En halua lapsia. Äidit eivät kestä sitä.

Minua ihmetyttää osa äideistä. Olen 35-vuotias ja lapseton. Lapseton ihan omasta tahdostani. Minulla on puoliso, meillä on työpaikat, koti ja elämä jotenkin muka mallillaan. En ole koskaan halunnut lapsia. En tiedä miksi. Minulta ei vaan ole koskaan puuttunut elämästä mitään. Olen aina kokenut olevat jollain tapaa valmis.
Olen viime vuoden melko suorapuheisesti sanonut, että en halua lapsia. Aikasemmin välttelin aihetta ja selittelin jotenkin "katsoo nyt sitten, kun aika on kypsä". Nyt tyhmempikin tajuaa, että jos kypsää aikaa odottaa, niin pitäs jo toimia. Mutta ne äiti-ihmisten reaktiot. En voi ymmärtää. Kun äiti-ihminen kysyy minulta, koska hankin lapsia ja kun vastaan siihen, että en halua lapsia, se tuntuu olevan jonkinlainen loukkaus. Tai sitten siihen aletaan väittämään vastaan. Että kyllä sitten vanhana kaduttaa. Yksi ystäväni jopa katkaisi minuun välit, koska kerroin että en halua hankkia lapsia. Sanoin, että haluan urheilla, matkustella ja elää ihan kaikessa rauhassa. Ja sitten häneltä tuli ihan kauhea perustelu kuinka näitä kaikkea voi tehdä myös lasten kanssa. Eihän voi. Ja vaikka kuinka yritin selittää, että en vain halua lapsia, että en edes tiedä mikä siihen on syynä niin se väittäminen. En tajua miksi. Ovatko jotkut äidit epävarmoja omista ratkaisuistaan ja siksi hermostuvat, kun kaikki naiset eivät halua lapsia?
Puolisoni miespuoliset ystävät suhtautuvat täysin neutraalisti, kun kerromme, ettemme halua lapsia. Miksi ihmeessä äidit kokevat velvollisuudekseen/oikeudekseen alkaa väittämään lapsiperheen ihanuudesta? En minäkään väitä perheellisille ihmisille, kuinka upeaa lapsettomana eläminen on.