ero. Mies on masentunut ja yksinäinen; vapaaehtoistöitä ei saa, koska on mies. Nainen on ihailun kohteena ja saa olla heikko ja vedota diagnooseihin. Nainen voi myös pyöräyttää parit kersat lisätäkseen arvoaan. Mies ei, vaan "evoluutio karsiikin sellaiset luuserit".
-Mies 28v-
12, lapset eivät ole tällä hetkellä suunnitelmissa. Onko sinulla lapsia ja opetatko sinä heille ymmärtäväisyyttä muita ihmisiä kohtaan?
14, you got my point.. Lienet läpikäynyt saman.
ap
Saisinko muuten tehdä lapsia jos minulla olisi pelkästään tuo fyysinen vakavahko sairaus?
ap
Mies28v, täällä on tullut ymmärtäväisiäkin viestejä (kiitos niistä) mutta kuten huomaat niin vähemmän mairitteleviakin on tullut. Vapaaehtoistyötä saa kunhan löytää kiinnostuksen kohteensa, esim. jos olet vähänkään poliittisesti suuntautunut niin puolueet ja niiden kautta erilaiset järjestöt ottavat riemusta kiljuen vastaan.
ap
Ei minuakaan harmita se että sinä elät tuilla, mutta kyllä vituttaisi itse elää ja kokemustakin on noin 20 vuoden takaa.
Joopajoo hyvä syyttää muita