Kuuntelin kahta teinityttöä: olen niin surullinen kuulemastani,
Että ei haluta naimisiin, jotta ei tule avioeroa.
Itse olen tällainen täti, joka näkee surut ja erot osana elämää. Oi, mihin tämä maailma on mennyt...?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Ap elää jossain menneessä maailmassa. Nykyään ihmiset on kertakäyttökamaa. Kuulemma psykopatiakin on lisääntymään päin ihmisten geeneissä. Tunnekylmien on tulevaisuus.
No, onneksi koko minun ympäristöni elää tässä samassa maailmassa. En tunne ketään tunnekylmää kertakäyttöihmistä, en edes töistä.
Lucky me.
Ap
Ap vissiin haluaa vaan rypeä tällaisessa surussa eikä nähdä asian muita puolia eikä auttaa nuoriakaan näkemään asioiden moninaisia puolia,
Vierailija kirjoitti:
Ei käy kateeksi nykyajan teinejä. Olen onnellinen että sain itse olla teini 90-luvulla. Se oli jotenkin viattomampaa aikaa. Ei ollut nettiä ja somea ja muokattujen kuvien luomia ulkonäköpaineita. Ei tinderiä ym. joiden myötä ihmisistä on tullut kertakäyttötavaraa. Ja po r non katsomista pidettiin nolona, nykyään se on uusi normaali ja se kierouttaa nuorten käsitystä seksuaalisuudesta.
Silloin ennen vanhaan pystyi vielä elättelemään haaveita pysyvästä, romanttisesta parisuhteesta. (ja pysyvästä työpaikasta jossa voisi tehdä elämäntyönsä, mutta se ei kuulu tähän)
90-luku = ennen vanhaan? Oletko ihan tosissasi?
Et ilmeisesti muista ollenkaan 1990-luvun alun lamaa? Siinä karisi aika monelta haaveet pysyvästä työpaikasta. Ei ollut 90-luvulla nettiä? Kyllä oli, ja siellä netissä oli pornoa ja sitä katsottiin. Eikä näkemys parisuhteistakaan ole paljon 90-luvusta muuttunut. Olet itse ilmeisesti ollut silloin vielä niin nuori, että et vain ole vielä ymmärtänyt asioita.
+yhteensä 300€ kylmää käteistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin ainoa syy avioliittoon on leskeneläke ja sen lakkauttamisestakin käydään vähän väliä keskustelua. On varsin todennäköistä, että ennenkuin tämän päivän teinityttö jää leskeksi, mitään leskeneläkettä ei ole enää olemassakaan.
Perintövero on toinen ihan pätevä syy.
Jos hankkii lapsia, silloin leski ei peri mitään ilman erillistä testamenttia.
Vaan kun on keskinäinen testamentti niin perii.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä syy.
Statistiittinen totuus kun on se, että enemmistö avioliitoista päätyy eroon. Joten todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tuskinpa hyppäisit lentokoneesta laskuvarjohyppyä, jos sitä ennen sinulle kerrottaisiin että on 60% mahdollisuus että varjo ei aukea. Sitä nuo teinit ajattelee, fiksuja ovat.
Tilanne on tuotakin pahempi.
Sillä iso osa niistä avioliitoista jotka ei pääty on kuolleita. Pariskunta ei harrasta seksiä ja jopa nukutaan erillään. Moni on naimisissa mutta viettää kaikki vapaat toisista erillään.
Seksittömiä liittoja on Suomi täynnä.
Siihen päälle vielä juopot,väkivaltaiset ja muuten surkeat kumppanit joista ei kuitenkaan haeta eroa.
Outoja näkemyksiä teillä.
Minä olen eronnut, mutta en huonon liiton takia, vaan henkilökohtaisen ongelman takia. Avioliitto kesti 20 vuotta, oli seksiä viimeiseen päivään asti, oli keskustelua ja yhteistä tekemistä.
Olen uudella kierroksella kymmenettä vuotta. Tämä avioliitto on aivan täydellinen parisuhde. Tai, ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta parisuhteessa ei ole vikaa.
Vanhempani olivat naimisissa 55 v kuolemaan asti. Joka aamupäivä monta tuntia viimeiseen iltaan asti he istuivat keittiön pöydän ääressä keskustellen.
Outoa lukea näitä kyynisiä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei käy kateeksi nykyajan teinejä. Olen onnellinen että sain itse olla teini 90-luvulla. Se oli jotenkin viattomampaa aikaa. Ei ollut nettiä ja somea ja muokattujen kuvien luomia ulkonäköpaineita. Ei tinderiä ym. joiden myötä ihmisistä on tullut kertakäyttötavaraa. Ja po r non katsomista pidettiin nolona, nykyään se on uusi normaali ja se kierouttaa nuorten käsitystä seksuaalisuudesta.
Silloin ennen vanhaan pystyi vielä elättelemään haaveita pysyvästä, romanttisesta parisuhteesta. (ja pysyvästä työpaikasta jossa voisi tehdä elämäntyönsä, mutta se ei kuulu tähän)90-luku = ennen vanhaan? Oletko ihan tosissasi?
Et ilmeisesti muista ollenkaan 1990-luvun alun lamaa? Siinä karisi aika monelta haaveet pysyvästä työpaikasta. Ei ollut 90-luvulla nettiä? Kyllä oli, ja siellä netissä oli pornoa ja sitä katsottiin. Eikä näkemys parisuhteistakaan ole paljon 90-luvusta muuttunut. Olet itse ilmeisesti ollut silloin vielä niin nuori, että et vain ole vielä ymmärtänyt asioita.
Tätä ihmettelin itsekin, kuinka tuo joku puhuu ysäristä jonain paratiisina?! :D olin itsekin vasta lapsi silloin, mutta muistan laman ja sen mukanaan tuoman kurjuuden, ja kyllä meillä oli kotona tietokone ja netti :D ihan varmasti isoveljet katsoi sillä p o r n o a.
Ihan onnellisia perheeölisiä ja veronmaksajia meistä lapsista tuli.
Vierailija kirjoitti:
Outoja näkemyksiä teillä.
Minä olen eronnut, mutta en huonon liiton takia, vaan henkilökohtaisen ongelman takia. Avioliitto kesti 20 vuotta, oli seksiä viimeiseen päivään asti, oli keskustelua ja yhteistä tekemistä.
Olen uudella kierroksella kymmenettä vuotta. Tämä avioliitto on aivan täydellinen parisuhde. Tai, ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta parisuhteessa ei ole vikaa.
Vanhempani olivat naimisissa 55 v kuolemaan asti. Joka aamupäivä monta tuntia viimeiseen iltaan asti he istuivat keittiön pöydän ääressä keskustellen.
Outoa lukea näitä kyynisiä kommentteja.
Huono liittohan se oli jos te erositte
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä syy.
Statistiittinen totuus kun on se, että enemmistö avioliitoista päätyy eroon. Joten todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tuskinpa hyppäisit lentokoneesta laskuvarjohyppyä, jos sitä ennen sinulle kerrottaisiin että on 60% mahdollisuus että varjo ei aukea. Sitä nuo teinit ajattelee, fiksuja ovat.
Joo. Ajattelepa että on 100% todennäköisyys että kuolee. Ei siis kannata syntyä laisinkaan koska kuolema on varma. On turha siis elää koko elämä ja nauttia siitä elämästä koska kuolee kuitenkin 🤦♀️
Ei elämää kannata jättää elämättä vain koska pelkää että voi tapahtua jotain. Yleensä kun vanhuksilta kysytään kuolinvuoteella (tai no, hieman sitä ennen) mitä on jäänyt katumaan ei se juuri koskaan ole sitä mitä on tehnyt. Sen sijaan kadutaan niitä asioita joita ei olla tehty esim. epäonnistumisen pelon vuoksi.
Tosissaanko joku ihmettelee miksi tänä päivänä länsimaissa ei lisäännytä??
Ennen nettipornoa oli vhs kasetit joissa oli pornoa samaan malliin. Ei oo selitys nettiporno.
Tinderi ehkä
Vierailija kirjoitti:
Ennen nettipornoa oli vhs kasetit joissa oli pornoa samaan malliin. Ei oo selitys nettiporno.
Tinderi ehkä
Ja kellä oli Filmnet niin yöt läpeensä tuli pornoa sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja näkemyksiä teillä.
Minä olen eronnut, mutta en huonon liiton takia, vaan henkilökohtaisen ongelman takia. Avioliitto kesti 20 vuotta, oli seksiä viimeiseen päivään asti, oli keskustelua ja yhteistä tekemistä.
Olen uudella kierroksella kymmenettä vuotta. Tämä avioliitto on aivan täydellinen parisuhde. Tai, ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta parisuhteessa ei ole vikaa.
Vanhempani olivat naimisissa 55 v kuolemaan asti. Joka aamupäivä monta tuntia viimeiseen iltaan asti he istuivat keittiön pöydän ääressä keskustellen.
Outoa lukea näitä kyynisiä kommentteja.
Huono liittohan se oli jos te erositte
Ei välttämättä. Eräs pariteraoeutti on sanonut, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Sitä viisautta ei kaikilla ole.
Meisän pariauhde kaatui miehen keski-iän kriisiin. Hän yritti ratkaista sen tavoilla, jotka eivät minulle sopineet.
Ne ap:een mainitemat teinitytöt ovat mielestäni älykkäitä. Miksi hakea elämäänsä ehdoin tahdoin karseita erokokemuksia ja nimenomaan viattomille lapsille. He ovat ehkä juuri itse saaneet kärsiä siitä, kun jompikumpi vanhemmista on pettänyt ja rikkonut kodin ja koko perheen elämän. Siksi he ei halua perustaa perhettä.
Elämässä kun tapahtuu ikäviä ja ihania asioita ihan ilman ,että niitä itse järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa kuultavaa.... ehkä ihmisen vain tarvitsee elää vanhaksi, että oppii jotain..-?
Luulisi sinun vanhaksi eläneenä jo tajunneen ettei naimisiin kannata koskaan mennä?
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä syy.
Statistiittinen totuus kun on se, että enemmistö avioliitoista päätyy eroon. Joten todennäköisyydet eivät ole puolellasi.
Tuskinpa hyppäisit lentokoneesta laskuvarjohyppyä, jos sitä ennen sinulle kerrottaisiin että on 60% mahdollisuus että varjo ei aukea. Sitä nuo teinit ajattelee, fiksuja ovat.
Joo. Ajattelepa että on 100% todennäköisyys että kuolee. Ei siis kannata syntyä laisinkaan koska kuolema on varma. On turha siis elää koko elämä ja nauttia siitä elämästä koska kuolee kuitenkin 🤦♀️
Ei elämää kannata jättää elämättä vain koska pelkää että voi tapahtua jotain. Yleensä kun vanhuksilta kysytään kuolinvuoteella (tai no, hieman sitä ennen) mitä on jäänyt katumaan ei se juuri koskaan ole sitä mitä on tehnyt. Sen sijaan kadutaan niitä asioita joita ei olla tehty esim. epäonnistumisen pelon vuoksi.
Syntymäänsä ei voi itse valita, eikä yleensä kuolemaansakaan. Naimisiinmenonsa ja eronsa voi. Hyvä että asioita nykyään mietitään, eikä naida ensimmäistä vastaantulijaa. Ja itse muuten olen onnellisesti naimisissa. Ymmärrän kuitenkin sen, että kaikille avioliitto ei ole oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja näkemyksiä teillä.
Minä olen eronnut, mutta en huonon liiton takia, vaan henkilökohtaisen ongelman takia. Avioliitto kesti 20 vuotta, oli seksiä viimeiseen päivään asti, oli keskustelua ja yhteistä tekemistä.
Olen uudella kierroksella kymmenettä vuotta. Tämä avioliitto on aivan täydellinen parisuhde. Tai, ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta parisuhteessa ei ole vikaa.
Vanhempani olivat naimisissa 55 v kuolemaan asti. Joka aamupäivä monta tuntia viimeiseen iltaan asti he istuivat keittiön pöydän ääressä keskustellen.
Outoa lukea näitä kyynisiä kommentteja.
Huono liittohan se oli jos te erositte
Ei välttämättä. Eräs pariteraoeutti on sanonut, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Sitä viisautta ei kaikilla ole.
Meisän pariauhde kaatui miehen keski-iän kriisiin. Hän yritti ratkaista sen tavoilla, jotka eivät minulle sopineet.
Oikeassa parisuhteessa toisen ongelmat ovat sinun ongelmiasi ja toisinpäin.
Jos oikeasti rakastaa kumppaniaan niin on valmis vaikka olemaan toisen omaishoitaja loppuelämän.
Niinpä. Ei ihme, että syntyvyys alenee. Se on ihan meidän vanhempien syytä.
Ap