Lue keskustelun säännöt.
Löydänköhän koskaan miestä? (asperger-naisen pohdintoja)
24.10.2020 |
En kykene koskaan siihen (ehkä joidenkin) ihanteeseen, että nainen on miestään hoivaava tyyppi. Enkä ole kodinhengetär. Olen kylläkin esteettinen ihminen, ja siinä mielessä tykkään kodin sisustamisesta (mikäli siihen voimavarat riittävät).
En ole kaikkien kanssa toimeentuleva ekstrovertti, vaan intorvertti, joka nauttii valtavasti siitä, että saa keskittyä omassa rauhassa töihinsä ja kiinnostuksen kohteisiinsa. Minulla on muutamia tärkeitä ystävyyssuhteita, mutta en viihdy isoissa porukoissa.
Olen ihan kivan näköinen. Eniten ulkonäköäni kuvaa varmaan sana söpö. Olen myös hieman lapsenomainen ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Saan miehiltä toisinaan huomiota, mutta en tiedä haluaako kukaan minusta muuta kuin lyhytaikaisen romanssin.
Olen kylläkin itsenäinen ja tulen hyvin toimeen taloudellisesti sekä henkisesti, enkä siis tarvitse mitään tukihenkilöitä elämääni. Parisuhteesta odotan läheisyyttä ja tasavertaista kumppanuutta.
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Mene kirjastoon ja lue tämän herran kirjoittamat kirjat:
"Peter C. G ø tzsche
Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984.
Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Mene kirjastoon ja lue tämän herran kirjoittamat kirjat:
"Peter C. G ø tzsche
Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984.Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95."
Voit varmaan referoida vähän.
Täällä olisi semi introvertti (puhelias 2-3 ihmisen porukoissa) add mies hyvin korkealla seksuaalisella lipitolla (seksi varattu vain parisuhteisiin) joka viihtyy kotona ja kävelyillä. Keho on sporttinen/lihaksikas kotitreenauksesta. Kollikissamaiset kasvot. En kaipaa hoivaa, mutta sinun tulisi kehua minua kauniiksi ja seksikkääksi.
Olen juuri samanlainen kuin mitä tekstissäsi itseäsi kuvailet, paitsi en tietääkseni ole Asperger. Parisuhde ja perheen perustaminen sujui ihan hyvin. Eihän sitä parisuhteessa ole pakko olla koko aikaa yhdessä. Mun ei tarvitse olla omassa asunnossa yksin. Se riittää, jos saan olla omissa oloissani. Lasten vauva- ja pikkulapsivuodet olivat hieman hankalia kun omaa aikaa ei ollut yhtään, mutta nyt kun lapset ovat koululaisia, on taas helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä ongelma yhteen toisen samanlaisen kanssa?
Nykyäänhän kaikki ovat burgereita.
t. burgeri
Tuo on ihan vihonviimeisin ja kaikista haitallisin neuvo!
Assinaisen EI PIDÄ IKINÄ ottaa assimiestä! Assimiehet vaativat sellaista uhrautumista, huolenpitoa ja hoivaa, joka on todella raskasta normaalillekin naiselle.
Assinaisen kannattaisi ottaa mies, joka on epäitsekäs ja ymmärtäväinen. Sellaiset miehet ovat harvassa.
Tuttu as-nainen aloitti deittailun pitkäaikaisen parisuhteensa päätyttyä eroon. Mies oli neurotyypillinen ja tämä nainen sanoi aiemmista virheistään viisastuneena deittailevansa jatkossakin vain nenttimiehiä. Autismin kirjon miesten kanssa oli aina ollut jotain pulmaa: rajatonta käytöstä, epätasapuolisuutta (miehen intressit ja taipumukset olisi aina pitänyt huomioida, ei koskaan päinvastoin), joustamattomia ja jumiutuneita parisuhdekäsityksiä, tunne-elämän ongelmien aiheuttamaa skismaa jne. Hänen puheistaan sain sen käsityksen, että monet assimiehet eivät oikein siedä sitä, jos naisella on omakin elämä ja omia mielenkiinnon kohteita, vaan kaiken pitäisi pyöriä miehen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Mene kirjastoon ja lue tämän herran kirjoittamat kirjat:
"Peter C. G ø tzsche
Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984.Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95."
Voit varmaan referoida vähän.
Olen lukenut 2 kirjaa ja ostanut omaksikin ne. Vaikea niitä on arvostella, kun kaikki on niin "tyhjentävää". Valtavan työn on tehnyt. Kiva et on suomennettukin!
Olen erittäin todennäköisesti assi, mutta kun olin nuori, diagnooseja ei juurikaan jaeltu. Lisäksi pärjäsin koulussa ja vanhemmilla oli omat ongelmansa, joten kukaan ei alkanut ajaa mihinkään lääkärille, vaikka kaikki kauhistelivatkin ettei näin hiljainen ja umpimielinen voi pärjätä elämässään. Olen kuitenkin pärjännyt erityismielenkiinnonkohteeni ansiosta työelämässä ihan ok.
En suosittele parisuhdetta toisen assin kanssa. Yritin kerran ja se oli raskasta. En jaksanut olla toisen tarkkojen sääntöjen mukainen. En ollut myöskään superkiinnostunut miehen harrastuksesta enkä vaihtanut työpaikkaani hänen mielestään järkevään. Suhteet nenttimiesten kanssa ovat sujuneet ihan ok jos mies ei ole etsinyt kodinhengetärtä tai esittelykelpoista edustustyttöystävää. Useimmat kuitenkin yrittävät saada muutettua minua toisenlaiseksi. Nykyään olen onnellinen normaalin nörttimiehen kanssa. Mietin pitkään, uskallanko hankkia lasta, vaikka mies toivoi. Oma isäni on myös varma assi ja hän on pääasiassa minut kasvattanut, tiedän ettei ole helppo olla assin kasvattama assi nettiin keskellä esim. koulussa.
Kaikki parisuhteeni ovat alkaneet nettikeskusteluista, olen huono puhumaan vieraalle ihmiselle oikeassa elämässä. Ulkoisestikaan en ole erityisen viehättävä, korkeintaan nuoren näköinen ja söpö jos jotain pitää etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän muutaman lapsilleen omistautuneen assi-vanhemman, ovat tosin naisia. Yksi heistä vahtii ja kuskaa muidenkin lapsia vastavuoroisesti. Olisiko siis luonnekysymys myös.
Olen itsekin assi, siksi tiedän nämä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä ongelma yhteen toisen samanlaisen kanssa?
Nykyäänhän kaikki ovat burgereita.
t. burgeri
Tuo on ihan vihonviimeisin ja kaikista haitallisin neuvo!
Assinaisen EI PIDÄ IKINÄ ottaa assimiestä! Assimiehet vaativat sellaista uhrautumista, huolenpitoa ja hoivaa, joka on todella raskasta normaalillekin naiselle.
Assinaisen kannattaisi ottaa mies, joka on epäitsekäs ja ymmärtäväinen. Sellaiset miehet ovat harvassa.
Ei mun tuntemat aspergermiehet kyllä oo tuollaisia. Aivan itsenäisiä ja pärjääviä ihmisiä. Ehdottomia ja joustamattomia kyllä saattavat olla. Eivät siedä yhtäkkisiä muutoksia suunnitelmiin ja haluavat pitää kiinni rutiineista. Aistiherkkyyksiä. Ovat tarkkoja vähän liiankin ehkä siisteydestä ja että tavarat on oikeilla paikoilla.
Se on hyvä se Netflixin autistien deittisarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä teistä tuntuu eroaminen, mustasukkaisuus ja muut parisuhteissa yleiset vahvoja tunteita herättävät tilanteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällähän on palsta täynnä assimiehiä joita ei taatusti haittaa että nainen haluaa olla omissa oloissaan. Ainoa että kahden autistivanhemman perhe on psyykeä vaurioittava helvetti neurologisesti normaalille lapselle. Suosittelen ettei siihen lapsia.
Tai sitten he osaavat olla rauhallisia, johdonmukaisia vanhempia, jotka kykenevät myös aitoon läsnäoloon. Harvinaista herkkua tässä sekopäisessä ekstrovertissa maailmassa, mikä sinunkin kommentista loistaa.
No tänne linkutettiin joskus kertomus siitä millaista on olla kahden aspergerin lapsi. Vanhemmat tahtoivat kyllä hyvää mutta kohtelivat kuin esinettä. Jota huolsivat hyvin, ei siinä mitään. Mies kertoi aikuisena oikein yrittämällä yrittäneensä käydä syvällistä keskustelua isänsä kanssa mutta se oli täysin mahdotonta.
Johtunee jostain muusta luonteenpiirteestä. Asiahan on täysin päinvastoin.
Oho olisit yhtä hyvin voinut kuvailla minua. Minun edellinen mies oli semmoinen, että se ei hirveästi viihtynyt kotona viettämässä parisuhdeaikaa. Sillä oli paljon kavereita. En jaksa siitä ees sen enempää kertoa.
Vierailija kirjoitti:
No täällähän on palsta täynnä assimiehiä joita ei taatusti haittaa että nainen haluaa olla omissa oloissaan. Ainoa että kahden autistivanhemman perhe on psyykeä vaurioittava helvetti neurologisesti normaalille lapselle. Suosittelen ettei siihen lapsia.
Totta, lapioin itse ekaa 20:tä vuotta niskoiltani osittain edelleen. N52.
Hyvä ketju. Itsellä ei diagnoosia mutta tutulta vaikuttaa. Vaikeinta parisuhteissa on toisen takertuvuus. Kokoajan pitäisi olla läsnä. Ja yhdessä pitäisi mennä ja tulla. Mutta kun ei kaikki samat asiat kiinnosta. En myöskään ymmärrä sukulaisissa roikkumista ja jatkuvaa tapaamista.
Kun vanhemmat on tavattu niin kyllä se mulle riittää, ei tarvi tavata edes joka vuosi. Tarve omasn aikaan on ollut vaikein ymmärtää... herättänyt jopa mustasukkaisuutta kun toinen ajattelee et ei kukaan halua olla yksin. Vaan se on jotenkin muilta pois, en tiedä miten, mutta ilmeisesti on.
Ja joulut on karmeita kun oikein pelästytään ettet vain vietä joulua YKSIN!! Kauheaa nyt tulet meille kun ei sulla kerran muuta paikkaa ole... Ja itse olet ollut tyytyväisenä et jess!! monta päivää rauhaa!!
19 jatkaa: miehiä on ollut aina erittäin helppo löytää, ei siinä mitään. Ahdistus on iskenyt kun ovat tarkertuneet liikaa, tai toisessa ääripäässä olleet pelimiehiä.
Tavallinen rehellinen mies, joka antaa minulle omaa aikaa ja rauhaa, eipä siinä kummempia. Tavalliseen naiseen verrattuna varmaan suurin ”vamma” on tarve nukkua yksin omassa sängyssä ja huoneessa.