Lue keskustelun säännöt.
Kuuntelin kahta teinityttöä: olen niin surullinen kuulemastani,
23.10.2020 |
Että ei haluta naimisiin, jotta ei tule avioeroa.
Itse olen tällainen täti, joka näkee surut ja erot osana elämää. Oi, mihin tämä maailma on mennyt...?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa kuultavaa.... ehkä ihmisen vain tarvitsee elää vanhaksi, että oppii jotain..-?
Luulisi sinun vanhaksi eläneenä jo tajunneen ettei naimisiin kannata koskaan mennä?
M38
En ole sellaista tajunnut. En, vaikka olen kertaalleen eronnut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja näkemyksiä teillä.
Minä olen eronnut, mutta en huonon liiton takia, vaan henkilökohtaisen ongelman takia. Avioliitto kesti 20 vuotta, oli seksiä viimeiseen päivään asti, oli keskustelua ja yhteistä tekemistä.
Olen uudella kierroksella kymmenettä vuotta. Tämä avioliitto on aivan täydellinen parisuhde. Tai, ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta parisuhteessa ei ole vikaa.
Vanhempani olivat naimisissa 55 v kuolemaan asti. Joka aamupäivä monta tuntia viimeiseen iltaan asti he istuivat keittiön pöydän ääressä keskustellen.
Outoa lukea näitä kyynisiä kommentteja.
Huono liittohan se oli jos te erositte
Ei välttämättä. Eräs pariteraoeutti on sanonut, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Sitä viisautta ei kaikilla ole.
Meisän pariauhde kaatui miehen keski-iän kriisiin. Hän yritti ratkaista sen tavoilla, jotka eivät minulle sopineet.
Oikeassa parisuhteessa toisen ongelmat ovat sinun ongelmiasi ja toisinpäin.
Jos oikeasti rakastaa kumppaniaan niin on valmis vaikka olemaan toisen omaishoitaja loppuelämän.
Sairastuminen on eri asia kuin sivusuhteen ylläpitäminen. Ensimmäisen olisin hyväksynyt. Jälkimmäistä en.
Mies ei halunnut luopua minusta, koska elämämme oli hyvää. Mutta hän ei myöskään halunnut luopua siitä toisesta.
Eli ei, minä en ollut vastuussa miehen tylsistymisestä. Jokainen kantaa vastuun itse niistä valinnoista, miten tylsyyden aikoo hoitaa.
Nykyään naiset on voimaantuneita, itsenäisiä ja itsellisiä uraihmisiä. Ei tarvita miestä elättäjäksi eikä naimisiinmeno ole "pakollista" niinkuin ennenvanhaan.
Ehkä nyt ei kannata ylianalysoida itselle tuntemattomien teinien puheita. Et voi tietää, pohtivatko tuota edes tosissaan, vai oliko se sellaista läpänheittoa, tyyliin "avioerothan vähenisi jos kukaan ei menis naimisiin vaan elettäis avoliitoissa, heh heh".
Itse suunnittelin teininä, että naimisiin mennessä haluan sinisen hääpuvun. No, sittemmin totesin, ettei avioliitto ole minun juttuni, ja olen elänyt yhdessä kumppanini kanssa nyt parikymmentä vuotta. Eli joku teininä kaverin kanssa puheltu asia ei kerro oikeastaan yhtään mitään perimmäisestä arvomaailmasta tai miten suhtautuu parisuhteisiin - eikä siitä, mitä oiekasti tulee tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa
Totta kai teinin ajatukset muuttuvat, mutta minusta tuo keskustelu oli sangen surullinen.
En minä itsekkään teininä halunnut naimisiin tai mitään. Mutta ei syyni ollut se, etten halua avioeroa tai lasteni kasvavan rikkinäisessä perheessä. Minun motiivini oli olla vapaa ja itsenäinen ja tehdä mitä haluan.
Ja ei, minä en ole eroperheestä.
Tuossa keskustelussa ei ollut mitään surullista. Surullista olisi ollut, jos he olisivat puhuneet läheisen kuolemasta, siitä miten ilmastonmuutos pelottaa, koulukiusaamisesta jota ei saada loppumaan, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa kuultavaa.... ehkä ihmisen vain tarvitsee elää vanhaksi, että oppii jotain..-?
Luulisi sinun vanhaksi eläneenä jo tajunneen ettei naimisiin kannata koskaan mennä?
M38
En ole sellaista tajunnut. En, vaikka olen kertaalleen eronnut.
Ap
Niin minäkin olen ja enää en kyllä tule naimisiin menemään.
M38
Itse pidin lapsuuteni avioliittoa vankilana. Se oli siksi, että minä ja sisareni asuttiin vanhempieni kanssa hyvin pienessä asunnossa ja joka päivä melkein oli riitoja ja tiuskimista. Aina samaa, vanhemmat eri huoneissa, eivät tehneet mitään keskenään juuri koskaan, lähinnä joivat viikonloppuna joskus keskenään jos silloinkaan.
Sitten oli tietysti perheenä jossain lomilla käyminen tai sukuloimassa. Koko homma väkinäistä kulissia. Toivoin koko ajan vanhempieni eroa, mutta ei vain mitenkään tullut kuuloonkaan! Pakko oli lapsille opettaa, että kiroilu ja "turpa kiinni s******a" on normaalia reagointia itselle epämiellyttäviin asioihin ja toisen haukkuminen milloin milläkin eläinten nimillä.
Itse olen nyt avioliitossa ja huudan helposti jos jokin asia ei miellytä. Jouduin kaiken lisäksi myös koulukiusatuksi vuosikausiksi. Kannattaa pari kertaa miettiä onko se kulissien ylläpito sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa kuultavaa.... ehkä ihmisen vain tarvitsee elää vanhaksi, että oppii jotain..-?
Luulisi sinun vanhaksi eläneenä jo tajunneen ettei naimisiin kannata koskaan mennä?
M38
En ole sellaista tajunnut. En, vaikka olen kertaalleen eronnut.
ApNiin minäkin olen ja enää en kyllä tule naimisiin menemään.
M38
Minä menin toisenkin kerran. Enkä näe mitään syytä tämän kymmenenkään vuoden jälkeen, miksien olisi niin tehnyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse pidin lapsuuteni avioliittoa vankilana. Se oli siksi, että minä ja sisareni asuttiin vanhempieni kanssa hyvin pienessä asunnossa ja joka päivä melkein oli riitoja ja tiuskimista. Aina samaa, vanhemmat eri huoneissa, eivät tehneet mitään keskenään juuri koskaan, lähinnä joivat viikonloppuna joskus keskenään jos silloinkaan.
Sitten oli tietysti perheenä jossain lomilla käyminen tai sukuloimassa. Koko homma väkinäistä kulissia. Toivoin koko ajan vanhempieni eroa, mutta ei vain mitenkään tullut kuuloonkaan! Pakko oli lapsille opettaa, että kiroilu ja "turpa kiinni s******a" on normaalia reagointia itselle epämiellyttäviin asioihin ja toisen haukkuminen milloin milläkin eläinten nimillä.
Itse olen nyt avioliitossa ja huudan helposti jos jokin asia ei miellytä. Jouduin kaiken lisäksi myös koulukiusatuksi vuosikausiksi. Kannattaa pari kertaa miettiä onko se kulissien ylläpito sen arvoista.
Tässä vielä, että muuten kaikki oli kunnossa: oli vaatteita, ruokaa, viikkorahaa, meihin lapsiin suhtauduttiin hyvin, oli kavereita ja vapautta mennä jne. mutta myös räjähdysherkkää ja juuri vanhempien keskinäiset välit suurin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmiä tyttöjä. Sama kuin ; en halua elää koska kuolen kuitenkin 😀
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä syy.
Statistiittinen totuus kun on se, että enemmistö avioliitoista päätyy eroon. Joten todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tuskinpa hyppäisit lentokoneesta laskuvarjohyppyä, jos sitä ennen sinulle kerrottaisiin että on 60% mahdollisuus että varjo ei aukea. Sitä nuo teinit ajattelee, fiksuja ovat.
Yrititkö sanoa tilastollinen? Tilastollinen totuus on se että suurin osa naimisiin menevistä ihmisistä pysyvät naimisissa toisen kuolemaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin meno on ollut yksi parhaita tekoja omassa elämässäni. T: N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä teinitytöt olivat erolapsia itse. He sanoivat, etteivät halua samaa lapsilleen, jos sellaisia tekevät.
ApJa minä teidän nuoria aikuisia, jotka eivät halua omia lapsia, koska ovat itse "erolapsia".
Mun mielestä tosi kunnioitettava ja epäitsekäs periaate.
Eihän tuo ole mitenkään erikoista, tai edes uusi asia. Kun itse olin teini 2000-luvun alussa, kaveripiiristäni yhden vanhemmat olivat naimisissa toistensa kanssa.
Nykyään onneksi voi erota jos liitto ei toimi, ei tarvitse hampaat irvessä kestää loppuelämää puolisoa, joka pettää, pahoinpitelyä yms. tai ei vain ole enää rakkautta. Jotkut myös pysyvät yhdessä, tekevät lapsia ym. vaikka eivät avioidu. Mielestäni on hyvä, että nykyään ei ole pakko suolla itseään yhteen, hyväksyttyyn muottiin vaan perheitä ja suhteita on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä syy.
Statistiittinen totuus kun on se, että enemmistö avioliitoista päätyy eroon. Joten todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tuskinpa hyppäisit lentokoneesta laskuvarjohyppyä, jos sitä ennen sinulle kerrottaisiin että on 60% mahdollisuus että varjo ei aukea. Sitä nuo teinit ajattelee, fiksuja ovat.
Mikä helvetin statistiittinen? Opettele suomea. Se on TILASTOLLINEN
Vierailija kirjoitti:
Nämä teinitytöt olivat erolapsia itse. He sanoivat, etteivät halua samaa lapsilleen, jos sellaisia tekevät.
Ap
Oma lapseni on avioerolapsi.
Hän on nyt aikuinen ja avioliitossa. Olivat ennen naimisiinmenoa yhdessä 14 vuotta. Kihloihin menivät 10 vuoden jälkeen. Sitä ennen, jo suhteensa alkuvuosina olivat todenneet ja päättäneet: me ei sitten erota.
Avioliitto on tahdon asia ja asennekysymys. Tottakai edellyttää molempien ajattelevan näin. Siksi arvot ja arvostukset ovat tärkeimmät kriteerit yhteensopivuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Anopi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja näkemyksiä teillä.
Minä olen eronnut, mutta en huonon liiton takia, vaan henkilökohtaisen ongelman takia. Avioliitto kesti 20 vuotta, oli seksiä viimeiseen päivään asti, oli keskustelua ja yhteistä tekemistä.
Olen uudella kierroksella kymmenettä vuotta. Tämä avioliitto on aivan täydellinen parisuhde. Tai, ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta parisuhteessa ei ole vikaa.
Vanhempani olivat naimisissa 55 v kuolemaan asti. Joka aamupäivä monta tuntia viimeiseen iltaan asti he istuivat keittiön pöydän ääressä keskustellen.
Outoa lukea näitä kyynisiä kommentteja.
Huono liittohan se oli jos te erositte
Ei välttämättä. Eräs pariteraoeutti on sanonut, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Sitä viisautta ei kaikilla ole.
Meisän pariauhde kaatui miehen keski-iän kriisiin. Hän yritti ratkaista sen tavoilla, jotka eivät minulle sopineet.
Oikeassa parisuhteessa toisen ongelmat ovat sinun ongelmiasi ja toisinpäin.
Jos oikeasti rakastaa kumppaniaan niin on valmis vaikka olemaan toisen omaishoitaja loppuelämän.
Sairastuminen on eri asia kuin sivusuhteen ylläpitäminen. Ensimmäisen olisin hyväksynyt. Jälkimmäistä en.
Mies ei halunnut luopua minusta, koska elämämme oli hyvää. Mutta hän ei myöskään halunnut luopua siitä toisesta.
Eli ei, minä en ollut vastuussa miehen tylsistymisestä. Jokainen kantaa vastuun itse niistä valinnoista, miten tylsyyden aikoo hoitaa.
Eli teillä ei ollut hyvä suhde. Jos toisella on sivusuhde niin se kertoo että suhde oli huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä syy.
Statistiittinen totuus kun on se, että enemmistö avioliitoista päätyy eroon. Joten todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tuskinpa hyppäisit lentokoneesta laskuvarjohyppyä, jos sitä ennen sinulle kerrottaisiin että on 60% mahdollisuus että varjo ei aukea. Sitä nuo teinit ajattelee, fiksuja ovat.
Ei, vaan pessimistisyya ja toivottomuus ei kanna pitkälle.
Ilman toivoa ihmisellä ei ole mitään.
Niin niin....se ettei halua mennä naimisiin välttääkseen avioliitosta aiheutuvat mahdolliset, ja itse asiassa melko todennäköiset ikävyydet, ei mielestäni ole mitään toivottomuutta tai pessimistisyyttä. Miksi pitää edes mennä naimisiin? Tiedän ihmisiä jotka ovat nuoresta lähtien olleet yhdessä, ja saaneet lapsiakin. Eivät vain ole koskaan menneet naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Pebou ?
Itse näin parikymppisenä en pidä avioliittoa minään huikeana tavoitteena elämässä. Ajattelen sen kuitenkin olevan taloudellisjuridisesti kannattava sopimus, jos aikoo toisen kanssa elää yhdessä ja hankkia yhteistä omaisuutta ja/tai lapsia. Ajattelen, että saatan hyvinkin tulla olemaan elämässäni useamman kerran naimisissa tai sitten en. Eroja en jaksa pelätä, sillä ainahan se on kauhea rumba oli sitten ollut avo- tai avioliitossa. Häitä en ole ajatellut pitää, koska en ole oikein ymmärtänyt niiden virkaa.
Omakin lapsuus ja teini-ikä tuli kasvettua romcomin parissa, mutta parisuhdekirjallisuus ja ympäröivien suhteiden havannointi ovat karistaneet turhan pehmeät ajatukset pois harteilta. Uskon silti rakkauteen ja kumppanuuteen, mutten vaaleanpunaiseen hattaran täytteiseen elämään.