Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko 60-luvulla ei ollut minkäänlaisia leluja, millä leikkiä? Äiti aina sanoo, että piti mennä metsään leikkimään käpylehmillä.
23.10.2020 |
No toisaalta se oli varmasti hyväksi mielikuvitukselke, jos ei ollut silmien edessä sitä viriketulvaa, mikä nykyaikana jo ihan pienten lasten silmien eteen puskee.
Mutta eikö oikeasti ollut muuta leikkejä kuin jotain metsäleikkejä ja ulkoleikkejä?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minä haaveilin nukenvaunuista ja nukkekodista kun serkulla oli sellaiset. Nukenvaunuja en koskaan saanut ja nukkekodin kalusteineen askartelin itse kenkälaatikosta. Erityisen kade olin ekaluokalla kououkaverin luona käydessä, kun hänellä oli pienet kangaspuut. Muistan, kun sain 8-vuotissyntymäpäivänä lahjaksi pienen nuken ja äiti sanoi, että tämä on sitten viimeinen, kun olet jo liian iso leikkimään nukeilla. Ihan järkyttävää, minähän olin vielä pieni lapsi. Itse tosin lopetin leikkimisen äitini kommenttiin.
Isä osti minulle ja kummitytölleen nämä nukenvaunut. Olisipa vielä tallessa.
https://4.bp.blogspot.com/-mOaGe_GjF3E/Ww7huwRkr8I/AAAAAAAAG38/_xLOchjT…
(Kuva täältä: http://rautatielaistalo.blogspot.com/2018/05/rottinkiloytojen-top-4.html)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe oli aika köyhä. Silti joululahjaksi tuli aina kauniita nukkeja, vauvanukelle kehto, mekaanisia peltisiä leluja (yleensä vieterivetoisia), metallinen sähköjuna ja -rata. Nämä kuuskytluvulla.
Tuli mieleen, että pehmoleluja ei ollut, ei ainakaan tuommoisia kuin nyt. Nallekarhut olivat kovia!Meillä on mökillä pari tällaista kovaa nallea tallessa, taisivat olla jollain hakkeella/sahanpurulla täytettyjä?
Sahanpuru oli yksi täyte. Minulla oli myös villalangasta virkattu nalle, jossa oli villatäyte(villaflokiksi kai sitä sanottiin), se oli vanuttunut myös kovaksi.
Nalle oli tehty 60- luvun alussa syntyneelle serkulleni.
Kaupoissa oli myytävänä muovisia nukenpäitä, niille tehtiin sitten vartalo itse ja sisään laitettiin samaa täytettä, mitä vanhoissa täkeissä oli. Monta kertaa sai äiti ommella kiinni pudonneita käsiä ja jalkoja tai paikata reiät, joista täytettä pursusi.
Höpö, höpö. Meillä ainakin oli leluja mielinmäärin, legoja, muita rakennussarjoja, teknisiä leluja, veljellä oli hieno Märklin-sähköjunarata, tytöillä oli barbeja, muita nukkeja ja vauvanvaunut ja kantokassit ja vaikka mitä. Nukeille ommeltiin ja neulottiin itse vaatteita. Lisäksi oli sellaista, mitä ei paljon nykyisin näe, kuten hienoja paperinukkeja, joille piirrettiin lisää vaatteita, kerättiin ja vaihdeltiin kiiltokuvia, oli pienet kangaspuut ym. Leikkiminen oli silloin luovempaa, eikä niin valmiiksi ajateltua kuin nykyisin. Kesäisin leikittiin pihalla kauppa- ja kotileikkejä, missä voikukista saatiin voita, lehdet oli kaloja tai salaattia, hiekasta tehtiin muoteilla leivoksia ja koristeltiin orvokeilla ja muilla kukilla jne. mutta näin ovat omatkin lapseni 80-luvulla leikkineet. Itse en muista ikinä käpylehmillä leikkineeni, kuullut olen kyllä. Kuvitteletteko, että 60-luku oli jotain esihistoriallista aikaa?
Kerran kävin kaverilla, jolla oli vain yksi lelu ja se oli kuivilla herneillä täytetty neliönmuotoinen kangaspussi. Sitä sitten heiteltiin sisällä kaverilta toiselle.
Meillä oli leluina venäläisiä puupalikoita. Ne oli maalattu jollain myrkkymaalilla. Maistuivat helevetin pahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on provo. Vastaan silti.
Meillä on paljon 1920-luvun ja 1930-luvun leluja vanhempieni lapsuudesta.
Varmaan riippunut siitä, onko lähipiirissä ollut taitavia lelun tekijöitä esim 20-30 luvuilla. Ainakaan maaseudulla ei leluja ollut kaupan paikallisessa Osuuskaupassa vielä 60-luvullakaan.
Itsellä ei ollut -60 luvulla leluja, pallo ja hyppynaru, muuta ei ollut. Paljonhan lapset leikkivät tuolloin vielä ulkona, asunnot olivat pieniä ja perheet suuria. Tämä oma kokemukseni -60-luvun lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö. Meillä ainakin oli leluja mielinmäärin, legoja, muita rakennussarjoja, teknisiä leluja, veljellä oli hieno Märklin-sähköjunarata, tytöillä oli barbeja, muita nukkeja ja vauvanvaunut ja kantokassit ja vaikka mitä. Nukeille ommeltiin ja neulottiin itse vaatteita. Lisäksi oli sellaista, mitä ei paljon nykyisin näe, kuten hienoja paperinukkeja, joille piirrettiin lisää vaatteita, kerättiin ja vaihdeltiin kiiltokuvia, oli pienet kangaspuut ym. Leikkiminen oli silloin luovempaa, eikä niin valmiiksi ajateltua kuin nykyisin. Kesäisin leikittiin pihalla kauppa- ja kotileikkejä, missä voikukista saatiin voita, lehdet oli kaloja tai salaattia, hiekasta tehtiin muoteilla leivoksia ja koristeltiin orvokeilla ja muilla kukilla jne. mutta näin ovat omatkin lapseni 80-luvulla leikkineet. Itse en muista ikinä käpylehmillä leikkineeni, kuullut olen kyllä. Kuvitteletteko, että 60-luku oli jotain esihistoriallista aikaa?
Olet asunut varmaankin kaupungissa, missä on ollut lelukauppoja? Omassa synnyinkotipitäjässäni ei ollut leluja myyviä kauppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummitätini teki minulle vanhoista postikorteista nukkekodin. En sanut leikkiä sillä, ettei se menisi rikki. Se nostettiin ylös sähkömittarin päälle. Kaula kenossa haaveilin siitä lattialta katsellen. Tämä oli vuonna 1961. Olin 5-vuotias.
Ulkona minulla oli keittiöleikki koivun juurella, rikkinäisen kahvikupin ja kuhmuisen kattilan sain sinne. Sahajauhoja keittelin lätäkkövedessä ja poimin keltaisia saunakukan nappeja ruuaksi. Ketunleipiä ja suolaheinää söin oikeastikin.
Leluja ei juuri ollut, mutta mieikuvitus kehittyi.
Leluja on ollut miltei koko ihmiskunnan historian ajan. Jo induskulttuurissa olu pieniä lelukärryjä. Antiikin Kreikassa ja Roomassa terrakottaleluja. Esim. 1800- luvulla varakkailla saattoi todella hienoja leluja. Köyhillä ei juuri mitään, leikittiin käpylehmillä, ulkoleikkejä. Tai paperinukeilla yms. 1960- luvulla oli jo vaikka mitä. Minulla esim. nukkekoti, paperinukkeja. Hullunkuriset perheet- pelikortit oli yksi suosikeistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla oltiin tosiaan paljon ulkona leikkimässä. Itse muistan Apulehden paperinuket, joilla leikittiin. Jouluna sain Verraton-konvehtirasian, muistaako joku? Karkkeja sain harvemmin ja limsakori oli harvinaista, sitä sai juhannuksena. Oli perinteenä.
Meilläkin oli aina jouluna Verraton-konvehteja. Apu-lehden paperinuket muistan hyvin myös. Limsaa meidän perheessä ei kyllä saatu koskaan, juotiin äidin keittämiä viinimarjamehuja. :) Olen syntynyt 1959.
Toivon,että Verraton-konvehteja tulisi vielä joulumyyntiin, olisi ihanaa maistaa, oliko maku kuin lapsena. Miehelle ajattelin ostaa Dacapo-konvehteja, hän sai niitä lapsena. Mulla oli Fredi paperinukke ja Seija Tyni on jäänyt mieleen taisi olla vielä Katri-Helenakin, naurattaa itseänikin,
No totta kai 60-luvun lapsille oli leluja. Oli hienoja lelukauppojakin olemassa. Minä olen syntynyt 50-luvun alussa, ja minullakin oli paljon leluja. Köyhiä kyllä olimme, mutta kyllä niitä leluja silti jostain aina ilmestyi.
Eri asia siis, että ostettiinko niitä leluja lapsille. Tiedän, että oli sellaisiakin perheitä, joiden köyhyys oli vielä silmiinpistävämpää kuin meillä. Siellä ei ehkä leluilla sitten leikitty.
Lapsuudenkotini läheisyydessä oli sellainen tosi pieni melkein maahan kaatuva mökki, jossa asui aika erikoinen pariskunta. Heillä oli pieni poika, luultavasti kehitysvammainen, olen myöhemmin ajatellut. Se poika kuitenkin leikki kanssani ja minä kävin heillä kerran. Leikittiin sen pojan leluilla, jotka oli jotain pahvista leikattuja kuvia ja yksi lankarullista tehty nukke. Kyllä se leikki niilläkin sujui. Lapsihan ei loppujen lopuksi paljon tarvitse, kun mielikuvitus on se keskeisin asia siinä. Köyhyyskin voi olla suhteellista, varsinkin tuohon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No totta kai 60-luvun lapsille oli leluja. Oli hienoja lelukauppojakin olemassa. Minä olen syntynyt 50-luvun alussa, ja minullakin oli paljon leluja. Köyhiä kyllä olimme, mutta kyllä niitä leluja silti jostain aina ilmestyi.
Eri asia siis, että ostettiinko niitä leluja lapsille. Tiedän, että oli sellaisiakin perheitä, joiden köyhyys oli vielä silmiinpistävämpää kuin meillä. Siellä ei ehkä leluilla sitten leikitty.
Lapsuudenkotini läheisyydessä oli sellainen tosi pieni melkein maahan kaatuva mökki, jossa asui aika erikoinen pariskunta. Heillä oli pieni poika, luultavasti kehitysvammainen, olen myöhemmin ajatellut. Se poika kuitenkin leikki kanssani ja minä kävin heillä kerran. Leikittiin sen pojan leluilla, jotka oli jotain pahvista leikattuja kuvia ja yksi lankarullista tehty nukke. Kyllä se leikki niilläkin sujui. Lapsihan ei loppujen lopuksi paljon tarvitse, kun mielikuvitus on se keskeisin asia siinä. Köyhyyskin voi olla suhteellista, varsinkin tuohon aikaan.
Suuri osa suomalaisista asui 60-luvulla vielä maaseudulla ja joka kirkonkylässä ei ollut suinkaan mitään lelukauppoja. Ihmisillä ei ollut vielä autoja, joten ne kaupunkireissut olivat vähissä. Tuohon aikaan maaseudulla eleltiin vielä monessa paikassa lapsilisän ja maitotilin varassa, joten mihinkään ylimääräiseen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Omassa naapuristossani lapsiluku oli melkein joka perheessä lähes 10 ja ylikin, jo kenkien ja talvivaatteiden hankkiminen vei pitkän pennin. Ja lisään vielä, ettei kotikylässäni ollut lestadiolaisuudesta kyse. Lähes kaikilla ( kuten meilläkin ) oli ulkohuusi ja vesi kannettiin kaivosta.
Meillä on edelleen lapsuudenkodissa tallessa äitini nukenvaunut aivan 60-luvun alusta. Niin vahvaa tekoa, että ne kesti vielä toisen sukupolven leikit 80-90-luvuilla, kolmas sukupolvi ei enää ole ollut kiinnostunut, liian vanhanaikaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä oli leluja 1960-luvulla. Hienoimpina on jäänyt mieleen metalliset mekaaniset lelut, esim. leikkipesukone. Ne olivat jo silloin vanhanaikaisia, koska muovi oli tullut markkinoille. Oli barbit, vauvanuket, autot, laivat, nukkekodit, hevosen muotoiset pompputyynyt. Asuimme kerrostalokolmiossa lähiössä, perheessä 4 henkeä. Mies on kotoisin maaseudulta toiselta puolen Suomea ja heillä oli hyvin samanlaiset lelut, joita olemme verranneet. Jonkun verran oli myös edellisen sukupolven leluja käytössä, esim. markkinoiden ekoja barbeja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla oli 60-luvulla nukkeja, nukenrattaat, nuken kehto, legoja, peikkoja, barbeja, eläinfiguureja ja niille farmi, nukkekoti, pehmoleluja ja vaikka mitä. Kiiltokuvat oli silloin iso juttu ja niitä ostettiin ja vaihdettiin paljon.
Kuin myös .Lisään paperinuket . Olivat kovassa käytössä , lähinnä kyllä piirrettiin = suunniteltiin uusia vaatteita.
Ap äiti taitaa muistella omaa äitiään.
Ohi aiheen hieman. 60-luvulla kakaroita oli joka nurkalla ja maailma oli ei niin pelottava. Olen 5-6 vuotiaana pyörinyt vapaasti parin km päässä kotoa Helsingissä. Ympäristö tarjosi virikkeitä ja tekemistä , jos oli utelias.
50-luvulla syntynyt
Vierailija kirjoitti:
1960-luvulla elintaso alkoi jo nousta, mikä näkyi myös lasten elämässä. Leluja tuli yhä enemmän.
Silti pitää muistaa, että elintasokuilu varakkaiden ja köyhien, etenkin niiden kaikkein köyhimpien, välillä oli nykysilmin katsottuna valtava.
Myös erot maan eri osien välillä olivat isot. Meillä helsinkiläisillä virkamieskotien lapsilla leluja riitti, mutta tilanne on varmasti ollut toinen niillä, jotka ovat tuolloin eläneet esimerkiksi Kainuun tai Lapin syrjäkylillä.
Jo 11-12- vuptiaiden leikkimistä saatettiin katsoa pahalla, töitä patistettiin tekemään.
Risusavottaan, sontaa luomaan, puita pilkkomaan, heinätöihin....
Niin, eipä tuolloin tosiaankaan kakara👶/lelu-bisness 🤑 ollut Suomessa nykyisellä mallilla.
Eikä sitä aiemmin ollut edes erillistä nuorisokulttuuria! Se tuli vahvemmin esiin vasta Elviksen ja Beatlesien myötä 🤩!
Oli leluja, mutta selvästi vähemmän kuin nykyisin. Minulla oli kaksi nukkea, yksi nalle ja yksi Barbi, jolle ompelin suurimman osan vaatteista itse (pari vaatetta sain joskus syntymäpäivälahjaksi valmiina). Meillä kolmella lapsella oli yhteisenä yksi isohko Lego-pakkaus. Oli jotain muitakin leluja, mutta ei lähellekään sellaista määrää kuin omilla lapsillani on ollut. Kasvoin aika keskiluokkaisessa perheessä. Jossain köyhässä perheessä on voinut olla selvästi niukempaa.
1965 syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla oli 60-luvulla nukkeja, nukenrattaat, nuken kehto, legoja, peikkoja, barbeja, eläinfiguureja ja niille farmi, nukkekoti, pehmoleluja ja vaikka mitä. Kiiltokuvat oli silloin iso juttu ja niitä ostettiin ja vaihdettiin paljon.
Kuin myös .Lisään paperinuket . Olivat kovassa käytössä , lähinnä kyllä piirrettiin = suunniteltiin uusia vaatteita.
Ap äiti taitaa muistella omaa äitiään.
Ohi aiheen hieman. 60-luvulla kakaroita oli joka nurkalla ja maailma oli ei niin pelottava. Olen 5-6 vuotiaana pyörinyt vapaasti parin km päässä kotoa Helsingissä. Ympäristö tarjosi virikkeitä ja tekemistä , jos oli utelias.
50-luvulla syntynyt
Näinpä just, kun olet kotoisin Helsingistä! Mutta voin luetella paljon paikkakuntia Suomen niemellä, missä ei ollut taatusti 60-luvulla vielä lelukauppaa. Voidaan aloittaa vaikka siitä kuuluisasta Pihtiputaasta, tai mistä tahansa syrjäisestä kunnasta, mistä lähimpään kaupunkiin on yli sata kilometriä. Etäisyydet kaupunkeihin kasvavat mitä pohjoisemmaksi mennään. Itse lapsuuttani -60 luvulla eläneenä en kaivannut erikoisemmin leluja, kun aina oli kavereita ja ulkopelejä monenlaisia. Kyllä ap:n äiti muistaa oikein, maaseudulla elettiin täysin erilaisissa olosuhteissa mitä kaupungeissa. Mistä niitä ostoleluja sinne metsien keskelle olisi haettu ja vähiä rahoja ei leluihin tuhlailtu.
Voi ihania muistoja ❤️️
Tällainen mekko oli myös minun barbillani.
https://i.pinimg.com/originals/80/da/20/80da209ceda612cf5bc70f2c2757db6…